O
Ollaan hiljaa vaan
Vieras
Olen huomannut, että meillä ei ole enää oikein mitään puhuttavaa keskenämme. Yhdessä ollaan oltu hieman päälle kymmenen vuotta, lapset koulu- ja päiväkoti-ikäisiä. Nyt olisi jo aikaa jutella välillä keskenämmekin, kun lapset viihtyy kavereiden kanssa, mutta en kertakaikkiaan tiedä, mistä tuon miehen kanssa puhuisin. Työni on sellaista, etten voi siitä puhua, mutta myöskään en viitsi koskaan jutella työpäivistäni muutenkaan, että mitä juttua tänään on yhdessä työkavereiden kanssa naurettu tms. koska ei miestä kiinnosta. Jos minulle tapahtuu jotain kivaa, niin hän ei koskaan iloitse kanssani vaan lähinnä epäilee, että olenko flirttailut jollekin, jos olen vaikka positiivista palautetta saanut työstäni.
Tuttavista ja sukulaisista voimme keskenämme jutella, jos sävy on tuomitseva, eli tyyliin "taas ne on vanhempiensa rahoilla ostaneet uuden auton" tms. En jaksa kuitenkaan sellaista ja koska mies hermostuu, jos vaikka kehun, että hienon terassin olivat tuttavat rakentaneet, että minä vaan kehun muita enkä häntä, niin en sitten voi semmosistakaan jutella. Ennen tykkäsin automatkoista, koska silloin oli varsinkin pikkulapsi aikana kerrankin aikaa kunnolla jutella keskenämme, kun lapset nukkui takapenkillä, mutta nyt joulun aikaan sukulaisissa suhatessa huomasin, että en keksinyt mitään juteltavaa miehen kanssa. En yhtään mitään. Hiljaa sitten kuunneltiin moottorin hurinaa ja välillä radiota. Miehen työjutuista sitten silloin tällöin kyselen, niin on edes jotain juteltavaa, kun hän innostuu niistä puhumaan.
Onko muilla tällaista, että ei ole mitään yhteistä puheenaihetta enää puolison kanssa?
Tuttavista ja sukulaisista voimme keskenämme jutella, jos sävy on tuomitseva, eli tyyliin "taas ne on vanhempiensa rahoilla ostaneet uuden auton" tms. En jaksa kuitenkaan sellaista ja koska mies hermostuu, jos vaikka kehun, että hienon terassin olivat tuttavat rakentaneet, että minä vaan kehun muita enkä häntä, niin en sitten voi semmosistakaan jutella. Ennen tykkäsin automatkoista, koska silloin oli varsinkin pikkulapsi aikana kerrankin aikaa kunnolla jutella keskenämme, kun lapset nukkui takapenkillä, mutta nyt joulun aikaan sukulaisissa suhatessa huomasin, että en keksinyt mitään juteltavaa miehen kanssa. En yhtään mitään. Hiljaa sitten kuunneltiin moottorin hurinaa ja välillä radiota. Miehen työjutuista sitten silloin tällöin kyselen, niin on edes jotain juteltavaa, kun hän innostuu niistä puhumaan.
Onko muilla tällaista, että ei ole mitään yhteistä puheenaihetta enää puolison kanssa?
Ei voi muuta sanoa. Puhu kuin ystävälle? Mulle mies on mun paras ystävä. ihan mistä vain voidaan höpöttää, ja jos niin olisi että jutut loppuisi.. Ei siitä enää mitään tulisi - niin kun ei ystävyydestä, jos ei ole enää niitä yhdistäviä tekijöitä/mielenkiintoja.