Anoppi ostanut lapsellemme joululahjaksi saman mitä jo on :(

  • Viestiketjun aloittaja "Voi itku"
  • Ensimmäinen viesti
Tiesi ihan hyvin etukäteen mitä maksaa ja siitä huolimatta väenväkisin sen toivelahjan halusi mennä ostamaan. Rahasta ei ollut kiinni, oli vaan pihinä mennyt ostamaan sen "perusversion", kun kuvitteli sen ajavan saman asian.

Ja lapsi oli anopin kanssa toisella puolen huonetta, kun heitti sen samantien pettyneenä menemään, kun ei toiminut odotetusti. Sama kun olisi saanut rikkinäisen lelun, ei juuri puhunut mitään vielä silloin, mutta siitä vähästä kyllä ymmärsi, että rikkonaisena piti. Ilme kertoi myös kaiken pettymyksen. Kenen 2 v muka osaa esittää kohteliasta ja tyytyväistä, kun on oikeasti hyvin pettynyt?
Ei mun 2- vuotias esitä kohteliasta eikä se esitä tyytyväistä, mutta on yleensä kyllä tyytyväinen, kun saa jotain.
En tiedä miten sinä olet tilanteessa toiminut, mutta, jos mun lapsi käyttäytyisi noin, niin varmasti saisi kuulla kunniansa. Jotenkin kuulostaa sille, että sun mielestä on ihan ok, että jos ei saa justiinsa sitä, mitä haluaa, niin sitten sillä on oikeus käyttäytyä ihan miten vaan.
Mä olen yrittänyt opettaa omilleni, että aina ei saa juuri sitä, mitä haluaa, eikä asiat mene niin, kuin itse haluaa.
 
"huoh"
Tämä ketju kuvaa hyvin miniöiden suhdetta anoppeihinsa.

Olenkin päättänyt että miniöiden lapsille en osta kuin jonkun värityskirjan. Omien tyttärien kanssa on huomattavasti helpompaa kommunkikoida. Kun kerran olen miniän mielestä näköjään paskapää joka tapauksessa, niin olen sitä sitten kybällä. Tulevat miniäni kaikin mokomin vieköön sitten poikieni lapset äideilleen hyysättäväksi, minä tulen keskittymään tyttärieni lapsiin ja niiden lahjomiseen.
 
Huudahuuda
Mun mielestä on jotenkin hassua ylipäätään luvata noin pienelle (tai ehkä minkäänikäiselle) että hän aivan varmasti saa jonkun tietyn tavaran ja sitten asiaa toistetaan niin että lapsi pakettia avatessaan jo tietää mikä siellä pitäisi olla ja pettyy kun ei olekaan :eek: Heittääkö se sitten kymmenen vuoden päästä juuri saamansa puhelimenkin seinään kun ei ollut juuri se uusin ja kallein iphone37 vaan puoli vuotta sitten julkaistu iphone36s?

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä heistä kukaan "osaisi" edes pettyä pakettia avatessaan jos sieltä ei tulekaan joku ihan sama tavara jota on kaupan hyllyssä käyty katsomassa. Onneksi tuo äiti itse ostaa lapselleen lahjat tästä eteenpäin niin saa itse sitten kärsiä sen seurauksetkin kun on opettanut lapsensa tuohon että sen saa mitä haluaa ja muuhun ei tarvitse tyytyä :D Onnea valitsemallanne tiellä.

Ketjun aloittajalle tsemppaukset että kerro vain rohkeasti anopille että teillä on jo vastaavanlainen, ei se sinun vikasi ole ja kivempi se kuitenkin on kuulla nyt eikä joskus myöhemmin. Sen vuoksihan anoppi tuon varmaan kertoi sinulle että sanot mielipiteesi.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
rekka
Minä olen kerran anopille esittänyt suoran joululahjatoiveen kun lapsi oli pieni ja siitä oppineena jatkossa kerron anopille vain ympäripyöreästi mistä lapsi tykkää, eli en nimeä erikseen mitään mitä pitää hankkia.

Kuten tässäkin ketjussa käynyt ilmi ei aina mene niin yksiin tuo anopin mielipide lahjasta lahjan saajan eli lapsen kanssa.

Kyllä meilläkin oli lapsi enemmän kuin pettynyt kun anoppi lupasi ostaa pojan kauan toivomansa (autot) autonkuljetus rekan, nimenomaan painotettiin että sen pitää olla tuo autot autonkuljetusrekka'
sillä ainakin sinävuonna se oli hyvin tukevaa tekoa.
Anoppi tietenkin hyvää tarkoittavana olikin ostanut lähi s-marketista leluhyllyltä toisenlaisen autonkuljetusrekan
(täysi rimpula)
ja kertoi kuinka se oli paljon halvempikin kun hän ei löytänyt sitä mitä me toivoimme,
eikä hän nyt enää kerkeä tilaamaankaan.
No tosin en kehdannut tuosta suuttuakkaan etenkin kun tiesin kyllä anopin hyvää tarkoittavan oikeasti ja senkin tiesin ettei se raha anopilla puussa kasva.

Onneksi löysin itsekin kyseisen autot autonkuljetus rekan -50% aivan jouluaattona vielä :)
Ja iso ONNEKSI ostin kyseisen rekan meille kaappiin jemmaan jos anoppi onkin ostanut "väärän" rekan :)
Ja ainahan jos olisi tullut se oikea anopin paketista olisin voinut tuon toisen laittaa ystävän lapselle lahjaksi ;)

Tosin sen verran varmanpäälle pelasin aattona jotta kukaan ei mieltään pahoita oli tuo autot rekka minulla kaapissa niin kauan piilossa kunnes poika avasi sen oman pakettina.
Jonka jälkeen muka olin unohtanut muutamat paketit kaappiin ;)

Ja hienommat leikithän sitä 2 eri autonkuljetus rekalla saikin aikaan :)
Ainut vaan että anopin ostama kun oli vähän mallia rimpula se hajosikin heti paripäivää joulun jälkeen mutta onneksi ei anoppi enää tuota ollut näkemässä ;)
 
vieras .
Muistakaa hei myös että jos lahjan antaja on lapseton, voi olla ettei autonkuljetusrekan/peipparin yksityiskohdat sano mitään. Mä en esim olisi tiennyt 4 vuotta sitten edes mikä *** on peippari :eek:

Eli joko tähdennätte syyt ja merkit ym tai sitten sanotte yleisellä tasolla ja ostatte itse Sen Lahjan. Ja vaikka lapsia olisikin, kaikille sillä nyt ei ole merkitystä onko lahja vauvanukke vai Peippari. Lapsillekaan.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
"xXx"
Ja niin sitä lapsille opetetaan joulun tarkoitus - materia, materia, materia. Mitä enemmän, sitä parempi. Sitä rakkaampi sukulainen mitä parempi lahja.

Kannattaisiko hyvät äidit pikkuisen miettiä asiat uudelleen, etenkin tuon jonka 2v heittää lahjansa seinään. Joku kasvatuspsykologian kurssi voisi olla paikallaan. Harmillisesti nämä tilanteet maksaa itsensä takaisin vasta kun lapsi on aikuinen, kiittämätön kusipää. Siinä sitä voi äiti taas ylpeänä katsoa miten on jälkikasvu saatu kasvatettua. Huonosti.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
säpäle harmaana
[QUOTE="huoh";30506854]Tämä ketju kuvaa hyvin miniöiden suhdetta anoppeihinsa.

Olenkin päättänyt että miniöiden lapsille en osta kuin jonkun värityskirjan. Omien tyttärien kanssa on huomattavasti helpompaa kommunkikoida. Kun kerran olen miniän mielestä näköjään paskapää joka tapauksessa, niin olen sitä sitten kybällä. Tulevat miniäni kaikin mokomin vieköön sitten poikieni lapset äideilleen hyysättäväksi, minä tulen keskittymään tyttärieni lapsiin ja niiden lahjomiseen.[/QUOTE]

Tällaisista viesteistä ja tästä ketjusta ylipäätään herää kyllä kysymys, että mikä rooli sillä lapsen isällä perheessä oikein on. Tässäkin puhutaan miniöiden lapsista. Niin, eihän ne lapset ole sen miehen/pojan ollenkaan..
 
"huoh"
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30506948:
Tällaisista viesteistä ja tästä ketjusta ylipäätään herää kyllä kysymys, että mikä rooli sillä lapsen isällä perheessä oikein on. Tässäkin puhutaan miniöiden lapsista. Niin, eihän ne lapset ole sen miehen/pojan ollenkaan..
Sitä kyllä minäkin ihmettelen.

Oma anoppini (nyt jo vainaja) oli ihan tavallinen ihminen, puolensa ja puolensa, ihanat ja vähemmän ihanat. Mutta elinaikanaan hän ei kyllä minulta lasten lahjojen perään kysellyt, en tiedä kyselikö eksältäni eli lasten isältä. Erosimme vasta anopin kuoleman jälkeen, joten kyllä hän anoppinani pysyi loppuunsa asti.

Oma poikani on niin nuori että hänellä ei vielä lapsia ole, tiettävästi ainakaan. Mutta palsta valmistaa meitä tulevia anoppejakin.

Muuten olen samaa mieltä noiden kommenttien kanssa, joissa todetaan että näin sitä lapsesta kasvatetaan vaativa nirppanokka. En usko että tyttäreni koskaan voisivat nillittää lapsensa lahjasta että se ei nyt ole juuri sitä tai tätä, vaikka se olisi anopiltakin. Mutta nämä maailman tyttäret, hyi hemmetti millaisia matroonia. Niitäkö minun sitten pitää miniäkseni huolia..
 
"mirkku"
Meillä anoppi on ostanut lapselle joululahjoiksi mm. pulkan ja pehmonallen. Lahjoina ihan kivoja, Mutta... pulkka piti jättää hänen luokseen, jotta hän voi vetää sillä liiteristä halkoja talolle lämmitystä varten. Ja nalle piti myös jättää hänen luokseen, jotta se näyttäisi söpöltä hänen sänkynsä päällä. Onhan noita vastaavia lahjoja ollut muitakin tässä vuosien mittaan, ensimmäistäkään lahjaa ei ole lapsi kotiin saakka koskaan saanut. Ja toiveita ei anopille saa esittää. Mutta aivan sama, sillä lapsi saa muitakin lahjoja. Anoppi on itsekkäin koskaan tapaamani ihminen, joten mikään ei enää yllätä. Itseasiassa aina ennen joulua veikkaillaan, mitä tänä vuonna on "lahjaksi" keksinyt :)
 
hiippari
Mielipahan välttämiseksi olisi ehkä helpointa soittaa sille anopille ja todeta "muistin tuossa lapsella jo olevan sellainen setti mutta uusi olisi tervetullut, jos se on erilainen. " kysäset sitten onko samanlainen ja jos on, nii toteat vaan olevan kiva kun voi toisen mummulaan viedä :) Anoppi ehtii vielä sen palauttaakin tai sitten niitä on kaks vaan joulun jälkeen.

Niitä anoppeja voisi ajatella kuten vaikkapa työkavereita. Kaikista ei tarvi pitää mutta mitä enemmän joustaa ja yrittää tulla toimeen niin sen mukavampaa kaikilla on. Jos joku ei muuta hyvää anopistaan keksi: On hän miehesi synnyttänyt edes. Oma asennekin saa monet toisen asiat ja tekemiset monesti tuntumaan pahemmilta kuin ovatkaan.
 
Outlet harmaana
Mun mielestä on jotenkin hassua ylipäätään luvata noin pienelle (tai ehkä minkäänikäiselle) että hän aivan varmasti saa jonkun tietyn tavaran ja sitten asiaa toistetaan niin että lapsi pakettia avatessaan jo tietää mikä siellä pitäisi olla ja pettyy kun ei olekaan :eek: Heittääkö se sitten kymmenen vuoden päästä juuri saamansa puhelimenkin seinään kun ei ollut juuri se uusin ja kallein iphone37 vaan puoli vuotta sitten julkaistu iphone36s?

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä heistä kukaan "osaisi" edes pettyä pakettia avatessaan jos sieltä ei tulekaan joku ihan sama tavara jota on kaupan hyllyssä käyty katsomassa. Onneksi tuo äiti itse ostaa lapselleen lahjat tästä eteenpäin niin saa itse sitten kärsiä sen seurauksetkin kun on opettanut lapsensa tuohon että sen saa mitä haluaa ja muuhun ei tarvitse tyytyä :D Onnea valitsemallanne tiellä.

.
Jäin miettimään ihan samaa. Tietty aika kultaa muistot, kun omat lapset on jo koululaisia, mutta en tosiaankaan muista että 2-vuotias olisi jotain tiettyä lahjaa halunnut saatika että olisi pettynyt jos ei olisi saanut. On teillä kehittyneitä kaksivuotiaita, jos kykenee noin pitkäjänteiseen toimintaan ;) Muistelen että tuossa iässä uusi lelu oli aina kiva juttu, huolimatta että oliko se just se mitä jollain toisella oli tai jota lapsi oli kenties kaupassa katsonut. En kyllä muista sellaistakaan tapahtuneen, että lapsi olisi saanut kaupassa leluja räpeltää. Kärryissä oli ja pysyi kauppareissujen ajan.
 
vierass
Ei mun kaksivuotias käyttäydy aina täydellisesti mutta ei sitä kyllä myöskään tuossa iässä oo vielä opetettu siihen että kun se jotain haluaa niin se saa justiin sen ja muiden tavaroiden ei tarvii kelvata :D Ilman sais olla jos heittäis pois jonkun minkä lahjaksi saa.
Itse asiassa ei se 2 v osannut mitään lahjoja toivoa, ei edes juurikaan puhunut, eikä etukäteen joulusta ja lahjoista pahemmin tiennyt. :D Mutta tuohon yhteen leluun oli täysin ihastunut kaupassa ja ohimennessä halusi aina pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan (aina ei pysähdytty), siksi sitä suunniteltiin hankkia. Reaktiot toimimattomaan lahjaan olivat sitten mitä olivat - sen takia se lensi toimimattomana muualle. Eikä edes sitten hankittu sitä juttua joulun jälkeen. Kaikista loukkaavinta oli kuitenkin anopin asenne, HÄN ostaa sen ja sitten vielä valehtelee, että se oli sieltä kaupasta (ja muistakin) muka loppu, kun kuitenkin sitä oli aina hyllyn päädyssä, kun vähintään joka toinen päivä käytiin ruokaostoksilla.

Tästä on aikaa mennyt jo monen monta vuotta ja on tuo lapsi saanut oppia, ettei kaikkia toiveita toteuteta. Nykyään on paremminkin ongelma keksiä edes jotain lahjaa, kun "en minä oikeastaan mitään tarvitse", nuoremmat kyllä osaavat loppumattomia toiveita esittää.
 
itku ja parku
Taitaa olla ap:llä melko hyvin asiat, jos tälläsestä pitää alkaa ongelmaa vääntää. Miäs jos vaan kiittäisit lahjasta etukäteen tekstarilla? Ja unohdat koko jutun. Mikäli anoppi saa tietää tästä toisestakin setistä, niin heittäydyt vähän tyhmäksi ja ilmaiset ettet ollenkaan muistanut sen olemassaoloa. Ostakaa itse niitä palapelejä ja kirjoja ym. Voihan olla, että niitäkin on tulossa anopilta. Relataan näiden lahjojen suhteen, ei mitään järkeä ottaa kauheata stressiä niistä. Eikä anopista, sillä anoppi on mikä on. Häntä et voi muuttaa, älä pilaa enää hetkeäkään elämästäsi hänen vuokseen.
 
vieruus
Eipä tuo nyt mitään, toinen vaik leikkimökkiin jos sellanen on tai sinne mummolaan. Siskon anoppi aikoinaan oli ostanut kierrätyksestä vaatteita siskon lapsille ja innoissaan ne vei siskolle ja selittänyt että teidän toisella tytöllä oli tällaiset viimeksi päällä niin hän toi toisellekkin samanlaiset. Ei muuten mutta ne oli ne samat vaatteet jotka siskoni oli juurikin vienyt kierrätyslaatikkoon ja tunnisti ne vaatteen sisällä olevasta kokolapusta jossa oli hänen kirjoittamansa lapsen nimi. Ei hennonnut anopille sanoa että osti takaisin samat kamppeet vaan kiitti kohteliaasti ja vei ne puolen vuoden päästä uudestaan kierrätykseen.
 
"noniin"
Sattuuhan näitä..meillekin tullut joskus useampi samaa tai jotain jota onkin jo ollut. Me ei itse olla siitä moksiskaan niin eipä lapsetkaan ole asiaan reagoineet sen kummemmin. Aina ne on käyttöön tullut kuitenkin.
 
[QUOTE="huoh";30506854]Tämä ketju kuvaa hyvin miniöiden suhdetta anoppeihinsa.

Olenkin päättänyt että miniöiden lapsille en osta kuin jonkun värityskirjan. Omien tyttärien kanssa on huomattavasti helpompaa kommunkikoida. Kun kerran olen miniän mielestä näköjään paskapää joka tapauksessa, niin olen sitä sitten kybällä. Tulevat miniäni kaikin mokomin vieköön sitten poikieni lapset äideilleen hyysättäväksi, minä tulen keskittymään tyttärieni lapsiin ja niiden lahjomiseen.[/QUOTE]

Ihan kamala ajatus. Toivon, että osaan itse olla mukava anoppi ja että tulen tai ainakin opin tulemaan kaikkien miniöideni kanssa toimeen. Itselläni on ihana anoppi. Ollaan joskus riideltykin, mutta mitään ei ole jäänyt hiertämään. Avoimet ja luottamuskelliset välit on. Itse uskon, että meidän hyvistä väleistä on kiittäminen anoppia. Hän otti minut uutena perheenjäsenenä avosylin vastaan. Hän on rakastanut ja huolehtinut minusta kuin omasta tyttärestään (meilekin... ;) ) vaikka onhan mulla omakin äiti. Hän toivotti minut tervetulleeksi sukuun ja ennen kaikkea heidän osaksi heidän perhettään. Toivottavasti osaan itse joskus olla yhtä avarakatseinen ja sydömellinen kaikkien lasteni valitsemien puolisoiden kanssa. Ja toivottavasti he hyväksyvät minut myös sellaisena kuin olen. Puolisoidensa äitinä. Ja toivottavasti saan olla osa heidän elämäänsä ja osa heidän perheitään.
 
Ihan kamala ajatus. Toivon, että osaan itse olla mukava anoppi ja että tulen tai ainakin opin tulemaan kaikkien miniöideni kanssa toimeen. Itselläni on ihana anoppi. Ollaan joskus riideltykin, mutta mitään ei ole jäänyt hiertämään. Avoimet ja luottamuskelliset välit on. Itse uskon, että meidän hyvistä väleistä on kiittäminen anoppia. Hän otti minut uutena perheenjäsenenä avosylin vastaan. Hän on rakastanut ja huolehtinut minusta kuin omasta tyttärestään (meilekin... ;) ) vaikka onhan mulla omakin äiti. Hän toivotti minut tervetulleeksi sukuun ja ennen kaikkea heidän osaksi heidän perhettään. Toivottavasti osaan itse joskus olla yhtä avarakatseinen ja sydömellinen kaikkien lasteni valitsemien puolisoiden kanssa. Ja toivottavasti he hyväksyvät minut myös sellaisena kuin olen. Puolisoidensa äitinä. Ja toivottavasti saan olla osa heidän elämäänsä ja osa heidän perheitään.
Mä toivon, että mun poika on niin fiksu, että se ottaa itselleen fiksun ja ihanan naisen :) Jos se ottaa jonkun ääliön, josta mä en tykkää, niin eihän se sen ääliön vika ole, vaan sen joka sen ottaa...
:)
 

Yhteistyössä