Anoppi ostanut lapsellemme joululahjaksi saman mitä jo on :(

Anoppi laittoi jo eilen viestiä, että oli ostanut prismasta lapsellemme joululahjaksi setin jossa on lakaisuharjat ja rikkalapio. En tiedä mitä vastausin mutta kai olisi kohta jo pakko jotain vastata. Ostimme joskus kesällä lapselle ko. Setin samasta kaupasta eli todennäköisesti on ihan samanlainenkin. Siinä mielessä nappiostos, että lapsi leikkii noilla lähes joka päivä monta kertaa. Mutta eivätpä ne taida kulua/ hajota käytössä eli ei varmaan tehdä mitään toisella setillä Anoppi kysyi mistä lapsemme tykkää ja mitä voisi ostaa joululahjaksi. Sanoin, että leluja tuntuu olevan liikaakin mutta kirjoista ja palapeleistä tykkää eikä niitä varmaan voi olla liikaa. Oli sitten silti ostanut tuon lakaisuharjasetin.

Anoppi on kamalan herkkä loukkaantumaan ja suuttumaan ja nyt mietin mitä vastaan. Kerronko, että meillä on jo ko. setti ja toivon, että voi vielä palauttaa ostoksensa kauppaan vai annanko hänen vain antaa toisen samanlaisen setin ja toivon ettei paljastu, että meillä on jo se. Hankalammaksi tämän tekee se, että anoppi oli ostanut viikkoa aiemmin miehelleni kirjan joululahjaksi ja raportoi tästäkin minua tekstarilla. Kirja oli sellainen mikä miehelläni jo oli ja kun tästä kerroin tuli aika tympeä vastaus.

 

kamalaa kun ihmisillä on aina näitä anoppi ongelmia. Milloin mistäkin loukkaannutaan ja suututaan ja sanomisia joudutaan varomaan. Joka kerta kun luen näitä juttuja, koen syvää kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä että omat appivanhempani ovat ihania, lempeitä ja rehellisä ihmisiä joiden kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta eikä koskaan tarvitse pelätä että kukaan loukkaantuisi tai suuttuisi. Kiitos miehestäni ja hänen ihanasta perheestään

 

niin ja vastauksena kysymykseesi, itse sanoisin että "voi kun kävi huono tuuri kun meillä on jo sellainen setti. Toki niitä voi olla kaksikin jos haluat sen silti antaa."

 

Sellasta sattuu noiden lahjojen kanssa. On niitä meillekin joskus tullut kaksi kappalein enkä oo antanut häiritä. Siirrä toinen kihvelisetti ulkokäyttöön vaikka tai leikkimökkiin jos sellainen on. So simple. Eri asia jos kyse on tyylii Playstationista joita on kaksin kappalein. Mut toi on vaan pieni siivoussetti. Lapselle voi aina todeta että ei joulupukki tainnutkaan tietää että sinulla on jo toinen....

en mä tiedä. Mä tekisin itse noin kun on niin kovin tarkka näistä ole. Lahjojen kanssa sattuu aina mokia. Jokaiselle väittäisin.

 

Kerro vaan, sillä lapsi kuitenkin möläyttää jossain vaiheessa, että joulupukki oli niin pöhkö, että toi lahjaksi samanlaisen jutun, kun minulla jo on ollut kauan. Sitten anoppi loukkaantuu vielä enemmän, kun ette kertoneet

Utele nyt anopilta, että millainen setti se onkaan ja sitten voivottelet, että voi, että tuohan on jo lapsella. Jos on erilainen, niin anna antaa.

 

Onko lapsi sen ikäinen, että hän ilmoittaa lahjan nähdessään että täähän mulla on?

Jos ei, niin mä en jaksaisi sanoa loukkaantuvalle anopille mitään vaan antaisin lahjan vaan saada ihastuneen vastaanoton. Ei kyl välttämättä paras toimintapa aina mut yks helpoimmista

 

Jos et uskalla suoraan sanoa, niin muotoile jotenkin "yksi siivoussetti onkin jo ahkerassa käytössä, eiköhän toinenkin kelpaa". Jos anoppi kyselee nykyisen lelun tuntomerkkejä, ole rehellinen. Jos paketista löytyy samanlainen tavara, niin toivottavasti sille jotain käyttöä löytyy. Lapsi saattaa lipsauttaa totuuden, vaikka kuinka toivoisit asian jäävän salaisuudeksi. Ehkä se anoppi myös oppii joskus kysymään lahjatoiveita etukäteen (ja noudattamaan niitä).

 

eikai siitä voi suuttua jos on rehellinen?Ikävämpää se varmaan kaikille on jos lapsi aattoiltana toteaa,että "mulla on jo tämmöinen".Että kannattaa varmaan sanoa se nyt.

 

Kai sillä on syy miksi ne lahjat ensin sulla hyväksyttää?

 

Onko lapsi sen ikäinen, että hän ilmoittaa lahjan nähdessään että täähän mulla on?

Jos ei, niin mä en jaksaisi sanoa loukkaantuvalle anopille mitään vaan antaisin lahjan vaan saada ihastuneen vastaanoton. Ei kyl välttämättä paras toimintapa aina mut yks helpoimmista

Meillä anoppi halusi ostaa ehdottomasti meidän esikoisen suurimman toivelahjan yksi joulu, esikoinen taisi olla pari vuotias silloin. Kerrottiin tarkkaan, että millainen piti olla, lapsi ihasteli sitä joka kaupassa käyntikerta.

Anoppi päätti kuitenkin pihistelllä lahjan kanssa ja osti pienemmän, missä ei ollut ääniominaisuutta ja kehtasi vielä väittää meille, ettei kaupassa ollut niitä kalliimpia - siis siinä samaisessa kaupassa, missä käytiin lähes päivittäin ja joka kerta lapsi sitä lelua ihasteli eli tasan tarkkaan ei ollut loppu.

Aattona anoppi antoi sen paketin ensimmäisenä ja odotti tyytyväinen hymy naamalla lapsen onnea. Lapsipa heitti sen kaaressa menemään, kun se ei pitänytkään sitä ääntä, minkä takia sitä juuri halusi. Huomasi anoppi itsekin niinkuin vähän mokanneensa.

Tuon jälkeen ollaan aina ne tärkeimmät toiveet toteutettu aina itse, vaikka kuinka olisi muka hankkimassa. Manattiin tuolloin aattona, että olisi vaan pitänyt itse niistä vakuutteluista huolimatta ostaa, kun kyseessä oli lahja, jota toivoi yli kaiken ja mistä aina puhui.

 

Mä vastaisin, että lapsella on jo sellainen samanlainen ja tykkää siitä kovasti, "nyt onkin ihanaa kun voi mummolaan viedä samanlaisen lelun"

 

Miksei miehesi hoida asiaa äitinsä kanssa. Olkoon hänelle sitten loukkaantunut.

 

Mutta eikö anoppi siksi ilmoita näistä ostoksista, kun haluaa tietää mielipiteesi lahjaan? Kyllä minä kysyisin suoraa "onko se sellainen viledan setti jossa on punaiset varret? Sellainen meillä jo on ja kovasti lapsi sillä leikkii! Mutta onkohan toiselle käyttöä?"

 

No näitä sattuu. Meille antoi anoppi rahaa joululahjan ostoon viime vuonna ja ostettiin Plaston astiasetti. Kerrottiin sit että ostettiin sellainen kun tyttö tykkää leikkiä keittiötä. No ilmeisesti ekat sanat meni ohi kun sama setti tuli siltä syntymäpäivälahjaksi...

 

Meillä anoppi halusi ostaa ehdottomasti meidän esikoisen suurimman toivelahjan yksi joulu, esikoinen taisi olla pari vuotias silloin. Kerrottiin tarkkaan, että millainen piti olla, lapsi ihasteli sitä joka kaupassa käyntikerta.

Anoppi päätti kuitenkin pihistelllä lahjan kanssa ja osti pienemmän, missä ei ollut ääniominaisuutta ja kehtasi vielä väittää meille, ettei kaupassa ollut niitä kalliimpia - siis siinä samaisessa kaupassa, missä käytiin lähes päivittäin ja joka kerta lapsi sitä lelua ihasteli eli tasan tarkkaan ei ollut loppu.

Aattona anoppi antoi sen paketin ensimmäisenä ja odotti tyytyväinen hymy naamalla lapsen onnea. Lapsipa heitti sen kaaressa menemään, kun se ei pitänytkään sitä ääntä, minkä takia sitä juuri halusi. Huomasi anoppi itsekin niinkuin vähän mokanneensa.

Tuon jälkeen ollaan aina ne tärkeimmät toiveet toteutettu aina itse, vaikka kuinka olisi muka hankkimassa. Manattiin tuolloin aattona, että olisi vaan pitänyt itse niistä vakuutteluista huolimatta ostaa, kun kyseessä oli lahja, jota toivoi yli kaiken ja mistä aina puhui.

Lapsi heitti lahjan kaaressa menemään? Ettekä puuttuneet mitenkään ja käskeneet pyytää anteeksi?!
Ehkä mummolla ei ollut rahaa siihen kalliimpaan. Tulitteko ajatelleeksi?

 

Meillä anoppi halusi ostaa ehdottomasti meidän esikoisen suurimman toivelahjan yksi joulu, esikoinen taisi olla pari vuotias silloin. Kerrottiin tarkkaan, että millainen piti olla, lapsi ihasteli sitä joka kaupassa käyntikerta.

Anoppi päätti kuitenkin pihistelllä lahjan kanssa ja osti pienemmän, missä ei ollut ääniominaisuutta ja kehtasi vielä väittää meille, ettei kaupassa ollut niitä kalliimpia - siis siinä samaisessa kaupassa, missä käytiin lähes päivittäin ja joka kerta lapsi sitä lelua ihasteli eli tasan tarkkaan ei ollut loppu.

Aattona anoppi antoi sen paketin ensimmäisenä ja odotti tyytyväinen hymy naamalla lapsen onnea. Lapsipa heitti sen kaaressa menemään, kun se ei pitänytkään sitä ääntä, minkä takia sitä juuri halusi. Huomasi anoppi itsekin niinkuin vähän mokanneensa.

Tuon jälkeen ollaan aina ne tärkeimmät toiveet toteutettu aina itse, vaikka kuinka olisi muka hankkimassa. Manattiin tuolloin aattona, että olisi vaan pitänyt itse niistä vakuutteluista huolimatta ostaa, kun kyseessä oli lahja, jota toivoi yli kaiken ja mistä aina puhui.

Ja näin sitä lellitään kullanmuruja. Lahjat saa vaikka heittää menemään, jos ei ole JUST sitä mitä kullanmuru on halunnut ja vaatinut, koska täytyyhän nyt mussukan saada tahtonsa toki läpi, aina.

 

Ja näin sitä lellitään kullanmuruja. Lahjat saa vaikka heittää menemään, jos ei ole JUST sitä mitä kullanmuru on halunnut ja vaatinut, koska täytyyhän nyt mussukan saada tahtonsa toki läpi, aina.

Tuli kans tämä sama ajatus sekä oikein miniä hikerteli, kun anoppi oli pihistellyt ja lahja oli huono. Huoh!

 

Lapsi heitti lahjan kaaressa menemään? Ettekä puuttuneet mitenkään ja käskeneet pyytää anteeksi?!
Ehkä mummolla ei ollut rahaa siihen kalliimpaan. Tulitteko ajatelleeksi?

Tiesi ihan hyvin etukäteen mitä maksaa ja siitä huolimatta väenväkisin sen toivelahjan halusi mennä ostamaan. Rahasta ei ollut kiinni, oli vaan pihinä mennyt ostamaan sen "perusversion", kun kuvitteli sen ajavan saman asian.

Ja lapsi oli anopin kanssa toisella puolen huonetta, kun heitti sen samantien pettyneenä menemään, kun ei toiminut odotetusti. Sama kun olisi saanut rikkinäisen lelun, ei juuri puhunut mitään vielä silloin, mutta siitä vähästä kyllä ymmärsi, että rikkonaisena piti. Ilme kertoi myös kaiken pettymyksen. Kenen 2 v muka osaa esittää kohteliasta ja tyytyväistä, kun on oikeasti hyvin pettynyt?

 

Tuli kans tämä sama ajatus sekä oikein miniä hikerteli, kun anoppi oli pihistellyt ja lahja oli huono. Huoh!

Myönnän olleenni tyytyväinen, että anoppi sai kerrankin nenilleen. Kaikkien niiden tempausten jälkeen, mitä hän oli tehnyt :kieh:

 

Lapsi heitti lahjan kaaressa menemään? Ettekä puuttuneet mitenkään ja käskeneet pyytää anteeksi?!
Ehkä mummolla ei ollut rahaa siihen kalliimpaan. Tulitteko ajatelleeksi?

Mä en tajua miks pitäis olla iloinen lahjasta, jota ei halunnut, jos ikää on 2 v ja sitä tiettyä asiaa on koko joulukuun odottanut. Eihän nyt lapsi tiiä että onko hänen toivomansa lahja kallis vai halpa, vaan olis varmasti heittäny väärän lelun menemään vaikka se ois ollu hinnaltaan kaksinkertainen, kun se ei ollut se oikea jota hän toivoi.

Jos lapsi on kiittämätön eikä palvo kaikkea, mitä aikuiset suvaitsevat hänelle lahjoittaa, niin on se niin kauheaa ja loukkaavaa? Jep... Sit ei pidä ilmoittautua hankkimaan joulun odotetuinta lahjaa ja hankkia jotain ihan muuta.

 

Onhan ne pienet lapset kärsimättömiä mutta on tuo nyt jotenkin kummallista että kaksvuotiasta on päivittäin kuljetettu jossain kaupassa ihailemassa lempilelua ja luvattu että joululahjaksi sen sitten saa ja kun saakin vähän erilaisen joka ei heti pidä jotain ääntä niin se lentää kaaressa pois ja äiti on tyytyväinen.. Oisko se heittäny sen oikeenkin jos siinä ei ois ollu pattereita heti eikä ois ääntä kuulunu?!

Ylipäätään tämä että "tilataan" lahjoja ja sitten suututaan kun ei saada juuri sitä mitä pyydettiin.. Jos on noin tarkkaa niin kannattaa varmaan ne tärkeimmät ostaa ihan itse. Ja ap:lle suosittelen että kerrot että teillä on jo sellaiset mutta ei haittaa koska toiset voi viedä mummolaan/ulos. Lahjat otetaan vastaan kiitollisina eikä vinguta että meillä on jo tämä tai että tämä ei pidä hyvää ääntä.

 

Onhan ne pienet lapset kärsimättömiä mutta on tuo nyt jotenkin kummallista että kaksvuotiasta on päivittäin kuljetettu jossain kaupassa ihailemassa lempilelua ja luvattu että joululahjaksi sen sitten saa ja kun saakin vähän erilaisen joka ei heti pidä jotain ääntä niin se lentää kaaressa pois ja äiti on tyytyväinen.. Oisko se heittäny sen oikeenkin jos siinä ei ois ollu pattereita heti eikä ois ääntä kuulunu?!

Ylipäätään tämä että "tilataan" lahjoja ja sitten suututaan kun ei saada juuri sitä mitä pyydettiin.. Jos on noin tarkkaa niin kannattaa varmaan ne tärkeimmät ostaa ihan itse. Ja ap:lle suosittelen että kerrot että teillä on jo sellaiset mutta ei haittaa koska toiset voi viedä mummolaan/ulos. Lahjat otetaan vastaan kiitollisina eikä vinguta että meillä on jo tämä tai että tämä ei pidä hyvää ääntä.

Sitten ei myöskään vinguta, että onpa kiittämätöntä porukkaa, kun eivät tykkää siitä lahjasta, jonka valitsin omien mieltymysteni mukaan enkä saaja ajatellen.

 

Onhan ne pienet lapset kärsimättömiä mutta on tuo nyt jotenkin kummallista että kaksvuotiasta on päivittäin kuljetettu jossain kaupassa ihailemassa lempilelua ja luvattu että joululahjaksi sen sitten saa ja kun saakin vähän erilaisen joka ei heti pidä jotain ääntä niin se lentää kaaressa pois ja äiti on tyytyväinen.. Oisko se heittäny sen oikeenkin jos siinä ei ois ollu pattereita heti eikä ois ääntä kuulunu?!

Ylipäätään tämä että "tilataan" lahjoja ja sitten suututaan kun ei saada juuri sitä mitä pyydettiin.. Jos on noin tarkkaa niin kannattaa varmaan ne tärkeimmät ostaa ihan itse. Ja ap:lle suosittelen että kerrot että teillä on jo sellaiset mutta ei haittaa koska toiset voi viedä mummolaan/ulos. Lahjat otetaan vastaan kiitollisina eikä vinguta että meillä on jo tämä tai että tämä ei pidä hyvää ääntä.

Meillä nyt vaan sattuu olemaan lähikauppana yksi isoimmista marketeista ja siellä se lelu nökötti aina kulkureitin varrella ja usein joku oli siitä äänet päälle laittanut. Kävellen käytiin ihan ruokaostoksilla useamman kerran viikossa, ei sinne menty mitään lelua varta vasten katselemaan. Eikä lelua "tilattu", vaan anoppi väenväkisin halusi ostaa sen, kun erehdyttiin kertomaan, että ollaan lapselle sitä ostamassa. Tuota virhettä ei kyllä olla tehty toistamiseen vaan on ostettu lapsille ihan itse ne "ykköstoiveet".

Varmaan sinäkin olet niitä ihme vanhempia, joka saa 2 v:n käyttäytymään joka paikassa kunnolla. Ja joka on tyytyväinen saamaansa laatikkoon, kun olisi ylikaiken ihastunut samannäköiseen soivaan soittorasiaan sen soiton takia (kyseinen lelu ei soittorasia ollut, mutta ihan suoraan verrannollinen juttu toimivuudeltaan).
Varmaan olisi kaaressa lentänyt, jos kokeilupatterit olisivat olleet loppu, kun lapsesta se olisi ollut toimimaton romu

Nykyään on helppo laittaa vähin äänin pieleen menneet lahjat nettiin myyntiin. Sinällään minusta se on lahjanantajan häpeä, jos ei selvitä mitä on ennestään tai mikä on lapsen koko, jos jotain vaatetta tms antaa. Tosin ei minusta vieläkään ole olemaan hiljaa, jos lapsi saa neljä kokoa liian pienet jalkineet.

 

Ei mun kaksivuotias käyttäydy aina täydellisesti mutta ei sitä kyllä myöskään tuossa iässä oo vielä opetettu siihen että kun se jotain haluaa niin se saa justiin sen ja muiden tavaroiden ei tarvii kelvata Ilman sais olla jos heittäis pois jonkun minkä lahjaksi saa.

 

No se on kyllä niin perusasia että tärkeimmät ja toivotuimmat lahjat pitää ostaa itse. Ihmisillä on ihme ajatuksia siitä, että tietävät paremmin ja ostavat jotain muuta. Yhtenä jouluna keskimmäinen toivoi Baby bornia ja tädille (joka on todella hyvin toimeentuleva) toiveen kysyttäessä kerroin. Ei tullut peipparia vaan jokin muu vauvanukke, koska ei kuulemma löytänyt sellaista kaupasta. Ihanko tosi...? Kyllä silläkin leikittiin, mutta peipparin tyttö olisi halunnut siksi että sille on paljon tarvikkeita ja vaatteita saatavilla. Vahingosta viisastuneena en ykköstoivetta enää esitä kyselijöille.