Mitä tehdä, vauvakuume, mies ei halua lasta!

Olen 27 vuotias yhden lapsen äiti. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta, minunkin lapsi on edellisestä liitostani. Meillä on siis uusioperhe, jossa miehelläni ja minulla ei ole yhteistä lasta.
Mieheni on järkkymätön kannassaan, hän ei halua missään tapauksessa lasta. Hänen mielestään tämä järjestely on juuri näin hyvä, eikä halua muuttaa sitä. Olen yrittänyt keskustella asiasta järkevästi, pyytänyt perusteluja vahvalle ei - kannalleen. Olen itkenyt monet yöt ja päivät avoimesti ja nykyään vain salaa, koska mieheni nykyään jo suuttuu ja hermostuu jos huomaa minun ajattelevan lasta.
Ajatus siitä että ainokaiseni jää minun ainoaksi lapsekseni ahdistaa. En enää ikinä saisi olla raskaana, kokea sitä rakkauden syttymistä omaan lapseen. En enää ikinä saisi pitää pientä vauvaa sylissä joka olisi minun!
Olen jo "tämän ikäinen", ja jokainen tietää että kuhan ikää tulee, riskit kasvaa ja mahdollisuus raskautua pienenee...
Alkuseurustelu aikana pelkäsin olevani raskaana, mutta silloin mieheni lohdutti että jos olen raskaana, niin me pidetään se ja rakastetaan ilman muuta.. Tein testin joka oli nega, petyin aivan valtavasti, itkin ja mieheni halasi ja lohdutti. Silloin tajusin että olin siis toivonut olevani raskaana kun tuli se nega.. Myöhemmin, noin vuoden päästä tästä negasta otin vauva asian puheeksi ja sanoin että haluan lapsen. Se vauvan kaipuu iski kuin salama ja kun mieheni ilmoitti että me ei tulla tekemään lasta, meillä on jo kolme. Mutta ei yhteistä, minä lisäämään. Ollaan riidelty asiasta ja mies ei suostu ikinä perustelemaan, sanoo vain ei ja hermostuu. Kerran herkkänä hetkenä minä lupasin sitten olla enää ikinä mainitsematta vauvaa... Nyt sitten itken salaa vauvan kaipuuta

 

Voit joko olla tekemättä lisää lapsia tai sitten erota ja etsiä uuden miehen, joka haluaa lapsia.
Miehelläsi on täysi oikeus olla haluamatta lapsia etkä sinä voi häntä siihen pakottaa.

 

Jos toinen ei halua niin ei sille voi mitään.

 

Etsi uusi mies.

 

Mutta miksi se joka ei halua on aina "oikeassa" ja niin sitten toimitaan joka sanoo että ei? Melkein missä asiassa vaan.. Oli kyse sitten mäen laskusta, jonkun tietyn ruoan ostamisesta, verhojen vaihtamisesta tai sitten tässä tapauksessa lapsen hankkimisesta.. Joo, yksin on vähän hankala tehdä lasta, eikä ketään siihen saa/voi pakottaa. On oikeus kieltäytyä ja olla haluamatta, mutta miksi se joka sanoo ei on aina vahvoilla ja perusteluja ei tarvita, mutta se joka jotain haluaa, niin se ei sitä välttämättä saa ja tarvitsee siihen lähestulkoon aina perustelut.. Miksi tää menee aina näin?

 

Jos joutuu maksamaan kahdesta elareita, tuskin haluaa kolmatta. Ymmärrän miestäsi. Ja et sä nyt vielä riskiraskausiässä ole! Itse tein ekan 31 vuotiaana, toisen 37 vuotiaana...

 

Teillä on uusioperheessänne jo kolme lasta. Nykypäivänä se on iso perhe. Ymmärrän hyvin, jos mies ei halua enempää, talouskaan harvalla kestää kovin paljoa enempää.

Tosin kuten täällä on todettu, olet nuori ja ehdit vielä paljon, jos siltä tuntuu. Itse sain esikoiseni 34-vuotiaana, ja kolme lasta minullakin.

 

Mutta miksi se joka ei halua on aina "oikeassa" ja niin sitten toimitaan joka sanoo että ei? Melkein missä asiassa vaan.. Oli kyse sitten mäen laskusta, jonkun tietyn ruoan ostamisesta, verhojen vaihtamisesta tai sitten tässä tapauksessa lapsen hankkimisesta.. Joo, yksin on vähän hankala tehdä lasta, eikä ketään siihen saa/voi pakottaa. On oikeus kieltäytyä ja olla haluamatta, mutta miksi se joka sanoo ei on aina vahvoilla ja perusteluja ei tarvita, mutta se joka jotain haluaa, niin se ei sitä välttämättä saa ja tarvitsee siihen lähestulkoon aina perustelut.. Miksi tää menee aina näin?

Siksi että se lapsi lähtökohtaisesti ansaitsee tulla maailmaan toivottuna molemmille vanhemmilleen, ei kiistakapulaksi.

 

Ap, ei tässä ole mitään "oikeaa" ja "väärää". Tosi hassusti muotoilit...

Kysymys on vain siitä, että jokainen saa päättää itse omasta elämästään. Miehes on päättänyt että hänelle riittää 2 lasta. Sinä voit päättää, haluatko jatkaa tämän miehen kanssa ja vaikkapa siitä, haluatko hankkia lapsen yksinäsi hedelmöityshoidolla. Ideaalitilanteessa kaksi ihmistä haluaa tässä suhteessa samaa asiaa, mutta aina se ei valitettavasti mene niin...

 

Mutta miksi se joka ei halua on aina "oikeassa" ja niin sitten toimitaan joka sanoo että ei? Melkein missä asiassa vaan.. Oli kyse sitten mäen laskusta, jonkun tietyn ruoan ostamisesta, verhojen vaihtamisesta tai sitten tässä tapauksessa lapsen hankkimisesta.. Joo, yksin on vähän hankala tehdä lasta, eikä ketään siihen saa/voi pakottaa. On oikeus kieltäytyä ja olla haluamatta, mutta miksi se joka sanoo ei on aina vahvoilla ja perusteluja ei tarvita, mutta se joka jotain haluaa, niin se ei sitä välttämättä saa ja tarvitsee siihen lähestulkoon aina perustelut.. Miksi tää menee aina näin?

No jos toinen ei halua makkarakeittoa niin se joka haluaa sitä tehköön sitä itelleen ja se toinen saa syödä mitä tykkää. Et sä voi suuttua miehelle jos hän ei yksinkertaisesti lasta halua mutta jos sinä taas haluat niin kannattaa miettiä jäätkö suhteeseen vai et.

 

Mä tiedän että mies on halunnut yhteensä 5 lasta.
Meillä ei makseta kenestäkään lapsesta elareita, ei meille päin eikä meiltä toiseen suuntaan.
Epäilen että mies kuvittelee minun olevan samanlainen kuin lastensa äiti raskaana ja juuri lapsen saaneena. Tämän olen sanonut jopa ääneen että kuvitteleeko minun olevan sitten samanlainen. Mies on ollut vain hiljaa, joten olen tästä päätellyt että tämä on yksi syy jota pelkkää.
Tiedättekö miten epäreilulta tuntuu kun on joskus jonkun kanssa halunnut lapsia joka ei ole ollut sitten ihan "äiti-odotusten-mukainen" ja nyt sitten minun kanssani ei halua, kun jo tietää millainen olen äitinä ja kuinka pystyn pyörittämään isoakin huushollia! On kehunut minua äitinä ja puolisona ja juuri siinä kuinka olen hyvä hänen lapsilleen.

 

Sanot miehelle jämäkästi, että haluat lapsen, ja että suhteenne ei voi jatkua mikäli hän ei muuta mieltään asiassa. Ja annat hänelle tietysti aikaa, vaikka puoli vuotta tai vuodenkin sulatella asiaa. Mikäli hänen mielensä (eikä sinun mielesi) tuossa ajassa muutu, etsit uuden miehen joka haluaa lapsen kanssasi.

 

Halusin minäkin viisi lasta ennen kuin minulla oli ainuttakaan. Onneksi en ole joutunut siitä tilille.

 

Sanot miehelle jämäkästi, että haluat lapsen, ja että suhteenne ei voi jatkua mikäli hän ei muuta mieltään asiassa. Ja annat hänelle tietysti aikaa, vaikka puoli vuotta tai vuodenkin sulatella asiaa. Mikäli hänen mielensä (eikä sinun mielesi) tuossa ajassa muutu, etsit uuden miehen joka haluaa lapsen kanssasi.

Itselleni kun joku tuollaisen vaatimuksen esittäisi ei tarvittaisi edes puolta sekuntia.. Järkeä nyt päähän!

 

Ja minä itse taasen en ole koskaan halunnut lasta. Rakas ainokainen lapseni on onnellinen pikku vahinkovauva En ole koskaan halunnut lasta ja nyt joudun kuitenkin kärvistelemään kun yhtäkkiä haluankin. Miksi ihmeessä ihminen edes haluaa lasta? Miksi minä haluan? Ihan selvät syyt olen kertonut miehelleni, perustellut. Olen pohtinut myös itsekseni.

Lapsellisesti olen poistunut paikalta jos televisio ohjelmassa näytetään lapsen syntymää, onnellista raskausuutisen kertomista tai pieniä vastasyntyneitä vauvoja.. Lapsellisesti miehen mielestä, mutta itseäni nuo satuttavat. Miksi hakeudun noihin tilanteisiin joiden takia saan nieleskellä kyyneleitä ja piilottaa itkun mieheltäni. Mies vaan suuttuu jos näkee minun itkevän..

 

Kuten joku jo aiemmin sanoikin, niin valitset joko miehen tai lapsen uuden miehen kanssa. Ja se joka ei tahdo on vahvoilla mm. eroissakin, perusteluksi riittää ihan se että ei tahdo.

 

Ja minä itse taasen en ole koskaan halunnut lasta. Rakas ainokainen lapseni on onnellinen pikku vahinkovauva En ole koskaan halunnut lasta ja nyt joudun kuitenkin kärvistelemään kun yhtäkkiä haluankin. Miksi ihmeessä ihminen edes haluaa lasta? Miksi minä haluan? Ihan selvät syyt olen kertonut miehelleni, perustellut. Olen pohtinut myös itsekseni.

Lapsellisesti olen poistunut paikalta jos televisio ohjelmassa näytetään lapsen syntymää, onnellista raskausuutisen kertomista tai pieniä vastasyntyneitä vauvoja.. Lapsellisesti miehen mielestä, mutta itseäni nuo satuttavat. Miksi hakeudun noihin tilanteisiin joiden takia saan nieleskellä kyyneleitä ja piilottaa itkun mieheltäni. Mies vaan suuttuu jos näkee minun itkevän..

Meillä oli vähän samanlainen tilanne kuin teillä, eikä itselläkään ollut koskaan ollut vauvakuumetta mutta kun kerran luulin olevani raskaana ja petyin kun en ollutkaan niin tajusin kuinka paljon halusin vielä toisen lapsen ja päivä päivältä tunne vain voimistui. Aluksi puhuimme ettei yhteisiä lapsia tehdä vaan niin se mieli muuttui. Puhuin miehen kanssa kuinka tärkeä asia minulle oli ja sanoin että ymmärrän jos mies ei lisää lapsia halua, meillä tosin mieskin sitten innostui ajatuksesta. Et voi ketään pakottaa lapsia tekemään mutta itse voit päättää kuinka tärkeä toinen lapsi on sulle. Eikä miehelläsikään ole mitään oikeutta suuttua sulle sun tunteista tai itkusta.

 

Lapsiasiassa ei ole kompromissia. Vaihtoehdot on tosiaan ero ja mahd.vauva sitten myöhemmin uuden miehen kanssa tai sitten hyväksyt ettei mies lasta halua.
Ymmärrän sua kyllä, itselläni oli kuopuksesta aikoinaan kova vauvakuume ja se tunne oli pakahduttava, en olis etukäteen uskonut. Ja ymmärrän myös että se harmittaa että nykytilanteessa mies "voittaa".

Puhuisin miehelle ja kertoisin miten suuri asia tämä sinulle on. Mies ei ehkä ymmärrä että vaihtoehtona on ero. Puhukaa!

 

Meillä sama tilanne. Tiedän, että miehen haluttomuus johtuu siitä, että on vain negatiivisia kokemuksia asiasta. Haluaisin kuitenkin, että mies saisi kokea isyyden niin, miten se kuuluisi saada kokea.

Ei on ei, itsekkin olin vielä vuosi sitten sitä mieltä, jotenkin vaikea ottaa asiaa edes uudelleen puheeksi, koska olen aiemmin sanonut etten minäkään halua (yritin myötäillä vain miehen mielipidettä) ja koska tiedän ettei mies halua.

Miten asian voisi ottaa esille kun en vain voi sanoa että haluan lapsen (mies saattaisi jopa haluta erota, koska haluaisi minulle suoda vielä sen lapsen sitten jonkun toisen kanssa) En uskalla ottaa asiaa puheeksi. Yksinään siis kuumeilen

 

Kiitos Mieheni selvästi joskus myös ihan kiusaa minua. Huomaa että olen murheellinen tai herkillä niin utelee mikä minulla on. Jos kerron mikä on, hän nälvii ja pilkkaa pahaa mieltäni. Ja ihan myös nauraa. Jos vähättelen itse ettei ole mikään niin mies suuttuu. Jos purskahdan itkuun, mies suuttuu. Jos menen piiloon itkemään niin mies huomaa myöhemmin että olen itkenyt ja suuttuu uudestaan.
Olen tilanteessa jossa en voi näyttää tunteita. Kaikki tunteeni eivät liity lapsen hankkimiseen, mutta jotenkin itsekkäästi mieheni näin ajattelee.
Tänään itkin sitä kun kuului radiossa ystäväni muistotilaisuudessa soitettu kappale, tai kyyneleitä vieri poskille, mieheni suuttui. Siitä suutuin myös itse.

 

Kiitos Mieheni selvästi joskus myös ihan kiusaa minua. Huomaa että olen murheellinen tai herkillä niin utelee mikä minulla on. Jos kerron mikä on, hän nälvii ja pilkkaa pahaa mieltäni. Ja ihan myös nauraa. Jos vähättelen itse ettei ole mikään niin mies suuttuu. Jos purskahdan itkuun, mies suuttuu. Jos menen piiloon itkemään niin mies huomaa myöhemmin että olen itkenyt ja suuttuu uudestaan.
Olen tilanteessa jossa en voi näyttää tunteita. Kaikki tunteeni eivät liity lapsen hankkimiseen, mutta jotenkin itsekkäästi mieheni näin ajattelee.
Tänään itkin sitä kun kuului radiossa ystäväni muistotilaisuudessa soitettu kappale, tai kyyneleitä vieri poskille, mieheni suuttui. Siitä suutuin myös itse.

Anteeksi nyt, mutta varsinainen prinssi toi sun ukko :-O

 

Niin... Mä olen ajatellut asian niin että mieheni suuttuu tunteistani sen takia koska kuvittelee kaikkien ikävien tunteitteni johtuvan vauva haaveesta ja se ahdistaa häntä. Kiusaa minua sitten sen takia että en haaveilisi lapsesta, koska vastaanotto on tylyä...