Miten joku voi pitää yli kolmevuotiasta täysin kotihoidossa?

[QUOTE="Jenis";30635980]Nyt alkoi kiinnostaa, miten tämä rahallisesti järjestyy? Työttömyyskorvauksilla, etätöillä (mitä lapsi tekee sen aikaa?), miehen rahoilla (eikö huolestuta oma eläke?), lottovoitolla vai miten?[/QUOTE]

Joku toinen jo totesikin että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
No oikeasti: olen tähän ikään mennessä oppinut että elämä voi mennä hetkessä ns. uusiksi. En halua tuhlata lapseni lapsuutta siihen että valmistelen omaa vanhuuttani. Haluan antaa lapselleni niin hyvät elämän eväät kuin mihin vain suinkin kykenen.

Yrittäjänä (yritys on kaupparekisterissäkin toistaiseksi lakkautettuna) en edes tienannut niin paljoa että olisin saanut mitään mahtavaa eläkettä kartutettua. Aikaa vaan meni eikä menetettyä aikaa saa koskaan takaisin.

Elämme siis ihan rehellisesti sanottuna miehen tuloilla.
Jos jotain katastrofaalista tapahtuu niin sitten laitetaan joko asunto-osake (sijoitusasunto, vuokrattuna nyt) tai talo myyntiin, molemmat ovat velattomia samaten kuin molemmat autotkin.

Sen verran on kuitenkin säästöjä tileillä että ei ihan jostain auton talvirenkaiden hankinnasta tai lapsen haalareiden rikkoutumisesta johtuen tarvitse vielä lähteä omaisuutta realisomaan ; )

 

Okei... kukin tavallaan tietysti. Itse en käy töissä vain vanhuuden turvaksi vaan siksi että se on kivaa, siitä saa omaa rahaa ja se opettaa myös lapsille, että rahojen eteen pitää tehdä jotain. Enkä näe kyllä mitenkään tavoiteltavana ratkaisuna sitäkään, että naiset jäävät pysyvästi kotiin "lasten parhaaksi". Jos niitä lapsia on vaikka 3-4, nainen on kotona käytännössä vähintään 1/3 työurastaan - ja miehethän kotiin eivät jää, sen näkee jo vaikkapa nykyisistä hoitovapaaluvuista. Paluu 50-luvulle, siis.

 

Ei ole äidistä viisvuotiaalle kaveriksi. Harvasta kerhosta/puistosta paljon yli kolmivuotiaita löytyy.
Toista oli ennen, sehän on totta.sillon suuri osa lapsista hoidettiin kotona, eikä ollut subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Ennne oli lapsia pihat täynnä. Turha sitä nyt on jauhaa.

Väitän, että nuo yli kolmevuotiaat mamman kanssa kotona pyörivät ovat niitä jo eskariin mennessä syrjäytyneitä, vähän outoja, arkoja, erilaisia.

 

Kun suurperheeni lapsukaiset oli pieniä, hoidin itse kaikki kouluikään saakka kotona. Virikkeitä oli vain mitä kotona oli ja toiset sisarukset.
Osa oppi lukemaan jo ennen kouluikää, mutta toiset eka luokan aikana. Ilman virikkeitä kaikki on ammattinsa saaneet ja osalla jo omia lapsia. Mielestäni kodin rauha on sitä parasta virikettä.

 

Ei ole äidistä viisvuotiaalle kaveriksi. Harvasta kerhosta/puistosta paljon yli kolmivuotiaita löytyy.
Toista oli ennen, sehän on totta.sillon suuri osa lapsista hoidettiin kotona, eikä ollut subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Ennne oli lapsia pihat täynnä. Turha sitä nyt on jauhaa.

Väitän, että nuo yli kolmevuotiaat mamman kanssa kotona pyörivät ovat niitä jo eskariin mennessä syrjäytyneitä, vähän outoja, arkoja, erilaisia.

Ikävää, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus on tuhonnut senkin, että lapset näkisivät toisiaan kotipihoilla. Ja väitän, että viimeisin lauseesi ei pidä paikkaansa. Esim. omat enimmäkseen kotihoidetut lapseni olivat ylivoimaisesti fiksuimpia ikäluokassaan ja parhaita kavereita monille. Kaikkia laumoissa kasvaneita, huonosti käyttäytyviä en hyväksynyt lasteni kavereiksi, vaikka yrittivät meille tunkea ovista ja ikkunoista.

 

Meillä 2v ja 3v täysin kotihoisossa. Käydään yhdessä kerhoissa ja muskarissa. Käydään kylässä ja meillä käy kaverit lapsineen. Isommalla äiti-lapsiporukalla tavataan puistossa...
Kotona askarrellaan, leivotaan...
Mistä nämä jäävät paitsi?
Meillä vielä kolmasluokkalainenkin.
On kokemusta millaista vielä 1v4kk ikäinen päiväkotiin. Puolensa silläkin oli(molemmat vavanhemmat töissä).
Mutta nyt näin ja vielä vuoden ollaan kotona.

 

Eivät mistään. Kyse olikin yli kolmevuotiaista. Jos lapsesi olisivat 4 ja 5, niin todennäköisesti ainakin 5-vuotias olisi vailla ikäistään seuraa.
Ap

 

Meillä 2v ja 3v täysin kotihoidossa. Käydään yhdessä kerhoissa ja muskarissa. Käydään kylässä ja meillä käy kaverit lapsineen. Isommalla äiti-lapsiporukalla tavataan puistossa...
Kotona askarrellaan, leivotaan...
Mistä nämä jäävät paitsi?
Meillä vielä kolmasluokkalainenkin.
On kokemusta millaista vielä 1v4kk ikäinen päiväkotiin. Puolensa silläkin oli (molemmat vanhemmat töissä).
Mutta nyt näin ja vielä vuoden ollaan kotona.

 

Väitän, että nuo yli kolmevuotiaat mamman kanssa kotona pyörivät ovat niitä jo eskariin mennessä syrjäytyneitä, vähän outoja, arkoja, erilaisia.

Ei ole noin, tai siis on lapsen persoonasta kiinni, ei kotihoidosta. Meillä koululainen oli eskariin asti kotihoidossa, nyt koulussa on luokkansa paras ja kaveri kaikkien kanssa, myös vapaa-ajalla.
Voin kuvitella että meidän nuorin on arka ja ehken vähän "outokin", on temperamentiltaan ja luonteeltaan hyvin erilainen. Mutta edelleen en näe, että se kotihoito määrittelisi tuota asiaa mitenkään.

Meillä valinta lasten kotihoidosta on tietoinen ja miehen rahoilla on menty. Enkä mä edes ole erityisen virikkeellinen ja touhuava, tavallista arkea vietetään, silleen rennosti ja kivaa on, sekä lapsilla että mulla.

 

Mulle tulee tuosta virikehoidosta mieleen koiranpennut, niille pitää järjestää virikkeitä etteivät revi paikkoja hajalle.
Omat lapseni olleet kotihoidossa eskariin asti, ja yks kaupan myyjä totesi kerran, että kyllä huomaa että on lapset olleet kotona, on niin levollisia ja tottelevaisia lapsia. Ja huomasin sen lasteni lähtiessä eskariin, että kaikki kotona olleet tottelivat ja kuuntelivat ja odottivat vuoroaan, mutta nämä hoidossa olleet puhuivat päälle, vaativat huomiota ja olivat koko ajan minäminäminä. Aina ne samat nimet tuli esille kun luokassa oli jotain häiriötä.

 

Ikävää, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus on tuhonnut senkin, että lapset näkisivät toisiaan kotipihoilla. Ja väitän, että viimeisin lauseesi ei pidä paikkaansa. Esim. omat enimmäkseen kotihoidetut lapseni olivat ylivoimaisesti fiksuimpia ikäluokassaan ja parhaita kavereita monille. Kaikkia laumoissa kasvaneita, huonosti käyttäytyviä en hyväksynyt lasteni kavereiksi, vaikka yrittivät meille tunkea ovista ja ikkunoista.

Huoh. Nyt puhutaan yli 3-vuotiaista. Hoitovapaa loppuu kun nuorin lapsista täyttää kolme, minkä varmaan lastentarhanopettajana tiedät. Silloin lapset menevät päivähoitoon, koska vanhempien on mentävä töihin. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Vai ehdotatko sinäkin, että kaikki naiset jäävät kotiin siihen asti että nuorin lapsi menee kouluun? Vai pitäisikö siirtyä suoraan kotikouluun, ei niin ei tunge niitä villikkoja samaan luokkaan?

 

Mun vaikea ymmärtää, miksi meidän perheen sisäinen päätös jotenkin ihmetyttää toisenlaisen päätöksen tehneitä vanhempia.

Totta kai minä uskon, etä lapseni voivat paremmin ja saavat enemmän kotihoidossa koululaiseksi asti. Ei kai yksikään vanhempi tee sellaista taloudellista "uhrausta" ilman, että itse kokee saavansa sillä jotain arvokasta? Päätökseni pohjalla on tieto, tunne ja oma koulutus.

Se, että minä toimin jollain tavalla, ei suonkaan tarkoita, että joku muu, joka toimii jollain toisella tavalla, olisi väärässä. Ei. Minusta lapselle on aina parasta kasvaa perheessä, jossa perhe tekee itsensä kannalta parhaat päätökset. On se päätös sitten vaikka viedä vastasyntynyt päiväkotiin.

Ja se ajattelu, että olisin joku avuton 50-luvulle palannut antifeministi... On niin helppo lyödä leimoja ja mitätöidä erilaisia tapoja toimia. Tätä ei kai tarvitse kommentoida enempää?

Ja se, minkä suuruiset eläkkeet joskun tuln saamaan, jääkööt minun huolekseni.

 

Siis ettei lapsi käy kerhossa, virikehoidossa tai missään leikkimässä ilman äitiä?
Eikös kolmevuotias jo kaipaa ikäistään seuraa? Virikkeitä, varhaiskasvatusta, mahdollisuutta tutustua muihinkin aikuisiin kuin vanhempiinsa?

Miksi kolmevuotiaan PITÄIS olla jossain ilman vanhempia? Kyllä sen ikäset alkaa jo yleensä kaivata enemmän tai vähemmän ikäistään leikkiseuraa, mutta kyllähän tuon halutessaan pystyy järjestämään yleensä muutenkin kuin ulkopuolisessa hoito- tai kerhopaikassa. Ei aina, mutta hyvin usein. Onhan noita avoimia päiväkoteja, leikkipuistoja, perhekahviloita sun muita, jollei omasta tuttavapiiristä löydy valmiiks leikkikavereita. Jotenki kummallinen ajatusmaailma että kolmevuotiaan pitäis käydä jossain ilman vanhempia, tai se jää jostain paitsi..

 

[QUOTE="Jenis";30637934]Huoh. Nyt puhutaan yli 3-vuotiaista. Hoitovapaa loppuu kun nuorin lapsista täyttää kolme, minkä varmaan lastentarhanopettajana tiedät. Silloin lapset menevät päivähoitoon, koska vanhempien on mentävä töihin. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Vai ehdotatko sinäkin, että kaikki naiset jäävät kotiin siihen asti että nuorin lapsi menee kouluun? Vai pitäisikö siirtyä suoraan kotikouluun, ei niin ei tunge niitä villikkoja samaan luokkaan? [/QUOTE]

Minä taas kysyisin, että jos vanhempi on kotona muutenkin, vaikka pitkäaikaistyöttömänä, niin minkä takia se kolmevuotias pitäis välttämättä viedä jonneki hoitoon, edes osapäiväsesti, jos vanhempi on kykenevä itse hoitamaan lapsensa ja pystyy järjestämään sille välillä ikäistään seuraa? Tai minkä takia kolme-nelivuotias pitäis välttämättä pistää johonkin kerhoon, jos lapsi viihtyy kotona ja vanhempi on vauvan kanssa kotona muutenkin? Mikä itsestäänselvyys se on, että kolmevuotias joutaa automaattisesti ulkopuoliseen hoitoon, että se pystyy oppimaan jotain?

 

Enkä nyt sano sitä, että kerhotoiminta kolme-nelivuotiaan kohalla olis jotenki kauheeta, mutta en kyllä ymmärrä ollenkaan ihmisen ajatusmaailmaa, joka kuvittelee, ettei normaali vanhempi pysty hoitamaan kolmevuotiastaan itse vaan tarvitsee siihen välttämättä ulkopuolista kasvatusapua.

 

[QUOTE="...";30637177]Eivät mistään. Kyse olikin yli kolmevuotiaista. Jos lapsesi olisivat 4 ja 5, niin todennäköisesti ainakin 5-vuotias olisi vailla ikäistään seuraa.
Ap[/QUOTE]

Miksi vanhemmat on automaattisesti muka niin avuttomia ettei itse kykene järjestämään lapselle leikkiseuraa? Vai onko tässä nyt kyse siitä, että peruslähtökohtana on se, että kuka vanhempi muka viitsis ja jaksais omalle kakaralleen järjestää jotain helkkarin leikkikaveria, kun helpommalla pääsee kippaamalla vastuun jolleki ulkopuoliselle..?

 

"Jos niitä lapsia on vaikka 3-4, nainen on kotona käytännössä vähintään 1/3 työurastaan"

Tähän oli pakko puuttua, sillä eihän se noin mene. Jos lasken työurani välille 18-67 v (eli 49 v)ja olen kotona esim. 12 vuotta, se ei ole kolmasosa, ei edes ihan neljäsosaa. Jos olisi, niin työuran pituus olisi 18-54 v (eli 36v)...

Toki, kaikki eivät ole aloittaneet työntekoa 18-vuotiaana, eikä itsellänikään ollut kokoaikaista työtä ennen kuin 23-vuotiaana.

 

Ja pyh, sanon minä. Minulle on tullut hoitoonkin yli 4-vuotiaita lapsia, jotka "ovat olleet vain kotona" ja voi että miten taitavia ja fiksuja! On siirtynyt päiväkodistakin samanikäisiä lapsia, jotka ovat olleet päiväkodissa 9 kk iästä lähtien ja silti ihan avutommia. Ihan laidasta laitaan. Toki on niitä huonosti sopeutuvia kotihoidettujakin ollut. Itse arvostan suuresti niitä, jotka valtaväestön painostuksesta huolimatta uskaltavat hoitaa lapsensa ihan itse! Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus se, että lapsi saa olla kotona esim. pikkusisaruksen syntyessä. Rohkeutta naiset! Uskaltakaa hoitaa ne lapset itse! 20 vuoden lastenhoitokokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että se kannattaa =) Ne lapsuuden vuodet ovat niin lyhyitä. Nauttikaa lapsistanne!

 

Kenen lapsi oppii lukemaan ensin?! Sillä ei ole mitään merkitystä oppiko lukemisen 3 vuotiaana vai vasta koulussa.

 

Ei ollut ennenkään mitään virikehoitopaikkoja sun muita. Naurattaa tää nykymeininki kuinka lapsen paikka tuntuu olevan kaikkialla muualla kuin vanhempien kanssa. Tietty jos vanhemmat ovat ihan umpimielisiä ja epäsosiaalisia ja kasvattavat lasta kuin tynnyrissä, mutta esimerkiksi meillä taitaa olla vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin monella perheellä joiden lapsi on tarhassa pahimmillaan oppimassa A) viemään kaiken mahdollisen huomion tai B) hyväksymään sen ettei huomiota tipu. Ei se päiväkoti todellakaan ole mikään onnelliseksi ja autuaaksi, sosiaaliseksi tekevä paikka. Kyllä päiväkoteja ja siellä olevia lapsia on moneen junaan. Kaikille ei sovi kaikki ja oikeasti aika monelle ei sovi päiväkoti vaan lapset voisivat paremmin kotona tai perhepäivähoidossa

 

[QUOTE="Hipsukka";30639745]Ei ollut ennenkään mitään virikehoitopaikkoja sun muita. Naurattaa tää nykymeininki kuinka lapsen paikka tuntuu olevan kaikkialla muualla kuin vanhempien kanssa. Tietty jos vanhemmat ovat ihan umpimielisiä ja epäsosiaalisia ja kasvattavat lasta kuin tynnyrissä, mutta esimerkiksi meillä taitaa olla vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin monella perheellä joiden lapsi on tarhassa pahimmillaan oppimassa A) viemään kaiken mahdollisen huomion tai B) hyväksymään sen ettei huomiota tipu. Ei se päiväkoti todellakaan ole mikään onnelliseksi ja autuaaksi, sosiaaliseksi tekevä paikka. Kyllä päiväkoteja ja siellä olevia lapsia on moneen junaan. Kaikille ei sovi kaikki ja oikeasti aika monelle ei sovi päiväkoti vaan lapset voisivat paremmin kotona tai perhepäivähoidossa[/QUOTE]

Allekirjoitan!

 

[QUOTE="Jenis";30637934]Huoh. Nyt puhutaan yli 3-vuotiaista. Hoitovapaa loppuu kun nuorin lapsista täyttää kolme, minkä varmaan lastentarhanopettajana tiedät. Silloin lapset menevät päivähoitoon, koska vanhempien on mentävä töihin. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Vai ehdotatko sinäkin, että kaikki naiset jäävät kotiin siihen asti että nuorin lapsi menee kouluun? Vai pitäisikö siirtyä suoraan kotikouluun, ei niin ei tunge niitä villikkoja samaan luokkaan? [/QUOTE]

Mun käsittääkseni just tolla on virikehoidon kanssa tekemistä. Kun sen 3v+ lapsen perheeseen syntyy pikkusisarus, lapsi laitetaan/jatkaa päiväkodissa jotta saisi siellä niitä virikkeitä ja kavereita. Kiitos sen subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Siksi se poikkeuslapsi joka jää kotiin on tuossavaiheessa aika yksin kun kaikki ikäisensä on päiväkodissa.

Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, kaikki yli 3v ikäiset joiden äiti on pikkusisaruksen kanssa kotona olisivat itsekin kotihoidossa. Todennäköisesti naapureista ja puistoista löytyisi enemmän noita kavereita, niin mun lapsuudessani ainakin oli.

 

Mun käsittääkseni just tolla on virikehoidon kanssa tekemistä. Kun sen 3v+ lapsen perheeseen syntyy pikkusisarus, lapsi laitetaan/jatkaa päiväkodissa jotta saisi siellä niitä virikkeitä ja kavereita. Kiitos sen subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Siksi se poikkeuslapsi joka jää kotiin on tuossavaiheessa aika yksin kun kaikki ikäisensä on päiväkodissa.

Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, kaikki yli 3v ikäiset joiden äiti on pikkusisaruksen kanssa kotona olisivat itsekin kotihoidossa. Todennäköisesti naapureista ja puistoista löytyisi enemmän noita kavereita, niin mun lapsuudessani ainakin oli.

Ymmärsit oikein

 

Yleistän, myönnän. Mun kokemuksen mukaan ne äidit jotka päättävät jäädä kotiin "lasten parhaaksi" on niitä joilla ei ole mielekästä työtä. Näin yksinkertaista. Niillä äideillä ei joko ole työtä, ne opiskelee tai työpaikka on sellainen jossa eivät viihdy. Yksikään kotiinjääneistä, mun tuntemista äideistä, ei ole ollut sellaisessa työssä josta olisi pitänyt. Ne äidit, joilla on mieluisa työ, ja siitä huolimatta että ovat uhanneet jäädä kotiin ainakin 3 vuodeksi, ovat palanneet töihin lapsen ollessa 2v koska työelämä on alkanut houkutella niin paljon. Ihan järjestäen ne äidit jotka ovat pidempään kotona ovat myös niitä äitejä joiden päivät kuluu face-kirppiksiä selaten etsin just sitä ja sitä kuosia olevaan paitaa lapselle. Ne äidit täyttää facen jakamillaan linkeillä jossa paasataan milloin kestovaipoista, millon lapsentahtisesta imetyksesta, millon rokotuksen vastaisuudesta, millon hiilarihötön haitoista, sokerin pahuudesta ja somen mieltä turmelevasta vaikutuksesta. Ne äidit täyttää elämänsä tuollaisella saarnaamisella ja äitiyden pönkittämisellä koska niillä ei ole mitään muuta. Poikkeuksetta ne on myös ne äidit jotka eniten valittaa parisuhteen huonosta tilasta.

 

[QUOTE="AV-mamma";30633653]Ja ajattele, miten avuton oli esim. oma mummoni, jolla oli oma äitinsä luonaan 24/7 auttamassa lastenhoidossa![/QUOTE]

Niin, kun ei kaikista ole "sopivaa" seuraa lapselle.

Mitä tämä sit on?
Oulun yliopisto sai oman tutkimuspäiväkodin | Oulun yliopisto