Tuntuuhan se pahalta tiedostaa, että jossain joku ei saa edes vesitilkkaa siinä missä minä täytän vesipulloni puhtaalla hanavedellä monta kertaa päivässä, mutta en mä siitä syyllisty enkä näe mitään syytäkään syyllistyä, vaikka meille länkkäreille yritetäänkin sysätä humanitääristä vastuuta kolmannen maailman ongelmista, koska siirtomaaorjuus ja Afrikan ongelmat alunperin valkoisen miehen vika.
Mielestäni heidän elinolot eivät ole enää 2014 meidän vastuulla, vaikka heitä konkreettisesti auttavia arvostankin.
Toisaalta vaikkapa vapaaehtoistyö köyhissä Afrikan maissa on nykyisin länsimaisille nuorille jopa sellaista vaihtoehtoista matkustelua, extremeä elämään ja sosiaalipornoa, jonka avulla hankitaan kaiken mässäilyn sivussa jotain "hyvä ihminen"-pisteitä.
Jos olisin rikas, niin aivan varmasti menisin itse paikanpäälle auttamaan.
En (pelkästään) ruoka-avustuksilla, vaan juurikin tietoisuuden lisäämisellä, ehkäisyllä, kaivoilla jne.
Avustusjärjestöille en anna euroakaan.
Ja toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisi antaa luontoäidin hoitaa tehtävänsä, eli tappaa tavalla tai toisella (nälänhätä, luonnonkatastrofit jne.) populaation liikakasvu, eikä meidän ihmisten (lähinnä länsimaalaisten) lyödä vain kapuloita luontoäidin rattaisiin ja näin pahentaa ongelmaa entisestään.