En tajua, miten ihmiset kehtaavat vaihtaa tai palauttaa saamiaan lahjoja

Jos voi vaihtaa parempaan niin miksikäs ei. Jos tulee 2samaa esim, niin ymmärrän hyvin palautuksen. Jos itse saisin esim pitkän yöpaidan, niin en tod. ala säilömään kaapissa. Ei yksinkertaisesti ole tilaa. Vaihto sopivampaan, johonkin muuhun, paita kiertoon tai kirppikselle. Siinä vaihtoehdot. Olen kyllä sanonut, etten halua lahjoja, ei tuleppaineita itse ostaa niille ihmisille myös ja jos jollekin ostan ja he haluavat ostaa minulle, he tuntevat minut paremmin, ettei hutilahjoja tule.

 

Sun kannattaa varmaan siirtyä lahjakortteihin, jos joka vuosi ongelmana on, että lahjojasi ihmiset tulevat pyytämään sinulta kuittia koska haluavat vaihtaa lahjat johonkin parempaan. Kumma ettei itselleni ole koskaan käynyt noin. Mutta minä osaajiin ostaa lahjoja, joista saaja oikeasti ilahtuu.

No minut on kasvatettu niin, ettei lahjahevosen suuhun katsota. Meillä ei ole minun kotonani palauteltu ikinä lahjoja kauppaan ja vaihdettu rahaksi, emmekä tee oman perheeni keskenkään niin. Samoin on ollut miehelläni. Minun nuoruudessani ei myöskään osteltu kaupasta esim. vaatteita impulsiivisesti ja tultu seuraavana päivänä palauttamaan hattu kourassa. Ja vaikka joskus ostoksia tekikin hetken mielijohteesta, niin se tarkoitti sitä, että rahaa oli sen verran ylimääräistä, että pystyi ottamaan sen "riskin", että tuotteesen kyllästyikin ja se jäisi kaapin perälle. Pääasiassa tavaroita mallailtiin jo kaupassa ja isompia ostoksia tosiaan harkittiin ennen kassalle menoa. Ei ennen edes ollut mitenkään itsestäänselvää, että maksetun tuotteen pystyi tuosta vain palauttamaan. Ei se tosin lain puitteissa nykyäänkään ole, mutta ihmiset elävät ikään kuin mitään ei tarvitsisi miettiä etukäteen, koska "voihan sen sitten palauttaa".

Koska me ostamme joululahjat vain lähipiirillemme ja lähipiirissämme ei lahjojen palauttelua harrasteta, niin tämä asia ei sinänsä kosketa henkilökohtaisesti minua. Minulla on kuitenkin tuttuja, jotka näin tekevät, ja asia muistui nyt mieleeni, kun kaupan alalla työskentelevä kaverini totesi, että kun joulusta ollan päästy niin seuraavaksi alkaakin lahjojenvaihtorumba. Näinhän se menee. Kaikki pitäisi saada heti.

 

En minäkään.

 

No en vaihtamassa käy mutta heitän roskiin jollei miellytä. Mitään romuja en ala nurkissa katsomaan.

 

Kerran oli Kodin kuvalehdessä mielipidepalstalla surullisen anopin kirjoitus. Hän oli tehnyt miniälle ja pojalle häälahjaksi hienon käsityön jossa oli mennyt paljon aikaa. Myöhemmin miniä oli palauttanut käsityön ja sanonut "tämä nyt ei vaan sovi meidän sisustukseen". Anoppi oli pahoittanut mielensä ja ihan aiheesta minusta. Olis miniä voinut vaikka heittää roskiin eikä palauttaa noin tylysti lahjaa...

 

En saa nyt lainattua edellistä mutta käsityöstä kommentoin. Mä tiedän että esim. raanun/ryijyn tekemisessä on kova homma mutta mun kotiin ne vaan ei sovi. En tykkää vaikka sinänsä arvostan. Ehkä kyseisen anopin olisi kannattanut miettiä tarkemmin mistä hääpari tykkää eikä mistä itse tykkää. Lahjan palauttaminen on tietty törkeää mutta roskis on väärä paikka myös. Kirpparille ennemmin tai antaa jollekin joka tykkää.

 

[QUOTE="Vieraana";30535137]Kerran oli Kodin kuvalehdessä mielipidepalstalla surullisen anopin kirjoitus. Hän oli tehnyt miniälle ja pojalle häälahjaksi hienon käsityön jossa oli mennyt paljon aikaa. Myöhemmin miniä oli palauttanut käsityön ja sanonut "tämä nyt ei vaan sovi meidän sisustukseen". Anoppi oli pahoittanut mielensä ja ihan aiheesta minusta. Olis miniä voinut vaikka heittää roskiin eikä palauttaa noin tylysti lahjaa...[/QUOTE]


Mä ymmärrän kyllä miniänkin pointin tuossa, eli tarkoitus ei ole välttämättä ollut loukata, vaan kertoa totuus ja palauttaa käsityö anopille, joka halutessaan voisi ottaa sen itselleen tai antaa jollekin toiselle. Sehän vasta loukkaavaa olisikin ollut, että käsityö ei koskaan olisi esillä tai vielä pahempaa; anopille selviäisi että se on viety kirppikselle tai heitetty roskiin. Yksi vaihtoehto olisi toki ollut pitää käsityötä esillä vain silloin kun anoppi on vierailulla, mutta olisihan sekin aika älytöntä.

 

[QUOTE="Vieraana";30535137]Kerran oli Kodin kuvalehdessä mielipidepalstalla surullisen anopin kirjoitus. Hän oli tehnyt miniälle ja pojalle häälahjaksi hienon käsityön jossa oli mennyt paljon aikaa. Myöhemmin miniä oli palauttanut käsityön ja sanonut "tämä nyt ei vaan sovi meidän sisustukseen". Anoppi oli pahoittanut mielensä ja ihan aiheesta minusta. Olis miniä voinut vaikka heittää roskiin eikä palauttaa noin tylysti lahjaa...[/QUOTE]

No, mun äiti on käsityöihmisiä ja on saanut vuosien varella todella monta kertaa muistuttaa ettei mulle antaisi mitään tekeleitä. Minä kun olen ihminen joka ei pidä liiallisesta tavarasta ja hän taas pitää kodikaana kotia joka on täynnä kaikkea kivaa. Eihän hän minun toivetta kuuntele ja olen monet esineet joutunut palauttamaan tai hautamaan varastoon.
Voi olla, että mieli pahoittuu mutta en muuta kotini sisustusta kenenkään mieliksi.

 

[QUOTE="Vieraana";30535137]Kerran oli Kodin kuvalehdessä mielipidepalstalla surullisen anopin kirjoitus. Hän oli tehnyt miniälle ja pojalle häälahjaksi hienon käsityön jossa oli mennyt paljon aikaa. Myöhemmin miniä oli palauttanut käsityön ja sanonut "tämä nyt ei vaan sovi meidän sisustukseen". Anoppi oli pahoittanut mielensä ja ihan aiheesta minusta. Olis miniä voinut vaikka heittää roskiin eikä palauttaa noin tylysti lahjaa...[/QUOTE]

Varmaan miniä tiesi mikä vaiva siihen oli käytetty ja arvosti sitä niin paljon, ettei roskiin laittanut, vaan ajatteli, että sille löytyisi joku, joka arvostaa sitä ja jolle on myös käyttöä, toisin kuin heille.

Myin tuossa joulun alla meille tulleita hutilahjoja. Jotkut vaan osaavat niitä aina antaa, appiukko on oikein mestari keksimään sellaista, mille meillä ei yksinkertaisesti ole mitään käyttöä. Muutama lahja on lähtenyt eteenpäin uutena lahjana muualle, missä olen tiennyt saajan pitävän juuri sellaisesta.

 

Sun kannattaa varmaan siirtyä lahjakortteihin, jos joka vuosi ongelmana on, että lahjojasi ihmiset tulevat pyytämään sinulta kuittia koska haluavat vaihtaa lahjat johonkin parempaan. Kumma ettei itselleni ole koskaan käynyt noin. Mutta minä osaajiin ostaa lahjoja, joista saaja oikeasti ilahtuu.

Vielä kätevämpää on antaa ihan käteisenä, ei ole sitten sidottu edes mihinkään tiettyyn kauppaan tai kauppaketjuun

 

Minun nuoruudessani ei myöskään osteltu kaupasta esim. vaatteita impulsiivisesti ja tultu seuraavana päivänä palauttamaan hattu kourassa. Ja vaikka joskus ostoksia tekikin hetken mielijohteesta, niin se tarkoitti sitä, että rahaa oli sen verran ylimääräistä, että pystyi ottamaan sen "riskin", että tuotteesen kyllästyikin ja se jäisi kaapin perälle. Pääasiassa tavaroita mallailtiin jo kaupassa ja isompia ostoksia tosiaan harkittiin ennen kassalle menoa. Ei ennen edes ollut mitenkään itsestäänselvää, että maksetun tuotteen pystyi tuosta vain palauttamaan. Ei se tosin lain puitteissa nykyäänkään ole, mutta ihmiset elävät ikään kuin mitään ei tarvitsisi miettiä etukäteen, koska "voihan sen sitten palauttaa".

Nykyäänhän monet liikkeet antavat tuon palautusoikeuden. Itse hyödynnän sitä lasten vaatteita ostellessa. Voi rauhassa ostaa mahdollisesti sopivan vaatteen ilman lasta ja sitten kokeilla kotona kaikessa rauhassa. Murheenkryynin vaatteita on joutunut useinkin palauttelemaan, kun eivät ole sattuneet kuitenkaan olemaan sitten sopivan mallisia, että kelpaisivat.

 

En saa nyt lainattua edellistä mutta käsityöstä kommentoin. Mä tiedän että esim. raanun/ryijyn tekemisessä on kova homma mutta mun kotiin ne vaan ei sovi. En tykkää vaikka sinänsä arvostan. Ehkä kyseisen anopin olisi kannattanut miettiä tarkemmin mistä hääpari tykkää eikä mistä itse tykkää. Lahjan palauttaminen on tietty törkeää mutta roskis on väärä paikka myös. Kirpparille ennemmin tai antaa jollekin joka tykkää.

Mutta oletko ajatellut, että vaikka joku käsityö ei juuri sen saamishetkellä kolahda, niin jonkun ajan päästä mieli voi muuttuakin? Monen tavaran tunnearvo on itselläni noussut viimeistään silloin, kun henkilö on jo kuollut.

 

Mutta oletko ajatellut, että vaikka joku käsityö ei juuri sen saamishetkellä kolahda, niin jonkun ajan päästä mieli voi muuttuakin? Monen tavaran tunnearvo on itselläni noussut viimeistään silloin, kun henkilö on jo kuollut.

Mutta mitä järkeä on hautoa vuosikymmenet jotain tavaraa kaappien kätköissä, siltä varalta että joskus "kolahtaa"? Entäs jos ei koskaan "kolahdakaan"? Mä en koskaan ole ollut tavaran perään, ja tiedän että mä voin vaalia jonkun ihmisen muistoa myös ilman tavaraa. Mulla roina menee surutta kiertoon, eikä jokin raanu herätä mitään tuntemuksia, ei nyt eikä varmaan vuosikymmentenkään päästä.

 

Nykyäänhän monet liikkeet antavat tuon palautusoikeuden. Itse hyödynnän sitä lasten vaatteita ostellessa. Voi rauhassa ostaa mahdollisesti sopivan vaatteen ilman lasta ja sitten kokeilla kotona kaikessa rauhassa. Murheenkryynin vaatteita on joutunut useinkin palauttelemaan, kun eivät ole sattuneet kuitenkaan olemaan sitten sopivan mallisia, että kelpaisivat.

Ehkä lastenvaatteiden kohdalla tuo on vielä ihan järkevää. Mutta tuntuu, että jotkut ihmiset ostavat esim. Sisustustuotteita nykyään ikään kuin jossain maanisessa tilassa: ostetaan kaikkea mikä näyttää kivalta ja sitten kotona ajatus kirkastuu, että ei helvetti pakko palauttaa osa. Jotkut jopa ihan pokkana käyttävät vaatteita kerran ja palauttavat ne sitten takaisin.

 

Mutta mitä järkeä on hautoa vuosikymmenet jotain tavaraa kaappien kätköissä, siltä varalta että joskus "kolahtaa"? Entäs jos ei koskaan "kolahdakaan"? Mä en koskaan ole ollut tavaran perään, ja tiedän että mä voin vaalia jonkun ihmisen muistoa myös ilman tavaraa. Mulla roina menee surutta kiertoon, eikä jokin raanu herätä mitään tuntemuksia, ei nyt eikä varmaan vuosikymmentenkään päästä.

No ei joka tavaraa tarvitsekaan säilöä vuositolkulla. Mutta ihan ajatuksena, että ei tarvitse olla joka ryijyn suhteen niin ehdoton, joskus sitä voi yllättyä kuinka mieli voikin muuttua. Varsinkin kun muotikin muuttuu sen neljä kertaa vuodessa.

 

No ei joka tavaraa tarvitsekaan säilöä vuositolkulla. Mutta ihan ajatuksena, että ei tarvitse olla joka ryijyn suhteen niin ehdoton, joskus sitä voi yllättyä kuinka mieli voikin muuttua. Varsinkin kun muotikin muuttuu sen neljä kertaa vuodessa.

No ehkä mulla on sitten tosi "ehdoton" maku, mutta tiedän että meidän seinillä ei koskaan raanuja nähdä...

 

No minut on kasvatettu niin, ettei lahjahevosen suuhun katsota. Meillä ei ole minun kotonani palauteltu ikinä lahjoja kauppaan ja vaihdettu rahaksi, emmekä tee oman perheeni keskenkään niin. Samoin on ollut miehelläni. Minun nuoruudessani ei myöskään osteltu kaupasta esim. vaatteita impulsiivisesti ja tultu seuraavana päivänä palauttamaan hattu kourassa. Ja vaikka joskus ostoksia tekikin hetken mielijohteesta, niin se tarkoitti sitä, että rahaa oli sen verran ylimääräistä, että pystyi ottamaan sen "riskin", että tuotteesen kyllästyikin ja se jäisi kaapin perälle. Pääasiassa tavaroita mallailtiin jo kaupassa ja isompia ostoksia tosiaan harkittiin ennen kassalle menoa. Ei ennen edes ollut mitenkään itsestäänselvää, että maksetun tuotteen pystyi tuosta vain palauttamaan. Ei se tosin lain puitteissa nykyäänkään ole, mutta ihmiset elävät ikään kuin mitään ei tarvitsisi miettiä etukäteen, koska "voihan sen sitten palauttaa".

Koska me ostamme joululahjat vain lähipiirillemme ja lähipiirissämme ei lahjojen palauttelua harrasteta, niin tämä asia ei sinänsä kosketa henkilökohtaisesti minua. Minulla on kuitenkin tuttuja, jotka näin tekevät, ja asia muistui nyt mieleeni, kun kaupan alalla työskentelevä kaverini totesi, että kun joulusta ollan päästy niin seuraavaksi alkaakin lahjojenvaihtorumba. Näinhän se menee. Kaikki pitäisi saada heti.

Kumma juttu, että asia rassaa sinua näin paljon, jos kerran mitään omakohtaista kokemusta ei sinulla asiasta ole, vaan pelkästään "tuttujen puhetta". Ei ehkä kannattaisi loukkaantua niiden tuttujen puolesta noin paljon.

 

Yli 20v on lahjaraanua säilytetty ja vaikea kuvitella että seinälle päätyis. Meidän koti on meidän koti, ei anopin tai mun äidin. Jokainen sisustaa kuten haluaa. Lahjaksi ei muutenkaan kannata ostaa suurta ja näkyvää sisustusesinettä ellei ole varma mausta. Tai sitten on ainakin turha suuttua jos lahja ei päädy käyttöön.

 

Vaihtanut tai palauttanut en ole koskaan mitään, vaikka mieli olisi välillä tehnyt. Kaikki ei nyt vaan onnistu siinä lahjan antamisessa niin kovin hyvin. Esim. anoppi, jonka luulisi hyvin tietävän että poikansa on atoopikko, antaa aina niitä samoja Oriflamen saippuoita ja rasvoja pojalleen, joka ei todellakaan voi niitä käyttää. Ja useampaan kertaan on anopille sanottu, että poikansa käyttää vain tiettyjä apteekin tuotteita. No, olen kaikessa hiljaisuudessa suihkusaippuat ja shampoot käyttänyt pois käsienpesuaineena ja rasvat päätyvät roskiin.

Toinen esimerkki on kaverini joka antaa ristipistotöitä. Tykkää niitä tehdä, ok, mutta mä inhoan niitä enkä todellakaan halua niitä seinälleni. Olen niitä tuonne kaappiin kerännyt, mutta ei tunnu vinkki menevän perille kun ei niitä seinälle ilmesty. Mitä mun nyt pitäisi sitten niille korrektisti tehdä... laittaa esille, vaikka en todellakaan halua niitä katsella (meidän sisustus on pelkistetty ja niukka, ei tosiaan mitään mummonmökkityyliä kuten kaverillani)?

Todennäköisesti jatkossakin kiitän kauniisti ja siirrän kaappiin edellisen päälle, mikä on ihan älytöntä, mutta enpä ole parempaakaan ratkaisua keksinyt.

 

Kumma juttu, että asia rassaa sinua näin paljon, jos kerran mitään omakohtaista kokemusta ei sinulla asiasta ole, vaan pelkästään "tuttujen puhetta". Ei ehkä kannattaisi loukkaantua niiden tuttujen puolesta noin paljon.

Tutuissa nimenomaan siis näitä, jotka ajelevat joulun jälkeen palauttelemassa lahjoja. Lahjan antajia en henkilökohtaisesti tunne. Palauttelijoiden toimintaa ihmettelen.

 

Ainoa, minkä ymmärrän, on että jos on saanut vaikka ihan liian pienen kylpytakin tms. että sen haluaa vaihtaa sopivankokoiseen samanlaiseen, mutta muuten en älyä, että joillain on pokkaa vaihtaa ihan toiseen tuotteeseen tai jopa käydä kokonaan palauttamassa jotta saa lahjakortin tai rahat näppiin.

Toinen on nähnyt ison vaivan, kun on miettinyt lahjaa josta toinen pitäisi, sitten selviääkin että lahja onkin jo käyty pistämässä lihoiksi. Eikö edes hävetä myöntää, vai valehteletteko lahjan antajalle päin naamaa että joo tosi kiva lahja oli ja tulikin tosi tarpeeseen?

Mä en tajua, miten jotkut kehtaa ostaa turhaa krääsää? Maailma täyttyy roskasta ja kaatopaikat pullistelee.

 

Miksei voisi vaihtaa etenkin, jos on jostain kalliimmasta kyse. Yhden kerran olen vaihtanut mieheni antaman lahjan. Mies onneksi sanoi jo lahjan antaessaan, että lahjan voi vaihtaa. Vaihdosta hyötyivät kaikki: mies, minä ja myyjä.

 

[QUOTE="eko";30535580]Mä en tajua, miten jotkut kehtaa ostaa turhaa krääsää? Maailma täyttyy roskasta ja kaatopaikat pullistelee.[/QUOTE]

Tuntuu, että nimenomaan niitä kalliita lahjoja palautellaan, halpiskrääsää on ilmeisesti vaikeampaa pistää lihoiksi.

 

Tuntuu, että nimenomaan niitä kalliita lahjoja palautellaan, halpiskrääsää on ilmeisesti vaikeampaa pistää lihoiksi.

Miks ei sais palauttaa jos alkuperäinen lahja ei ole mieluisa? Kaapissa pitäis turhaketta säilyttää? Saisko edes ilmaiseksi antaa pois?

Mä en oo yhtään lahjaa koskaan palauttanut, tosin yhden annoin äidilleni takaisin kun ei ollut oikean kokoinen eikä voinut vaihtaa.

 

Sisustustuotteita nykyään ikään kuin jossain maanisessa tilassa: ostetaan kaikkea mikä näyttää kivalta ja sitten kotona ajatus kirkastuu, että ei helvetti pakko palauttaa osa.

Arvomattoja ostellessa on kyllä iänkaiken ollut, että myyjä on sanonut, että ottakaa kotiin kokeiltavaksi ja tuokaa takaisin, jos ei olekaan hyvä. Eniten olen ihmetellyt vuosien mittaan, kuinka on saanut vain pelkän laskun mukaan, että maksatte, jos päätette pitää, mitään ei ole tarvinnut maksaa kaupassa. Eipä noita meidän mattoja koskaan olla palauteltu, ostaessa on valittu sellaiset, mitkä myös otetaan.