Miten keskustella omien vanhempiensa kanssa kokemastaan ruumiillisesta kurituksesta?

Kun se olisikin ollut vain pientä läpsintää - minua hakattiin nyrkein, raahattiin hiuksista pitkin lattioita, lyötiin esim. kirjalla, veitsen tylpällä päällä, hiilihangolla, kepillä.. Ajettiin takaa ympäri taloa. Välillä uhkailtiin näyttävästi itsemurhalla ja käveltiin lähimetsään hirttoköysi mukana.. Potkittiin kun istuin sängyllä. Haukuttiin, pilkattiin, tutkittiin tavarat. Söin suruuni, kunnes jääkaappiin ja pakastimiin asennettiin lukot ja kettingit. Vaatetta sain 1x vuodessa enkä koskaan saanut päättää minkälaista. Alusvaatteista puhumattakaa.. Huoraksi haukuttiin, kun oli pakko ostaa rintsikat. Ja vielä paljon muuta. Kaikki tämä ikävuosina 0-15. Sitten loppui fyysinen pahoinpitely ja siitä saakka on jatkettu haukkumisella jne. Olen nyt pian 40 ja tekijänä oma äiti. En ole pystynyt nimittämään häntä äidiksi 30 vuoteen kuin pakon edessä. Varmaan 20 vuoteen en ole voinut katsoa silmiin enkä kasvoihin päinkään. Ei tästä oo puhuttu sanallakaan.

 

No kyllä ap mun tulkinnan mukaan oli tuohon ikään mennessä jo henkisesti nujerrettu. Tuskin oli varaa ja halua kapinoida murrosiässä.Mustal Laura sun suhtautuminen vanhempiesi väkivaltaan on kieltävää ja osoitat heitä kohtaan liikaa lapsenomaista lojaaliutta. Sulta on otettu oma tahto pois. Myös sun onnellinen lapsuus on vaarannettu ja varastettu.

No en minä mielestäni ollut nujerrettu tai vailla omaa tahtoa. Tietysti sen kurittamisen aikana oli oma tahto pois ja piti kiltisti ottaa rangaistus vastaan, mutta ei muuten. Ja tein kyllä murrosiässä tyhmyyksiä, joista rangaistiin muulla tavalla, mutta ei enää ruumiillisesti. Kun luin tuon nimimerkki "Meillä ei puhuta" kirjoituksen, niin eihän minulla ole oikeastaan mitään syytä valittaa tuohon verrattuna.

 

Voi sinua aloittaja. Toivon että voisin halata sinua.. Oletko käynyt terapiassa?

 

On se vaan kumma juttu, kun näitä traumoja saaneita on alkanut ilmaantua massoittain vasta nyt, kun ruumiillinen kuritus on Suomessa kielletty ja siitä on tullut poliittisesti epäkorrektia. Ennen vanhaan lapsena ruumiillisesti kuritetut eivät olleet (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ollenkaan tällä lailla "traumaantuneita", vaan pikemminkin sitä mieltä, että kyseessä oli toimiva juttu, jota myös jatkoivat omilla lapsillaan.

Aivan! Ihan kuten Afrikan maissa useimmat ympärileikatut naiset ovat pitäneet operaatiota täysin hyväksyttävänä ja ovat aikuisina viemässä tyttäriäänkin siihen. Typerää siis koittaa puuttua näihin asioihin, tokihan vanhemmat saa päättää miten lapsiaan kohtelevat ja lapset siihen useimmiten sopeutuvat, varsinkin jos ei mistään tule mitään vanhempien toimintaa kyseenalaistavaa tietoa.

Lapsilla on kova tarve puolustella vanhempiaan ja usein se jatkuu ihan aikuisiälle asti ja aikaansaa myös julman käytöksen jatkumisen seuraaville sukupolville. Mutta se ei ole merkki siitä, että lapsi ei ole traumatisoitunut, vaan päinvastoin. Aloittaja ei ole traumatisoitunut vaikka ikävää kohtelu lapsena olikin, koska pystyy vanhempien toiminnan kyseenalaistamaan ja silti jatkamaan elämäänsä normaalisti. Eikä jatka väkivallan kierrettä. Sinusta en sitten tiedä.

 

Aivan! Ihan kuten Afrikan maissa useimmat ympärileikatut naiset ovat pitäneet operaatiota täysin hyväksyttävänä ja ovat aikuisina viemässä tyttäriäänkin siihen. Typerää siis koittaa puuttua näihin asioihin, tokihan vanhemmat saa päättää miten lapsiaan kohtelevat ja lapset siihen useimmiten sopeutuvat, varsinkin jos ei mistään tule mitään vanhempien toimintaa kyseenalaistavaa tietoa.

Lapsilla on kova tarve puolustella vanhempiaan ja usein se jatkuu ihan aikuisiälle asti ja aikaansaa myös julman käytöksen jatkumisen seuraaville sukupolville. Mutta se ei ole merkki siitä, että lapsi ei ole traumatisoitunut, vaan päinvastoin. Aloittaja ei ole traumatisoitunut vaikka ikävää kohtelu lapsena olikin, koska pystyy vanhempien toiminnan kyseenalaistamaan ja silti jatkamaan elämäänsä normaalisti. Eikä jatka väkivallan kierrettä. Sinusta en sitten tiedä.

Joku pimpin silpominen on kyllä pikkuisen eri tason asia kuin tämä, ja vaikea kuvitella, etteikö jokainen sen kokenut tiedostaisi sen haittoja esim. synnytyksen yhteydessä. Mutta kun taustalla painaa päälle uskonto/henkimaailman asiat ja käsitys siitä, että seksuaalisesti aktiivinen nainen on huora, niin ne kivut ollaan valmiita sietämään.

Tuota että lapsella olisi kova tahto puolustella vanhempansa käytöstä aikuisiällä en kyllä allekirjoita. Aika paljon olen itsekin käynyt kriittisiä keskusteluja oman lapsuuden tapahtumista, myös muusta kuin nykyään poliittisesti epäkorrektista käsittelystä.

Sitä paitsi tämä asioiden traumoja aiheuttavaksi leimaaminen vaikuttaa laajenevan vuosi vuodelta. Tällä hetkellä on muotia väittää, että jäähyt aiheuttavat lapsille traumoja (parin kymmenen vuoden kuluttua jäähyt lienevät laissa kiellettyjä ja lapsuudessaan jäähyjä kokeneet tilaavat itselleen terapia-aikoja).

Itse väittäisin, että ruumiillisen kurituksen kieltäminen on lisännyt lasten tottelemattomuutta ja huonoa käytöstä, kun ihmisillä ei enää ole helppoja keinoja pitää lapsiaan kurissa ja käsitys kurinpidon vaikutuksista on myös yleisesti vääristynyt (kun ihmiset miettävät lähinnä sitä, aiheuttaako se ja se lapselleni traumoja, eikä niinkään asian muita puolia). Kurittomuus on se, mikä aiheuttaa lapsille massiivista pahoinvointia, eikä kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

 

"aikaansaa myös julman käytöksen jatkumisen seuraaville sukupolville"

Tätä ei voi yleistää! Minä kaltoinkohdeltu lapsi, muutaman kerran myös fyysisesti rangaistu, en ikinä voisi käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa lapsiani kohtaan. Olen pitänyt lapsia suunnattoman suurina aarteina elämässäni. He ovat olleet ja ovat tietenkin edelleen minulle todella tärkeitä ja rakkaita. Omien lasteni kautta ymmärrän yhä vähemmän vanhempieni julmuutta. Kuinka joku voi tehdä niin rakkailleen?

 

Ihmiset eivät nykyään tajua, että siinä missä kaikki negatiivissävyinen puhuminen ei ole henkistä väkivaltaa niin ei myöskään kohtuullinen ruumiillinen kuritus ole fyysistä väkivaltaa.

 

[QUOTE="lilli";30578147]Ihmiset eivät nykyään tajua, että siinä missä kaikki negatiivissävyinen puhuminen ei ole henkistä väkivaltaa niin ei myöskään kohtuullinen ruumiillinen kuritus ole fyysistä väkivaltaa.[/QUOTE]

Miten luokittelisit tämän tapauksen? Kurittaminen ei ollut kovin kivuliasta, mutta se oli kuitenkin säännöllistä ja annettiin aika harmittoman kuuloisista teoista. Kohtuullista vai ei?

 

Lasta alistavan ja fyysisen kurittamisen kieltävä laki on ollut voimassa vuodesta 1984. Asiasta oli paljon keskustelua jo 70-luvulla. Vanhempasi ovat tietoisesti rikkoneet lakia. Miten muuten suhtautuvat rikollisuuteen?

 

Lasta alistavan ja fyysisen kurittamisen kieltävä laki on ollut voimassa vuodesta 1984. Asiasta oli paljon keskustelua jo 70-luvulla. Vanhempasi ovat tietoisesti rikkoneet lakia. Miten muuten suhtautuvat rikollisuuteen?

Ei vaan olisi hyvin vapaamielinen suhde rikollisuuteen. Ts. vaikkapa pyöräilevät jalkakäytävällä, ovat taittaneet risuja toisen metsässä, matkustaneet pummilla metrossa, salakuljettaneet maahan viinaa laivalta ym.

Missä laissa muuten kielletään lapsen alistava kurittaminen tai sellainen kurittaminen joka on fyysistä, mutta ei aiheuta kipua?

 

[QUOTE="lissu";30570442]Ehkä ihan yleisellä tasolla voisit keskutella, millaisia rangaistuksia aikoinaan vanhempasi saivat, mitä hyvää ja huonoa niissä oli ja miltä ne tuntuivat. Voit toki kysyä, miten olivat päätyneet kanssasi juuri kuvaamaasi rangaistukseen. Ei niin syyllistävällä tavalla.[/QUOTE]
jos vanhempasi kokevat että tuo rangaistustapa oli oikein tai ettei siinä ainakaan mitään vikaa ollut. Puhumalla selviää, miten vanhempasi suhtautuvat koko asiaan. Jos heistä se oli ihan ok käytäntö, niin turhaan kerrot heille pahasta mielestäsi, riitautat asian mutta seuraus on se, että vanhempasi eivät sinua ymmärrä koko asiassa, jos heistä se oli hyvä rangaistuskeino.

 

On se vaan kumma juttu, kun näitä traumoja saaneita on alkanut ilmaantua massoittain vasta nyt, kun ruumiillinen kuritus on Suomessa kielletty ja siitä on tullut poliittisesti epäkorrektia. Ennen vanhaan lapsena ruumiillisesti kuritetut eivät olleet (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ollenkaan tällä lailla "traumaantuneita", vaan pikemminkin sitä mieltä, että kyseessä oli toimiva juttu, jota myös jatkoivat omilla lapsillaan.

että jotkut ihmiset piiskattiin jo lapsena hiljaisiksi?
Eli kun ennen vanhaan vaiettiin asioista niin sehän oli vain hyvä juttu?

 

[QUOTE="niin";30579006]että jotkut ihmiset piiskattiin jo lapsena hiljaisiksi?
Eli kun ennen vanhaan vaiettiin asioista niin sehän oli vain hyvä juttu?[/QUOTE]

Siis piiskattiin niin kovaa, että oma tahto ja kyky arvioida asioita menivät tyystin ja aikuisiälläkin oltiin pelkkiä tahdottomia robotteja? Näinkö se meni ja menee nykyäänkin?

 

Minkälaisia nämä fyysisiä kurituskeinoja käyttäneet vanhemmat ovat nyt isovanhempina? Jos siis heidän lasten lapset nyt käyttäytyvät huonosti, niin miten he "rankaisevat"
?

 

Minkälaisia nämä fyysisiä kurituskeinoja käyttäneet vanhemmat ovat nyt isovanhempina? Jos siis heidän lasten lapset nyt käyttäytyvät huonosti, niin miten he "rankaisevat"
?

Minä olen 90-luvun alun lapsi. Ja samalla tavalla olen saanut kärsiä väkivaltaa, vauvasta asti oli isä läpsinyt jos en lopettanut itkua jne.. On revitty tukasta, syljetty naamalle, potkittu, hakattu, remmillä vedetty persuuksille. Sai vain toivoa, että tulee nahkapäästä eikä remmin solkipäästä.
Eikä ollut kyse siitä, että olisin käyttäytynyt huonosti. Olin hyvin hiljainen, syrjäänvetäytyvä, ujo lapsi ja en uhmannut vanhempiani, tein kiltisti mitä pyydettiin. Mutta vanhemmat halusivat varmistaa että pysynkin sellaisena ja piiskasivat "varmuuden vuoksi". Esim. saatettiin keskellä yötä, arkiviikkona herättää, ja hakata, ja pelotella, että uskallakin laittaa takaisin nukkumaan tänä yönä, niin aamulla et enää herää ollenkaan. Siinä piti pienen koululaisen valvoa koko yö pelossa täristen, ja aamulla lähteä kouluun ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut! Hoettiin myös, että jos jollekin kerrot tästä niin se on henki pois.
Vanhempieni mielestä kyseessä ei ollut mitään pahoinpitelyä vaan puhtaasti kasvatusta ja kaikki mitä he tekivät oli oikein. Henkisestä väkivallasta en edes ala kertomaan, koska topic koski ruumiillista "Kuritusta".

Nykyään minulla on oma pieni lapsi, 2,5v poika.. Enkä ole vanhempieni kanssa tekemisissä. Olen katkaissut välit. En tiedä tietävätkö he että minulla on lapsi. Ei kiinnosta. Ja heille en jättäisi lastani hoitoon edes 5 minuutiksi!

 

Minä olen 90-luvun alun lapsi. Ja samalla tavalla olen saanut kärsiä väkivaltaa, vauvasta asti oli isä läpsinyt jos en lopettanut itkua jne.. On revitty tukasta, syljetty naamalle, potkittu, hakattu, remmillä vedetty persuuksille. Sai vain toivoa, että tulee nahkapäästä eikä remmin solkipäästä.
Eikä ollut kyse siitä, että olisin käyttäytynyt huonosti. Olin hyvin hiljainen, syrjäänvetäytyvä, ujo lapsi ja en uhmannut vanhempiani, tein kiltisti mitä pyydettiin. Mutta vanhemmat halusivat varmistaa että pysynkin sellaisena ja piiskasivat "varmuuden vuoksi". Esim. saatettiin keskellä yötä, arkiviikkona herättää, ja hakata, ja pelotella, että uskallakin laittaa takaisin nukkumaan tänä yönä, niin aamulla et enää herää ollenkaan. Siinä piti pienen koululaisen valvoa koko yö pelossa täristen, ja aamulla lähteä kouluun ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut! Hoettiin myös, että jos jollekin kerrot tästä niin se on henki pois.
Vanhempieni mielestä kyseessä ei ollut mitään pahoinpitelyä vaan puhtaasti kasvatusta ja kaikki mitä he tekivät oli oikein. Henkisestä väkivallasta en edes ala kertomaan, koska topic koski ruumiillista "Kuritusta".

Nykyään minulla on oma pieni lapsi, 2,5v poika.. Enkä ole vanhempieni kanssa tekemisissä. Olen katkaissut välit. En tiedä tietävätkö he että minulla on lapsi. Ei kiinnosta. Ja heille en jättäisi lastani hoitoon edes 5 minuutiksi!

Järkyttävää, että vanhempia ennen vanhaan suorastaan rohkaistiin kohtelemaan lapsiaan noin.

 

Ei vaan olisi hyvin vapaamielinen suhde rikollisuuteen. Ts. vaikkapa pyöräilevät jalkakäytävällä, ovat taittaneet risuja toisen metsässä, matkustaneet pummilla metrossa, salakuljettaneet maahan viinaa laivalta ym.

Missä laissa muuten kielletään lapsen alistava kurittaminen tai sellainen kurittaminen joka on fyysistä, mutta ei aiheuta kipua?

Tässä laissa

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361

1 §

Lapsen huolto

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

 

Jos jotakuta on kohdeltu karmeammin kuin ketjun aloittajaa, se on hirvittävän valitettavaa, mutta ei saa tehdä tyhjäksi "lauran" kokemaa mielipaha ym. Itse en lapsena saant risua, mutta jotkut sisaruksistani saivat, ja se oli inhottavaa katseltavaa. Meilläkään ei lyöty lujasti, mutta juuri tuo nöyryytys: muistelkaas vaikka, millainen oli tuon ajan seksuaali-ilmapiiri ja miten nolostuttavaa oli pyllyn paljastaminen, pitipä se tehdä itse tai tekipä sen äiti tai isä.

Sitä näissä vastauksissa ihmettelen, että miksi "lauraa" varoitellaan ottamasta asiaa puheeksi, koska vanhemmat ehkä kokevat edelleen toimineensa oikein??? Ei kai (mahdollisesti) eriävät mielipiteet saa olla esteenä keskustelulle?Tosin mielipahaa voi tulla, mutta nythän sitä ainakin on, kun asiasta ei ole puhuttu.

Omassa lapsuudenperheessäni asiasta on puhuttu melko suoraan. Ensimmäinen kerta oli aika dramaattinen, myöhemmin on pystytty jakamaan näkemyksiä rauhallisemmin ja rakentavasti.

Toivon, laura, että onnistut, mutta älä odota ihmeitä vaan kokemysten ja ajatusten vaihtoa! Varaudu myös siihen, ettet yhdellä keskystelukerralla saa kaikkea selvitetyksi. Kyseessä on kuitekin isot tunnelataukset monessakin mielessä ja kaikilla osapuolilla. Rohkeutta!

 

Jatkan vielä, koska asia on mietityttänyt. Menee kylläkin vähän sivuun lauran pääpointista, mutta kuritusintoilijoille haluaisin sanoa: Toivoisin omien ja kaikkienkin lasten toimivan oikein siksi, että ymmärtävät sen olevan oikein, ei rangaistuksen pelosta. Hankalia esim. koulumaailmassa ovat käsitellä lapset ja nuoret, jotka ovat tottuneet vain koviin otteisiin ja siihen, että aina tulee rangaistus - ovathiljalleen oppineet peittelemäön, välttelemään ja valehtelemaan. Sekä röheltämään ilman omaa ajattelua. No, ehkä vähän karkea yleistys?
Oma lapseni minua opetti, kun hänelle turhan vihaisesti jostakin asiasta sanoin. Itki: "Olisin mä ymmärtäny vähemälläki!" Kai kasvatuksessa on tärkeintä saada aikaan ymmärtämustä?

 

[QUOTE="Mimmu";30580579]Jatkan vielä, koska asia on mietityttänyt. Menee kylläkin vähän sivuun lauran pääpointista, mutta kuritusintoilijoille haluaisin sanoa: Toivoisin omien ja kaikkienkin lasten toimivan oikein siksi, että ymmärtävät sen olevan oikein, ei rangaistuksen pelosta. Hankalia esim. koulumaailmassa ovat käsitellä lapset ja nuoret, jotka ovat tottuneet vain koviin otteisiin ja siihen, että aina tulee rangaistus - ovathiljalleen oppineet peittelemäön, välttelemään ja valehtelemaan. Sekä röheltämään ilman omaa ajattelua. No, ehkä vähän karkea yleistys?
Oma lapseni minua opetti, kun hänelle turhan vihaisesti jostakin asiasta sanoin. Itki: "Olisin mä ymmärtäny vähemälläki!" Kai kasvatuksessa on tärkeintä saada aikaan ymmärtämustä?[/QUOTE]

Nuo kaksi asiaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan sekä opettamista että rangaistusten uhkaa tarvitaan, aivan kuten aikuisten maailmassakin. Pieleen mennään silloin, jos sovelletaan vain jompaa kumpaa menetelmää. Jos vain opetetaan, niin lapselle ei synny motivaatiota totella niitä sääntöjä joista hän on eri mieltä (paitsi jos on ns. ylikiltti tapaus). Jos taas vain rangaistaan, niin lapsesta kasvaa silmänpalvoja, jolla herkästi on heikko kunnioitus vanhempia/aikuisia kohtaan.

 

[QUOTE="johanna";30580616]Nuo kaksi asiaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan sekä opettamista että rangaistusten uhkaa tarvitaan, aivan kuten aikuisten maailmassakin. Pieleen mennään silloin, jos sovelletaan vain jompaa kumpaa menetelmää. Jos vain opetetaan, niin lapselle ei synny motivaatiota totella niitä sääntöjä joista hän on eri mieltä (paitsi jos on ns. ylikiltti tapaus). Jos taas vain rangaistaan, niin lapsesta kasvaa silmänpalvoja, jolla herkästi on heikko kunnioitus vanhempia/aikuisia kohtaan.[/QUOTE]

Aikuisten maailmassa?

Kotimaa 24: Tornion rauhanyhdistys keskusteli jäsenensä uskosta – taustalla mielipide | Lapin Kansa

 

[QUOTE="harmaana";30580812]Aikuisten maailmassa?

Kotimaa 24: Tornion rauhanyhdistys keskusteli jäsenensä uskosta – taustalla mielipide | Lapin Kansa[/QUOTE]

Uskovaiset ovat kahjoja, joo, mutta miten tuo liittyy asiaan?

 

Keksiikö joku, mikä tällaisen säännöllisen kurittamisen kasvatuksellinen motiivi oikein on? Juuri ja juuri voisin ymmärtää, että jos tekee jotain täysin älyttömän typerää ja ihan tahallisesti ja ymmärtäen, niin sellaisesta voisi joku selkäsaunan kerran antaa, mutta tässä tapauksessa aloittajaa on kuritettu pienehköistä teoista säännöllisesti niin, että siihen oli ilmeisesri tottunut eikä pelotevaikutuskaan ollut ilmeisesti kovin suuri.

 

Keksiikö joku, mikä tällaisen säännöllisen kurittamisen kasvatuksellinen motiivi oikein on? Juuri ja juuri voisin ymmärtää, että jos tekee jotain täysin älyttömän typerää ja ihan tahallisesti ja ymmärtäen, niin sellaisesta voisi joku selkäsaunan kerran antaa, mutta tässä tapauksessa aloittajaa on kuritettu pienehköistä teoista säännöllisesti niin, että siihen oli ilmeisesri tottunut eikä pelotevaikutuskaan ollut ilmeisesti kovin suuri.

Kai siinä on ihan sama motiivi kuin nykyään monella jäähytyksessä. Siis nimenomaan aloittajan tapauksissa ja vastaavissa, joissa se kuritus on kuitenkin hallittua ja johdonmukaista. Jollain ketjussa kirjoittaneilla tuntuu olleen ihan vaan sadistit vanhempina...

Ei siis sillä, että itse hyväksyisin fyysisen kurituksen, mutta en minä jäähyjäkään oikein kannata. Saattaa olla, että tulevaisuudessa ne tuomitaan yhtä jyrkästi kuin nykyään fyysinen kuritus.

 

Kai siinä on ihan sama motiivi kuin nykyään monella jäähytyksessä. Siis nimenomaan aloittajan tapauksissa ja vastaavissa, joissa se kuritus on kuitenkin hallittua ja johdonmukaista. Jollain ketjussa kirjoittaneilla tuntuu olleen ihan vaan sadistit vanhempina...

Ei siis sillä, että itse hyväksyisin fyysisen kurituksen, mutta en minä jäähyjäkään oikein kannata. Saattaa olla, että tulevaisuudessa ne tuomitaan yhtä jyrkästi kuin nykyään fyysinen kuritus.

Onko aloittajan kokemus sitten välttämättä yhtään jäähyttämistä pahempi kokemus? Siinähän lasta ei eristetty ja lyhyt kuritus päättyi aina äidin syliin. En minäkään tätä mitenkään hyväksy, mutta kun se on nyt niin mennyt, niin onko se välttämättä ollut niin traumaattista, miltä se jälkikäteen kuulostaa?