Miten päiväkodissa suhtaudutaan siihen että...

Meillä kunnassa suhtauduttiin todella huonosti siihen että lapset haettiin aiemmin/tekivät lyhyemmän viikon tms.Opiskelin itse tuolloin ja vaikka tosiaan aina 6 viikkoa kerrallaan ilmoitin hoitoajan jakson lukujärjestyksen perusteella oli päivät toisinaan lyhyempiä tai etäpäiviä.Viimeinen niitti oli se kun sain hyväksiluettua yhden kurssin ja näin aina keskiviikko oli vapaa 6 viikon ajan.Tottakai retkipäivät yms olivat normaalisti ettei häiritä koko ryhmää.Sain varoituksen että menetän paikan jos lapset eivät tule hoitoon koska hoitotunteja ei tule tarpeeksi kokopäivähoidolle.Hoitotädit tietty olivat iloisia lasten puolesta mutta ylempi taho ei todellakaan.

Huhhuh. Juuri jotain tällaista pelkään.

Mm. nimimerkille "Oisku" viittaan, että onhan tästäkin ketjusta käynyt muutaman kerran ilmi ettei asia ole ihan niin mustavalkoinen tai selkeä. Tuossa on hyvä esimerkki.

 

Meillä ei päiväkodissa ole mitään sanottu hoitoajoista. Paitsi siitä on joskus mainittu, että haluavat tarkat vienti- ja hakuajat ilmoitettavan viikkoa ennen, että osaavat mitoittaa hoitajamäärän joka päivä.

Mä olen vienyt lapset hoitoon tarpeen mukaan, mikä on mun mielestä aika normaalia ainakin täällä päin. Kun tein lyhennettyä päivää, myöhäisin aika oli klo 11, kun vei lapset hoitoon. Olisin voinut viedä vähän myöhemminkin, mutta mun mielestä oli järkevää viedä viimeistään ruoka-aikaan, jolloin selviää itsekin ruokahässäkästä ja lapsetkin rauhoittuvat paremmin sitten lepoaikaan. Hakemaan olen mennyt aikaisintaan klo 14.30, saavat välipalan rauhassa syötyä.

Meillä on tuntilaskutus, joten siksikin on normaalia pitää vain tarvittu määrä hoidossa. Mä pidän välillä arkipäivinäkin lapsia hoidossa. Pääsen rauhassa välillä ostoksille, parturiin ja asioiden hoitoon. Näitä on kerran-pari kuukaudessa. Helpottaa elämää, kun saa asiansa hoidettua rauhassa.

Se että miehen kanssa on voitu sopia lasten hoitoon viemisistä ja hakemisista, vähentää lasten hoito-oloaikaa. Ja kun teen nyt normaalia päivää, miehen on yleensä aina haettava, kun olen usein töissä kuuteen ja päiväkoti menee kiinni jo viideltä.

 

Suo siellä, vetelä täällä. Eri kantoja löytyy paljon. Päiväkodin työntekijänä olen oivaltanut monta asiaa sen jälkeen kun sain lapsen ja hänen päiväkotielämänsä alkoi. Pidin hyvänä sitä että tein lyhennettyä työviikkoa eli 4pvä/viikossa olin töissä. Mieheni teki liukuvasti 8-6 töitä ja itse oln töissä 5-22 välillä arkisin (iltatalossa päiväkodilla siis). Pikkuiselleni tuli paljon kuuden tunnin päiviä eli ei pahoja, mutta epäsäännöllinen rytmi ei sopinut. Tämän takia päiväkodilla voivat joskus ehdottaa lisäpäiviä esimerkiksi sellaisille, jotka ovat 10pvä/kk sopimuksella, mutta lapsen vaikea päästä kiinni päiväkodin rytmiin. Yleensä päivien ei tarvitse olla pitkiä, mutta monia lapsia päiväkodin aloituksessa auttaa hurjasti se, että tullaan vaikka aina aamupalalle ja kotiin lähdetään sitten tiettyyn aikaan. Tällä hetkellä teen jo kokonaisia viikkoja päivätalossa ja kirppu on hoidossa joka päivä n. 8-16, mutta usein haetaan jo ennen kolmea, kun mahdollista ja tällä rytmillä päiväkotiin jäämisessä ei ole ollut mitään ongelmia.

 

Suo siellä, vetelä täällä. Eri kantoja löytyy paljon. Päiväkodin työntekijänä olen oivaltanut monta asiaa sen jälkeen kun sain lapsen ja hänen päiväkotielämänsä alkoi. Pidin hyvänä sitä että tein lyhennettyä työviikkoa eli 4pvä/viikossa olin töissä. Mieheni teki liukuvasti 8-6 töitä ja itse oln töissä 5-22 välillä arkisin (iltatalossa päiväkodilla siis). Pikkuiselleni tuli paljon kuuden tunnin päiviä eli ei pahoja, mutta epäsäännöllinen rytmi ei sopinut. Tämän takia päiväkodilla voivat joskus ehdottaa lisäpäiviä esimerkiksi sellaisille, jotka ovat 10pvä/kk sopimuksella, mutta lapsen vaikea päästä kiinni päiväkodin rytmiin. Yleensä päivien ei tarvitse olla pitkiä, mutta monia lapsia päiväkodin aloituksessa auttaa hurjasti se, että tullaan vaikka aina aamupalalle ja kotiin lähdetään sitten tiettyyn aikaan. Tällä hetkellä teen jo kokonaisia viikkoja päivätalossa ja kirppu on hoidossa joka päivä n. 8-16, mutta usein haetaan jo ennen kolmea, kun mahdollista ja tällä rytmillä päiväkotiin jäämisessä ei ole ollut mitään ongelmia.

Varmasti joidenkin erityislasten kohdalla voi olla niin että vaaditaan pidempää, säännöllistä hoitorytmiä.

 

[QUOTE="tjaa";30560123]Meillä ei päiväkodissa ole mitään sanottu hoitoajoista. Paitsi siitä on joskus mainittu, että haluavat tarkat vienti- ja hakuajat ilmoitettavan viikkoa ennen, että osaavat mitoittaa hoitajamäärän joka päivä.

Mä olen vienyt lapset hoitoon tarpeen mukaan, mikä on mun mielestä aika normaalia ainakin täällä päin. Kun tein lyhennettyä päivää, myöhäisin aika oli klo 11, kun vei lapset hoitoon. Olisin voinut viedä vähän myöhemminkin, mutta mun mielestä oli järkevää viedä viimeistään ruoka-aikaan, jolloin selviää itsekin ruokahässäkästä ja lapsetkin rauhoittuvat paremmin sitten lepoaikaan. Hakemaan olen mennyt aikaisintaan klo 14.30, saavat välipalan rauhassa syötyä.

Meillä on tuntilaskutus, joten siksikin on normaalia pitää vain tarvittu määrä hoidossa. Mä pidän välillä arkipäivinäkin lapsia hoidossa. Pääsen rauhassa välillä ostoksille, parturiin ja asioiden hoitoon. Näitä on kerran-pari kuukaudessa. Helpottaa elämää, kun saa asiansa hoidettua rauhassa.

Se että miehen kanssa on voitu sopia lasten hoitoon viemisistä ja hakemisista, vähentää lasten hoito-oloaikaa. Ja kun teen nyt normaalia päivää, miehen on yleensä aina haettava, kun olen usein töissä kuuteen ja päiväkoti menee kiinni jo viideltä.[/QUOTE]

En tule kyllä pystymään antamaan viikkoa aiemmin tarkkoja vienti, tai haku aikoja. Ainakaan kaikkia. Ja jos pääsen koulusta aikaisemmin, esim. tunteja perutaan, aion hakea lapseni pois hoidosta vaikka muutamaa tuntia ennen aiemmin sovittua. Tämän aion ilmoittaa kyllä hoitohenkilökunnalle .

 

Viimeinen niitti oli se kun sain hyväksiluettua yhden kurssin ja näin aina keskiviikko oli vapaa 6 viikon ajan.Tottakai retkipäivät yms olivat normaalisti ettei häiritä koko ryhmää.Sain varoituksen että menetän paikan jos lapset eivät tule hoitoon koska hoitotunteja ei tule tarpeeksi kokopäivähoidolle.Hoitotädit tietty olivat iloisia lasten puolesta mutta ylempi taho ei todellakaan.

Mikä "varoitus" tuo muka on? Jos lapsi on tosiasiassa vain osa-aikahoidossa, tottakai asia kannattaa myös paperilla muuttaa totuutta vastaavaksi, jottei osa-aikainen lapsi vie turhaan kokoaikaisen paikkaa. Sehän on sitä paitsi myös vanhempien etu, koska hoitomaksu on osa-aikaisella matalampi ja tietysti sitten taas saisi kokoaikaisen paikan, jos työn tai opiskelun vuoksi se on tarpeen.

 

Ltelen päivähoidossa ja meillä toki toivotaan että vanhemmat ilmoittavat milloin tullaan hakemaan lasta ettei turhaan katetaan välipalaa yms. Ja vapaa päivistä on hyvä ilmoittaa hyvissä ajoin jos mahdollista. Lapsen hakeminen kannattaa ajoittaa niin ettei se häiritse muun ryhmän toimintaa esim ruokailut unet retket yms

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30560258]Ltelen päivähoidossa ja meillä toki toivotaan että vanhemmat ilmoittavat milloin tullaan hakemaan lasta ettei turhaan katetaan välipalaa yms. Ja vapaa päivistä on hyvä ilmoittaa hyvissä ajoin jos mahdollista. Lapsen hakeminen kannattaa ajoittaa niin ettei se häiritse muun ryhmän toimintaa esim ruokailut unet retket yms[/QUOTE]

Ilman muuta tähän pyrimme. Ja odotan kyllä esim. ruokailun loppumista. Ei meillä todellakaan ole tarkoitus häiritä päiväkodin toimintaa millään tavoin.

Kiva, ja tärkeää saada näitä mielipiteitä hoitohenkilökunnaltakin .

 

Mä en nyt oikein käsittänyt mikä tässä on pointti? Olet siis viemässä lastasi päiväkotiin ja olet pitämässä häntä siellä silloin kun tarvitaan. Eikös suurin osa vanhemmista tee niin? Itse en tunne yhtäkään perhettä, jossa vanhempi olisi täyspäiväisesti kotona ja lapsi täyspäiväisesti hoidossa. Taitaa olla enemmän pk seudun tapa tuo, jos se kerran on kovinkin yleistä.

Olen ihmetellyt samaa.
Näiden keskustelujen perusteella voisi luulla, että 98% vanhemmista pitää isompaa lasta päiväkodissa viisi päivää viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan.
Itse asun länsi-Suomessa ja en myöskään tunne ketään, joka noin toimisi. Ne, joilla vanhempi lapsi on päivähoidossa vauvan synnyttyä, pitävät poikkeuksetta sitä vanhempaa lasta siellä kahtena päivänä viikossa 4-5h kerrallaan, poislukien useat lomaviikot, 5-6 viikon joululoma ja 4kk kesäloma.

Samoin vuorotyöläiset hakevat lapsen, kun pääsevät töistä. En tiennyt, että siinä on jotain kummallista tai että se olisi jotenkin ihailtavaa tai valtaväestön toimista poikkeavaa käytöstä.

 

Varmasti joidenkin erityislasten kohdalla voi olla niin että vaaditaan pidempää, säännöllistä hoitorytmiä.

Lapset ovat erilaisia, mutta erilaisuus ei ole sairaus tai vika. Jotkut ovat esim. luonteeltaan hitaasti lämpiäviä eivätkä ryhmäydy ja saa kavereita niin helposti. Vanhempien tulee tukea omaa lastaan sellaisena kuin tämä on.

Ymmärsinkö oikein, että asia on sinulle ajankohtainen vasta 2 vuoden päästä ja toinen lapsesi on nyt 2-vuotias ja toinen pieni vauva? Mistäs sinä voit vielä tietää, millaiset ratkaisut ovat heidän kannaltaan parhaita. Alat vaikuttamaan ärsyttävän ylimieliseltä ja omistushaluiselta, ehkä olet nyt jossain hormoonihuuruissa äskettäin vauvan saatuasi. Suosittelisin, että unohdat koko aiheen ainakin 1,5 vuodeksi.

 

Lapset ovat erilaisia, mutta erilaisuus ei ole sairaus tai vika. Jotkut ovat esim. luonteeltaan hitaasti lämpiäviä eivätkä ryhmäydy ja saa kavereita niin helposti. Vanhempien tulee tukea omaa lastaan sellaisena kuin tämä on.

Ymmärsinkö oikein, että asia on sinulle ajankohtainen vasta 2 vuoden päästä ja toinen lapsesi on nyt 2-vuotias ja toinen pieni vauva? Mistäs sinä voit vielä tietää, millaiset ratkaisut ovat heidän kannaltaan parhaita. Alat vaikuttamaan ärsyttävän ylimieliseltä ja omistushaluiselta, ehkä olet nyt jossain hormoonihuuruissa äskettäin vauvan saatuasi. Suosittelisin, että unohdat koko aiheen ainakin 1,5 vuodeksi.

Ja sitten parin vuoden päästä sitä on joskus yllättävänkin iloinen päästessään edes kerran pikaisesti kauppaan ilman neljä- ja kaksivuotiaan apukäsiä, vaikka olisi kuinka aiemmin julistanut olevansa joka ikisen vapaasekunnin lastensa seurassa

 

Empatiakykyinen ihminen kokee alle kaksivuotiaan surullisena eteisessä äitiään odottavan lapsen kysymyksen "miksi minun äiti ei hae minua, mutta sinä haet omasi" sydäntä viiltävänä. Kuka tahansa äiti särkisi sydämensä jos näkisi oman lapsensa siellä ikävöimässä ja ihmettelemässä. Onni on, että ei näe, vaan voi tuudittautua siihin puolivuotis-raporttiin pk-tädeiltä, että kivasti menee ja "Pentti" ihan reippaasti käy jo itse potallakin...

Koulut myös ihan todellisuudessa täällä pk-seudulla ovat homeisia ja tunkkaisia monesti koska lapsia on liikaa pienissä ja ahtaissa tiloissa.

Ja tuo loukkaavaksi tarkoitettu kommenttisi siitä, että minä hoitaisin lapsiani paremmin kuin muut ei pidä paikkaansa, olen aivan yhtä hyvä ja/tai yhtä "mörkö" äiti kuin muut. Onnekkaammassa asemassa kyllä ehkä siksi, että olen saanut katsoa jokaisen lapseni "virstanpylvään" vierestä, menettämättä yhtään ensiaskelta tai yhtään "ahaa elämystä" kun aakkosista muodostuu sanoja. Olen voinut mennä joka yö hyvällä omallatunnolla nukkumaan koska olen ollut paikalla puhaltamassa polveen kun fillariharjoittelu on ollut vaikeaa tai jouluaskarteluissa on saksi mennyt väärään suuntaan.

Surullista, että koit kommenttini noin, halusin vain kertoa aloittajalle oman kokemuksemme asioista, koska ainakin meidän lastemme hoitopaikoissa olemme olleet poikkeus. Minusta on hienoa, että näitä asioita jo etukäteen miettii ja on rohkea myös tekemään toisenlaisia valintoja kuin mihin on totuttu. Omia valintojamme ei ole tarvinnut vielä koskaan katua, mutta aika näyttää tuliko lapsista liian erikoisia tai kotona mökkihöperöityneitä aikuisia. Palataan asiaan 30 vuoden päästä ;D

 

Lapset ovat erilaisia, mutta erilaisuus ei ole sairaus tai vika. Jotkut ovat esim. luonteeltaan hitaasti lämpiäviä eivätkä ryhmäydy ja saa kavereita niin helposti. Vanhempien tulee tukea omaa lastaan sellaisena kuin tämä on.

Ymmärsinkö oikein, että asia on sinulle ajankohtainen vasta 2 vuoden päästä ja toinen lapsesi on nyt 2-vuotias ja toinen pieni vauva? Mistäs sinä voit vielä tietää, millaiset ratkaisut ovat heidän kannaltaan parhaita. Alat vaikuttamaan ärsyttävän ylimieliseltä ja omistushaluiselta, ehkä olet nyt jossain hormoonihuuruissa äskettäin vauvan saatuasi. Suosittelisin, että unohdat koko aiheen ainakin 1,5 vuodeksi.

Kyllä nuo on rivien väleistä luettuja. Tietenkään en tiedä minkälainen esim. tuosta nyt vauvasta tulee. Kaikki tänne kuuluu, niin erityiset kuin "vähemmän erityiset". Eikä meistä kukaan juurikaan voi vaikutaa siihen että minkälaisia lapsistamme tulee. Kasvatuksella hieman, mutta luonteeseen tai "erityisyteen" ei.

Ei tämä ketju ole osaltani haukkumaketju, eikä lapseni/lasteni ylistysketju. Haluan miettiä asiaa kun se nyt on ajatuksen päällä.

Niin, ja en pidä itseäni yhtään muita parempana. Lukekaa tämänkin ketjun viestit, kyllä sitä ollaan montaa mieltä tästä asiasta.

 

Pakko sanoa tuohon jonkun "vieraan" kommenttiin, että pakkoko sitä on aina näissä keskusteluissa laukoa typeryyksiä. Keskustelun aloittaja oli aivan asiallinen ja jos lapset ovat vuoden päästä menossa hoitoon on oltava jo nyt kartoittamassa hoitopaikkoja ainakin jos haluaa johonkin erityisen suosittuun yksityiseen päiväkotiin pk-seudulla.

Sairasta, että "omistushaluisuus" omien lasten hyvinvoinnin ja kasvatuksellisten kysymysten suhteen on mielestäsi negatiivinen asia. Hormonihuurutkin ovat äitiydessä aika kantava voima

Tämä oli ensimmäinen kerta tälläisiin keskusteluihin netissä osallistuin, joku mielenhäiriö loma-tylsistymisen keskellä selvästi, koska asiallista keskusteluketjua ei varmasti löydy missä joku "mölö" ei olisi aukomassa.

 

Pakko sanoa tuohon jonkun "vieraan" kommenttiin, että pakkoko sitä on aina näissä keskusteluissa laukoa typeryyksiä. Keskustelun aloittaja oli aivan asiallinen ja jos lapset ovat vuoden päästä menossa hoitoon on oltava jo nyt kartoittamassa hoitopaikkoja ainakin jos haluaa johonkin erityisen suosittuun yksityiseen päiväkotiin pk-seudulla.

Sairasta, että "omistushaluisuus" omien lasten hyvinvoinnin ja kasvatuksellisten kysymysten suhteen on mielestäsi negatiivinen asia. Hormonihuurutkin ovat äitiydessä aika kantava voima

Tämä oli ensimmäinen kerta tälläisiin keskusteluihin netissä osallistuin, joku mielenhäiriö loma-tylsistymisen keskellä selvästi, koska asiallista keskusteluketjua ei varmasti löydy missä joku "mölö" ei olisi aukomassa.

Kiitos Sinulle kauniista viesteistä ja hyvästä kommentoinnista.

Kyllä tässä on onneksi enimmäkseen ollut hyvää keskustelua. Kuten olen maininnut, olen todellakin vihreä tuossa pk asiassa, ja lapsemme tulee menemään kunnalliselle siis puolentoista vuoden päästä. Mieheni hoitaa heitä kotona vuoden ennen sitä, joten saamme sillä kivasti pitkitettyä päiväkodin aloitusta.

Edelleen joudun laittamaan kuopuksen liian aikaisin päiväkotiin mitä haluaisin, eli ollessaan 2v.

 

Sen verran vielä mainitsen, että aikoinaan pidin kunnia-asiana, että lapset eivät ole hoidossa, jos itse olen kotona. Kunnes sitten huomasin, että miltei jokaikisenä arkivapaapäivänä olin soittamassa anopille, että voiko katsoa lapsia kun mun täytyy tehdä joku asia, käydä parturissa tai mitä lie. Että mitä järkeä tässä on? Mulla on hoitopaikka lapsille, josta maksan, yhtä lailla mä voin sitä hyödyntää. Anoppi tulee apuun sitten, jos en voi viedä lapsia hoitoon. Sitäkin apua on tarvittu ihan tarpeeksi.

Enää en stressaa sillä, että "pitää ottaa" lapset pois hoidosta heti, jos vähänkin on itse kotona. Mä pidän lapsia hoidossa sen ajan, mitä katson tarvitsevani. Kun isompi oli eskarissa, vein nuoremmankin hoitoon samaan aikaan kuin isomman eskariin, vaikka työni alkoi välillä myöhemmin. Tuntui helpommalta yhdellä kuskauksella viedä molemmat lapset. Kotona sitten saatoin tehdä jotain kotihommia ennen töihin lähtöä tai kaupassa käyntiä tai vain juoda kahvikupin rauhassa, tai sitten lähteä aikaisemmin töihin ja poiketa kaupungilla ohimennen. Siihen on pyritty, että päivät pysyisi maksimissaan 8 tunnissa. Asiaa on huomattavasti helpottanut se, että mies pystyy paremmin säätelemään työpäiviään kuin minä.

 

Empatiakykyinen ihminen kokee alle kaksivuotiaan surullisena eteisessä äitiään odottavan lapsen kysymyksen "miksi minun äiti ei hae minua, mutta sinä haet omasi" sydäntä viiltävänä. Kuka tahansa äiti särkisi sydämensä jos näkisi oman lapsensa siellä ikävöimässä ja ihmettelemässä. Onni on, että ei näe, vaan voi tuudittautua siihin puolivuotis-raporttiin pk-tädeiltä, että kivasti menee ja "Pentti" ihan reippaasti käy jo itse potallakin...

Loksahtaisi kyllä suu auki, jos alle 2-vuotias puhuisi kymmensanaisin sivulauseita sisältävin virkkein. Mutta jos on tuollainen verbaalinen superlahjakkuus, hänelle voi tietysti asian selittää. Ei kaikki vanhemmat pääse töistä samalla kellonlyömällä. Ja se että vanhemmilla on töitä, on tietysti monin tavoin hyvä asia myös lapsen kannalta.

Tottakai vanhemmat näkevät ja tietävät, jos lapsi hoidossa ikävöi, vaikka lapsi ei vielä edes sanallisesti osaisi itseään hyvin ilmaista. Useimmat lapset ikävöivät alkuun jos pieninä (alle 3-vuotiaana) hoidon aloittavat ja näkeehän sen tietysti, jos lapsi jää itkemään. Niin minä, kuin monet tuttavatkin ovat hoitotädeiltä kuulleet, että lapsi rauhoittuu pian vanhemman lähdön jälkeen. Kyllä lapsi purkaa kiukun ja harmin ensi sijassa vanhempiinsa, jos suhde on kunnossa. Pari kertaa tämän hyvin nähnytkin, kun olen hakenut lapseni leikkipuistosta hieman ennen äitiään odottelevaa vajaa 2-vuotiasta. Lapsi ei vielä osannut puhua juurikaan, ihan rauhallisena portilla katseli parkkipaikan suuntaan. Mutta heti kun äiti tuli näkyviin, alkoi kova itku, joka ei rauhoittunut koko hakutilanteessa, vaan äiti kantoi lapsen itkevänä autoon. Pääsin saman todistamaan pariinkin otteeseen. Ja kyllä äiti tietysti ymmärsi, että lapsen itku johtui ikävöinnistä, sen siinä totesikin. Mutta eihän lapsi ollut siellä leikkipuistossa ollut kuin reilun tunnin, joten hoitoajan pituutta ei oikein voi syyttää ja kai sitä nyt äidin täytyy joskus päästä asiota hoitamaan tai vaikka lääkärissä käymään, vaikka lapsi ikävöisikin. Se että lapsi tunteensa äidilleen näyttää, kertoo siitä että suhde on kunnossa.

Isomman lapsen kanssa voi asioista tietysti jutella, ja kyllä minä ainakin puhun paljon lapseni kanssa siitä, miten päiväkodissa menee. En siis tosiaan ole minkään puolivuotisraporttien varassa, vaan saan ihan päivittäin tietää lapselta itseltään, oliko hoidossa kivaa, oliko jotain ongelmia jne. Kaikilta pettymyksiltä ja ikäviltä asioilta vanhemmat eivät voi lastaan suojata, asioissa on yleensä monta eri puolta. Jos vaikka lapseni ei tykkää yhdestä hoitotädistä, joka on hänen kertomansa mukaan usein kiukkuinen, hän on toisaalta saanut hyviä kavereita. Jos hänestä onkin tylsää tehdä jotain päiväkodin tehtäviä, ne ovat kehittäneet hänen hienomotorisia taitojaan. Muutamassa tunnissa 5-vuotiaalle ei kyllä tule äitiä ikävä, jos tulisi, ei ratkaisu minusta olisi kuitenkaan olla kiinni tuon ikäisessä lapsessa 24/7.

 

Jos nyt ihan rehellisesti sanotaan niin 1,5 vuotta aiemmin on kovin aikaista sanoa että "meillä sitten tehdään aina näin" ja "noin me ei ainakaan tehdä". Kun pelkästään nuo systeemitkin ehtii muuttua siinä ajassa kymmeneen kertaan.

Oikeasti päiväkodissa (oman ja tuttujen kokemuksen mukaan) henkilökuntaa kiinnostaa se että homma sujuu siellä jouhevasti. Jos lapsi on liian pitkään hoidossa, siitä sanotaan. Ellei lapsella ole riittävästi lomaa, siitäkin sanotaan. Jos lapsi on liian epäsäännöllisesti hoidossa esim juuri tuon ryhmäytymisen vuoksi, niin siitäkin sanotaan. Eikä ne ole mitään sanktioita, tai varoituksia joita täällä joku mainitsi. Vaan asiallista keskustelua.

Meillä tyttö on esim. kokoaikaisella sopimuksella, mutta käytännössä osa-aikainen koska teen neljäpäiväistä viikkoa. Kukaan ei ole puolella sanallakaan sanonut tästä järjestelystä mitään negatiivista. Ei puhettakaan että pitäisi muuttaa hoitosopimusta tai etteikö saisi pitää kokoaikaista paikkaa. Ehkä täällä Kehä III ulkopuolella sitten vaan suhtaudutaan eri tavalla näihin asioihin. Maalaisjärkisemmin?

 

Ja nyt omat viestini vaikuttaa vähän ristiriitaiselta, että kun ekassa puhun, että pidetään hoidossa vain tarpeen mukaan ja toisessa viestissä, että saatoin viedä aikaisemmin hoitoon kuin itse menen töihin eskarilaisen mukaan Hoitotilanteet ovat vaihdelleet vähän sen suhteen, mikä nyt kokonaistilanteessa järkevimmältä tuntuu.

Nyt kun meillä siirryttiin tuntilaskutukseen, on tullut nipisteltyä minuutteja vienti- ja hakupäässä, vaikka ei niissäkään nyt suuria muutoksia ole lopulta tapahtunut, kun ei työaikaansa määrättömiin pysty vaikuttamaan.

 

Jos nyt ihan rehellisesti sanotaan niin 1,5 vuotta aiemmin on kovin aikaista sanoa että "meillä sitten tehdään aina näin" ja "noin me ei ainakaan tehdä". Kun pelkästään nuo systeemitkin ehtii muuttua siinä ajassa kymmeneen kertaan.

Oikeasti päiväkodissa (oman ja tuttujen kokemuksen mukaan) henkilökuntaa kiinnostaa se että homma sujuu siellä jouhevasti. Jos lapsi on liian pitkään hoidossa, siitä sanotaan. Ellei lapsella ole riittävästi lomaa, siitäkin sanotaan. Jos lapsi on liian epäsäännöllisesti hoidossa esim juuri tuon ryhmäytymisen vuoksi, niin siitäkin sanotaan. Eikä ne ole mitään sanktioita, tai varoituksia joita täällä joku mainitsi. Vaan asiallista keskustelua.

Meillä tyttö on esim. kokoaikaisella sopimuksella, mutta käytännössä osa-aikainen koska teen neljäpäiväistä viikkoa. Kukaan ei ole puolella sanallakaan sanonut tästä järjestelystä mitään negatiivista. Ei puhettakaan että pitäisi muuttaa hoitosopimusta tai etteikö saisi pitää kokoaikaista paikkaa. Ehkä täällä Kehä III ulkopuolella sitten vaan suhtaudutaan eri tavalla näihin asioihin. Maalaisjärkisemmin?

Uskoisin että on ihan päiväkotikohtaista miten näihin suhtaudutaan.

Ehkä se saattaa tuntua aikaiselta joillekin, mutta 1,5v kuluu nopeasti, siinä ajassa toivomme löytävämme uuden kodinkin lapsiystävälliseltä alueelta, ja opiskelen nyt jo, joten tällaista perus elämän miettimistä tämäkin tässä jo pieneen kiireen keskellä. Itselleni siis tämä pohdiskelu ei tunnu mitenkään liian aikaiselta.

 

[QUOTE="tjaa";30560409]Ja nyt omat viestini vaikuttaa vähän ristiriitaiselta, että kun ekassa puhun, että pidetään hoidossa vain tarpeen mukaan ja toisessa viestissä, että saatoin viedä aikaisemmin hoitoon kuin itse menen töihin eskarilaisen mukaan Hoitotilanteet ovat vaihdelleet vähän sen suhteen, mikä nyt kokonaistilanteessa järkevimmältä tuntuu.

Nyt kun meillä siirryttiin tuntilaskutukseen, on tullut nipisteltyä minuutteja vienti- ja hakupäässä, vaikka ei niissäkään nyt suuria muutoksia ole lopulta tapahtunut, kun ei työaikaansa määrättömiin pysty vaikuttamaan.[/QUOTE]

Ei tässä itsellänikään varmasti tuo tule menemään mitenkään tunnin päälle jos nyt joku tilanne tulee.

 

Pakko sanoa tuohon jonkun "vieraan" kommenttiin, että pakkoko sitä on aina näissä keskusteluissa laukoa typeryyksiä. Keskustelun aloittaja oli aivan asiallinen ja jos lapset ovat vuoden päästä menossa hoitoon on oltava jo nyt kartoittamassa hoitopaikkoja ainakin jos haluaa johonkin erityisen suosittuun yksityiseen päiväkotiin pk-seudulla.

Sairasta, että "omistushaluisuus" omien lasten hyvinvoinnin ja kasvatuksellisten kysymysten suhteen on mielestäsi negatiivinen asia. Hormonihuurutkin ovat äitiydessä aika kantava voima

Tämä oli ensimmäinen kerta tälläisiin keskusteluihin netissä osallistuin, joku mielenhäiriö loma-tylsistymisen keskellä selvästi, koska asiallista keskusteluketjua ei varmasti löydy missä joku "mölö" ei olisi aukomassa.

Ai, on asiallista leimata jonkun lapsi erityislapseksi ilman mitään perusteita? Ilmeisesti asiallista on myös nimitellä toisia "mölöiksi"?

Hormoonihuuruilla on vauvavaiheessa tehtävänsä, mutta ihan hyvä että ne rauhoittuvat yleensä kun se on ohitettu. Lapset kun eivät ole mikään äidin projekti, vaan lapsilla tulee olla muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään. Ensinnä tietysti toinen tasavertainen vanhempi, myöhemmin myös kavereita ja kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Heidän tulee oppia toimimaan tämän yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti, ei vain äidin henkilökohtaisten mieltymysten.

Eikä asia tosiaan ole aloittajalle vielä ajankohtainen, kun hoidonaloitukseen on melkein 2 vuotta (tuskin 1,5 vuotta, koska ei hoito varmasti kesäkuussa ala).

 

Empatiakykyinen ihminen kokee alle kaksivuotiaan surullisena eteisessä äitiään odottavan lapsen kysymyksen "miksi minun äiti ei hae minua, mutta sinä haet omasi" sydäntä viiltävänä. Kuka tahansa äiti särkisi sydämensä jos näkisi oman lapsensa siellä ikävöimässä ja ihmettelemässä. Onni on, että ei näe, vaan voi tuudittautua siihin puolivuotis-raporttiin pk-tädeiltä, että kivasti menee ja "Pentti" ihan reippaasti käy jo itse potallakin...

Koulut myös ihan todellisuudessa täällä pk-seudulla ovat homeisia ja tunkkaisia monesti koska lapsia on liikaa pienissä ja ahtaissa tiloissa.

Ja tuo loukkaavaksi tarkoitettu kommenttisi siitä, että minä hoitaisin lapsiani paremmin kuin muut ei pidä paikkaansa, olen aivan yhtä hyvä ja/tai yhtä "mörkö" äiti kuin muut. Onnekkaammassa asemassa kyllä ehkä siksi, että olen saanut katsoa jokaisen lapseni "virstanpylvään" vierestä, menettämättä yhtään ensiaskelta tai yhtään "ahaa elämystä" kun aakkosista muodostuu sanoja. Olen voinut mennä joka yö hyvällä omallatunnolla nukkumaan koska olen ollut paikalla puhaltamassa polveen kun fillariharjoittelu on ollut vaikeaa tai jouluaskarteluissa on saksi mennyt väärään suuntaan.

Surullista, että koit kommenttini noin, halusin vain kertoa aloittajalle oman kokemuksemme asioista, koska ainakin meidän lastemme hoitopaikoissa olemme olleet poikkeus. Minusta on hienoa, että näitä asioita jo etukäteen miettii ja on rohkea myös tekemään toisenlaisia valintoja kuin mihin on totuttu. Omia valintojamme ei ole tarvinnut vielä koskaan katua, mutta aika näyttää tuliko lapsista liian erikoisia tai kotona mökkihöperöityneitä aikuisia. Palataan asiaan 30 vuoden päästä ;D

Nyt kyllä kiiltää niin että häikäisee.

 

Ai, on asiallista leimata jonkun lapsi erityislapseksi ilman mitään perusteita? Ilmeisesti asiallista on myös nimitellä toisia "mölöiksi"?

Hormoonihuuruilla on vauvavaiheessa tehtävänsä, mutta ihan hyvä että ne rauhoittuvat yleensä kun se on ohitettu. Lapset kun eivät ole mikään äidin projekti, vaan lapsilla tulee olla muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään. Ensinnä tietysti toinen tasavertainen vanhempi, myöhemmin myös kavereita ja kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Heidän tulee oppia toimimaan tämän yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti, ei vain äidin henkilökohtaisten mieltymysten.

Eikä asia tosiaan ole aloittajalle vielä ajankohtainen, kun hoidonaloitukseen on melkein 2 vuotta (tuskin 1,5 vuotta, koska ei hoito varmasti kesäkuussa ala).

Lähempänä puoltatoista kuin kahta vuotta (1v 7kk). Ja kuten aiemmin kirjoitin, lapsemme saa kokemuksia muista ihmisistä jo nyt.

Kyllähän lapsessa jotain erityisyyttä on jos tarvitsee tiukkoja päiväkotipäiviä. Ei se ollut tarkoitettu loukkaavaksi, kuten sinä sen nyt otit. Saattaahan meidän vauvakin olla vaikka kuinka "erityinen". Ja sillä sitten mennään jos näin.

 

Lähempänä puoltatoista kuin kahta vuotta (1v 7kk). Ja kuten aiemmin kirjoitin, lapsemme saa kokemuksia muista ihmisistä jo nyt.

Kyllähän lapsessa jotain erityisyyttä on jos tarvitsee tiukkoja päiväkotipäiviä. Ei se ollut tarkoitettu loukkaavaksi, kuten sinä sen nyt otit. Saattaahan meidän vauvakin olla vaikka kuinka "erityinen". Ja sillä sitten mennään jos näin.

Erikoisempaa minusta on, jos pieni lapsi ei hyödy rutiineista ja säännöllisyydestä. Tapauskohtaista, onko sitten vanhempien kanssa vietetty suurempi aika tärkeämpää kuin hoidon säännöllisyys. Useimmille on todennäköisesti paras vaihtoehto lyhyet/lyhyehköt mutta säännölliset hoitoajat, mutta valitettavasti kaikki vanhemmat eivät voi sumplia työaikojaan miten tahansa. Mutta siinä nyt esimerkiksi ei ole minusta lapsen kannalta mitään järkeä, että valvotetaan muiden mennessä nukkumaan tai revitään kesken päiväunien kotiin vain jotta saataisiin maksimoitua kotonaoloaika, vaikka se ajanlisäys kotona onkin sitten vain päiväuniaikaa.

1 v 7 kk on pitkä aika erityisesti siltä kannalta, että lapsesi kehittyvät tuona aikana valtavasti. Jos et vielä 2-vuotiaasi kanssa ole näistä jutellut, niin 4-vuotiaana hänellä on varmasti jo mielipiteensä näistä asioista. Ehkä sinun ideologiaasi ei kuulu lapsen kuuntelu, mutta minulle se on ollut aina tärkeää. Joten lapsen mielipide on kohtuuden ja mahdollisuuksien rajoissa huomioitu hoitoajoissa. Joskus se tarkoitti sitä, että hain lapsen iltapäivällä vasta kun oli ehtinyt jonkun aikaa muiden lasten kanssa leikkimään, en heti välipalan jälkeen vaikka se olisi ollut mahdollista. Tai siis välillä hain kyllä silloinkin, mutta lapsi oli kovin tyytymätön ja kiukkuinen kun haettiin "etuajassa". Oli silloin perhepäivähoidossa ja kaikki muut lapset haettiin vasta neljän jälkeen. Eikä ollut suuren ryhmän tuomia rasitteita, vaan hoito luonnollisesti hyvin kodinomaista.

Nykyään lapsen mielipide vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten järjestetään hoito niinä päivinä, jolloin minulla olisi pidempi työpäivä. Yleensä menee silloin mummolaan, mutta jos menisi mieluummin päiväkotiin, järjestettäisiin asia niin. Päiväkodissa ei ole halunnut olla pidempiä päiviä, mutta se johtuu ennen kaikkea siitä että siellä paras kaveri on myös puolipäiväinen ja haetaan samoihin aikoihin. Järjestetään hoidon jälkeen usein sitten leikkitreffejä. 4-5-vuotiaalle kaverit on jo tärkeitä ja jos leikkiaika jää kovin vähiin lyhyiden ja epäsäännöllisten hoitopäivien takia, olisi syytä järjestää lapselle ikäistään leikkiseuraa vapaa-ajalla. Olen vahvasti eri mieltä, että tämän ikäiselle lapselle riittäisi puoli tuntia ikätovereiden seuraa. 2-vuotiaalle toki riiittääkin.