Rimakauhua
Apua, koiran hankintaa on mietitty jo vuosia joka kantilta ja nyt vihdoin päätin sen hankkia. Tulossa spanielin pentu parin viikon päästä ja tavarat hommattu, mutta...
Koko asia mietityttää nyt tosi kovasti mitä lähemmäs se tulee ja viikonloppu oli uneton. Asun lasten (6 ja 9v) kanssa kolmestaan ja kaikki periaatteessa kunnossa, oma piha löytyy yms. mutta asia vaan on alkanut mietityttämään tosi kovasti nyt viime-metreillä onko se oikea ratkaisu. Käyn normaalisti virka-aikaan töissä joten koira on yksin mutta ei toki 9h kerralla kun lapsi tulee koulusta päivällä. Meillä on harrastuksia mutta ei kovin paljoa joten mitenkään joka ilta ei olla poissa ja koiran ulkoilutukseen on kyllä aikaa. Lisäksi on mietitty jo lasten kanssa harrastuksia ja muuta mitä koiran kanssa voi tehdä, sohvaperunaa siitä ei tule. Kuitenkin ne pakolliset kotityöt vie aikansa päivittäin ja kun perheessä ei ole toista aikuista jakamassa hommia, olen joskus aika väsynyt iltaisin.
Kissa meillä oli pitkään mutta kuoli 2 vuotta sitten, sen osalta ei ikinä ongelmia ollut etteikö olisi päässyt vkl-reissuun tms. koska pärjäsi päivän tai kaksi yksinkin. Koira on eri juttu... Kissasta ei kuitenkaan juurikaan ollut leikki/ulkoilu-seuraa eikä se tykännyt lapsista joten sitä ei enää hankita.
Olemme muuttaneet vuosi sitten uuteen kaupunkiin ja ystäviä ei täällä oikein vielä ole, joita koira varmasti toisi harrastusten yms. myötä lisää sekä mulle että lapsille. Itse myös kaipaan seuraa silloin kun lapset ovat isällään mutta toisaalta mietin, että mitä jos mahdollinen uusi mies on allerginen tai ei siedä koira-naisia... Valitettavasti ainakaan keskustelu-palstojen mukaan 35-v äiti lapsineen ja jos on vielä koira ei ole kovin haluttua seuraa. Toisaalta erosta on jo useampi vuosi eikä uutta ole ilmaantunut joten pelkästään sen takia ei kyllä tietenkään kannata jättää mitään tekemättä "mitä jos"-ajatuksella.
Eniten mietityttää kuitenkin koiran hoito loman tms. aikana. Mun vanhemmat eivät koiraa halua ottaa hoitoon joten jäljelle jää joku kaveri tai hoitola tms. Lomaviikkoja ulkomailla on 1 vuodessa eikä nyt pariin vuoteen ole juurikaan käyty missään esim. kylpylöissä, laivalla tms. mutta silti mietin koko ajan että jos nyt yhtäkkiä alkaisinkin käymään kovasti jossain ja koira tuntuisi vain taakalta. Haaveilen parin kuukauden tutkija-vaihdosta ulkomaille (työskentelen yliopistossa) joskus parin vuoden päästä mutta se saattaa olla mahdotonta toteuttaa koskaan rahatilanteen ja lasten takia, joten mitään varmaa estettä ei siis ole.
Lähinnä mietin tässä, että onko muilla ollut ajatuksia puolesta ja vastaan tai samanlaista "rimakauhua" lemmikin ottamisesta ja kertooko tämä epäröinti siitä ettei sitä kannata ottaa? Muistan, että mulla oli samanlaisia sitoutumisesta johtuvia ajatuksia ennen esikoisen syntymää/hankkimista.
Koko asia mietityttää nyt tosi kovasti mitä lähemmäs se tulee ja viikonloppu oli uneton. Asun lasten (6 ja 9v) kanssa kolmestaan ja kaikki periaatteessa kunnossa, oma piha löytyy yms. mutta asia vaan on alkanut mietityttämään tosi kovasti nyt viime-metreillä onko se oikea ratkaisu. Käyn normaalisti virka-aikaan töissä joten koira on yksin mutta ei toki 9h kerralla kun lapsi tulee koulusta päivällä. Meillä on harrastuksia mutta ei kovin paljoa joten mitenkään joka ilta ei olla poissa ja koiran ulkoilutukseen on kyllä aikaa. Lisäksi on mietitty jo lasten kanssa harrastuksia ja muuta mitä koiran kanssa voi tehdä, sohvaperunaa siitä ei tule. Kuitenkin ne pakolliset kotityöt vie aikansa päivittäin ja kun perheessä ei ole toista aikuista jakamassa hommia, olen joskus aika väsynyt iltaisin.
Kissa meillä oli pitkään mutta kuoli 2 vuotta sitten, sen osalta ei ikinä ongelmia ollut etteikö olisi päässyt vkl-reissuun tms. koska pärjäsi päivän tai kaksi yksinkin. Koira on eri juttu... Kissasta ei kuitenkaan juurikaan ollut leikki/ulkoilu-seuraa eikä se tykännyt lapsista joten sitä ei enää hankita.
Olemme muuttaneet vuosi sitten uuteen kaupunkiin ja ystäviä ei täällä oikein vielä ole, joita koira varmasti toisi harrastusten yms. myötä lisää sekä mulle että lapsille. Itse myös kaipaan seuraa silloin kun lapset ovat isällään mutta toisaalta mietin, että mitä jos mahdollinen uusi mies on allerginen tai ei siedä koira-naisia... Valitettavasti ainakaan keskustelu-palstojen mukaan 35-v äiti lapsineen ja jos on vielä koira ei ole kovin haluttua seuraa. Toisaalta erosta on jo useampi vuosi eikä uutta ole ilmaantunut joten pelkästään sen takia ei kyllä tietenkään kannata jättää mitään tekemättä "mitä jos"-ajatuksella.
Eniten mietityttää kuitenkin koiran hoito loman tms. aikana. Mun vanhemmat eivät koiraa halua ottaa hoitoon joten jäljelle jää joku kaveri tai hoitola tms. Lomaviikkoja ulkomailla on 1 vuodessa eikä nyt pariin vuoteen ole juurikaan käyty missään esim. kylpylöissä, laivalla tms. mutta silti mietin koko ajan että jos nyt yhtäkkiä alkaisinkin käymään kovasti jossain ja koira tuntuisi vain taakalta. Haaveilen parin kuukauden tutkija-vaihdosta ulkomaille (työskentelen yliopistossa) joskus parin vuoden päästä mutta se saattaa olla mahdotonta toteuttaa koskaan rahatilanteen ja lasten takia, joten mitään varmaa estettä ei siis ole.
Lähinnä mietin tässä, että onko muilla ollut ajatuksia puolesta ja vastaan tai samanlaista "rimakauhua" lemmikin ottamisesta ja kertooko tämä epäröinti siitä ettei sitä kannata ottaa? Muistan, että mulla oli samanlaisia sitoutumisesta johtuvia ajatuksia ennen esikoisen syntymää/hankkimista.