N
njoo
Vieras
...vaikka seksi on erittäin tärkeä osa parisuhdetta. Nyt meillä ei kumminkaan ole seksiä ollut juurikaan synnytyksen jälkeen. Vain pari kertaa ja synnytyksestä on aikaa 7kk. Pääsyy on miehen mukaan riitely. Riitelen itse, koska tunnen itseni loukatuksi ja parisuhteen laiminlyödyksi miehen osalta seksittömyyden vuoksi ja mies ei halua riitelyn vuoksi seksiä, vaikka siis riitelenkin juuri edellä mainitsenani syyn vuoksi(koska miehen minuun kohdistunut torjunta sattuu todella lujaa). Se on se perimmäinen syy, miksi tiuskin muista ''pikkujutuista'. Olen itse 35 ja mies on 40. En tiedä kauan tätä jaksan. Esikoisvauvan tähden sinnittelen. Meillä on nyt sovittu määrätietoinen kiltteily päällä. Kumpikin koittaa olla ystävällinen toiselle. Empä tiedä auttako asiaa. Koskakohan määrätietoisella kiltteilyllä saisi seksiä?!? Saako?!? Mitään pettämisiä ei ole, olen varma. Väsymystä mies valittaa myös ja sitä, ettemme ole nyt kumpikaan ihan täydellisessä rantakunnossa, kuten ennen olimme. Ennen lasta seksiä oli 3-4 krt viikossa. Pääsyy miehen mukaan seksittömyyteen on riitely.
Kaiken huippu oli, kun mies väitti eilen kaikkien riitojemme olevan minun aloittamiani ja minun syytä koko suhteen ajalta. Miten joku voi väittää jotain noin älytöntä?!? Tuohon vastasin kyllä, että nyt luulostaa kyllä todella narsistiselta kommentilta. Ihan , kuin riidoissa ei olisi kaksi osallista. Miehen mukaan kuulemma hän vain sortuu mukaan minun riitelyyn. Mies haukkkuu riidoissa. Olen koittanut sanoa, että riidoissa ei tulisi koskaan haukkua toista, että sen tulee loppua. Pitää osata riidellä ilman, että haukkuu toista idiootiksi, kusipääksi, läskiksi tai kehitysvammaiseksi. Nämä olivat miehen käyttämiä haukkumasanoja. Lisäksi mies mollaa kotikaupunkiani.
Pitäisikö minun todella olla tämän kaiken jälkeen miehelle jatkuvasti ystävällinen tuntematta mitään? En pysty olla loukkaantumatta siitä, että oma rakas ei halua minua yht'äkkiä synnytyksen jälkeen. Lapsikin oli tarkkaan yhdessä suunniteltu. Miksi nyt näin? En ole ansainnut tämmöistä. Kuinka oma rakas mies yht'äkkiä käyttäytyy näin kylmästi?
Eilenkin mies haukkui kusipääksi ja läskiksi. Olimme lähdössä vauvan kanssa ulos. Mies koitti työntää vauvan ja vaunut eteisestä ulkopuolelle käytävään, kun minä ja vauva olimme ovella pukeissa valmiina. Olin juuri kääntymässä taaksepäin, jotta itse työntäsisin vaunut pihalle, kuten aina ennenkin ollessamme kahdestaan vauvan kanssa viikolla kotona. Mun ajatus oli, että pääsemme kyllä itsekin ulos, että apu ei ole tarpeen. Mies alkoi huutamaan, että nyt olen kusipää ja hän ei enää lähde minnekään. Lopulta kumminkin lähti. Sanoin miehelle, ettei pidä tehdä yksinkertaisista asioista näin vaikeita. Olen miehen mukaan silti kusipää ja mulla ei ole kuulemma käytöstapoja.
Vinkkejä kaipaan, miten murtaa tämä oravanpyörä ja saada parisuhde kuntoon. Kaikesta huolimatta haluan saada parisuhteen kuntoon. En halua eroa, jota mies uhkailee usein. Haluan onnellisen parisuhteen ja perheen takasin. En kaipaa mitään yksittäisiä kommentteja, että laihduta tai älä ole kusipää. Laihdutan kokoajan ja edistystä on tapahtunut ja pyrin olla ystävällinen resurssien mukaan, koska minuakin loukkaa ja sattuu tämä kovaa.
Auttakaa ihmiset, mitä kummaa teen?
Kaiken huippu oli, kun mies väitti eilen kaikkien riitojemme olevan minun aloittamiani ja minun syytä koko suhteen ajalta. Miten joku voi väittää jotain noin älytöntä?!? Tuohon vastasin kyllä, että nyt luulostaa kyllä todella narsistiselta kommentilta. Ihan , kuin riidoissa ei olisi kaksi osallista. Miehen mukaan kuulemma hän vain sortuu mukaan minun riitelyyn. Mies haukkkuu riidoissa. Olen koittanut sanoa, että riidoissa ei tulisi koskaan haukkua toista, että sen tulee loppua. Pitää osata riidellä ilman, että haukkuu toista idiootiksi, kusipääksi, läskiksi tai kehitysvammaiseksi. Nämä olivat miehen käyttämiä haukkumasanoja. Lisäksi mies mollaa kotikaupunkiani.
Pitäisikö minun todella olla tämän kaiken jälkeen miehelle jatkuvasti ystävällinen tuntematta mitään? En pysty olla loukkaantumatta siitä, että oma rakas ei halua minua yht'äkkiä synnytyksen jälkeen. Lapsikin oli tarkkaan yhdessä suunniteltu. Miksi nyt näin? En ole ansainnut tämmöistä. Kuinka oma rakas mies yht'äkkiä käyttäytyy näin kylmästi?
Eilenkin mies haukkui kusipääksi ja läskiksi. Olimme lähdössä vauvan kanssa ulos. Mies koitti työntää vauvan ja vaunut eteisestä ulkopuolelle käytävään, kun minä ja vauva olimme ovella pukeissa valmiina. Olin juuri kääntymässä taaksepäin, jotta itse työntäsisin vaunut pihalle, kuten aina ennenkin ollessamme kahdestaan vauvan kanssa viikolla kotona. Mun ajatus oli, että pääsemme kyllä itsekin ulos, että apu ei ole tarpeen. Mies alkoi huutamaan, että nyt olen kusipää ja hän ei enää lähde minnekään. Lopulta kumminkin lähti. Sanoin miehelle, ettei pidä tehdä yksinkertaisista asioista näin vaikeita. Olen miehen mukaan silti kusipää ja mulla ei ole kuulemma käytöstapoja.
Vinkkejä kaipaan, miten murtaa tämä oravanpyörä ja saada parisuhde kuntoon. Kaikesta huolimatta haluan saada parisuhteen kuntoon. En halua eroa, jota mies uhkailee usein. Haluan onnellisen parisuhteen ja perheen takasin. En kaipaa mitään yksittäisiä kommentteja, että laihduta tai älä ole kusipää. Laihdutan kokoajan ja edistystä on tapahtunut ja pyrin olla ystävällinen resurssien mukaan, koska minuakin loukkaa ja sattuu tämä kovaa.
Auttakaa ihmiset, mitä kummaa teen?
