Toi syyllistämis mainos inhottaa

Afrikkalaisia on nyt miljardin verran ja vuosisadan lopussa heitä arvioidaan olevan neljä miljardia (4.000.000.000), joten autettavia tulee riittämään enemmän kuin tarpeeksi ja jokunen sata miljoonaa afrikkalaista muuttaa Eurooppaan rikastuttamaan maanosamme kulttuuria.

Toivottavasti kovin montaa ei suomeen asti eksy.

 

Juuri näin. Haluaisin kuulla näiltä jotka väittävät että Afrikan ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen eikä mikään muutu ja siksi apu pitäisi lopettaa, että miten se suomalaisten syrjäytyminen on vähentynyt? Tänäkin vuonna etenkin nuorten syrjäytymisestä on puhuttu taas enemmän kuin vuosikausiin ja yhä enemmän on nuorisotyöttömyyttä.

Miksi Suomessa siis tämä työ kannattaa siitä huolimatta että ongelmat jatkuvat mutta Afrikassa ei?

Syrjäytymistä ja nuorisotyöttömyyttä ruokkii osaltaan liian hyvä tukiverkosto, moni lopettaisi lusmuilun jos joutuisi oikeasti miettimään onko rahaa ruokaan kotona makaamalla.

Koska juopot ostarilla häiritsevät suomalaisten elämää, nälkää näkevä toisella puolella maapalloa ei.

 

Syrjäytymistä ja nuorisotyöttömyyttä ruokkii osaltaan liian hyvä tukiverkosto, moni lopettaisi lusmuilun jos joutuisi oikeasti miettimään onko rahaa ruokaan kotona makaamalla.

Jaa? Toisaalta niissä maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, on vielä enemmän syrjäytyneitä kuin meillä täällä Suomessa.

Kannattaa myös muistaa, että aika moni laiska ja mistään kiinnostumaton 17-20 -vuotias ei ole sitä enää vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Mikäli halutaan, että heillä on mahdollisuus valita jossain vaiheessa jotain muuta, kannattaa pitää heidät yhteiskunnassa vaikkapa sitten maksamalla ilmaista rahaa, mieluummin niin kuin avata helppo mahdollisuus rikollisuuteen (ja se muuttuu helpoksi mahdollisuudeksi silloin, kun sosiaaliturva katoaa alta).

 

Jaa? Toisaalta niissä maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, on vielä enemmän syrjäytyneitä kuin meillä täällä Suomessa.

Kannattaa myös muistaa, että aika moni laiska ja mistään kiinnostumaton 17-20 -vuotias ei ole sitä enää vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Mikäli halutaan, että heillä on mahdollisuus valita jossain vaiheessa jotain muuta, kannattaa pitää heidät yhteiskunnassa vaikkapa sitten maksamalla ilmaista rahaa, mieluummin niin kuin avata helppo mahdollisuus rikollisuuteen (ja se muuttuu helpoksi mahdollisuudeksi silloin, kun sosiaaliturva katoaa alta).

Joku tasapaino asiassa pitää olla. Tietysti suomalainen sosiaaliturva on lähtökohtaisesti hyvä juttu, mutta työnteon ja opiskelun pitäisi kannattaa. Minua ainakin epäilyttää, alkaako tuen vaikutus jo kääntyä päälaelleen, jos tarjotaan ratsastusta yms. luksusharrastuksia niille, jotka on vaan tarpeeksi röyhkeitä pyytääkseen. Mikä on kannustin mennä töihin, kun nuori tajuaa, että eihän tavallisella matalapalkkatyöllä tosiaan kustanneta ratsastustunteja tai muuta luksusta itselleen tai lapsilleen? Mutta ne saa kyllä ilmaiseksi ne, jotka osaa kaikki tuet kalastella.

Tavalliset syrjäytymistä ehkäisevät harrastukset taas pitäisi turvata kaikille vähävaraisille nuorille, ja homma sujuu tasapuolisemmin sosiaalitoimen kautta.

 

Ei mitään rahaa sinne, kun aseita ja panoksia vaan!

 

Joku tasapaino asiassa pitää olla. Tietysti suomalainen sosiaaliturva on lähtökohtaisesti hyvä juttu, mutta työnteon ja opiskelun pitäisi kannattaa. Minua ainakin epäilyttää, alkaako tuen vaikutus jo kääntyä päälaelleen, jos tarjotaan ratsastusta yms. luksusharrastuksia niille, jotka on vaan tarpeeksi röyhkeitä pyytääkseen. Mikä on kannustin mennä töihin, kun nuori tajuaa, että eihän tavallisella matalapalkkatyöllä tosiaan kustanneta ratsastustunteja tai muuta luksusta itselleen tai lapsilleen? Mutta ne saa kyllä ilmaiseksi ne, jotka osaa kaikki tuet kalastella.

Tavalliset syrjäytymistä ehkäisevät harrastukset taas pitäisi turvata kaikille vähävaraisille nuorille, ja homma sujuu tasapuolisemmin sosiaalitoimen kautta.

Ei nuoria pidäkään kannustaa töihin, vaan opiskelemaan! Nuorelle on tarjolla todellakin vaan niitä matalapalkkatöitä, joilla ei kustanneta sen enempää ratsastustunteja kuin mitään muutakaan, ja jos menee nuorena töihin eikä opiskelemaan, myös jää hyvin todennäköisesti siihen matalapalkkaloukkuun loppuiäkseen.

Ratsastusharrastuksia ei todellakaan "tarjota" mitenkään automaattisesti kaikille sosiaaliturvan varassa eläville, yleensä kai tuetaan halvempia harrastuksia jos niitäkään, ja aika usein tuollaiset kalliimmat panostukset saa vain, jos on lastensuojelun asiakas. Eli silloin hoidetaan jo isompia ongelmia kuin köyhyyttä.

 

Luin tätä ketjua ainoastaan sieltä täältä, kun en kerta kaikkiaan kyennyt lukemaan kokonaan. Tyhmyyden ja tietämättömyyden määrä tässä ketjussa on aivan ällistyttävä, musertava suorastaan. Jos ei ihan oikeasti ole minkäänlaista käsitystä sen paremmin kotimaan sosiaaliturvasta kuin kehitysyhteistyön toimintamuodoista ja/tai tuloksista, niin jotain olisi pelastettavissa sillä, että ei ainakaan kovaan ääneen sitä tietämättömyyttään julistaisi. Oppimisen ensimmäinen edellytys on se, että suostuu luopumaan vääristä uskomuksistaan, vaikka ne kovasti rakkaita olisivatkin ja tukisivat vielä mukavasti omaa maailmankuvaakin.

 

Nelosella nyt parhaillaan näytteitä siitä, mitä hyvää Punainen risti sai tsunamialueilla aikaan. Sai aikaan, vaikka järjestöllä on omat ongelmansakin ollut. Ja aiemmin päivällä SPRn Vain elämää -ohjelmassa oli kotimaisista SPRn tukemista toimista.

Vaikka onkin ollut väärinkäytöksiä, niin paljon enemmän on ihan oikeita, konkreettisia, auttavia ja tukevia asioita aikaan saatu.

 

Jos jotain väittää faktatiedoksi, on munkin mielestä ihan hyvä jos pystyy jollain sen asiansa perustelemaan. Nimettömän palstalaisen mielipiteiden huutelu ja mutu-meininki ei oo kauheen vakuuttavaa. Mutta pääasia olis kuitenkin se, että hyväosaiset ihmiset näkis asiakseen auttaa niitä, joilla asiat on huonosti. Jos jonkun mielestä Unicefin toiminta on kyseenalaista ja turhaa, mutta silti tukee jotain kotimaista järjestöä, niin mikä on ongelma? Apua silti tarjotaan sitä tarvitsevalle.

Järjestöjen, yritysten ja hallitusten toiminnan läpinäkyvyys ja päivänvalon kesto on sitte ihan toinen asia. Jos mun tukema kansainvälinen avustusjärjestö käyttää rahat ihan muuhun kun kuuluis, niin kyllä mä haluaisin tietää siitä. Avustuspakettien varastaminen ei minusta kuitenkaan oo syy olla tukematta järjestöä, ellei sitä tapahdu oikeesti ihan järjestelmällisesti niin ettei apu mene juuri koskaan tai ikinä perille asti. Mutta kuten aiemminkin täällä on mainittu, tavalliset ihmiset vois yrittää vaikuttaa YHDESSÄ siihen, miten tälläkin pallolla asioita hoidetaan. Hyvä esimerkki on vaikka ihan meillä Suomessakin nää poliitikkojen ja yrityspomojen pimennossa tapahtuva suhmurointi, mistä viime vuosina osa on jopa vuotanu julkisuuteen. Jos tavallinen virtanen lakkaa ummistamasta silmänsä tai lakkaa ajattelemasta, että jonkun muun pitäis tehdä jotain, itse voin vain pistää kädet taskuun ja huutaa perkelettä, niin pikkuhiljaa jotain vääryyksiä saataiskin ehkä oiottua. Siis niitä ongelman alkulähteitä, ei pelkkiä oireita.

 

Mutta siihen alkuperäseen asiaan (eli syyllistävään mainokseen) palatakseni, minusta kertoo ihmisestä aika paljon, jos tunteista herää pelkästään ärtymys, kun joku nostaa esille maailmassa olevan järkyttävän vääryyden, koska on paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Ja kun ei ajattele koko asiaa, niin voi rauhassa elellä shoppailemalla itselle tarpeettomia asioita sen sijaan, että yrittäis ajatella, että me kaikki tällä pallolla ollaan samassa veneessä ja jotain tarttis oikeesti tehdä.

 

Ei nuoria pidäkään kannustaa töihin, vaan opiskelemaan! Nuorelle on tarjolla todellakin vaan niitä matalapalkkatöitä, joilla ei kustanneta sen enempää ratsastustunteja kuin mitään muutakaan, ja jos menee nuorena töihin eikä opiskelemaan, myös jää hyvin todennäköisesti siihen matalapalkkaloukkuun loppuiäkseen.

Ratsastusharrastuksia ei todellakaan "tarjota" mitenkään automaattisesti kaikille sosiaaliturvan varassa eläville, yleensä kai tuetaan halvempia harrastuksia jos niitäkään, ja aika usein tuollaiset kalliimmat panostukset saa vain, jos on lastensuojelun asiakas. Eli silloin hoidetaan jo isompia ongelmia kuin köyhyyttä.

Ei kaikilla ole edellytyksiä kovapalkkaisiin töihin tai vaikka yliopisto-opintoihin. Jos nuori on päässyt opiskelemaan vaikka laitoshuoltajaksi, hänellä pitäisi olla kannustinta suorittaa nekin opinnot ja mennä sitten 18-vuotiaana töihin, vaikka tiedossa ei olisikaan kuin niitä matalapalkkatöitä. Nekin on tarpeellisia ja välttämättömiä yhteiskunnassa!

Ja joo, ei ratsastusharrastusta tosiaan tarjota normaalisti yhteiskunnan varoilla kenellekään, ainakaan muutoin kuin kuntouttavana toimintana. Mutta viittasikin näihin Tukikummit ry:n lahjoituksiin, niitä annetaan nimenomaan silloin, kun yhteiskunta eli sosiaalitoimi/lastensuojelu ei harrastusta tms. aktiviteettia kustanna. Ja minusta tuki menee silloin helposti jo liiallisuuksiin eikä se ohjaudu sen perusteella, kuka on suurimmassa tarpeessa vaan sen mukaan, kuka keksii useammasta paikasta apua hakea.

 

Maailmassa on pari miljardia köyhää. Ihan oikeesti, mitö se parikymppinen hyödyttää jos autettava maa on sekasorrossa ja läpimätä korruptiosta?

Rikkaat rikastuu rahoillanne ja välistä vedetään. Sama homma kohdemaassa uudestaan.

Tuhoatte samalla kilpailun, miksi edes yrittää mitään kun unicef tarjoaa halvemmalla?

Parhaiten autatte kun ette lahjoita mitäån

 

Maailmassa on pari miljardia köyhää. Ihan oikeesti, mitö se parikymppinen hyödyttää jos autettava maa on sekasorrossa ja läpimätä korruptiosta?

Rikkaat rikastuu rahoillanne ja välistä vedetään. Sama homma kohdemaassa uudestaan.

Tuhoatte samalla kilpailun, miksi edes yrittää mitään kun unicef tarjoaa halvemmalla?

Parhaiten autatte kun ette lahjoita mitäån

Aika kylmä ajatusmaailma. Totta varmaan jossain määrin, mutta mitäs vaihtoehtosesti ajattelit tehdä asialle? Olla tekemättä yhtään mitään? Entä jos se olisit sinä tai sun lapsi joka näkee nälkää, on kuolemaisillaan ebolaan, raiskataan, pahoinpidellään, työnnetään miinakentälle tms? Taitais olla vähän eri mielipide. Mutta ei se haittaa mitään, kun kyseessä ei ole oma perse. Ja se jos mikä on tän pallon ongelma: välinpitämättömyys.

 

Ei kaikilla ole edellytyksiä kovapalkkaisiin töihin tai vaikka yliopisto-opintoihin. Jos nuori on päässyt opiskelemaan vaikka laitoshuoltajaksi, hänellä pitäisi olla kannustinta suorittaa nekin opinnot ja mennä sitten 18-vuotiaana töihin, vaikka tiedossa ei olisikaan kuin niitä matalapalkkatöitä. Nekin on tarpeellisia ja välttämättömiä yhteiskunnassa!

Mikä se kannustin sitten on? En siis tarkoita, että olisit väärässä, mutta haluaisin tietää, onko mainitsemaasi kannustinta oikeasti olemassakaan.

Ja joo, ei ratsastusharrastusta tosiaan tarjota normaalisti yhteiskunnan varoilla kenellekään, ainakaan muutoin kuin kuntouttavana toimintana. Mutta viittasikin näihin Tukikummit ry:n lahjoituksiin, niitä annetaan nimenomaan silloin, kun yhteiskunta eli sosiaalitoimi/lastensuojelu ei harrastusta tms. aktiviteettia kustanna. Ja minusta tuki menee silloin helposti jo liiallisuuksiin eikä se ohjaudu sen perusteella, kuka on suurimmassa tarpeessa vaan sen mukaan, kuka keksii useammasta paikasta apua hakea.

Joo, mutta Tukikummit ei olekaan osa sosiaaliturvaa - ja viestissä, johon vastasin, kritisoitiin nimenomaan sosiaaliturvaa. Tukikummit on virallisen ja varsinaisen yhteiskunnan tuen ulkopuolinen avustus, joka vertautuu siihen, että joku kiltti naapurinmummo lahjoittaisi sen harrastuksen. (Mistä päästäänkin naapuriavun passivoivaan vaikutukseen?)

 

En jaksanut lukea koko ketjua, joten sori jos tulee toistoa. Mutta kannattaa muistaa sekin, että on eurooppalaisten vika, että Afrikka yleensä on luisunut tuohon tilaan, missä on nyt. Eurooppalaiset ryöstivät aikoinaan sieltä luonnonrikkauksia minkä ehtivät, ryöstivät ihmisiä orjiksi ja nykyisinkin ryöstöviljellään siellä maita.

Esim. viljelymaita käytetään rehunviljelyyn ja rehu puolestaan rahdataan länsimaihin lihakarjan ravinnoksi. Jos se kaikki peltotila käytettäisiin paikallisten ihmisten hyväksi, nälänhätäongelma saatettaisiin saada joko kokonaan tai ainakin melkein kokonaan ratkaistua. Ja tuo on vain yksi esimerkki. Samoin sieltä rahdataan riistosuklaata, riistokahvia ja riistoteetä, kuten hyvin tiedätte. Ja riistopuuvillaa.

On tietysti rehellistä sanoa suoraan, jos toisten ahdinko ei kiinnosta. Mutta on epärehellistä kuvitella, etteikö itsellä olisi siihen mitään osaa ja arpaa - ja vastuuta. Ja tietysti rehellisyyskin voi tarkoittaa kusipäisyyttä - ja kyllä, on kusipäistä olla välittämättä globaaleista ongelmista. Ne eivät koskaan (tai ainakaan juuri koskaan) ole paikallisia, vaan Afrikan tilanne on monin tavoin kytköksissä meihin.

Neekerin ei koskaan tarvitse katsoa peiliin, vaan aina vika on valkoisessa miehessä.

 

Mikä se kannustin sitten on? En siis tarkoita, että olisit väärässä, mutta haluaisin tietää, onko mainitsemaasi kannustinta oikeasti olemassakaan.

Arvostus työntekoa kohtaan sekä taloudellinen kannustin. Arvostuksen tulisi lähteä ennen kaikkea lähipiiristä ja yhteiskunnan on kieltämättä vaikea paikata tilannetta, jos nuori imee kotoaan asenneilmapiiriin, että aivan yhtä hyvin voi elää sossun rahoilla eikä työn tekemisessä ole mitään arvostettavaa. Sinullakin oli mielestäni negatiivinen suhtautuminen näihin matalapalkkatöihin, joten vanhempien liian kunnianhimoiset toiveet lastensa suhteen voivat myös kostautua, jos nuorella ei ole edellytyksiä vanhempiensa tavoitteita täyttää. Pitäisi kuitenkin arvostaa sitä, että nuori tekee parhaansa. Joidenkin kohdalla se tarkoittaa sitä, että tekee tunnollisesti sitä suorittavaa perustason työtä, kaikista ei ole asiantuntijoiksi ja johtajiksi ja se on ihan ok.

Taloudellinen kannustin taas tulee sitä kautta, ettei ilmaista rahaa pitäisi sentään ihan yhtä paljon saada kuin työnteosta palkkaa. Ero on valitettavan pieni nykyään, mutta kyllä se sentään olemassa on.

Joo, mutta Tukikummit ei olekaan osa sosiaaliturvaa - ja viestissä, johon vastasin, kritisoitiin nimenomaan sosiaaliturvaa. Tukikummit on virallisen ja varsinaisen yhteiskunnan tuen ulkopuolinen avustus, joka vertautuu siihen, että joku kiltti naapurinmummo lahjoittaisi sen harrastuksen. (Mistä päästäänkin naapuriavun passivoivaan vaikutukseen?)

Keskustelun aiheena oli kuitenkin ennen kaikkea nämä hyväntekeväisyysjärjestöjen antamat avustukset ja jotkut suosivat nimenomaan kotimaassa extratukea antavia järjestöjä. Toisaalta sosiaaliturvassakin on mahdollista mennä liiallisuuksiin ja niilllä rajoilla jo liikutaan, epäilithän itsekin, onko mitään kannustimia tehdä matalapalkkatöitä. Ja melko pieni se taloudellinen kannustin onkin, vaikka oikeasti Suomessa sillä matalapalkkatyöstä ansaitulla palkalla on mahdollista saavuttaa elintaso, jota pidettäisiin suurimmassa osassa maailman valtiota suorastaan rikkautena. Täällä vaan vaatimukset on niin kovat ja sosiaaliturva vastaa niihin hyvin, vastaako siis jopa liian hyvin, sitä voi miettiä. Ainakaan omasta mielestäni ei ole tarvetta sosiaaliturvan takaamaa elintasoa enää parantaa extralahjoituksilla, muuta kuin korkeintaan joissain poikkeustilanteissa. Ja sellaiset väliinputoajatapauksetkin ratkaisisin ensi sijassa sosiaaliturvaa kehittämällä, koska se on avuntarvitsijoille tasapuolisempi vaihtoehto kuin se, että extratukea saa ne jotka mahdollisimman useasta paikasta kehtaa pyytää.

 

Arvostus työntekoa kohtaan sekä taloudellinen kannustin.

Hmm, voiko matala palkka olla taloudellinen kannustin? Epäilen. Eli jäljelle jää vain työn ilo...

Arvostuksen tulisi lähteä ennen kaikkea lähipiiristä ja yhteiskunnan on kieltämättä vaikea paikata tilannetta, jos nuori imee kotoaan asenneilmapiiriin, että aivan yhtä hyvin voi elää sossun rahoilla eikä työn tekemisessä ole mitään arvostettavaa. Sinullakin oli mielestäni negatiivinen suhtautuminen näihin matalapalkkatöihin, joten vanhempien liian kunnianhimoiset toiveet lastensa suhteen voivat myös kostautua, jos nuorella ei ole edellytyksiä vanhempiensa tavoitteita täyttää. Pitäisi kuitenkin arvostaa sitä, että nuori tekee parhaansa. Joidenkin kohdalla se tarkoittaa sitä, että tekee tunnollisesti sitä suorittavaa perustason työtä, kaikista ei ole asiantuntijoiksi ja johtajiksi ja se on ihan ok.

Ei toki ole, mutta ei silti ainoa vaihtoehto ole matalapalkkatyö. Mitä omaan asenteeseeni tulee niin kyllä, siinä mielessä suhtaudunkin negatiivisesti matalapalkkatöihin, että minusta ne eivät takaa riittävää toimeentulotua ottaen huomioon, että kyseessä on palkkatyö eikä esim. joku sossunraha. Minusta ensijaisesti pitäisi kannustaa nuoria opiskelemaan eikä menemään mahdollisimman nopeasti työelämään. Yleensä pelkällä peruskoulupohjalla (myös lukiopohjalla) saa nykyisin vain todella surkeita töitä ja taloudellinen tilanne on sen mukainen.

Taloudellinen kannustin taas tulee sitä kautta, ettei ilmaista rahaa pitäisi sentään ihan yhtä paljon saada kuin työnteosta palkkaa. Ero on valitettavan pieni nykyään, mutta kyllä se sentään olemassa on.

Ei sosiaalitukia voi määrittää sen mukaan, mikä on pienin mahdollinen palkka, mitä joku voi (kenties jostain osa-aikaisesta työstä?) saada. Sosiaalituet on määritettävä sen mukaan, millainen tarve niihin on. Eli tuillakin on pystyttävä elämään inhimillistä elämää nykyajan standardien mukaan. Ei voida ajatella, että liian pieni tuki "pakottaa töihin", koska tukien varassa on myös paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta paeta tukien pienuutta palkkatyöhön, esim. sairaat, eläkeläiset, jo ennestään töissä olevat pienipalkkaiset... Kyllä töihin pitää motivoida sen työstä saadun korvauksen tai muiden houkuttimien kautta. Taloudellinen kannustin toimii silloin, jos työstä saadulla palkalla voi oikeasti rahoittaa elämäänsä haluamiaan asioita, muitakin kuin minimitasoisen asumisen ja välttämättömän ruuan.

Keskustelun aiheena oli kuitenkin ennen kaikkea nämä hyväntekeväisyysjärjestöjen antamat avustukset ja jotkut suosivat nimenomaan kotimaassa extratukea antavia järjestöjä. Toisaalta sosiaaliturvassakin on mahdollista mennä liiallisuuksiin ja niilllä rajoilla jo liikutaan, epäilithän itsekin, onko mitään kannustimia tehdä matalapalkkatöitä. Ja melko pieni se taloudellinen kannustin onkin, vaikka oikeasti Suomessa sillä matalapalkkatyöstä ansaitulla palkalla on mahdollista saavuttaa elintaso, jota pidettäisiin suurimmassa osassa maailman valtiota suorastaan rikkautena. Täällä vaan vaatimukset on niin kovat ja sosiaaliturva vastaa niihin hyvin, vastaako siis jopa liian hyvin, sitä voi miettiä. Ainakaan omasta mielestäni ei ole tarvetta sosiaaliturvan takaamaa elintasoa enää parantaa extralahjoituksilla, muuta kuin korkeintaan joissain poikkeustilanteissa. Ja sellaiset väliinputoajatapauksetkin ratkaisisin ensi sijassa sosiaaliturvaa kehittämällä, koska se on avuntarvitsijoille tasapuolisempi vaihtoehto kuin se, että extratukea saa ne jotka mahdollisimman useasta paikasta kehtaa pyytää.

Totta, mieluummin sosiaaliturvan kehittämistä, siitä olen samaa mieltä. Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä, että täällä on niin kovat vaatimukset ja tuet vastaavat niihin jopa liian hyvin - missä kohtaa siis laskisit tuen saajien elintasoa? Ei suomalaisen elintasoa voi tarkastella vertaamalla sitä esim. kehitysmaassa asuvan elintasoon, sillä vaikka suomalaisen elintaso noin keskimäärin on kenties korkeampi kuin mitä olisi tarpeen, niin kehitysmaassa elintaso puolestaan on selvästi alhaisempi mitä edes minimissään pitäisi. Ja suomalaisen köyhän täytyy kuitenkin tulla toimeen juuri tässä yhteiskunnassa, pysyä syrjäytymättä juuri tässä yhteiskunnassa. Ja jos kyse on esim. lapsen harrastuksesta, niin millä perusteella voitaisiin sanoa, että jollain lapsella ei olisi oikeutta saada harrastaa vain siksi, että on sattunut syntymään liian köyhään perheeseen? Lapsihan ei voi edes mennä töihin tienaamaan niitä rahojaan ja lapsi kärsii tällöin ilman omaa syytään toisen ihmisen (vanhempiensa) valintojen tai ominaisuuksien vuoksi.

 

Luin tätä ketjua ainoastaan sieltä täältä, kun en kerta kaikkiaan kyennyt lukemaan kokonaan. Tyhmyyden ja tietämättömyyden määrä tässä ketjussa on aivan ällistyttävä, musertava suorastaan. Jos ei ihan oikeasti ole minkäänlaista käsitystä sen paremmin kotimaan sosiaaliturvasta kuin kehitysyhteistyön toimintamuodoista ja/tai tuloksista, niin jotain olisi pelastettavissa sillä, että ei ainakaan kovaan ääneen sitä tietämättömyyttään julistaisi. Oppimisen ensimmäinen edellytys on se, että suostuu luopumaan vääristä uskomuksistaan, vaikka ne kovasti rakkaita olisivatkin ja tukisivat vielä mukavasti omaa maailmankuvaakin.

Sanos muuta, mutta suvis on suvis, eivätkä he anna faktojen vaikuttaa uskomuksiinsa.

 

Hmm, voiko matala palkka olla taloudellinen kannustin? Epäilen. Eli jäljelle jää vain työn ilo...

Tarkoitin Suomen mittapuussa matalaa palkkaa, eli jotain 1500 - 2000 € kuukausipalkkaa. Sellaista jota saavat esim. siivoojat, lähihoitajat, postinjakajat, lastenhoitajat yms. monet ammattiryhmät. Näihinkin töihin tarvitaan tekijät ja työssäkäyntiin pitää olla taloudellinen kannustin.

Ei toki ole, mutta ei silti ainoa vaihtoehto ole matalapalkkatyö. Mitä omaan asenteeseeni tulee niin kyllä, siinä mielessä suhtaudunkin negatiivisesti matalapalkkatöihin, että minusta ne eivät takaa riittävää toimeentulotua ottaen huomioon, että kyseessä on palkkatyö eikä esim. joku sossunraha. Minusta ensijaisesti pitäisi kannustaa nuoria opiskelemaan eikä menemään mahdollisimman nopeasti työelämään. Yleensä pelkällä peruskoulupohjalla (myös lukiopohjalla) saa nykyisin vain todella surkeita töitä ja taloudellinen tilanne on sen mukainen.

Kuka ne matalapalkkatyöt sitten tekee, jos niitä sinusta ei kenenkään pitäisi joutua tekemään? Peruskoulupohjalla ei Suomessa todennäköisesti saa mitään töitä, mutta suuri osa ammateista joihin mennään ammattikoulupohjalla on näitä tarkoittamiani matalapalkkatöitä. Riittävän elintason niillä kaikilla kyllä minusta saa, tarvittaessa yhdistettynä täydentävään sosiaaliturvaan (esim. asumistuki).

Ei sosiaalitukia voi määrittää sen mukaan, mikä on pienin mahdollinen palkka, mitä joku voi (kenties jostain osa-aikaisesta työstä?) saada. Sosiaalituet on määritettävä sen mukaan, millainen tarve niihin on. Eli tuillakin on pystyttävä elämään inhimillistä elämää nykyajan standardien mukaan. Ei voida ajatella, että liian pieni tuki "pakottaa töihin", koska tukien varassa on myös paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta paeta tukien pienuutta palkkatyöhön, esim. sairaat, eläkeläiset, jo ennestään töissä olevat pienipalkkaiset... Kyllä töihin pitää motivoida sen työstä saadun korvauksen tai muiden houkuttimien kautta. Taloudellinen kannustin toimii silloin, jos työstä saadulla palkalla voi oikeasti rahoittaa elämäänsä haluamiaan asioita, muitakin kuin minimitasoisen asumisen ja välttämättömän ruuan.

Totta, mieluummin sosiaaliturvan kehittämistä, siitä olen samaa mieltä. Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä, että täällä on niin kovat vaatimukset ja tuet vastaavat niihin jopa liian hyvin - missä kohtaa siis laskisit tuen saajien elintasoa? Ei suomalaisen elintasoa voi tarkastella vertaamalla sitä esim. kehitysmaassa asuvan elintasoon, sillä vaikka suomalaisen elintaso noin keskimäärin on kenties korkeampi kuin mitä olisi tarpeen, niin kehitysmaassa elintaso puolestaan on selvästi alhaisempi mitä edes minimissään pitäisi. Ja suomalaisen köyhän täytyy kuitenkin tulla toimeen juuri tässä yhteiskunnassa, pysyä syrjäytymättä juuri tässä yhteiskunnassa. Ja jos kyse on esim. lapsen harrastuksesta, niin millä perusteella voitaisiin sanoa, että jollain lapsella ei olisi oikeutta saada harrastaa vain siksi, että on sattunut syntymään liian köyhään perheeseen? Lapsihan ei voi edes mennä töihin tienaamaan niitä rahojaan ja lapsi kärsii tällöin ilman omaa syytään toisen ihmisen (vanhempiensa) valintojen tai ominaisuuksien vuoksi.

Tukijärjestelmä luo osaltaan elämisen standardeja. Jos asetetaan rima niin korkealle esimerkiksi tässä lasten harrastusasiassa, että kaikilla lapsilla tulee olla vanhempien tulotasosta riippumatta oikeus ihan mihin tahansa valitsemaansa harrastukseen, vaikkapa siihen ratsastukseen, törmätään väistämättä ongelmiin. Kaikkia lapsen harrastustoiveita kun ei ole mahdollista läheskään kaikissa pieni- tai edes keskituloisissa perheissä toteuttaa, jos niitä aletaan kustantamaan työssäkäymättömille yhteiskunnan varoin, pitäisi samat harrastukset kustantaa tasapuolisuuden nimissä myös työssäkäyvien lapsille. Sellaiseen taas ei ole varaa. Sosiaaliturvan ei pidä korottaa standardeja, vaan sopeutua niihin kohtuullisesti.

Opiskeluaikoina minulla oli vahva käsitys, että toimeentulotuki oli liian korkealla tasolla, koska opiskelijat kyllä pärjäsivät paljon vähemmällä ihan ok. Olen edelleen sitä mieltä, tosin niin suuria muutoksia en tekisi kuin joskus aikoinaan. Myös ansiosidonnaiset etuudet luovat kannustinongelmia, niitä en tosin poistaisi kokonaan, mutta kestoja voisi lyhentää hieman. Pieniä viilauksia siis tekisin, siksikin, että valtion velkaantumistahti on tällä hetkellä huima, sosiaalietuuksia maksetaan velkarahoin ja jos tilanne jatkuu pitkään, voi olla edessä tilanne jossa on pakko alentaa tukia roimasti.

Sosiaaliturva ja palkkatulo eivät ole toisensa vastakohtia, vaan sosiaaliturva voi kannustavalla tavalla täydentää matalaa palkkatuloa. Onneksi näin useimmissa tapauksissa jo tapahtuukin, eli esim. se osa-aikatyö kyllä on kannattavaa verrattuna täyteen työttömyyteen, jos ihminen saa toimeentulonsa pääasiassa työttömyysetuudesta. Toimeentulotuen osalta on edelleen olemassa kannustinongelma tässä suhteessa ja sille pitäisi tehdä jotain.

 

Mä en syyllisty eikä mua haittaa moiset mainokset, ei hetkauta vähääkään afrikan lasten kärsimykset.

 

Enpä sano muuta ku että kyllä ne asenteet pehmenee varmaan siinä vaiheessa, jos oma lapsi sairastuu tautiin, jonka ainoa hoitokeino on löytää sopiva luovuttaja ja sopivaa ei omasta perheestä löydy. Sitten varmaan apu kelpasi ittellekin.

Eiku sori... Annetaan vaan evoluution korjata pois, eiks se niin menny?

 

Suuri perhekoko ei johdu vain lapsikuolleisuudesta vaan kulttuurista. Miksi muuten Suomeenkin tulleet pakolaiset kokevat elämän tehtäväkseen lisääntymisen jo toisessa ja hyvää vauhtia kolmannessakin sukupolvessa. Uskonto ja kulttuuri siihen ajaa. Ja juuri niitähän ei saanut näiden maailman halaajien mielestä muuttaa vaan vaalia.

Jos Suomenkaan elintaso ja olematon lapsikuolleisuus ei hillitse lisääntymishaluja kuin hyvin hitaasti, niin on täysin turha kuvitella että pystymme pelastamaan maailman vaikka jokainen suomalainen laittaisi puolet palkastaan suoraan Afrikkaan. Ihmismäärä lisääntyisi aivan kestämättömästi kun jokainen eloonjäänyt tuottaa kymmenen jälkeläistä ruoka-avun turvin. Ei sitä määrää ihmisiä riittäisi ruokkimaan enää mikään länsimaiden apu. Ja siitä seuraisi taas lisää sotia, nälänhätää, kärsimystä jne.

Ei se paljon lohduta että kyllä heidän kulttuuriin kuuluva lisääntymistarve vähenisi useamman sukupolven jälkeen kun elintaso olisi riittävän korkea. Maapallo ehtii täysin tuhoutua paljon ennen sitä eikä tänne jää kenellekään yhtään mitään.

 

Tarkoitin Suomen mittapuussa matalaa palkkaa, eli jotain 1500 - 2000 € kuukausipalkkaa. Sellaista jota saavat esim. siivoojat, lähihoitajat, postinjakajat, lastenhoitajat yms. monet ammattiryhmät. Näihinkin töihin tarvitaan tekijät ja työssäkäyntiin pitää olla taloudellinen kannustin.

Kuka ne matalapalkkatyöt sitten tekee, jos niitä sinusta ei kenenkään pitäisi joutua tekemään? Peruskoulupohjalla ei Suomessa todennäköisesti saa mitään töitä, mutta suuri osa ammateista joihin mennään ammattikoulupohjalla on näitä tarkoittamiani matalapalkkatöitä. Riittävän elintason niillä kaikilla kyllä minusta saa, tarvittaessa yhdistettynä täydentävään sosiaaliturvaan (esim. asumistuki).

Riittävä elintaso - niin, kenelle? Pitäisikö tuo elintaso riittää kaikille vai onko matalapalkkatyön tekijöille omat elintasomittarit?

Pointtini oli että niistä pitäisi saada joko parempaa palkkaa tai sitten niissä pitäisi olla jotain muita kannustimia - esim. mahdollisuus joustaa työajoissa työntekijän mukaan, pitkät lomat tms.

Tukijärjestelmä luo osaltaan elämisen standardeja. Jos asetetaan rima niin korkealle esimerkiksi tässä lasten harrastusasiassa, että kaikilla lapsilla tulee olla vanhempien tulotasosta riippumatta oikeus ihan mihin tahansa valitsemaansa harrastukseen, vaikkapa siihen ratsastukseen, törmätään väistämättä ongelmiin. Kaikkia lapsen harrastustoiveita kun ei ole mahdollista läheskään kaikissa pieni- tai edes keskituloisissa perheissä toteuttaa, jos niitä aletaan kustantamaan työssäkäymättömille yhteiskunnan varoin, pitäisi samat harrastukset kustantaa tasapuolisuuden nimissä myös työssäkäyvien lapsille. Sellaiseen taas ei ole varaa. Sosiaaliturvan ei pidä korottaa standardeja, vaan sopeutua niihin kohtuullisesti.

Turhaa uhkakuvien maalailua. Eihän sosiaaliturvassa nytkään taata kaikille lapsille edes minkäänlaista harrastusta. Se ei siis tule automaattisena tukena kenellekään. Ja muutenkin siinä on esim. asumistaso todella alhainen - perhekoon mukaista asuntoa ei käytännössä ole melkein missään mahdollista saada niissä vuokrarajoissa, mitkä toimeentulotukeen on säädetty. Ja eipä se elämiseen jäävä summa ole myöskään mikään suuri.

 

Mieluummin annan nälkää näkevälle lapselle kuin esim veteraanille.
Ne jos mitkä on turhia ja hämäräperäisiä keräyksiä.

 

Neekerin ei koskaan tarvitse katsoa peiliin, vaan aina vika on valkoisessa miehessä.

Nii vai onko se aina sen neekerin vika jos sattuu tälle pallolle syntymään, näkemään nälkää, pyytämään apua, ehkä jopa saamaankin sitä? Ja herranjestas jos tänne Suomeen asti pääsee, niin syyllistää sitä voi jos täällä elää suomalaisten verovaroilla, mutta syyttää voi siitäkin jos sattuu työpaikan saamaan, koska joku suomalainen olis ehdottomasti tahtonu sen siivoojan paikan...