Muita joilla omat rahat parisuhteessa? Ollaanko ainoita?

Kummallakin omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin kummallakin. Kun laskuja maksellaan, otetaan sieltä missä sitä rahaa on niin että kummallekin jää korttimaksuvaraa. Usein siirrellään toistemme tilille jos toisella uhkaa mennä nollille. Meillä ei lasketa.

Ihme teinaritouhua tuo "mulla on omat tili ja omat rahat, et varmana koske niihin" jos kerran pyöritetään perhettä ja taloutta yhdessä, varsinkin jos vuosia jo takana.

Tervetuloa testaamaan periaatteitasi peliriippuvaisen kanssa.

 

Meillä molemmat tienaa about yhtä paljon, mutta mulla on omaisuutta/säästöjä selvästi enemmän kuin miehellä. Tai oli, ennenkuin lapset ja asuntolaina iski Eli vaikka on omat rahat/tilit, niin ihan yhteiseen elämään ne pääsääntöisesti silti on menneet.

 

Minä tietaan enemmän kuin mieheni ja silti meillä on käyttöoikeudet toistemme tileihin.

 

Tässä muuten on huomattavissa eräs sääntö. Keskimäärin parisuhteessa mies on se, joka tienaa enemmän. Jos mies tienaa enemmän, niin yhteiset rahat on yleinen "valinta". Jos on kuitenkin sellainen tilanne, että mies tienaa vähemmän, niin on erittäin poikkeuksellista että olisi yhteiset rahat.

Pannut vaan merkille.

Meillä taas minä tienaan enemmän kuin mies ja silti on yhteiset rahat. Omat tilit (eri pankeissa) mutta molemmilla pääsy toisen tilille. Jossain vaiheessa vois perustaa sellaisen taloustilin, mutta on tää jo toiminut hyvin 10 vuotta niin eipä sitä jaksa muuttaa. Minä hoidan meillä laskujen maksun, talouden suunnittelun ja säästämisen. Tosin tuhlaankin enemmän.

 

Meillä molemmat tienaa suurinpiirtein saman verran. Meillä on omat tilit ja omat rahat.
Sähköt, netit yms. puoliksi. Tarkoittaa tosin sitä, että joudutaan siirtelemään tililtä toiselle rahaa, mutta se ei ole mikään iso vaiva.
Kaupassa taitaa mies maksaa isomman osan, mutta mies haluaakin hänelle maistuvia ruokia, jotka taas ovat hieman kalliimpia ja mies toki syö paljon enemmän kuin minä. Mun viikon ruuat tekis varmaan ihan maksimissaan 50 euroa ja siinä olisi jo viikonlopun herkutkin laskettu mukaan.

Meillä on tää toiminut ihan hyvin. Molemmilla jää rahaa harrastuksiin ja omiin menoihin.
Lapsia ei ole eikä lainoja.

 

Kengistä neuvottelu olisi outoa, mutta ainakin lapsiperheessä on minusta ihan normaalia keskustella isommista hankinnoista. Koska usein on myös yhteisiä suunnitelmia, kuten matkat, lasten harrastukset, tms. Silloin on ihan korrektia mainita, että suunnittelee vaikka uuden auton ostamista ihan vaikka varmistaakseen, etteivät nämä muut asiat kärsi sen auton hankkimisen vuoksi.

En kyllä silti usko, että yhteisiä tilejä käyttävätkään normaalisti jotain kenkäostoksia kyselevät. Varmaan siinä on ajatuksena enemmänkin se, että rahat on yhdessä paikassa ja niistä tietyn osan voi käyttää, mutta ehdottomasti tietty osuus on "korvamerkitty" perheen menoihin, kuten asumiseen, ruokaan, lasten juttuihin jne.

Mulla on kyllä useampikin tuttu, jotka aina peittelevät ostoksiaan ja kertovat miehelleen halvemman hinnan kuin mitä oikeasti ovat maksaneet. Ja eiköhän noista autoista ja etenkin matkoista jutella etukäteen, vaikka ne olisivat ilmaisia. Vai meinaatko, että ellei teillä olisi yhteiset rahat, saattaisi miehesi yksi pöivä vain ilmoittaa, että "ai iin, lähden tönään sitten pariksi viikoksi Intiaan".

 

Kummallakin omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin kummallakin. Kun laskuja maksellaan, otetaan sieltä missä sitä rahaa on niin että kummallekin jää korttimaksuvaraa. Usein siirrellään toistemme tilille jos toisella uhkaa mennä nollille. Meillä ei lasketa.

Ihme teinaritouhua tuo "mulla on omat tili ja omat rahat, et varmana koske niihin" jos kerran pyöritetään perhettä ja taloutta yhdessä, varsinkin jos vuosia jo takana.

Ehkä tuo yhteiset rahat -systeemi on toimivampi perheissä, joissa pienet tulot. Kun kaikki menee, on pakko sumplia, kumman tililtä otetaan. Tilanne on kuitenkin erilainen, jos molemmilla tai toisella on sellaiset tulot, etteivät tilit mene koskaan nollille.

 

Kummallakin omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin kummallakin. Kun laskuja maksellaan, otetaan sieltä missä sitä rahaa on niin että kummallekin jää korttimaksuvaraa. Usein siirrellään toistemme tilille jos toisella uhkaa mennä nollille. Meillä ei lasketa.

Ihme teinaritouhua tuo "mulla on omat tili ja omat rahat, et varmana koske niihin" jos kerran pyöritetään perhettä ja taloutta yhdessä, varsinkin jos vuosia jo takana.

Samoin meillä on homma rullannut jo 15 vuotta. Mistään pienemmistä hankinnoista (vaatteet, kengät, puhelin jne) ei tosiaan tarvi toisen kanssa edes neuvotella, isommista tietysti ensin sovitaan. Mutta luottamukseenhan tämä kaikki perustuu, tiedämme molemmat "pelisäännöt" ja ollaan samoilla linjoilla rahankäytön suhteen, kumpikin osaa priorisoida menot kun rahat on vähissä ja ottaa vähän rennommin kun varaa on. Eihän tämä toimisi, jos toinen olisi vaikkapa tosi säästäväinen ja toinen taas tyyppiä joka pistää koko tilin sileäksi ekan viikon aikana. Ymmärrän että joissakin tilanteissa omat rahat voi olla suurta viisautta.

 

Meillä kanssa omat tilit, mutta käytetään ihan ristiin rastiin. Ei siis mitään "oma raha" käsitettä.

Kuukauden lopussa siirretään jääneet rahat yhteiselle säästötilille. Isoista hankinnoista (tv,auto,pesukone) keskustellaan tietenkin, mutta jos tarvitaan uudet kengät lapsille/itselle niin mitäs siitä turinoimaan. Pakkohan ne on ostaa.

14 vuotta menty, tulot vaihdelleet kummallakin.

Näin toimittu 14 vuotta.

 

[QUOTE="...";30790985]Mulla on kyllä useampikin tuttu, jotka aina peittelevät ostoksiaan ja kertovat miehelleen halvemman hinnan kuin mitä oikeasti ovat maksaneet. Ja eiköhän noista autoista ja etenkin matkoista jutella etukäteen, vaikka ne olisivat ilmaisia. Vai meinaatko, että ellei teillä olisi yhteiset rahat, saattaisi miehesi yksi pöivä vain ilmoittaa, että "ai iin, lähden tönään sitten pariksi viikoksi Intiaan".[/QUOTE]

Mitä - ei meillä ole yhteisiä rahoja. Tuolla aiemmin kirjoitin, että meillä on omat tilit ja omat rahat. Tosin käytännössä niitä käytetään yhdessä, mutta se johtuu enemmänkin siitä, että elämä sujuu niin paremmin ja kumpikaan emme tykkäisi alkaa vatvoa raha-asioita. Mutta siis, voimme kyllä tehdä omilla rahoillamme periaatteessa ihan mitä haluamme - tosin käytännössä haluamme kyllä käyttää niitä perheen hyväksi. Pointtini oli se, että isommista hankinnoista perheissä joka tapauksessa yleensä kaiketi keskustellaan ainakin jotenkin, oli rahat yhteisiä tai erillisiä.

Tuo kenkien hintojen piilottelu voi johtua siitäkin, ettei jaksa kuunnella toisen kettuilua siitä, miten on ostanut "liian kalliit" kengät, vaikka "yhtä hyvät olisi saanut kymmenen kertaa halvemmallakin". Mutta se voi olla luonteeltaan samantyyppistä salailua kuin se, ettei kerro puolisolle vaikka palstailevansa. Ei se aina siitä johdu, että toinen voisi "kieltää" ostoksia.

 

[QUOTE="...";30790995]Ehkä tuo yhteiset rahat -systeemi on toimivampi perheissä, joissa pienet tulot. Kun kaikki menee, on pakko sumplia, kumman tililtä otetaan. Tilanne on kuitenkin erilainen, jos molemmilla tai toisella on sellaiset tulot, etteivät tilit mene koskaan nollille.[/QUOTE]

Tarkoitatko että jos tulot ovat hyvät, molemmilla on täysin omat rahat? Vai miten?
Meillä ei kummallakaan ole pääsyä toisen henk.koht. tilille, koska sellaiseen ei ole mitään syytä. Omat tilit, mutta täysin yhteiset rahat. Kummallakin on kyllä aina rahaa, ja vaikkei olisikaan niin luottovaraa riittää pakkotilanteissa.

 

Omat tilit kummallakin, joihin palkat tulevat. Ei käyttöoikeutta puolin eikä toisin henkilökohtaisille palkkatileille. Yhteinen tili, johon molemmilla käyttöoikeus, ja jonne molemmat siirtävät tileistään rahaa. Täältä lähtee lainanlyhennys.

En minä tiedä, onko puolison tilillä rahaa 100e vai 15e. En koe tarvitsevani tietääkään Laskut jaetaan, ja kaupassa käy kumpi ehtii.

Ja meille näin on sopinut jo kohta 25v

 

[QUOTE="...";30790995]Ehkä tuo yhteiset rahat -systeemi on toimivampi perheissä, joissa pienet tulot. Kun kaikki menee, on pakko sumplia, kumman tililtä otetaan. Tilanne on kuitenkin erilainen, jos molemmilla tai toisella on sellaiset tulot, etteivät tilit mene koskaan nollille.[/QUOTE]
Paljon paremmin yhteiset rahat toimivat siinä tilanteessa, kun tilillä on aina rahaa. Hankalaksi menisi, jos kauppaan mennessä ei tietäisi, onko tilillä rahaa ostoksiin vai ei, mutta kaipa senkin kanssa oppisi elämään. Kun tilillä on hyvin saldoa, niin kumpikin voi ostella vapaasti tarvitsematta miettiä, onko tilillä katetta vai ei.

 

Tietysti miehenä ymmärrän rooliin perheen päänä ja elätän vaimoni. Hän saa pienellä paikallaan tehdä mitä tykkää mutta itse maksan perheen menot