mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

Miksi sitten olet eronnut? Mikset enää pitänyt tyypistä, josta aiemmin pidit, jos hän ei ole muuttunut miksikään?

Luonne ei vaan ollu mua varten ei siinä sen kummempaa.
Hän tapasi minun jälkeen täydellisen kumppanin itseleen ja jälkikasvuakin on siunaantunut.

 

Puuhippa on katkera, kun itse ei ole löytänyt sitä ihannekumppaniaan Jopa ex on!

 

Mikäs sä olet siitä päättämään, mitä kukakin hyväksyy?
Sä mikään jumala ole.

Ei helvetti mikä urpo. Jos sun mielestä uhkailu on hyväksyttävää niin onnea vaan. Muista kertoa tuo lapsellekkin kun puolisoaan itseleen valitsee.

 

Luonne ei vaan ollu mua varten ei siinä sen kummempaa.
Hän tapasi minun jälkeen täydellisen kumppanin itseleen ja jälkikasvuakin on siunaantunut.

Miten se aluksi oli sua varten, mutta ei sitten enää ollutkaan?

 

Puuhippa on katkera, kun itse ei ole löytänyt sitä ihannekumppaniaan Jopa ex on!

Sä oot aika nolo

 

[QUOTE="Oho";30762781]Miten se aluksi oli sua varten, mutta ei sitten enää ollutkaan?[/QUOTE]

Siitä on niin kauan etten muista mitä alussa edes ajattelin, kovin nuoria oltiin.

 

Luonne ei vaan ollu mua varten ei siinä sen kummempaa.
Hän tapasi minun jälkeen täydellisen kumppanin itseleen ja jälkikasvuakin on siunaantunut.

Niin, luonne ei vaan ollut sinua varten, mutta silti väität olleesi mukana ihan täysillä. Erosit ihmisestä, josta oikeasti pidit, mutta hänestä luopuminen ei tuntunut yhtään miltään. Vai piditkö tästä ihmisestä?

 

Niin, luonne ei vaan ollut sinua varten, mutta silti väität olleesi mukana ihan täysillä. Erosit ihmisestä, josta oikeasti pidit, mutta hänestä luopuminen ei tuntunut yhtään miltään. Vai piditkö tästä ihmisestä?

En pitänyt hänestä eron hetkellä sillä tavalla vaan pidin hänestä ihmisenä. Mikä tässä on niin ihmeellistä?

 

Ei helvetti mikä urpo. Jos sun mielestä uhkailu on hyväksyttävää niin onnea vaan. Muista kertoa tuo lapsellekkin kun puolisoaan itseleen valitsee.

Uhkailu sinänsä on hyväksyttävää tarpeen tullen mieluummin kuin toisen jättäminen, jos kokee olevansa turvassa eikä vahingoita toista, mutta ei väkivallalla uhkailu.

 

Siitä on niin kauan etten muista mitä alussa edes ajattelin, kovin nuoria oltiin.

miten niin, et muista mitä ajattelit. Eihän ihmisen ajatukset sinun mukaasi muutu miksikään. Tottakai sinä ajattelit hänestä tasan samalla tavalla kuin nytkin.

 

Sä oot aika nolo

Et kieltänyt
Sulta puuttuu rakkaus!

 

En pitänyt hänestä eron hetkellä sillä tavalla vaan pidin hänestä ihmisenä. Mikä tässä on niin ihmeellistä?

Miten ero silti ei tuntunut miltään, vaikka pidit oikeasti hänestä? Ja jos taas pitämisesi aste muuttui matkan varrella, miten se sitten tapahtui, kun kukaan ei muuttunut?

 

miten niin, et muista mitä ajattelit. Eihän ihmisen ajatukset sinun mukaasi muutu miksikään. Tottakai sinä ajattelit hänestä tasan samalla tavalla kuin nytkin.

Me ollaan vuosikausia sitten erottu niin on aika epätodennäköistä, että ajattelin sillon tavatessa samalla tavalla kuin nyt
Ajan myötä asioita unohtaa, myös niitä tunteita.

 

Juttelin kaikessa rauhassa miehelle tunteistani ja miten nautin hänen seurastaan ja hellyydestään. Mies on pitkään riitojen aikana haukkunut ja uhkaillut kun hermot menee. Nyt juttelin siitä miten se on ruvennut vaikuttamaan minun hakeutumiseen miehen lähelle. En tee enää aloitteita kun en usko että rakastava ihminen toimii riidan aikana niin kuin mies toimii. Oli siihen asti lähellä kun juttelin miten toivon meidän välille arvostusta ja luottamusta myös riita tilanteissa ja se että yhdessä voimme vaikuttaa miten läheisiä olemme. Mies kuunteli hyvän tuulisena ja silitteli. Mutta kun avauduin hänen riidan aikaisen toiminnan vaikutuksista läheisyyteen käänsi selkänsä.

Eli käytännössä sinä teit tuossa lopussa ihan saman kuin mies haukkuessaan sinua riitojen aikana. En yhtään ihmettele, miksi käänsi selkänsä ja loukkantui.

 

Et kieltänyt
Sulta puuttuu rakkaus!

Mulla on kyllä rakkautta ja vaikka ei olisikaan niin miksi ihminen olisi katkera?

 

Kun ei rakasta (kuten puuhippa ei rakasta) niin tietenkin eroaminen on peanuts eikä revi tunteita.

 

Miten ero silti ei tuntunut miltään, vaikka pidit oikeasti hänestä? Ja jos taas pitämisesi aste muuttui matkan varrella, miten se sitten tapahtui, kun kukaan ei muuttunut?

Pitääkö sun mielestä ihmisen aina muuttua jotta sitä ei enää rakastaisi? Mun mielestä tunteet voi vaan kuolla.

 

Mulla on kyllä rakkautta ja vaikka ei olisikaan niin miksi ihminen olisi katkera?

Niin, rakkautta, mutta ei romanttista, intohimoista en voi elää ilman sinua - tyyppistä rakkautta. Sellaista harmi kun tää nyt loppui -rakkautta, jota saat aina lisää kaupasta! Ahahaha!!!! Ihmissuhteet syvällä pohjalla ja silleen...

 

Niin, rakkautta, mutta ei romanttista, intohimoista en voi elää ilman sinua - tyyppistä rakkautta. Sellaista harmi kun tää nyt loppui -rakkautta, jota saat aina lisää kaupasta! Ahahaha!!!! Ihmissuhteet syvällä pohjalla ja silleen...

Ja mistä tämän päättelet? Miksi suhde ei voisi olla sun mielestä tuollaista, ai siksi kun eroaminen on helppoa? No edeleenkin jos tämä suhde menee poikki niin siihen on varmasti sillon syynsä ja tämän hetken huuma/tunteet ei siihen liity mitenkään.
Ei tää oikeasti ole mitää rakettitiedettä jotta sen tajuaa.

 

Onks sulla Puuhippa lapsia? Haluaisitko?

 

Ja mistä tämän päättelet? Miksi suhde ei voisi olla sun mielestä tuollaista, ai siksi kun eroaminen on helppoa? No edeleenkin jos tämä suhde menee poikki niin siihen on varmasti sillon syynsä ja tämän hetken huuma/tunteet ei siihen liity mitenkään.
Ei tää oikeasti ole mitää rakettitiedettä jotta sen tajuaa.

Päättelen sen mm. siitä, että kukaan, jolla on aitoja tunteita toisia kohtaan ei sano uuden suhteen saatavan kaupasta, jos vanha sattuu hajoamaan.

 

Päättelen sen mm. siitä, että kukaan, jolla on aitoja tunteita toisia kohtaan ei sano uuden suhteen saatavan kaupasta, jos vanha sattuu hajoamaan.

Paitsi ihminen jolla on sellainen elämänasenne, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa.

 

Paitsi ihminen jolla on sellainen elämänasenne, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa.

Ai sellainen ihminen löytää uuden suhteen kuin voisi hakea sen kaupasta? Oikeastiko tyydyt siihen?

 

Paitsi ihminen jolla on sellainen elämänasenne, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa.

Ai sulla on? No, sitten sua ei haittaa, että sanon sulle että vaikutat vähän idiootille, tekohenkiselle nuijalle. Koska näin oli tarkoitettu.

 

Itselläni on samanlainen aviomies ja olen lopullisesti uupunut tuollaiseen käytökseen. Negatiivisia tunteita ei saa meillä ilmaista. Yritän myös aika ajoin puhua mieheni kanssa, mutta mies sanoo aina ettei jaksa jutella. Olen yrittänyt asioista jutella rakentavasti, mutta ei, mikään ei käy. Otan itse mieluusti palautetta vastaan ja pystyn keskustelemaan asioista normaalilla äänenvoimakkuudella. Se ei tarkoita että myötäilen miestä, mutta oma mielipide pitäisi pystyä kertomaan huutamatta.

Joka kerta kun yritän keskustella, mies alkaa huutaa kovaa ja haukkua niin että lapset heräävät. Tällä käyttäytymisellä hän pesee itsensä pois keskustelusta ja kitkee minulta halun keskustella yleensä mistään. Mies haluaa että kulissit on pystyssä ja kaikki aina hänen lähellään iloisia ja positiivisia.

Sanoin vasta hiljattain miehelleni että alan itse kääntää joka kerta samalla tavoin selkäni kun hän yrittää fyysisesti illalla tulla lähelleni. Ei lähde minun puoleltani tämä homma enää yhtään...