*** 3:tta kuumeilevien syys/talvi -14 ***

Heidip kiitos, tuota neuvola-asiaa en oo tullu ajatelleeksikaan. Mie saisin varmasti jatkaa samalla tätilläki suoraan uuteen raskauteen, ko meillä täällä äitiysneuvola ja lastenneuvola on jatkumona samalla terkalla. Helppoihin vauvoihin meillä on jo menny lisenssi umpeen

Miehen suostuttelu ei nyt oikein ota tuulta alleen. En oo oikeastaan ennen eilistä varsinaisesti sanonu että haluan vielä vauvan. Oon lähinnä vihjaillu, mutta niin, koskapa nuo miehet on vihjeistä mittään tajunnu? Mie nyt kuitenki sanoin ihan suoraan että mie haluan vielä yhen ja sillä sipuli. Tuo on muutenki hias liikkeissään, niin saa nähä kauanko se tätä asiaa märehtii. Huuh. Mutta toisaalta, mie kyllä ylleensä teen mitä mie haluan..

Jaahas, vauveli kutsuu

 

Ja sieltähän se täti tuli. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Nyt täytynee miettiä tätä kuviota oikein tosissaan... Varmaan pidetään ainakin taukoa.

Plussatuulta kaikille toiveilijoille! Ja Amuniina kova kovaa vasten vaan .

 

Unnaunna Sehän oli jo käytännössä plussa?! No eikö uuteen kiertoon vaan! :wave:

Nuori emäntä mikä sulla niin mieltä heittellee?

Mulla oli eilen samanlaista vattakipua ko sillonko olin jo raskaana tuosta vauvanpallerosta.. Vaikka se saatto kyllä oikeasti olla vain ilimavaiva ko oon semmonen vattalla reagoija.. Mutta onneksi tilasin eilen vähän ovistikkuja ja muutaman raskaustestin. Tsekkaan nyt kuitenki että ei oo jo pulla uunissa (olispaolispa!!!) Sitte aattelin alakaa mettästään ovista, jos ehtisin sen napata ennen menkkojen alakua jo

 

Onnea Aba!

Kyllä siis aktiivinen ketju on parasta, asiaa ei ole koskaan liikaa Tämmösenä "vanhana" palstalaisena olen nauttinut suuresti odotusaikojen palstailusta, tämä on ensimmäinen kerta täällä vauvakuumeilun puolella. Esikoisen aikainen odotusryhmä on jo kuollut, kuitenkin siitä ryhmästä oon löytänyt parhaan ystäväni ja vietetään aikaa yhdessä :heart: Kuopuksen aikaisesta ryhmästä meillä on suljettu fb-ryhmä ja se on aktiivinen. Ollaan tehty mammatapaamisia ja risteilyjä. Ihan mahtava porukka! En pistäisi pahakseni vaikka taas syntyisi uusi hyvä porukka

En tiiä odotanko tätiä tulemaan. Meillä on herkästi sikiävä suku ja onhan nuo omatkin lapset tulleet yk2 ja yk1. Kroppa on sen vertta outo nykyään, etten "osaa lukea" merkkejä. Kova turvotus on pötsissä, mutta niin on usein muutenkin Saapi nähdä.

 

heidip: kait se nyt on tuonne listalle tämä meijän ensimmäinenkin piinakausi laitettava =) Tänään ovulaatio, oireista ei voi erehtyä. Pikkkusenko jännittää jo valmiiksi. Minulla kun ei tätä varsinaista yrittämistä koskaan ole ollut. Sitä on vaan huomannut että "hups, missäs mun menkat on". Että mitähän lie saa tuo jännitys aikaan, pitkittääkö tärppiä vai helepottaako. Mielenkiinnolla odotellaan.

 

Täytyy nyt tosta imetyksestä vähän kysellä kun täällä imettämisessä onnistuneitakin jonku verran on, että tarvitsitteko koskaan jotain imetystukea tms ja jos, niin oliko siitä apua?? Mulla kun on molempien kohdalla se homma mennyt heti parin viikon sisällä jäihin. Esikoisen aikana maitoa olis tullut, mutta lapsi nukahti aina saman tien kun rinnalle pääsi. Välillä sitten pumppasin, kunnes turhauduin ja lopetin. Toisen aikana maidontuloa täytyi hiukan herätellä, lapsi kyllä söi mutta nännit oli aivan järkyttävän kipeät. Useimmiten itkin siitä kivusta pelkästään sen aikana. Jälleen turhauduin ja lopetin. Sitten kun kolmonen joskus taloon tulee niin haluaisin onnistua imetyksessä, vaikka sitten vain muutaman ekan kuukauden. Luulenpa vaan että oma toimi ei yksistään riitä, joten jos jollakin olisi hyviä neuvoja antaa vaikkapa noihin kipeisiin nänneihin, tai kertoa kokemuksia imetystuesta, niin olisin yltiö kiitollinen :flower:

 

Sonay mulla on nyt ihan täydellinen imetys menossa tämän 5kk vauvanpalleron kans Synnärillä poika oli tokan vuorokautensa ihan kiinni tississä, mie en päässy ko vessassa käymään sen vuorokauen aikana enkä sielläkkään montaa kertaa ja kolomantena päivänä maito nousiki sitte oikein kunnolla. Nännit oli kipeät melekein koko ekan kuukauen, mutta koko ajan se kuiten helepotti. Alussa tosiaan sai hammasta purren imettää, mutta mie vaan imetin ja rasvasin lansinohilla ja hieroin maitotippoja nänniin. Sitte alussa oli tiheää imua niin että ei oikeastaan paljon muuta ehtiny kotona ko imettää ja imettää ja taas imettää. Mie tarjosin tissiä ihan joka itkuun ja sillä se aina rauhottu. Olin välillä aivan epätoivonenki että miten se voi olla aina tissillä ja sitte löysin Imetyksen tuki ry:n kotisivut ja sen jäläkeen on ittellä ollu tuo imetyksen henkinen puoli kunnossa Suosittelen menemään ihan ekana sinne (on muuten nykysin imetys.fi), jos et oo jo. Siellä on semmonen keskustelupalsta ko maitolaituri, ihan huippu, ja sitte facebookissa on myös suljettu ryhymä nimellä Imetyksen tuki ry ja sitä suosittelen tietenki myös. On se aika rankkaa saaha alulle, mutta meillä on menny niin hyvin ettei poika ees huoli pulloa. Minuthan se tosin sittoo kotia, mutta eipä tuo haittaa, sitä vartenhan mie olen Mie en siis varsinaista käytännön tukea tarvinu ko poika osas heti syntymästä hyvin imutella, mutta sillä henkisellä puolella tarvi tuota tietopuolista tukea imetyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Niin ja tuolla facebookin ryhmässä on muuten koulutuksen saaneita imetystukiäitejä, jotka vastailee imetyksiin liittyviin kysymyksiin yksilöllisesti, suosittelen tosi lämpimästi <3

 

Sonay. Mä olen molemmat imettänyt rintakumin kanssa alusta loppuun. Mulla on niin turhanpäiväset nännit, ettei niistä tahdo vauva saada otetta. Rintakumeja käytetään yleensä vain alussa, mut mikään ei estä käyttämästä aina. Esikoisen kanssa tein sen virheen, etten heti käyttänyt sitä lansinohia ja tissit oli rikki pari ekaa viikkoa. Imetys ei tahtonut oikein sujua veristen ja kipeiden tissien kanssa niin jouduin sen takia lojumaan sairaalassa 7 päivää |O Sairaalassa ne opastaa kyllä imetyksessä hyvin jos ei suju niin pyytää hoitajaa näyttämään aina vaan uudestaan. Ei se ole aina niin helppoa mitä sen luulisi olevan. Esikoisen kanssa oli muutenkin vaikeampaa imetys, kun se oli niin laiska imemään ja muutenkin nukahteli koko ajan. Kannattaa myös kokeilla eri asentoja. Esikoisen kanssa makuultaan oli paras. 5kk imetin ja se loppui lopulta rintaraivareihin, kun poitsu otti mielummin pullosta, jonka eteen ei tarvinnut tehdä juurikaan töitä.
Toisen kanssa onnistui paremmin. Heti vaan lansinohit kehiin. Tissit oli tosi kipeet, muttei menneet verille. Kuopus oli huomattavasti innokkaampi imijä, se oli n. 10 min per laaki, toisin kuin esikoisen kanssa yksi kerta kesti joka kerta tunnin, kun joutui koko ajan "herättelemään" syömisen kanssa. Tytölle ei kelvannut pullo ollenkaan. Ei edes lypsetty maito pullosta. Tyttö selkeästi nautti tästä meidän yhteisestä hetkestä eikä esim. purrut, hymyili välillä ja katseli silmiin. Vuoden imetin ja siitä siirryttiin suoraan tavalliseen maitoon.

Mä sanosin, et nämä kolme asiaa takasi ainakin mulle sen onnistuneen imetyksen: Lansinoh, rintakumi ja hoitaja opasti niin kauan sen imuotteen kanssa, kun mä sen opin

 

Kiitos Gorthaur ja Pupelaattori! Tosta lansinohista en oo koskaan kuullukaan. Neuvolasta aikoinaan neuvoivat että "voithan sä tietysti jotain bepanthenia kokeilla". No kokeilin, eikä mitää tuntuvaa apua .. Rintakumi oli ekan aikana käytössä mutta mä oon vissiin vähä käsi, tai sitten mun tissit on ihan vääränmalliset niihin etten kyllä yhtään saanu niitä ähellettyä hyvin paikoilleen :headwall:. Käväsempäs lukemassa tuolla imetys.fi:ssäkin! =)

 

Mä imetin aikoinaan esikoista ainoastaan oikeasta rinnasta siihen saakka kunnes aloin odottamaan toista. Koska vasemmasta ei silloin imetys onnistunut jostakin syystä, niin pyysin toisen kohdalla että laitetaan ensimmäiseksi vas.rinnalle ja ohjataan kädestä pitäen. Sairaalassa maito ei vielä noussut eikä vauva huolinut luovutettua maitoa. Pääsimme silti kotiin harjoittelemaan ja parin viikon sitkeän yrittämisen jälkeen maito nousikin. Lansinohia mäkin käytin ja kuumia suihkuja, kun maitoa tuli sitten todella paljon.

Unnaunna ja Wwne :hug: ja Aballe onnea :heart:

kait se nyt on tuonne listalle tämä meijän ensimmäinenkin piinakausi laitettava =) Tänään ovulaatio, oireista ei voi erehtyä. Pikkkusenko jännittää jo valmiiksi. Minulla kun ei tätä varsinaista yrittämistä koskaan ole ollut. Sitä on vaan huomannut että "hups, missäs mun menkat on". Että mitähän lie saa tuo jännitys aikaan, pitkittääkö tärppiä vai helepottaako. Mielenkiinnolla odotellaan.

Tärppionnea :kiss: Siitä alkaakin sitten parin viikon piina :stick: :heart: Itekin luulin kroppani tuntevan, mut ei ainakaan ovistikut antaneet vahvistusta tuntemuksille..
Lisään sut alustavasti jo listalle mut laitatko vielä tietoina seuraavat
Nimimerkki.........kiertopäivät.......yrityskerta......ikä......lapset
on mult varmaan menny jossain vaiheessa ohi :ashamed:

(.) Oireet muka lisääntyneet. Aamulla kävin lievästi puhumassa norjaa. Tissit kipeinä. Tikuttelen ovistestien kanssa edelleen ja melkein koko ajan on antanut tasavahvaa viivaa (kp9-19), ensimmäisen raskaustestin teen viikon päästä - sinne asti on pakko malttaa mielensä.

 

Pupelaattori: mä en tiedä mikä tässä eniten painaa: huoli omasta jaksamisesta kolmen kans (meillä ei hirveesti ole tukiverkkoa), terveen lapsen saaminen, oma IKÄ, työkuviot, kaiken aloittaminen taas alusta (yövalvomiset, pottailut, korvatulehdukset....), vuosi joku tississä kiinni, ei omaa aikaa lainkaan (meillä molemmat olleet tosi äiti-riippuvaisia), kavereilla nuorimmat vuodesta tuonne viiteen vuoteen...
Olin jopa helpottunut kun menkat alkoivat...hetken, kunnes alkoi taas harmittaa . Voi elämä.
Sonay: Lansinoh oli mun pelastaja kipeisiin nänneihin. En oikein koskaan epäillyt maidon riittävyyttä ja jotenkin ehkä sekin autto ettei tullut mieleenkään antaa vauvalle muuta kuin rintamaitoa... Mutta siis pointti oli se, että älä stressaa asiasta. Jos se ei ota onnistuakseen niin ei se susta sen huonompaa äitiä tee!! Ihan lunkisti vaan.
Mä vielä pähkinettä josko me yks kuukausi koitettais ja sit jäätäis tauolle... Mies oli niin ihana kun tuli halaamaan mua töistä tullessa ja sanoi että älä ole masentunut .

 

He.Ti... 14/26-27...eka yritys... 29.... lapset 05 ja 09

 

AbaSuuret onnittelut ja tarrasukkia matkaan!

Unnaunna Voi harmi, kun täti sillai tuli kyläilemään

WWNE Pieni aikalisä voi tehdä ihan hyvääkin, että saa ajatukset selkenemään. Toisaalta jos plussa pärähtäiskin, niin onhan siinä sitten 9kk aikaa valmistautua. Mua on ainakin helpottanut se, kun oon listannut kaikki huolenaiheet ja sitten miettinyt niihin ratkaisut. Jos vauvalla koliikki, niin teen niin ja näin yms. Toivottavasti saat rauhan, eikä tarvi miettiä noita yökausia.

SonayMeillä esikoinen syntyi keskosena, enkä saanut häntä kunnolla imettää kun vasta 3kk:n iässä (ei jaksanut aiemmin tissiltä syödä). Sitä ennen lypsin ensin ja syötin sitten pullosta. Aika touhua oli, mutta onneksi vaikka itse olin alkuun tosi heikossa kunnossa, niin maitoa tuli litra tolkulla. Imetyksen alkuun opeteltiin kotona, ensin oli rintakumi käytössä, mutta ei sitä kauaa tarvittu. Vaikeimpana muistan noi siirrot pullosta rinnalle ja takaisin. Muuten sujui tosi hyvin ja hänen kanssaa imettämisellä oli todella tärkeä henkinen merkitys. Esikko kun oli sairaalassa 5vkoa, niin tuli välillä sellainen olo, ettei hän tarvi minua mihinkään, ketä vaan voisi hoitaa. Imetyksen myötä löytyi se todellinen äiti-lapsi suhde.

Kakkosen kanssa olin tosiaan tosi ahdistunut alkuun ja maito ei noussut vielä viikonkaan päästä synnytyksestä mikä tietysti ahdisti lisää ja vauva kitisi nälkäänsä, joten pitkään harkitsin että jätänkö koko imetyksen. Sain kuitenkin sähköisen lypsykoneen lainaan ja sitten päädyin ensin samaan, kun esikon kanssa, eli lypsin ja annoin pullosta. Oli helpottavaa, kun näki sen ml-määrän, eikä tarvinnut stressata että saako vauva tarpeeksi maitoa. Lisäksi soitin silloi imetystuki-puhelimeen, mutta en kokenut siitä olevan apua. Mulla alkoikin maitoa kunnolla tulemaan vasta joskus 2kk:n jälkeen. Kovasti myös toivon, että kolmannen kanssa menee hommat putkeen. Lansinoh oli käytössä molemmista, meillä sai sairaalasta sitä pienen purkin mukaan ja sitten hain apteekista sitä tuubillisen vielä.

 

Onnea plussasta Aba

Kuukautisten alkamisesta oli puhetta ollut niin mulla alkoi ensimmäisen jälkeen kuukautiset tasan 5kk synnytyksestä ja toisesta nyt vuoden eka päivä taas tasan 8kk synnytyksestä Ekan jälkeen ne jäikin ainoiksi menkoiksi kun siitä kierrosta tulin raskaaksi. Imetin kuitenkin ensimmäistä vuoden ikään ongelmitta vaikka toki tissit oli tosi kipeät välillä. Ja nännien kipu imettäessä oli muuten ensimmäinen oire raskaudesta ja ultran mukaan olis alkanut heti hedelmöittymisen jälkeen. Ihmettelin sitä kovasti kun kuitenkin alun kivut ja tiehyttukokset olivat jääneet joskus 2-3kk kohdalla jo pois. Imetyksien väliin jäi 10 viikkoa joten maito ei ehtinyt siinä edes tyrehtyä kunnolla ja uudelleen aloitus ei aiheuttanut oikeastaan mitään ongelmia tai kipuja. Tätä toistakin nyt edelleen imetän mutta luulen että kuukautisten myöhäisempään alkamiseen vaikuttaa että imetän mielestäni paljon useammin/enemmän kuin mitä esikoista esim tässä vaiheessa (esikoisella aloitettiin kiinteätkin hieman aiemmin kun syntyi pienipainoisena). Ja luovutin myös maitoa ekat 6kk tällä kertaa joten pumppailua oli paljon pidempään kuin esikoisen kanssa (jolle pumppasin lisämaitoa ekat pari kuukautta). Mä olen joku luonnonoikku meidän suvussa kun maitoa olis riittänyt vaikka koko kylälle

Meillä mies on alkanut ajattelemaan että viitsiikö tuota rumbaa aloittaa edes kolmatta kertaa ollenkaan - tyypillisesti taas tuuliviiri. Olen jo sopeutunut tosi hyvin ajatukseen että odotellaan nyt ainakin pari vuotta mutta vielä ainakin olen sitä mieltä että meille mahtuisi vielä kolmas (ja neljäs) ja kovasti vielä haluaisin isomman perheen. Rakkaitahan nuo muksut on ja jos jää lapsiluku kahteen niin olkoon niin. Mutta nyt kun ensimmäinen vuotokin on ohi niin en voi olla laskeskelematta milloin se ovis vois olla jne No nyt kuitenkin pysytään päätöksessä toistaiseksi, kyllä sitä vielä ehtii myöhemminkin jos tuntuu siltä. Ehkäisyä ei kyllä vielä olla ehditty hoitaa kuntoon että vielä mentiin menkkojen lopulla "riskillä" kun kumit oli loppu Tuun sitten kertomaan jos onnistuin raskautumaan kp7

 

Nuori emäntä oivoi kyllä sulla vain moni asia huolettaa. On varmasti vaikea kuunnella itteään ja sitä mitä haluaa ko nuin paljon asioita pyörii päässä. Tuo ikäasia on mulla toiminu nyt buusterina, koska tässä kypsässä 35 vuoden iässä ei vaan kehtaa ennään jäähä miettimmään. Ko tuntuu että se ovi ei oo ennään apposen auki... Sulla on ainaki ihana mies Onko se mitä mieltä asiasta?

Miehen kanssa on nyt pari päivää keskusteltu aiheesta uusi vauva. Mie toissapäivänä nyt ekkaa kertaa ilimotin sille ihan suoraan että mie haluan vielä yhen. Se on nyt pyöritelly asiaa ja tuntuu että välillä se meinaa kieltäytyä kokonaan ja välillä se olis jo vähän vauvaan kallellaan. Sain mie sen kuitenki kellistettyä taas eilen iliman kortsua

Minusta tuntuu että mulla on kuukautiskierto taas käynnistymässä... Mullon ollu ihan koko ajan tähän mennessä alakerrassa kuivaa ko gobin autiomaassa, mutta loppiaisena ko touhuiltiin, niin liukkarista huolimatta oli tunne että siellä oli ommaaki kosteutta. Eilen päätin tarkastella tilannetta ja whum! normaali kosteus on palautunu ihan täysin! Mietinki että voisko se olla merkki oviksesta? Että alkaako see kosteus siinä ekan oviksen tietämillä vai alkaako se hyvissä ajoin ennen ovista? Uuuuh, vauvakuumeilu käy kyllä oikeasti työstä!

Pöllömamma vierotiksie vanahemman ennen laskettua aikaa vai lopettiko se tissittelyn ite?

 

Päivitin tuota listaa ja tein siihen nyt osion Piinailevat Kuumeilijat niin on helpompi seurailla Eli ilmoitelkaahan jatkossa dpo:t myös, jos on tiedossa. Ja jos haluaa niin voisi listata myös ensimmäisen testauspäivän :saint:

Mulle tuo testauspäivän ilmoittaminen henk.koht on hyvä juttu, koska muuten testaan liian aikasin ja saan pettyä enkä tietysti malta olla testailematta useammin kaikkine oireineni. Varsinkin kun noi ovistestit näyttää koko ajan suht tasaista vahvaa viivaa, muttei selkeetä plussaa |O Nimim. uutena mukaoireena aamulla pakki sekaisin ja päänsärkyä

Tuun sitten kertomaan jos onnistuin raskautumaan kp7

Onhan tuo aivan mahdollista Mulla ei ainakaan imetys haitannut yhtään raskaaksi tulemista, tyttöjen ikäero liki päivälleen 14kk

Wwne mä uskon, että jokainen käy läpi jossakin vaiheessa samoja ajatuksia. Toivottavasti saat omat tunteesi selkiintymään :hug:
Itse huomaan pohtineeni samaa tissitakiais-asiaa ja päätinkin jo silloin kun imetin vielä kuopusta, että seuraava opetetaan myös pullolle ja mun on annettava myös isälle vastuuta enkä vain omi lasta niinkuin aiempia.

Mul on hiukan ristiriitaiset ajatukset sitten taas seuraavanlaisen asian suhteen; oon jo vuosia sanonu etten mene koskaan naimisiin ja mieskin tietää sen. On silti puhunut useamman kerran esimerkiksi haluamistaan polttareista ja halustaan mennä naimisiin. Eilen sitten leikittiin ajatuksella, että jos voitettaisiin lotossa niin mitä tehtäisiin. Mä sit totesin, että voisi mennä Pariisissa feikkinaimisiin kun sukulaiset sitä niin kovin odottaa vaikka tietävät mun mielipiteeni, niin tämä kysyi heti että miksi feikit. Oon kieltämättä pyörtänyt ehdottoman mielipiteeni asian suhteen ja haluaisinkin ehkä naimisiin, mutta kun mun usko avioliittoon on mennyt.. Suurimmat syyt siihen on, että mun isä on nyt kymmenettä kertaa naimisissa ja mun sisko on ehtinyt naimisiin 7 kertaa viimeisen 4½ vuoden aikana. Kuka pappi / mikä seurakunta edes suostuu vihkimään noin monesti noin lyhyen ajan sisään?? Nykyinen mieheni on se, josta jo teininä sanoin että tuon kanssa menen vielä naimisiin ja perustan perheen, kenenkään muun kohdalla ei ole ollut samaisia ajatuksia koskaan.. Ja jos mä menen koskaan naimisiin niin se on 1 ja ainoa kerta elämässäni.. :heart:

 

Mulla ei ole hajuakaan mikä on dpo. Testauspäivää olin miettinyt josko joko ensi viikon la tai su. Ellei nyt iske joku himo testata aiemmin

Toki varmaan jokaisella kolmas muksu mietityttää, aloittaako alusta vai ei. Onko se yhtä vaikeaa kuin silloin vai ei. Olenko liian vanha ja miten työt? Vaikka mekin ollaan asia päätetty yhdessä niin mua hirvittää koko juttu. Nyt siis kun ollaan tositoimissa, ei aiemmin! Lähinnä siis odotusaika ja synnytys, ei niinkään vauva-aika.
Esikoinen oli helppo ja ihana vauva, joka herätteli ekan kuukauden kerran yössä ja sen jälkeen nukkui yönsä kokonaan. Kuopus oli vähän vaativampi, tissittelyä useammin ja yöheräämisiä enemmän 6kk ikään asti, jolloin alkoi nukkua yönsä. En kokenut vauva-aikaa raskaana. Jos nyt saisin koliikkivauvan tai muuten vaativan tapauksen niin sitten olisi eri juttu. Jos kolmas olisi nopea (siis tavalliseen aikaan) liikkeellelähtijä niin olisin varmaan hätää kärsimässä Mulla noi molemmat on olleet hitaita. Esikoinen lähti ryömimään 10kk ikäsenä ja kuopus alkoi liikkumaan kierimällä 10kk ikäsenä.
Niitä ei ole kiinnostanut laatikoiden tyhjääminen, pistorasiat tms. Ainostaan viherkasvit ja mullansyönti

Heidip* et ole isäsi tai siskosi. Onhan nuo aika hämmentävät lukemat liitoista, luulin sarjaliittoja olevan vain kaunareissa ja hollywood-julkkiksilla. Mun suku sitten taas on tämmönen joka suuntaan sikiävä. Äitilläni on lapset 3 eri miehen kanssa ja isällä 2 kahden naisen kanssa. Puhumattakaan muista sukulaisista. Mikään liitto tai suhde ei kestä ja sitä rataa. Mua on lapsesta asti ärsyttänyt sukuni touhu. Oma ihanne on pitkä liitto saman kanssa ja ukolla sama juttu. Mun ukko on sitten taas ihan erilaisesta suvusta, jossa on muutama harva eronnut pitkien liittojen joukossa. Me ollaan oltu yhdessä reilut kymmenen vuotta, josta 5 vuotta naimisissa. Mulle avioliitto ei ollut tärkeää, mutta muutaman kosinnan jälkeen suostuin lopulta. Uskon liiton selviytyvän karikoistakin, kun on samat toiveet tulevaisuuden suhteen ja mikäli ei tahdo päästä vaikeuksien yli niin hakee ulkopuolista apua. Ollaan selvitty yli kaksi isoa kriisiä, joista jälkimmäiseen saatiin ulkopuolista apua terapiasta.
Ei muiden tekemisillä niin väliä, pääasia on se mitä itse tunnet ja teet. Mun veljellä oli kriisi isyyden kanssa, kun ei ollut omaa isän mallia. Meidän isä siis oli alkoholisti linnakundi, joka joi lopulta itsensä hautaan. Avovaimo tahtoi lasta ja veljeäni ajatus lapsesta oli kauhee. Paljon juteltiin siitä ja sanoin, ettei sillä ole väliä onko sulla ollut hyvää isämallia, kun voit luoda oman isämallin. Veljeni on hyvä isä lapselleen kuin paita ja peppu Onhan mullakin oma äitimalli omasta äidistä. Just sellanen malli, jota en halua olla. Mulla on oma malli äitiydestä ja olen muutenkin ihan erilainen kuin oma äitini, siksi me toimeen tullakaan Muutenkin ulkopuoliset ennusti meistä jo pieninä juoppoja sossupummeja kuten isästäkin. Njähää, ollaan raittiita normikansalaisia

 

Onpas tänne tullut paljon kirjoituksia, kivasti elämää . Pupelaattori mulla on tuo ikäasia kans sellanen että kauaa ei passaa miettiä... Jotenkin "nyt tai ei koskaan" -olo painaa päälle. Mä olin ennen uuden kierron alkua jo niin valmis jättämään tähän, mutta nyt taas... Mietin että jos olisinkin saanut sen plussan ja nyt olisin pieniinpäin <3. Tämä sama kuvio toistui edellisessäkin kierrossa. Nyt taas kovasti jo haikailisin sen kolmannen perään. Jotenkin epäilen, että kk alkaminen pistää pään sekaisin. Mietin myös että josko en enää raskaudukaan! Ollaan nyt 3 kk yritetty eikä tulosta. Edelliset ovat tulleet ensimmäisestä ja toisesta yrityskerrasta.

Mies on ihan mukana vauvantekopuuhissa ja puhelee väliin jotain siihen suuntaan että KUN se kolmas tulee niin.... Ja nimeäkin vähän leikkimielisesti on ehdotellut ja sukupuolta mietiskellyt <3. Onneksi siis mies edes on vähän tasaisempi tässä asiassa. Ehkä ongelma on suurimmaksi osaksi se että mun kuumeilu on lapsikuumetta, ei niinkään vauvakuumetta. Kaiketi mun pitäis siirtyä kirjottelemaan johki mielenterveyspalstalle vauvapalstan sijaan .

Mollimilla ehkä toi lista vois auttaa. Nyt kun katon tuota aiempaa listaustani niin mikään niistä ei tunnu kyllä pahalta... Anteeeks omanapainen kirjoitus.

 

WWne Ei tartte pyydellä anteeksi, kun mä ainakin ja tuntuu, että moni muukin ajattelee juuri samoja juttuja. Mä en vain osaa kirjoittaa ajatuksiani yhtä hyvin. Eilen taas mietin, olenko ihan hullu, kun haluan lisää lapsia, kun lapset olivat toilailleet oikein kunnolla. (Tuli reilun satasen lasku yhdestä tempusta.) Mutta sitten on se "mutta kun haluaa!".

Gorthaur Hyvin ootte lyöneet ennustajille jauhot suuhun, kun olette onnistuneet elämässä paremmin kuin vanhemmat!

heidip* Tosi nopeaa toimintaa isältäs ja siskoltas! :O En kyllä yhtään ihmettele, että usko avioliittoon on koetuksella. Mutta kuten Gorthaurin kirjoitti, sinä et ole he. Se on ihan sinusta ja miehestäs kiinni, miten teidän avioliitto sujuis. Ainakin vaikuttaa siltä, että tunnette toisenne hyvin niin ei luulisi sen puolesta tulevan yllätyksiä avioliitossakaan.

Pupelaattori Musta vaikuttais kyllä loogiselta, että kosteus palautuis, kun hormonit muutenkin alkaa toimimaan normaalista ja kuukautiskierto palautuu. Luulis ainakin, ettei ovis kovin kaukana ainakaan ole. Mutta pianhan se selviää, tuleeko menkatkin (tai plussa) parin viikon päästä.

Pöllömamma Hih, raskautuminen kp 7 vois ehkä ollakin mahdollista. Jännä seurata miten käy.

Mulla on onnistunu molempien imettäminen. Onneksi, sillä en olis jaksanut korvikerumbaa. Mutta rinnat oli varsinkin esikoisesta tosi kipeät aluksi. Siis olivat ihan verilläkin välillä. Mutta lansinoh helpotti täälläkin. Ja esikoisesta oli aluksi rintakumit käytössä, kun nännit oli aika matalat. Mutta nekin on venynyt imetykseen sopiviksi. Jännä nähdä, onko mahdollisen kolmannen imettäminen sitten lähellä samaa kuin esikoisen, kun nyt ikäeroa tulee olemaan vähintään melkein viisi. Esikoisen ja kuopuksen imetyksen välissä ei ollut kuin reilu vuosi.

 

Aballe onnittelut plussasta!

Mulla imetys on estänyt kuukautiset aika tehokkaasti. Vasta imetyksen loputtua on alkaneet.

Täällä kp 15. Eilen oli kovat ovisjuilinnat, ja ostin ovistestin citymarketista, kun siellä satuin käymään. Ei ollut plussa, ja ajattelin että on sitten varmaan jo lh laskemaan päin. No tein tänä aamuna uuden testin ja se olikin mun tulkinnan mukaan plussa.

Kp14 näköjään kuvan nimi on kp 14 vaik on siis 15

Nyt oon ihan pihalla tästä kropasta. Olin varma että tänään olis dpo1. Onko kenelläkään kokemusta noista ovistikuista, että voiko näyttää plussaa vaik ovis on just meneillään? Vai pitääkö meidän nyt sit jatkaa pupuilua. Ei vaan enää kauheesti nappais noin makkaritouhut.

 

Kolmosesta: Meillä isäntä on vonkunu jo useemman vuoden kolmatta ja mä oon pistäny kapuloita rattaisiin, ilmoittamalla että meidän lapsiluku on ja pysyy tässä kahdessa! Ollaan aika nuorina nuo saatu, esikoinen synty ku olin 21 ja kuopus ku olin 24, eli ovat nyt 9 ja 6. On niin ihanaa ku ovat jo niin isoja, esim. pärjäävät jo aamuisin tunnin tai kaks kahelleen, että saadaan miehen vkonloppuaamuna nukkua pidempään.
Sit ku oon aina ajatellu että haluan olla vielä "nuori" kun lentävät pesästä ja mahdollisesti myös nuori mummo, niinku mun äiti, tuli mummoksi 39v:nä! Jaksavat vielä niin hyvin reissata lastenlasten kanssa yms.
Ni jotenki on vaan aatellu, että nyt kun tulis vielä niin iso ikäero tähän mahdolliseen kuopukseen, asia tuntunu vielä kauheemmalta.
Mutta ku salama kirkkaalta taivaalta mä aloin viime loppukesästä sit miettimään, et hitto soikoon, mä oon aina halunnu monta lasta ja nuoriahan tässä vielä ollaan! Ja eihän me oltas "ku" 50v ku nuorin ois jo 18v!

Ja siitä se ajatus sitten lähti! Enkä päivää oo katunut pillereiden lopetusta!! Eikä sitä voi tietää, saako sitä kolmosta enää.. :ashamed:

Näihin tarinoihin,

Kingiä vkonloppua ihanat!!:heart:

 

Komento takas, mun oireet on johtunu tulevasta oviksesta :O Voitte kuvitella millasta on ollu tulkita noita viivoja, mut tänään tuli sitten selkee plussa. Täytyy toivoo et edellisöiset simpat sinnittelee taikka huomiset ehtivät pippaloihin.. Piinailut siis alkakoon :heart: Anskuna sul oli kahdehdittavan selkee toi plussa :kiss:



Gorthaur ja Kiehinen tiedän etten ole, mut se on alitajuntaisesti vaikuttanu tosi paljon mun mielipiteeseen. Ja mitä tulee tuohon, että mitä meidän on oletettu olevan vanhempien perusteella niin en halua edes tietää. Sen tiedän, että mun lapset ei tule koskaan kokemaan ja näkemään mitään samaa. Ajan kanssa sitten näkee tuon avioliiton suhteen mitä tapahtuu

 

Unnaunna: Mulla kans on esikoinen nyt 10v joten tulee iso ikäero kuopuksenkin kanssa, mutta mitäpä tuo haitannee? Tosin kyllä tämä on viimenen sikäli mikäli tärppi käy. Saa jäädä meidän lapsiluku kolmeen.

Omat 'piinapäivät' jatkuu niin että en oikeastaan edes muista ajatella että saattaisin olla jo paksuna, välillä taas hoksaa että "ainiin, sehän on tosiaan mahdollista!".
Siitä plussastahan se piinaavin odottelu vasta alkaa ja kestää ja kestää ja kestää En tiedä, en oikein uskalla ajatella että tarttuu ensimmäisestä yrityksestä vaikka kaksi ensimmäistä on saaneet alkunsa yllätyksellisen helposti. Kai sitä tulee jotenkin realistisemmaksi (jos niin voi sanoa) kun ikää karttuu....

 

Oli se aamun plussatikku oikeessa. Nyt alkoi se parin tunnin ovissärky. Ihmettelinki kun ei sitä ollut lainkaan eilen. Ajattelin et olikin kivuttomampi kierto. No pitäis luottaa siihen että tulee se. Tää kierto menikin sitten oikein pitkän kaavan mukaan. Mut jos ovis on vasta nyt näin iltamyöhään niin onko huominen silti dpo1?

Me saadaanki sitten heidip* piinailla yhdessä !

 

Heidip* toi suora vetää aika sanattomaksi... Miten tuota nyt sitten putäisi tulkita?! Tulee mieleen että ihan kuin olisi raskaushormonia kokoajan tuotannossa!! Voisitko olla raskaana jo? Mulla tuli taannoin toinen ovisplussa ennen kk alkua. Siinä välillä kyllä "hävis" tikuista. Outoa.

Mulle tuli se morkkis sit nyt jälkijunassa. Eka ei muka kp1 haitannu yhtään... No nyt sit iski masis. No kyllä tästä noustaan. Olen siis yhä mukana porukassa .