Toi on kyllä totta, ettei ihminen jaksa olla niin skarppi ja mukava, jos on aivan kuolemanväsynyt ja sellaisessa "pöllyssä" koko ajan.
Miettikää, kun jo muutaman päivän valvoessa rupeaa mieli murentumaan, voi tulla aggressiiviseksi ja toisaalta surulliseksi, lamaantuneeksi, itkuiseksi, maailma mustenee, on todella herkässä tilassa koko ajan jne.
Niin mitä se sitten on, kun ei nuku _vuosiin_ ja tuon nukkumattomuuden lisäksi vielä hirveä stressi, huoli ja hätä.
Käsittämätöntä, kuinka Pin on oikeasti jaksanut, tai siis lähinnä pysytellyt suunnilleen järjissään ja hoitanut arkielämän, antanut esikoisellekin aikaa jne.
Oikeasti todella arvostettavaa ja vaatii paljon jaksaa ylipäätään olla äiti, vaimo, ystävä ja ihminen tuollaisessa tilanteessa, missä jo pelkkä oleminen on hirveä sinnittely.
Huh, itse olisin varmaan jo osastolla hänen housuissaan, enkä edes näkisi siinä mitään ihmeellistä. Ihmeellistä on lähinnä se, kuinka hän EI ole osastolle joutunut tai muuten seonnut.
Uskon, että sekin on auttanut, ettei yritä vaan näyttää koko ajan, että hyvin menee ja hienosti jaksan.
Hän on tuonut rehellisesti julki heidän tilanteensa ja uskon, että se jollain tapaa helpottaa.
Moni sortuu -ihan turhaan- siihen, että vaan pidetään reipas kulissi pystyssä ja näin uuvuttaa itseänsä vain lisää.
Yhteiskunnassamme vaatii oikeasti tietynlaista vahvuutta myöntää heikkoutensa ja siitä(kin) täytyy heidän perheelle hattua nostaa.