Ap.
Tännehän on syntynyt hyvää keskustelua. Nimenomaan tuo lapsen oma osa itseäni paljon mietityttää. Millaista se elämä on. Kipua, leikkauksia, yksinäisiä sairaalajaksoja, jatkuvaa terapiaa ja tutkimista, huolta siitä kun ei ole itse enää lapsen etua ajamassa. Kaikkea ei tietenkään tiedetä ennen syntymää, ja elämän varrellakin voi moni asia muuttua. Mutta silti, ainako vain se on oikea ratkaisu ettei leiki jumalaa ja ottaa lapsen sellaisena vastaan, kuin annettu? Jos siis etukäteen vamma/sairaus on selvillä.