Ei. Kyseessä on varmaan vaan luonnevika, elämä vittuilee meille, en muutakaan enää keksi. Kaikki pyörii vain unen ympärillä, kuka nukkuu ja koska nukkuu ettei romahda. Tämä on kestänyt jo niin kauan, että jopa tämä "enää vain 4-10 kertaa" heräileminen ja välillä puolet koko yöstä parkuen alkaa ottaa voimille.Eikö sille kirkumiselle löydy vieläkään syytä?
Mä olisin vrmaa jo tullu hulluks, tai ainahan sitä voimaa jostain kaivaa tarpeen tullen.Ei. Kyseessä on varmaan vaan luonnevika, elämä vittuilee meille, en muutakaan enää keksi. Kaikki pyörii vain unen ympärillä, kuka nukkuu ja koska nukkuu ettei romahda. Tämä on kestänyt jo niin kauan, että jopa tämä "enää vain 4-10 kertaa" heräileminen ja välillä puolet koko yöstä parkuen alkaa ottaa voimille.
Nyt vielä stressaan sitä, että meistä tehdään joku ilmoitus kun tuo on kohta 2v eikä kukaan enää edes varmaan säälistä ajattele, että vauvat vaan itkee, voi äiti parkaa. Olen vain paska väsynyt äiti joka ei saa lastaan hiljaiseksi, soitetaan poliisit. "Varmaan siellä tapahtuu jotain kummia kun lapsi parahtaa täysillä ihan yhtäkkiä monta kertaa rääkymään."
Tuollaisia ideoita naapureilta pelkään.
Olen elänyt niin huurussa, etten nyt mitenkään muista mitään tarkkaa, mutta elämä lapsellani menee about näin: Syntymästä 1,2kk asti herätyksiä oli noin 20 kertaa yössä, enkä puhu mistään kainaloon kierähtämisestä, havahtumisesta vaan huudosta jolle on joka kerta tehtävä jotain.En ole seurannut keskusteluita eli yöllistä kirkumista siis ja alkoi uudessa paikassa? Amerikan käytäntöjä en tiedä, mutta tuskin nyt heti tulevat vieraisille.
Alkaako kirkuminen aina samaan aikaan yötä? Kauhukohtauksista on itsellä kokemusta, kun lapsi oli pieni.
Kahta lääkettä siihen, sakeuttajia ja ties mitä sillon aikaa sitten, oli myös se nenästä laitettava mittari jolla varmistui, ettei lapsella ollut sitä(kään).Oletko kokeillut refluksilääkitystä?
Tuo on tappavaa tuo valvominen. Voimia ja hakekaa apua itsellenne :hug:
Olen varmaan tullutkin jollain osalla, koska tämä tuntuu muuttaneen osittain koko persoonaani, tai ehkä se sitten tasaantuu jos tämä menee ohi koskaan.Mä olisin vrmaa jo tullu hulluks, tai ainahan sitä voimaa jostain kaivaa tarpeen tullen.
Voimia teille.
Olen selvinnyt tuosta tappavasta valvomisesta ja väsymyksestä. Siihen ei auta yksi tai kaksi yö unta vaan helpottaa sitten ajan myötä. Onko teillä siellä ketään, joka voisi auttaa?Olen varmaan tullutkin jollain osalla, koska tämä tuntuu muuttaneen osittain koko persoonaani, tai ehkä se sitten tasaantuu jos tämä menee ohi koskaan.
Kiitos.
Oli reseptillä myös ja siis oli ihan se mittari mittaamassa niitä nousuja, refluksia on siis poissuljettu.Oikea refluksilääke on reseptillä, oletko sitä kokeillut? Tulee mieleen serkkuni lapsi, joka nukkui vartin ja taas kirkuminen alkoi. Mitään vikaa ei kuulemma mukulassa ollut, mutta kummasti lastenlääkärin määräämä refluksilääke auttoi.
Musta tuntuu että sellainen yöksi mummulaan -apu auttaa selviämään koliikista joo, koska se on niin lyhytaikaista, mutta tämä alkaa jo pureutumaan niin pahasti, että melkein ihan sama vuorotellaanko me täällä vai onko se nyt sen yhden yön jossain muualla. Suomessa olisi muutama kenelle veisin, mutta täällä ei ole sellaista jolle uskaltaisin. Yhden illan oli hoidossa sukulaisilla jotka kävivät ja en pystynyt edes ravintolassa nauttimaan ruuasta kun oli kiire takaisin, sillä tiesin, ettei moni selviä tuosta lapsesta vaan on sitten ihan kauhuissaan miettimässä, mitä tehdä. Kauhistelivatkin kun tulin ja tuli vaan helpottunut olo kun pääsin siihen pahan karjumisen aikaan tänne.Olen selvinnyt tuosta tappavasta valvomisesta ja väsymyksestä. Siihen ei auta yksi tai kaksi yö unta vaan helpottaa sitten ajan myötä. Onko teillä siellä ketään, joka voisi auttaa?
Millon sun lapsella sitten loppui se?Okei eli ei refluksia. Voiko toinen teistä nukkua vuorotellen lapsen vieressä? Oma muksu rauhoittui ihokontaktissa.
Vähän yli viisivuotiaana. Nyt on vuoden nukkunut, niin että välillä nukutaan koko yö ja huonompina öinä on yksi tai kaksi heräämistä.Millon sun lapsella sitten loppui se?
Me nukutaan aina yhdessä.
Niinpä, sitäpaitsi olemme lähdössä Suomeen takaisin helmikuussa(luojan kiitos äiti, anoppi, ystävä!!) eli ongelma ratkaistu, mamut lähtee. Tuskin ne voi kauheasti meiltä lasta repiä pois??En jaksa uskoa että ulkomaisen perheen elämä niin kovasti kiinnostaisi että soittaisivat minnekään tai korkeintaan poliisille. Poliisi todennäköisesti kävisi vain katsomassa että huutava lapsi, ei voi mitään.
Onko teillä miehen kautta hyvä sairasvakuutus perheelle? Viekää lapsi siellä amerikassa jollekkin spesialistille. Siellä kun niitä on muutama enemmän kuin täällä kotosuomessa.
Ai määrätään, uskaltaisin todellakin. Uskaltaisin kokeilla aika lailla kaikkea...Sen kauhean väsymyksen keskellä ei jaksa kuin ajatella, että milloin saisi nukkua edes pienen pätkän lisää. Ajatus ei toimi ja ihmisen aivotoiminta taantuu jonkinlaiselle alemmalle tasolle. Yhtenä yönä muistan, kun hakkasin päätäni vessan seinään, että olo helpottaisi edes hetkeksi.
Ystävä pieni, jos on mahdollista ja vaikka et jaksa uskoa avun löytyvän, niin käykää siellä specialistilla. Amerikassa määrätään aika herkästi lapsille melatoniinia. Uskaltaisitko sitä lähteä kokeilemaan?
Mitä...?Vähän yli viisivuotiaana. Nyt on vuoden nukkunut, niin että välillä nukutaan koko yö ja huonompina öinä on yksi tai kaksi heräämistä.