parisuhteen toimimattomuudesta, apua?

["bueno"]

Eli olemme olleet kauan yhdessä jo yli 10v. Alusta asti oli ongelmia ja otin vääränlaisen miehen. Meillä ollut hyvin myrskyisä suhde mutta viime ajat vähempi riitelyä ja etääntyneet toisistamme (3v) Riitelyt edelleen tosin halveksuvia ja haukkuvia. Mies oppinut sen kommunikointitavan kotoaan. Jos sanon siitä niin sanoo että ei olisi haukkunut tehnyt mitään jos en olisi aloittanut. Ei itse näe omassa toimissaan mitään väärää.
Mihinkään en saa miestä juttelemaan ja jos yritän keskustella meidän väleistä niin suuttuu tai mököttää. Ero kuitenkin pelottaa koska mies hyvä isä lapsille ja lapset selvästi jumaloivat isäänsä. Mutta tälläistä elämää....ei seksiä, ei läheisyyttä. Jos läheisyyttä on niin minun aloitteestani ja minusta tuntuu etten halua edes sitä koska mies loukannut minua todella pahasti riidoissa. Haukkunut mm. hulluksi (kärsin masennuksesta)
En tiedä miten pärjäisin edes taloudellisesti lasten kanssa, koska teen vain 6tunnin päiviä. Rahatkin meillä koko ajan tiukilla. Ei tehdä mitään yhdessä perheenä. Mies ei pidä lomiaan, koska on sellaisessa työssä missä pitää töitä tehdä kun niitä on. Pakenee töihin. Kun oli lomalla meidän kanssa viikon niin koko ajan halusi töihin takaisin. Tmä tilanne ratkeaisi varmasti paremmaksi jos miehen saisi juttelemaan jonnekin. Ainakin luotan siihen. Mies ei siis pettäisi eikä juo/polta. Mutta muuten suhteemme on täysin kuollut ja arvostan häntä vain isänä tai työntekijänä.

 

["minna"]

Kuullosta lähes meidän parisuhteelle, paitsi että minä olen se osapuoli joka puhuu "rumasti" miehelleen, enkä halua mitään kontaktia häneen. Ällöän tiettyjä sioita hänessä ja hän kyllä juo olutta kotona.

Viime vuosina olen pohtinut kuinka alun alkaen rakkaus sokaisee, eikä järjellä väliä,koska tuolloin jo tiesin, että olemme kovin erilaisia arvo ja kaikelta muulta, mutta rakkaudn huumassa meni naimisiin ja tein lapset (ihanat sellaiset) jne. Mutta jos olisin kuunnellut järkeä olisin valinnut opinnoista innostuneen , tulevaisuuteen satsaavan, urheilusta innostuneen...menestyjän. Mutta kun tein rakkaus pohjaisen valinnan, minä olen rahan tuoja perheeseen, uran luoja, menestyjä, aina tekemässä ja touhuamassa..jne. Ehkä kuulun niihin henkilöihin jotka eroaa 25v jälkeen ja sen jälkeen löytää sen kohtalontoverin.

 

[sama juttu]

täällä.Mietin miksi katson tuota ukkoa?vaikka ei nyt erityisen hyvä isäkään ole, ei tuo talouteemme rahaa.Tiedän että elämäni olisi antoisampaa ja mukavampaa ilman häntä ja silti viitsin sitä tuossa katsella.Säälistä kait tai lasten takia.Mutta muutosta odotan ,kun lapset lentää pesästä..lennän minäkin muualle.

 

[sama täällä]

No... vähän samantyyppiset tuntemukset täällä... 7v yhdessä ja koko ajan tulee jostain riitaa. Mies kiroilee ja on itsekäs, kiukuttelee kuin pieni kakara kun suuttuu. Ärsyttää koko ukko mutta minkäs teet... kaksi pientä lasta ja iso asuntovelka. Ja tästä talosta en todellakaan lähde minnekään, tämä on meidän (lähinnä mun ja lasten) koti isolla K:lla. Meilläkin mies viihtyy töissä. Lähtee aikaisin aamulla ja tulee kotiin myöhään, joko puol tuntia ennen lasten nukkumaanmenoaikaa tai sitten kun lapset jo nukkumassa.
Kyllä sitä kiroilee hiljaa itekseen kun kaksi väsynyttä pientä huutaa ja räyhää illalla ja mitään apua ei ole saatavilla kun mies luuhaa omilla teillään. Olo on kuin yksinhuoltajalla jolla on loinen kämpässään. Käy syömässä ruuat jääkaapista ja täyttämässä pyykkikorin rievuillaan. Harvoin auttaa missään kotihommissa vaikka molemmat käymme töissä.
Ja jep, olen idiootti tyhmä lehmä joka teki lapsia tollaselle miehelle. Lapset ovat onneksi tosi ihania ja toivottavasti jaksan olla heille hyvä äiti kaikesta muusta sonnasta huolimatta.

 

["tintti"]

Meillä sama tilanne, paitsi että yhdessä ollaan oltu 7v eikä olla naimisissa, 2 lasta löytyy. Meillä mies muuttui ainakin lasten saannin jälkeen juurikin tuollaiseksi joka haukkuu riitojen yhteydessä. Olen ollut mm. ämmä, vitun akka, hullu, skitso yms. Haukkuu joskus myös mun äitiä, josta kilahdan totaalisesti. Aina pyytää samana päivänä anteeksi sanomisiaan, mutta mitä se auttaa kun tekee aina saman uudelleen!

Läheisyyttä ei meilläkään ole, ei minkäänlaista. Mies ei halua. Ja hyvä isä hänkin on, auttaa minua myös kotitöissä (tosin samalla kiroilee ja mumisee, etten ole osannut esim. huuhdella astioita oikein jne). Taloudellisesti on myös tiukkaa, tosin mies on ite hölmöillyt.

Mies on perheestään perinyt tuon haukkumisen ja mietin usein, että pitäisikö minun katkaista kierre ja erota? Ettei meidänkin lapset peri isältään tuota.

 

["bueno"]

harmittaa vaan niin vietävästi tämä tilanne. Jos erotaan niin rikon lapsilta heidän kodin ja ydinperheen ja olen yksin. jos jään tähän niin tuntuu etten parane masennuksesta tai olen tunnekylmässä suhteessa.

 

[sama täällä]

Joo ei mekään olla naimisissa enkä halua mennäkään vaikka kihloihin asti tämä juttu menikin ennen ensimmäistä lasta. Minäkin olen miettinyt eroa juuri siitäkin syystä etten halua lasten oppivan samoja karmeita käyttäytymismalleja mitä miehellä on. Vastoinkäymisille nollatoleranssi, huutaa ja räyhää pikkujutuista, kaikki on jonkun muun syy, harvoin pyytää anteeksi... Ja kohtelee kurjasti, itsekeskeisen mökötyksen keskeltä. Kun häntä v**uttaa niin kaikkien pitää se tietää ja kaikkien myös kärsiä.

 

["bueno"]

Itse haaveilisin vielä yhdestä lapsesta mutta tähän tilanteeseen en sitä halua ja ikä rupee parin vuoden päästä tulemaan vastaan. Hirveä vauvakuume nytkin. En ole miehelle siitä kyllä puhunut mitään.

 

[up]

up