Mulla ei ole hajuakaan mikä on dpo. Testauspäivää olin miettinyt josko joko ensi viikon la tai su. Ellei nyt iske joku himo testata aiemmin
Toki varmaan jokaisella kolmas muksu mietityttää, aloittaako alusta vai ei. Onko se yhtä vaikeaa kuin silloin vai ei. Olenko liian vanha ja miten työt? Vaikka mekin ollaan asia päätetty yhdessä niin mua hirvittää koko juttu. Nyt siis kun ollaan tositoimissa, ei aiemmin! Lähinnä siis odotusaika ja synnytys, ei niinkään vauva-aika.
Esikoinen oli helppo ja ihana vauva, joka herätteli ekan kuukauden kerran yössä ja sen jälkeen nukkui yönsä kokonaan. Kuopus oli vähän vaativampi, tissittelyä useammin ja yöheräämisiä enemmän 6kk ikään asti, jolloin alkoi nukkua yönsä. En kokenut vauva-aikaa raskaana. Jos nyt saisin koliikkivauvan tai muuten vaativan tapauksen niin sitten olisi eri juttu. Jos kolmas olisi nopea (siis tavalliseen aikaan) liikkeellelähtijä niin olisin varmaan hätää kärsimässä
Mulla noi molemmat on olleet hitaita. Esikoinen lähti ryömimään 10kk ikäsenä ja kuopus alkoi liikkumaan kierimällä 10kk ikäsenä.
Niitä ei ole kiinnostanut laatikoiden tyhjääminen, pistorasiat tms. Ainostaan viherkasvit ja mullansyönti
Heidip* et ole isäsi tai siskosi. Onhan nuo aika hämmentävät lukemat liitoista, luulin sarjaliittoja olevan vain kaunareissa ja hollywood-julkkiksilla. Mun suku sitten taas on tämmönen joka suuntaan sikiävä. Äitilläni on lapset 3 eri miehen kanssa ja isällä 2 kahden naisen kanssa. Puhumattakaan muista sukulaisista. Mikään liitto tai suhde ei kestä ja sitä rataa. Mua on lapsesta asti ärsyttänyt sukuni touhu. Oma ihanne on pitkä liitto saman kanssa ja ukolla sama juttu. Mun ukko on sitten taas ihan erilaisesta suvusta, jossa on muutama harva eronnut pitkien liittojen joukossa. Me ollaan oltu yhdessä reilut kymmenen vuotta, josta 5 vuotta naimisissa. Mulle avioliitto ei ollut tärkeää, mutta muutaman kosinnan jälkeen suostuin lopulta. Uskon liiton selviytyvän karikoistakin, kun on samat toiveet tulevaisuuden suhteen ja mikäli ei tahdo päästä vaikeuksien yli niin hakee ulkopuolista apua. Ollaan selvitty yli kaksi isoa kriisiä, joista jälkimmäiseen saatiin ulkopuolista apua terapiasta.
Ei muiden tekemisillä niin väliä, pääasia on se mitä itse tunnet ja teet. Mun veljellä oli kriisi isyyden kanssa, kun ei ollut omaa isän mallia. Meidän isä siis oli alkoholisti linnakundi, joka joi lopulta itsensä hautaan. Avovaimo tahtoi lasta ja veljeäni ajatus lapsesta oli kauhee. Paljon juteltiin siitä ja sanoin, ettei sillä ole väliä onko sulla ollut hyvää isämallia, kun voit luoda oman isämallin. Veljeni on hyvä isä lapselleen kuin paita ja peppu
Onhan mullakin oma äitimalli omasta äidistä. Just sellanen malli, jota en halua olla. Mulla on oma malli äitiydestä ja olen muutenkin ihan erilainen kuin oma äitini, siksi me toimeen tullakaan
Muutenkin ulkopuoliset ennusti meistä jo pieninä juoppoja sossupummeja kuten isästäkin. Njähää, ollaan raittiita normikansalaisia