Muita joilla omat rahat parisuhteessa? Ollaanko ainoita?

Tulipas vaan sukujuhlien kahvipöydässä puheeksi moinen, ja sain ihmetystä osakseni kun mulla ja miehelläni, on omat tilit. Kaikilla muilla oli joku sellanen systeemi että joka penni siirretään yhteiselle tilille ja sieltä sitten maksellaan.

Meitä on kolme, minä, mies ja vauva. Ei olla naimisissa (vielä). Minä äitiysrahalla ja mies käy töissä. Kummallakin on oma tili. Lisäksi meillä on "taloustili" johon kumpikin laittaa joka kuukausi rahaa (ja muulloinkin jos sattuu siltä tuntumaan) ja siltä tililtä sitten maksetaan laskuja, ruokaostoksia, yms.

Eli jos vaikka minä tienaisin 1000e kuussa ja mies 2500e ja minä pistän vaikka 300e tolle taloustilille ja mies 600e. Niin kumpikin saa omilla jäljelle jäävillä rahoillaan tehdä mitä lystää. Ja meillä systeemi toimii hyvin.
Tulisin hulluksi, jos pitäisi jotenkin puida läpi, että "hei kuule ostin just 100 eurolla alusvaatteita ja 50 eurolla meikkejä ja tilasin muuten sen uuden kirjan netistä", kun voin tehdä tuon asian kaikessa rauhassa omalta tililtäni.

 

Ollaan oltu yli 20 v yhdessä ja meillä on aina ollut omat tilit ja omat rahat. Yhteiset pakolliset menot (asuminen, lapset yms.) maksetaan puoliksi. Palkka on suunnilleen sama meillä, minulla vähän pienempi, mutta olen pitänyt lapsilisät kompensaationa vanhempain- ja hoitovapaille ja menettämilleni eläketuloille.

 

Täällä meillä on uniikki lumihiutale

 

Meillä on myös omat rahat, miehellä on paremmat tulot kuin mulla, että minä makselen vähemmän laskuja, ostan lasten tarvitsemat vaatteet yms. ja lapsilisä tulee minun tililleni. Kaupassa käydään varmaan yhtä paljon kumpikin, autot on molemmilla.

 

Meillä on omat tilit eikä mitään yhteistä tiliä ollenkaan. Muutenkaan ei olla niin tarkkaa siitä että puoliksi olisi kaikki. Pääasiassa homma on mennyt meillä niin, että vaimo maksaa vuokran, minä kuun laskut. Kuun alun kauppareissut menee yleensä meikäläisen tililtä ja loppu kuu sen tililtä joka sattuu käymään kaupassa. Suuremmilta osin teen kauppareissut. Kummatkin ihan tyytyväisiä järjestelyyn. Joskus toinen saattaa toiselle siirtää rahaa, jos toisen tili tuntuu ammottavan tyhjyyttä. Saadaan käyttää oman tilin rahat kuten parhaaksi nähdään.

 

Meillä on molemmilla omat tilit eikä mitään yhteisiä tilejä. Naimisissa jo 15 vuotta. Suhteen ensivuodet mies tienasi enemmän, nyt minä ja maksan enemmän laskuja. Ikinä en suostuisi yhteiseen tiliin. Ostan mitä huvittaa, mutta toisaalta minulla on suurempi vastuu laskuistakin eli kun maksan 80% meidän laskuista niin tasan teen lopuilla rahoillani mitä huvittaa.

 

Mä en näe tuota ap:n tilannetta oikein "omat rahat" tilanteena, siinähän tasan puoliksi pistetään eli molemmat pistäisi taloustilille 50-50. Esim. 600e ja 600e..
Oma tili on hyvä olla jokaisella vaikkei tasan kaikkea maksettaisikaan. Harva tulee miettineeksi sitä, että jos jotain vakavampaa tapahtuu niin yhteiseltä tililtä ei tuosta vaan napsita elämiseen rahaa jos vaikka puoliso kuolee. Siksi on hyvä olla erillinen tili, jolta maksaa elämisen ennen perunkirj.

Meillä on suunnilleen 50-50 tyylillä menty ja omat tilit. Mies toki ostelee mm.hepenet ja ne meikit, joita en muuten käyttäisi/ostaisi yksin. Minä vastaavasti ostelen pinkkejä boksereita miehelle jne.. aika tasan siis menee nuo "lahjomisetkin". Poikkeuksena pitkähkö sairaslomani, jolloin miehen suvun puoli tuntui olevan kovin huolissaan kun en voinut maksaa kaikkea tasan puoliksi. Olemme naimisissa niin käsittääkseni elatusvelvollisuus on lain mukaan silti puolisoilla vaikka muuten maksettaisiinkin tasan eläminen.

Nykyään kuulen enemmän muutenkin ihmettelyjä kuinka joillakin on yhteiset varat? Jopa niiden iäkkäämpien pariskuntien kohdalla tuntuu olevan välillä laskin käytössä ettei euroakaan toisen puolesta tule maksettua.
Hieman outoa mutta lähinnä se ulkopuolinen paine tuntuu olevan vahva "omista rahoista".

 

Omat tilit. Yhteiset rahat. Saa ostella mitä haluua, kunhan muistaa kokonaisuuden. Empä ihmettele että osa on velkaloukuissa jos pitää aina saada ostaa mitä lystää.... kyllä kohtuu hommassa pitää olla eikä niin että toinen pistää kaikki "omat" rahat haisemaan johonkin irtoripsiin, hiusliskeisiin ym ja sitten kun jääkaappi hajoaa, auto kyssähtää..tai pahimmillaa sairastutaan ei toisella olekaan enää varaa osallistua. KUN PITI saada ostella mitä haluaa....

 

Eihä tuossa mitään outoa. Ihan normaalia nykyajan minäminä-maailmassa. Paljon oleellisempaa on saada ostella mitä haluaa kuin miettiä perheen taloutta pitkässä juoksussa.

 

Ap:n tilanne on kompromissi eikä omat tilit systeemi. Teillä on sekä yhteinen tili ja omat tilit eivätkä teidän taloudet ole taloudellisesti erillisiä, koska osallistutte kuluihin tulojen suhteessa. Kuulostaa hyvältä systeemiltä enkä ymmärrä mitä arvostelemista tuossa voisi olla, vaikka itse elänkin lähes täydessä yhteistilisuhteessa. Ainoastaan säästötilit meillä ovat henkilökohtaisia (koska niitä ei saanut yhteisiksi), mutta niilläkin on suurinpiirtein saman verran rahaa.

 

Eihä tuossa mitään outoa. Ihan normaalia nykyajan minäminä-maailmassa. Paljon oleellisempaa on saada ostella mitä haluaa kuin miettiä perheen taloutta pitkässä juoksussa.

Ja mitä se tarkoittaa pitkässä juoksussa? Kaikki rahat säästöön ja säästöliekillä koko elämä? Tullut pari vuotta sitäkin harrastettua, kun puskuri rahastoa yhdessä kerättiin eipä se ollut hääviä elämään. Nyt taas täytyy myöntää ollaan pari vuotta eletty yli varojen, jotka puskurirahasto on mahdollistanut.

 

Ja mitä se tarkoittaa pitkässä juoksussa? Kaikki rahat säästöön ja säästöliekillä koko elämä? Tullut pari vuotta sitäkin harrastettua, kun puskuri rahastoa yhdessä kerättiin eipä se ollut hääviä elämään. Nyt taas täytyy myöntää ollaan pari vuotta eletty yli varojen, jotka puskurirahasto on mahdollistanut.

Pitkässä juoksussa se tarkoittaa, että aina on rahaa käytettävissä siihen mitä haluaa. Ei kaikkia rahoja tarvitse laittaa säästöön, vaan osa. Me on säästetty aina, mutta koskaan ei ole tuntunut siltä, ettei olisi voinut "elää" vaan pikemminkin päinvastoin: kun on säästöjä, niin ei koskaan tarvitse jättää mitään tekemättä rahan puutteen vuoksi. Toki hankinnoissa pitää olla jotain järkeä. Tiukkojakin aikoja on ollut, mutta ne ovat jääneet lyhyeksi, koska rahankäyttö on hallinnassa.

 

Omat tilit molemmilla ja yhteinen asuntolainatili, johon mies laittaa rahaa, minä maksan vastikkeet ja laskut, mies useimmiten kaupassa jne. Kaikki on yhteistä, ei lasketa mitään just puoliksi. Kumpikin voi ostaa mitä lystää, kunhan on järki päässä. Mun nimissä on myös osakkeita, meillä on yhteinen rahasto, vene ja auto on molempien nimissä jne. Kun ollaan molemmat fiksuja, ei ongelmia ole tullut kertaakaan näiden 18v aikana joka ollaan yhdessä oltu.

 

Pitkässä juoksussa se tarkoittaa, että aina on rahaa käytettävissä siihen mitä haluaa.

Mites tämä poikkeaa minäminä asenteesta, jos rahaa kerran on?

 

Yhteinen tili jonne menee kaikki tulot ja josta maksetaan kaikki menot. Kumpikin saa ostaa mitä haluaa jos tilillä on rahaa. Ei kyttäystä tai selvittelyä kumpaankaan suuntaan. Toimii jos kummallakin on rahankäyttö järkevää. Meillä toiminut yli 20 vuotta.

 

Me ollaan oltu yli 10 vuotta kimpassa, ja koko ajan on ollut omat rahat. Naimisissa ollaan oltu muutama vuosi. Omien tilien lisäksi on yksi yhteinen, johon laitetaan tietty summa per kuukausi. Sieltä menee yhteiset menot, ja muuten tosiaan kumpikin tekee rahoillaan mitä lystää. Normaalijärjellä varustetut ihmiset kyllä kykenee hoitamaan raha-asiansa vaikka ne rahat ei yhteisellä tilillä olisikaan - ei ole ollut tarvetta finanssivalvonnalle.

 

Mites tämä poikkeaa minäminä asenteesta, jos rahaa kerran on?

Minäminällä ei ole rahaa, koska kaikki mitä tulee menee saman tien ja usein rahat menevät jo etukäteen ennenkuin ne on edes hankittu.

 

Meillä on omat tilit/rahat toimineet hyvin jo 15-vuotta. Lainat ja asuminen maksetaan puoliksi, ruokakaupassa maksaa se kumpi käy. Molemmat aika maltillisia kuluttajia, joten ei ole vielä tullut tilannetta, että toiselta olisi rahat loppu. Mutta joo, en kyllä jaksaisi kellekään selitellä ostoksiani, saati pyytää lupaa niihin. Melko noloa, että aikuinen ihminen joutuisi ensin kysymään puolisoltaan, sopiiko ostaa uudet kengät. Ja sama toisinpäin, nyt ei haittaa yhtään, vaikka mies laittaisi rahansa kuinka turhiin asioihin, kun omiaan tuhlailee.

 

Meillä on omat tilit ja tavallaan yhteiset rahat, se maksaa jolla on enemmän rahaa.

Kumpikin saa ostella mitä tykkää, isommissa ostoksissa yleensä mainitaan toiselle tai keskustellaan yhdessä.

Rahaa ei jää säästöön, joten se on ihan se ja sama onko ne yhteisiä vai ei. Ja säästötkin tulisi yhteiseen tarpeeseen, joten...

Kaikki saa mitä tarvitsee, joten en näe tällaisessa taloudessa mitään järkeä täysin omiin rahoihin.

 

Minäminällä ei ole rahaa, koska kaikki mitä tulee menee saman tien ja usein rahat menevät jo etukäteen ennenkuin ne on edes hankittu.

Oma tili = rahat menee saman tien, yhteinen tili = rahat ei mene? Johan on taas vedetty mutkat suoriksi. Miten se oma tili-huithapeli sinkkuna pärjää, kun ei ole vielä siippaa valvomassa rahankäyttöä?

 

[QUOTE="Jenis";30788733]Oma tili = rahat menee saman tien, yhteinen tili = rahat ei mene? Johan on taas vedetty mutkat suoriksi. Miten se oma tili-huithapeli sinkkuna pärjää, kun ei ole vielä siippaa valvomassa rahankäyttöä? [/QUOTE]
No ei.... Tuossa edellä puhuttiin minäminä-maailmasta, jossa ostellaan vain kaikkea itselle ajattelematta huomista tai perheen tilannetta. Minäminä-maailmassa rahat laitetaan menemään saman tien. Vaikka on oma tilit ja omat rahat niin ei todellakaan tarvitse elää minäminä-maailmassa vaan voi elää harkitusti ja säästää rahoja tulevien hankintojen varalle yms. Kyse on eri asioista, mutta sen verran tässä ion yhteistä, että tuskin kukaan haluaa yhteisiä rahoja minäminä-maailmassa elävän kanssa, ellei sitten ole todella varakas ja pystyy rahoittamaan kaikki kumppanin mielihalut.

 

Omat tilit, mutta rahat on tavallaan yhteiset eli molemmat osallistuu asumismenoihin, lasten juttuihin, ruokaostoksiin jne.
Ei olla ikinä laskettu, että nyt jos mä maksan tän kuun vuokran, niin osta sä samalla summalla ruokaa/vaatteita tässä kuussa ja maksa muut laskut.

Ja itseensä saa törsätä jos tarpeelliseksi näkee.

 

Meillä on vain omat tilit, mutta molemmilla on käyttöoikeus kumpaankin. Mies maksaa talolainaa ja minä laskut. Kaupassa kävijä maksaa ostokset.

 

Omat tilit ja yhteinen taloustili. Molemmat pistää samansuuruisen summan/kk. Selkeää, ei kumpaakaan ota kupoliin, jos toisen rahankäyttötottumukset eroavat. Ja erilliset asuntolainatkin, niin toinen saa käyttää lyhennysjoustoaan miten lystää, kun itse haluan määrätietoisesti maksaa pois.

Enemmän ihmettelen kenellä NYKYAIKANA on yhteinen tili? Joskus 40-luvulla varmaan aika yleistä, mutta ei kai enää sen jälkeen???

 

[QUOTE="zxc";30788759]Meillä on vain omat tilit, mutta molemmilla on käyttöoikeus kumpaankin. Mies maksaa talolainaa ja minä laskut. Kaupassa kävijä maksaa ostokset.[/QUOTE]

Jos ero tulee, mies voi osoittaa maksaneensa talon ja miten sinun sitten kay? Voi olla etta menee pahastikin riitelyksi. Maksakaa vain yhdessa taloa, jos sen yhdessa haluatte omistaa.