Kaipaatko lapsivapaata aikaa?

Olen yksinhuoltaja ja lapset ovat todella harvoin isällään, joten olen nyt huomannut, että olisi joskus ihana olla kotona ihan vaan yksin. Katsoa ohjelmia, joita ei lasten läsnäollessa voi katsoa (CSI, Bones jne) Olisi kiva joskus tulla kotiin töistä, ilman että pitää hakea lapsia päiväkodista, kuhan vaan olisi. Toisaalta onhan noi lapsetkin kivoja, mutta aika väsyttävää tää välillä on, kun lapset on lähes aina läsnä.
Mulla on sentäs varsin hyvä tukiverkosto, että saa lapsille hoitoa kun on jotain tärkeää menoa, kuten hammaslääkäri, parturi jne, mutta ne on vain sellaisia muutaman tunnin mittaisia juttuja ja tarkkaan ohjelmoituja.

Kesällä sitten isä ottaa lapset ehkä 4 viikoksi, että se on sitä mun omaa aikaa, mutta kun se tapahtuu vain kerran vuodessa, niin mulle jää se 11 kuukautta lasten kanssa.

 

Kyllä kaipaan lapsivapaata aikaa, jolloin ei tarvitse olla vastuussa lapsista. Olen naimisissa, kotiäitinä ja puolisoni hoitaa lapsia siinä missä minäkin silloin kun ei ole töissä. Viime vuonna kävin viihteellä kolme kertaa ja yhden viikonlopun olin reissussa kavereiden kanssa. Meillä ei ole oikein tukiverkostoa tällä paikkakunnalla, joten einole paikkaa minne viedä lapset hoitoon vaan aina jompikumpi meistä on lasten kanssa. Viime vuonna olin miehen kanssa kahdestaan kahteen kertaan alle vuorokauden erossa lapsista. Perjantaina kaveri otti meidän lapset heille leikkimään ja minä pääsin mieheni kanssa kahdestaan pariksi tunniksi ulos syömään. Oli tosi ihanaa!

Kyllä minä kaipaan täyttä vapautta lastenhoidosta ja myös aikaa mieheni kanssa. Keväällä käydään miehen kanssa pari vuorokautta reissussa. Se on jo sovittu. Iiks! Ihanaa! Haluaisin jo myös päästä töihin, sillä kuopus on kohta kaksi vuotta vanha ja esikoinen puolet vanhempi.. omalla alalla on vaan aika tiukka tilanne työllistymisen suhteen.

 

Tietysti!

Joka muuta väittää, valehtelee.

 

On ihanaa nukkua rauhassa ja herätä ilman velvollisuuksia. Saa rauhassa syödä aamiaisen sängyssä ja loikoilla vaan. Mä hyödynnän oman vapaan nukkumalla.
Menojalka ei enää vipata, että siihen lapsivapaata aikaa riittää muutaman kerran vuodessa.

 

En ole kaivannut silloin kun lapset jo pieniä. Nyt kaikki jo koulussa ja esikoinen jo yläasteella, joten eivät enää kaipaa koko ajan siihen viereen. En alkaisi uudelleen pikkulapsiaikaa ja sitä, että pitää olla aina siinä lapsen kanssa ja koko ajan huolehtia perustarpeista ja olla aina lapsen käytettävissä. Toki lapsivapaat on ehdottomia, kun on lääkärikäyntejä ym. ja silloin mies tai isovanhemat on huolehtineet lapsista.

 

Kun olin lasten isän kanssa, en saanut ikinä vapaata. Ero tuli jo siksikin. Nyt lapset 50/50 molemmilla ja saan joskus edes nukkua pitkään... Isä ei ottanut vastuuta lapsista ennen eroa

 

Minä en kaipaa. Lapset ovat 11v ja 9 v eikä niitä tarvitse enää jatkuvasti vahtia. Lapset ovat olleet isällään noin viikon yhteensä 6 kk sisällä. Pienten lasten kanssa voisi olla täysin erilainen tilanne.

 

Kaipaan. Olen naimisissa, mutta käytännössä yksinhuoltaja. Omaa aikaa ei juuri ole. Jos lähden vapaa iltaa viettää, vanhin likka soittelee mulle. On herkkä, eikä kestä isänsä hermostumisia. Joten vapaa illat on melko vähässä edes muualla. Olisi ihana saada joskus keskittyä vain itseensä ja katsella telkkarista omia lemppari ohjelmia.

 

En kaipaa. Ihana kun ovat läsnä. Ovat jo yli 10vee. En kaivannut aiemminkaan. On niin isoja menetyksiä ollut.

 

Kaipaan. Olen ihan ypöyksin lapsen kanssa 24/7. Lapsi on vasta alle vuoden, isältä hoitoapua nolla, ei tukiverkostoa.

Olen tottunut siihen että lapsi on riippa kaulassa. Ei se täysin kamalaa ole mutta on maksanut ulkomuodon rapistumisen ja iloisuuden kadotuksen muodossa. En jaksa pitää lapselle seuraa niin paljon kun en saa hengähdystaukoa.
Kaipaan kuntosalia, ruokakaupassa yksin käymistä ja hetken rauhaa suihkun ajaksi.

 

En ainakaan enempää, kuin sitä onkin. Ensimmäisten 1,5-vuoden aikana en raskinut tai imetyksen takia voinutkaan jättää lasta hoitoon kuin lyhyiksi ajoiksi, mutta sen jälkeen lapsivapaata aikaa on ollut vähintään riittävästi. Meillä on hyvät tukiverkostot ja koska lapsi on kaikille isovanhemmille ainut lapsenlapsi, joskus tuntuu että häntä pyydellään hoitoon jopa turhan paljon.

Tästä tulikin mieleeni, että voisi vaikka hakeutua tukiperheeksi. Ottaisin mielelläni hoitoon yksinhuoltajien tai muusta syystä lapsivapaata aikaa kaipaavien lapsen/lapsia. Tuttavapiirissä ei ole hoidontarpeita, kaikilla on niin hyvä tilanne, että toinen vanhempi tai isovanhemmat hoitavat lapsia aina tarvittaessa.

 

Kun olin lasten isän kanssa, en saanut ikinä vapaata. Ero tuli jo siksikin. Nyt lapset 50/50 molemmilla ja saan joskus edes nukkua pitkään... Isä ei ottanut vastuuta lapsista ennen eroa

Hienoa kuitenkin että eron jälkeen otti vastuuta lapsista.
Moni isä ei sitä halua.

 

Saan käydä kaupassa yksinäni ja tehdä muitakin asioita itekseni. Esim tänään olen ommellut monta tuntia. Lapset ovat kotona ja pyörineet ympärillä, mutta mies hoiti tällaiset pyllyn pyyhkmiset yms ja minä sain tehdä omiani. Lisäksi kävin 7km kävelyn itekseni. Eli en kaipaa lapsivapaata, koska meillä myös mies on aktiivisesti mukana perheen arjessa.

 

Kaipaan ja erityisesti hiljaisuutta ja omaan tahtiin menemistä, mikä puuttuu lapsi perheestä. Erinäisistä syistä saadaan kotiin hoitoapua välillä, mutta ei ole paikkoja, joihin viedä lasta, joten ei saa löllötellä kotona.

 

Olen tehnyt elämässäni sellaisia valintoja, ettei tarvitse kaipailla mitään. Onnistuneet valinnat tunnistaa juuri siitä, että niiden kanssa ei ole vaikea elää.

 

[QUOTE="M33";30582152]Olen tehnyt elämässäni sellaisia valintoja, ettei tarvitse kaipailla mitään. Onnistuneet valinnat tunnistaa juuri siitä, että niiden kanssa ei ole vaikea elää.[/QUOTE]

Minusta taas surkeaa elämää jos ei koskaan kaipaa mitään. Ei se kermavaahto miltään maistu jos sitä syö joka päivä. Asioita osaa arvostaa ihan eri tavalla ja niistä osaa nauttia paremmin, jos kaikki ei ole aina saatavilla.

Ei se kuitenkaan tarkoita että muu aika olisi "vaikea elää".

 

En, koska mulla on sit tarpeeksi.

Enkä mä nimittäisi sitä lapsivapaaksi. Ennemmin velvoitevapaaksi. Tai sellaiseksi "tee mitä lystäät tai ole tekemättä mitään" ajaksi.

 

Kaipaan. Pienin lapsi nyt jo sen ikäinen että pääsen kyllä hyvin yksinäni liikkeelle (mies hoitaa) muutamaksi tunniksi. Pidempiä aikoja en ole ollut poissa ja kaipaan sitä. Saisi nukkua yön heräämättä, herätä rauhassa silloin kuin haluaa. Olen muutenkin sellainen, että pidän hiljaisuudesta ja sitä ei näiden kahden lapsen kanssa ole. Haaveena olisi ensi kesänä mennä mökille yöksi yksin. Mutta tähänkin tilanteeseen melko tyytyväinen kun kuitenkin saan joka toinen pv treenata rauhassa.

 

Kyllä kaipaan, vaikka meillä molemmat osallistutaan lastenhoitoon ja kodinhoitoon yhtäpaljon.. Kaipaan kuitenkin kiireettömiä aamuja ja miehen kanssa täysin kahdestaan oloa.. Saisi lähteä vaan extempore vaikka leffaan ja syömään. Voih. No ei enää monta vuotta ja lapset on niin isoja että pärjää muutamia tunteja yksin ja saadaan vähän enemmän kahden keskistä aikaa.

 

[QUOTE="M33";30582152]Olen tehnyt elämässäni sellaisia valintoja, ettei tarvitse kaipailla mitään. Onnistuneet valinnat tunnistaa juuri siitä, että niiden kanssa ei ole vaikea elää.[/QUOTE]

Hyvä, että sulla on käynyt tuuri, ettei elämääsi ole tullut ikäviä asioita, joita et ole valinnut. Huonolla tuurilla sun kumppanisi sairastuisi tai vammautuisi vakavasti ja joutuisit esim. hänen omaishoitajakseen.

Lapsen olen valinnut, mutta en sairautta, joka on tuonut raskautta elämään ja kaipaan ihan normaalia lapsiperhe-elämää. Ja silti en vaihtaisi lasta pois, vaikka olisin etukäteen tämän tiennyt.

Naiivia ja ylpeää ajatella, että kaikki on omien valintojen ansiota (tai vikaa).

 

En vielä. Lapsi on vasta alle vuoden. Mies hoitaa hyvin on mahdollisuus myös pyytää isovanhempien apua. Pääsen lenkille monta kertaa viikossa ja viikoittain tapaan kavereita myös ilman lasta joten ihan tyytyväinen olen tilanteeseen.

 

Kyllä kaipaan. Olisin vaan, nukkuisin ja söisin.

 

Tietenkin kaipaan. Siksi minulla on harrastus, johon voin mennä ilman lapsia.

 

Kaipaan lapsivapaata aikaa, mutta myös miesvapaata aikaa. Että saa olla tasan oman itsensä kanssa ja piereskellä sohvalla vaikka alastin, jos huvittaa. Lapsi on nyt kohta 3 v. enkä enää kaipaa niin paljon sitä "omaa aikaa" kuin lapsen ollessa pienempi ja enemmän minussa (ja tississä) kiinni ja heräili yöllä tunnin välein. Silloin pelkkä ostosmatka lähikauppaan yksin tuntui jo aikamoiselta luksukselta saati se kun vanhempani ottivat lapsen yöksi että sain nukkua edes yhden yön.

Nyt kun toinen lapsi siintää toivottavasti isänsä silmäkulmassa, yritän tehdä mahdollisimman paljon kaikkea yksin ja lapsen kanssa mistä tiedän jääväni paitsi raskaana ollessani ja varsinkin sitten vauvan kanssa.

 

kaipaan ja onneksi saan. sen mahdollistaa ihana mies ja minun vanhemmat tiedän että olisin paljon huonompi äiti jos en saisi omaa aikaa. nyt iloitsen lapsen kanssa kotona olemisesta, töihin palaan sitten joskus