Mitä mieltä olette tilanteesta (miehen omistamassa talossa asumisesta)?

[Marleena-83]

Tässä keskustelussa on kyllä puhuttu siitäkin, että ap ei voi saunaa lämmittää ilman miehen lupaa, ei voi laittaa lasten valokuvia olohuoneeseen jossa kuitenkin miehen lasten valokuvat, joita ei saa siirtää mihinkään mitenkään päin, ei voi verhoja vaihtaa, ei mitään ripustaa seinälle jne.

Mun mielestä tuollainen ihminen on kyllä hieman sekaisin ihan oikeasti. Se pitäis istuttaa sohvalle ja kertoa tiukasti, että tällainen puolison kontrollointi ei ole tervettä eikä näin epätasa-arvoisessa parisuhteessa voi toinen elää.

Joko se tajuaa tai sitten tilanne on toivoton.

Eihän nämä miehiä palvovat muijat tajua tehdä mitään muuta kuin haukkua naisia. Naisten pitäisi heidän mielestään olla miesten orjia joilla ei ole omia mielipiteitä eikä mitään sananvaltaa yhteisessä kodissa. Siksi ei nähdä noita epäkohtia vaan keskitytään jankuttamaan remontista.

 

[niin no]

Kyllä, itselleni tärkeät asiat selvitin ennen kuin lyöttäydyttiin vakavammin kimppaan. Ihan tarpeeksi nähnyt ja kuullut, miten "ei se mies sitten hoitanutkaan osuuttaan kotitöistä" tai "aina se mies vaan menee omissa menoissaan".

Vähemmän tärkeissä asioissa voi joustaa, itsekin. Ainahan yhteiselo vaatii joitain kompromisseja ja joustamista. Mutta jos ne kumppaneille tärkeimmät asiat on selvitetty, niin pienissä linjoissa joustaminen ei tuota tuskaa.

 

[nyt on ihan sivuraiteilla tää]

Siis haloo hitto, mitä täällä oikein vouhkataan? Kyse ei ole mistäänn remonteista ja kenen omaisuutta - kyse on siitä, että nainen ei saa tuoda miehen kotiin mitään omia tavaroitaan! Tuntisitteko itse olonne kotoisaksi ilman mitään omia kamoja????

 

[......]

[QUOTE="annikki";30475394]Eli olemme miehen kanssa seurustelleet nyt 4 vuotta. Muutin miehen omistamaan asuntoon vuosi sitten. Nyt minua alkaa ottamaan päähän se, että täällä on asuttava täysin miehen ehdoilla. Mitään ei saa muuttaa omaksi mieleisekseni. Huonekalut, jotka hän oli ostanut ex-vaimonsa kanssa ovat hänen mielestään hyvät, uusia ei osteta. Omat huonekaluni jouduin myymään ja antamaan pois, eihän ne tänne sopineet kun miehen huonekalut olivat jo paikallaan. Hänen huonekalujaan en saa edes siirtää, ne ovat kuulema jo hyvällä paikalla.

Seiniä ei saa maalata tai uudelleen tapetoida, ellen maksa ammattimiehelle, joka tulee sen tekemään. Ja väri- ja tapettivalinnat olisivat miehen. Verhoja olen saanut vaihtaa. Mitään tauluja tai hänen lastensa valokuvia ei saa siirtää tai muuttaa, esim. laittamallal uusiin kehyksiin. Omien lasten kuvia ei mielellään saa laittaa olohuoneeseen. Lemmikkiä en saa ottaa. Pitää kysyä lupa jos haluaa esim. saunan lämmittää, sehän on miehen. Sanoin miehelle, että ei tämä minun kodiltani tunnu, niin hän ihmetteli kovasti. Saanhan täällä asua, hän sanoi. Loukkaantui oikein ja piti mykkäkoulua, kun olen niin kiittämätön ettei hänen tarjoamansa talo kelpaa. Hyvä talohan se on, hänen ja exänsä rakentama. Uuteen hän ei halua lähteä muuttamaan, eikä huvita enää toista taloa rakentaa.

Edellisessä liitossa, joka muuten kyllä ei toiminut, sain täysin vapaat kädet sisustuksen ja kodinhoidon suhteen. Täällä ei. Siivota saan ja maksaa oman osuuden laskuista, sekä ylimääräistä asumisesta. Pihaa saan laittaa, siitä hän ei paljon mukise, mutta ei mitään pensaita tai muuta saa istuttaa, joka hänen ruohonleikkuutaan häiritsee. Hävettää tämä tilanne, kun koko sukumme naiset (minä mukaanlukien) ollaan sisustushörhöjä, ja nyt asun ruskeassa pömpelissä missä ei saa mitään laittaa. Kaatuuko tämä suhde tähän?[/QUOTE]

Kerrohan mitä saat mieheltä? Minusta tuossa ei ollut mitään plussaa.
Jos omalle kohdalle sattuisin olisin jo mennyt. Valitan

 

[nhii]

[QUOTE="annikki";30476089]Ja olen monet kerrat sanonut, että jos asiat on näin ja sinun mielestäsi näin pysyy, ja minä en ole samaa mieltä, eikä tässä kompromissit onnistu, niin minä muutan pois. Sitten hän sanoo, että ei tässä kannata mitään hätiköityjä päätöksiä tehdä. Ja onko sinulla mitään ehdotuksia ja miten voisit paremmin sopeutua, ja harrastetaanko seksiä. Sillähän se elo paranee kummasti.[/QUOTE]

Joo, se talo taitaa olla teidän pienin ongelmanne. Täällä aina ehdotetaan eroa ensimmäiseksi ratkaisuksi, mutta vaikka en paremmin teitä tunne, niin kaikella hyväntahtoisuudellani sinua kohtaan kehotan kyllä miettimään asiaa vakavasti. Ei tuollaista tarvitsisi sietää ja mikä siinä miehessä on lopulta järjellä ajateltuna niin ihmeellistä, että katselet tuollaista välttelevää passiivista laiminlyöntiä vuodesta toiseen? Oikeastiko aiot loppuun saakka elää tuollaista elämää? Jos et, niin miksi tuhlaisit enempää aikaasi mieheen, jota ei nyt kyllä taida kiinnostaa kuin oma etu. Sitä voi kuitenkin saada rakastavan, tasa-arvoisen, huomioonottavan parisuhteenkin, missä rahalla, omaisuudella tai sillä ketä päättää ja mitä ei ole väliä, vaan saat olla oma arvokas itsesi oli tilanne mikä tahansa ja silti tulla kuulluksi, ymmäärretyksi, tuetuksi ja autetuksi.

 

[Mandi-Mae]

Sanoisin että osta oma asunto ja muuta sinne. Koska et varmasti voi ja halua elää noin ikuisesti. Oli asunto kumman nimissä tahansa niin kyllä pienempiä muutoksia, kuten kalustusta, pitää voida muuttaa yhteisellä päätöksellä. Isommat remontit kuten maalaus jne. on asia erikseen mutta niistäkin pitää voida edes keskustella. Joku verhojen vaihtaminen, jotka yhdessä katsottaisiin ja päätettäisiin, ei voi olla aikuiselle ihmiselle mikään mullistava asia. Jos kerran olet töissä ja pesämuna valmiina niin paljon parempi kerryttää sitä omaa omaisuutta omassa asunnossa jossa voit tehdä mielesi mukaan kuin katsella toisen eksän valitsemaa sisustusta johon ei saa koskea.

Mutta mieti tosiaan tarkkaan; Jos mielipiteilläsi ei ole mitään väliä ja mies pitää mieluummin mykkäkoulua kuin keskustelee edes pienistä asioista niin onko suhteella tulevaisuutta? Ja haluatko elää tuollaista elämää?

 

["annikki"]

Paitsi että lemmikkiäkään harvoin toinen hankkii kysymättä puolison mielipidettä, vai mitä? Tai tietämättä, onko kumppanilla allergiaa.

Lemmikkejä ei hankita, koska niistä on vaivaa. Mitä vaivaa niistä hänelle nyt koituisi, ei se sillä tavalla mene, että jos Annikki ottaa koiran, niin se on Miehen myös siitä huolehdittava. Samoin lisää lapsia ei (onneksi hankittu), koska mies ei pidä pienistä lapsista, ja niistä on vaivaa. Nehän on todella vaivalloisia, ja omien lastensa pikkulapsiaika oli niin hirveää, että hän oli hirttää itsensä.

 

["annikki"]

Sanoisin että osta oma asunto ja muuta sinne. Koska et varmasti voi ja halua elää noin ikuisesti. Oli asunto kumman nimissä tahansa niin kyllä pienempiä muutoksia, kuten kalustusta, pitää voida muuttaa yhteisellä päätöksellä. Isommat remontit kuten maalaus jne. on asia erikseen mutta niistäkin pitää voida edes keskustella. Joku verhojen vaihtaminen, jotka yhdessä katsottaisiin ja päätettäisiin, ei voi olla aikuiselle ihmiselle mikään mullistava asia. Jos kerran olet töissä ja pesämuna valmiina niin paljon parempi kerryttää sitä omaa omaisuutta omassa asunnossa jossa voit tehdä mielesi mukaan kuin katsella toisen eksän valitsemaa sisustusta johon ei saa koskea.

Mutta mieti tosiaan tarkkaan; Jos mielipiteilläsi ei ole mitään väliä ja mies pitää mieluummin mykkäkoulua kuin keskustelee edes pienistä asioista niin onko suhteella tulevaisuutta? Ja haluatko elää tuollaista elämää?

Ihan omia ajatuksiani mukailet. Sitä minä tässä olen hakenutkin, että joku sanoisi, että tuohan on ihan älytön tilanne mihin olet itsesi junaillut. Sitä kun sokaistuu parisuhteessa, ja unohtaa itsensä ja ajattelee, että ne omat haluamiset ovat todellakin ihan liiallisia. Ja että sitä on kiittämätön ja hankala ihminen. Vaikka puhutaan loppujen lopuksi perusasioista. Ja tuollahan se mykkäkoulua pitää tälläkin hetkellä. En edes muista miksi, jotain viime viikolla kai tapahtui.

 

[iu]

Kyllä, itselleni tärkeät asiat selvitin ennen kuin lyöttäydyttiin vakavammin kimppaan. Ihan tarpeeksi nähnyt ja kuullut, miten "ei se mies sitten hoitanutkaan osuuttaan kotitöistä" tai "aina se mies vaan menee omissa menoissaan".

Vähemmän tärkeissä asioissa voi joustaa, itsekin. Ainahan yhteiselo vaatii joitain kompromisseja ja joustamista. Mutta jos ne kumppaneille tärkeimmät asiat on selvitetty, niin pienissä linjoissa joustaminen ei tuota tuskaa.

Mutta entä jos se toinen ei jousta? Ja perustelee joustamattomuuttaan sillä, että tää nyt on näin, etkö tajunnut että tää nyt vain on näin? Miten hemmetissä kukaan voi etukäteen tajuta sopia IHAN kaikesta, kun lähtökohtainen oletus kuitenkin yleensä on, että suht. normaalisti toimitaan ja yhdessä voidaan asioista sopia vielä myöhemminkin, ei pelkästään etukäteen. Ja varsinkin, jos toinen ei ole etukäteen millään lailla tuonut ilmi joustamattomuuttaan, päinvastoin.

Ap, ei mies ole alkanut kanssasi parisuhteeseen, vaan kuten tuolla jo itse sanoitkin, ottanut jo valmiiksi täydelliseen elämäänsä naisen. Sä siis olet yksi sisustuselementti muiden joukossa (ja mikä parasta, sulta saa vielä seksiäkin, toisin kuin siltä keittiön pöytäryhmältä).

Vielä kerran: Lähde. Jatka suhdetta, jos siltä tuntuu, mutta muuta omaan kotiin. Ei noin tarvitse kenenkään elää, ei kenenkään.

 

[itsenäisesti]

Et sä asu siellä eikä se oo sun koti. Olet maksavana vieraana, ja vuosi on kyllä pitkä aika viereskellä toisten nurkissa. Omaan kotiin sieltä hus!

Juuri näin !
Oikeasti; ensin sinulle annetaan määräykset koska saunan saa lämmittää, sitten kohta tulee sekuntikello suihkussaoloa vahtimaan ja ennenkuin huomaatkaan olet täysin "kotiorja" vailla minkäänlaista inhimillistä asemaa tuossa ns. suhteessa.

Ei voi olla mitään syytä jatkaa tuollaisessa asumismuodossa asumista. Jos minulle tulisi tuollainen tilanne eteen niin varmasti ilmoittaisin että jos ei käy että etsitään yhdessä ihan oikeasti yhteinen koti koska kerran tätäkään saa muuttaa omantuntuiseksi niin se on sitten heippa ihan kokonaan. Todella, minulle itsemääräämisoikeuteni menetyksen pelko on niin suuri juttu että en ottaisi riskiä että sitä edes yritetään viedä minulta.

Ja hitto, jos pihaan ei saa jotain rehua lykätä kysymättä lupaa niin...no huh !(sekin vielä!)

 

[niin no]

No selvähän se, että jos mies ei jousta asiassa joka ap:lle on tärkeä niin eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä! Harmi, että se tuli ilmi vasta nyt, mutta toisaalta, vasta vuosi yhdessä asumista eikä yhteisiä lapsia, niin ei muuta kuin omaa kämppää hankkimaan ja sisustamaan!

 

["Vieraana"]

Mistä te muuten löydätte tuollaiset ukot jotka itkee jonkun sisustuksen perään? Mun miehiä ei olis voinut vähempää kiinnostaa, ne antoi laittaa aina kodin miten halusin. Vapaa-aikansa ne puunasi autojaan, näki kavereita tai menivät kuntosalille...

Miksei mies voisi olla kiinnostunut sisustamisesta? Itse en ole, olis vaan rasite jos pitäis alkaa miettiä jotain sisustusjuttuja. Toki omia huonekaluja toisin muutamia muttei paljo sen kummempaa.
Mun eksä vaihtoi esim. jouluksi ja kesäksi uudet verhot, huvitti, itse en ikinä viitsisi.

 

["irina"]

Ap on kiittämätön paska. Toivottavasti mies löytää paremman.

 

["annikki"]

[QUOTE="irina";30476201]Ap on kiittämätön paska. Toivottavasti mies löytää paremman.[/QUOTE]

Kiitos. Siinäpä hälle haastetta sitten. Sellainen pahvimuotti vois olla hyvä, tai sellainen living doll, jota vois autossa kyydissä kuljettaa. Nätisti hymyilis aina, olis hiljaa ja sitä pystyis köyrimäänkin milloin huvittaa. Taidanpa ehdottaa seuraavaksi sisustuselementiksi.

 

["hmh"]

Lapsi parat - kummankin. Ei ole varmasti hääppöstä tuossa ilmapiirissä elellä. Taisitte vähän turhan nopeasti muuttaa yhteen. Nyt viet ne muksusi sieltä jonnekin jota voitte sanoa omaksi kodiksenne, ja tämä suhde jäänee sitten joksikin satunnaiseksi panosuhteeksi, jos edes semmoiseksi. Aika haalistanee sitten senkin.

 

["annikki"]

[QUOTE="hmh";30476239]Lapsi parat - kummankin. Ei ole varmasti hääppöstä tuossa ilmapiirissä elellä. Taisitte vähän turhan nopeasti muuttaa yhteen. Nyt viet ne muksusi sieltä jonnekin jota voitte sanoa omaksi kodiksenne, ja tämä suhde jäänee sitten joksikin satunnaiseksi panosuhteeksi, jos edes semmoiseksi. Aika haalistanee sitten senkin.[/QUOTE]

Niin, ei tämä ole mikään toimiva perhesysteemi ole kyllä ollut. Enkä muuten exän kanssa pane, vaan se on kerrasta poikki sit.

 

[ruuttis]

[QUOTE="annikki";30476216]Kiitos. Siinäpä hälle haastetta sitten. Sellainen pahvimuotti vois olla hyvä, tai sellainen living doll, jota vois autossa kyydissä kuljettaa. Nätisti hymyilis aina, olis hiljaa ja sitä pystyis köyrimäänkin milloin huvittaa. Taidanpa ehdottaa seuraavaksi sisustuselementiksi.[/QUOTE]


thaimaasta löytyy kuuliaisia vaimoja

 

[rix]

Miten sinun lapset suhtautuu tilanteeseen?

 

["annikki"]

Miten sinun lapset suhtautuu tilanteeseen?

Tuntevat olevansa eriarvoisessa asemassa mieheni lapsiin nähden. Miehen lapset eivät tykkää minun lapsista, joten sekin on ollut ongelma. Alussa heiltä tuli sitä "mee kotiis" ja "en välitä teistä pätkääkään" tyylistä kommenttia, nyt ovat hekin hiljaa, eli tervehtivät suurin piirtein mun lapsia, se siinä. Ovat kyllä vähän vanhempia. Pysyttelevät huoneessaan, koska heitä ärsyttää meteli. Lapseni pitävät miehestä kuitenkin, ja miehen lapset ovat minulle käyttäytyneet hyvin. Nämä sisustusjutut on heille ihan sama, mutta ihmettelevät missä jotkut tavarat on. Ja minun vanhin lapsi on itkuherkkä ollut koulussa, ja nyt minulle sanottiin, että hänellä on masennusoireita. Joten kyllä he oireilee kun "koti" ei tunnu kodilta.

 

["Mites"]

[QUOTE="annikki";30476109]Lemmikkejä ei hankita, koska niistä on vaivaa. Mitä vaivaa niistä hänelle nyt koituisi, ei se sillä tavalla mene, että jos Annikki ottaa koiran, niin se on Miehen myös siitä huolehdittava.[/QUOTE]
Jos mies ei kestä lasten tekemiä jälkiä, niin miten mies voisi sietää koiraa, joka sotkee monin verroin? Mahdoton ajatus.

 

["annikki"]

[QUOTE="Mites";30476336]Jos mies ei kestä lasten tekemiä jälkiä, niin miten mies voisi sietää koiraa, joka sotkee monin verroin? Mahdoton ajatus.[/QUOTE]

Niinhän se onkin. Pitää se koira ottaa sitten omassa asunnossa. Ja kissaahan ei ikimaailmassa saisi ottaa, kun ne on saatanasta seuraava otus miehen mielestä.

 

[kumppani vai vieras]

Täytyypä kiittää onneaan, kun löysin itse miehen jonka kanssa koti on _yhteinen_. Enpä sitä ole itsestäänselvyytenä pitänyt muutenkaan, mutta tämän ketjun jälkeen olen entistä kiitollisempi, jos se vain mahdollista on.

Muutin taloon, jonka mies osti seurusteluaikanamme. Jo silloin sain olla ehdottamassa kaappien paikkoja ja osallistuinkin johonkin kustannukseen, enemmänkin symbolisesti kuin mainittavasti, silloisen rahatilanteeni mukaan.

Kodissamme on molempien tavaroita. Täällä yhdistyy molempien menneisyys ja yhteinen nykyisyys/tulevaisuus. Kompromisseja on tehty molemmin puolin. Mies esimerkiksi selviäisi vähemmällä huonekasvimäärällä, mutta tietää että ne ovat minulle tärkeä asia. Itse vaihtaisin kenties jonkun vanhan maton (joka vain on, muttei anna mielestäni huoneeseen mitään visuaalisesti) tai teeveetason, mutta jos kokeilen kepillä jäätä ja kysäisen asiasta ja hän sanoo nykyisistä pitävänsä niin silloinhan ne jäävät. Joitakin koriste-esineitä pistäisin piiloon, mutta hänelle ne ovat tärkeitä ja silloinhan ne jäävät. Minä voin kuitenkin etsiä tavaroille paikat, joissa ne parhaiten toimivat ympäristön kanssa (enkä nyt tarkoita pesutupaa ).

Kummallakaan ei ole tarvetta uudistaa uudistamisen ja vaihtelun vuoksi, mutta muutoksia tulee pikkuhiljaa kun keksitään (minä lähinnä idealähteenä) parempia ja toimivampia ratkaisuja nykyiseen.

Ap. Asia olisi helpompi jos ongelman voisi rajoittaa vain materiaan ja sisustukseen. Näiden kautta kuitenkin tulee esiin miehen asenne sinuun ja "yhteiseen" elämäänne. Uskallanpa väittää, että parempi on ihmisen olla rehellisesti yksin kuin yksin jonkun toisen kotona eläen. Voimia sinulle!

 

[vierass]

Miten teillä muuten menee? Onko mies se joka määrää muutenkin kaikesta ja sinä suostut kaikkeen.

 

["vieraana"]

[QUOTE="annikki";30476346]Niinhän se onkin. Pitää se koira ottaa sitten omassa asunnossa. Ja kissaahan ei ikimaailmassa saisi ottaa, kun ne on saatanasta seuraava otus miehen mielestä.[/QUOTE]

No nämä on kyllä sellaisia asioita että kaikki ei eläimistä ja pidä ja kompromisseja joutuu tekemään. Nuo muut asiat kuten lasten valokuvat, verhojen vaihtaminen yms on minusta isompia juttuja että et voi elää kotonasi kuin kodissa.

Mutta eläimistä sanoisin että ne ei ole kaikkia varten ja en esim. itse pystyisi ajattelemaan sellaista parisuhdetta jossa hankitaan koira tai kissoja. Eli aika ehdoton ei on tuo lemmikkieläinasia vaikka olen allerginen vain kissoille.

 

[efwv]

No hei, kantsiskohan asioille oikeesti tehä jotain, jos lapsesikin jo oireilevat. Miksei se suhde voisi toimia niinkin, että asutte omassa kodissanne? Ilmeisesti se ainakin on toiminut nykyistä tilannetta paljon paremmin.