The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Miettikääs mua. Oon kakskymppisenä työtön yksinhuoltaja, ja kaiken hyväks se oli vielä se tyhmä juoppo joka mut lemppas. Kuukausitulot vähän päälle tonnin. Ja eksän kanssa saa tapella jatkuvasti, eikä tapailutoveristakaan oo kuulunu mtään moneen päivään Ei ihan sitä mitä elämältä odotin, aika säälittävältä kuulostaa omaankin silmään.


Mutta; mä oon päässy eroon päihdekoukusta, alkoholiongelmasta, pääsin irti huonosta parisuhteesta, oon löytäny omanarvontuntoni, itsetunto on kohentunut paljon. Oon oppinut karsimman kaikkea turhaa menoa; meiltä ei puutu mitään, ja saan vielä säästettyäkin rahaa. Kesän kestäneen pohdinnan jälkeen keksin mikä musta isona tulee, ja nyt pääsen opiskelemaan ja tavoittelemaan haluamaani ammattia. Johon tosin valmistun aikaisintaan kolmikymppisenä, mutta ihan sama. Mulla o aikaa tavoitella sitä, ja eläkeiän nousun ansiosta ehdin tehdä töitä melkein 40 vuotta kuitenkin :D
Ja mulla on maailman hienoin poika, perhe ja ystävät on sen päälle parhaita maailmassa.
Mun elämä on hyvää just nyt, ei onnellisuuteen tarvita suhdetta eikä sitä punaista tupaa ja perunamaata. Onni tulee omasta sisimmästä ja kaikki muu on sit plussaa.

T.yltiöoptimisti.
 
Mä olin ennen Aasi nimeltä Ihaa.
Velloin mun omassa pahassa olossani enkä edes halunnut päästää irti siitä.
Olin masentunut, väsynyt, surullinen ja päättänyt että päätän päiväni ennen kolmeakymppiä.

Mä en oikein tiedä mikä muuttu, mutta mä kyllästyin siihen jatkuvaan mustaan kakkaan missä elin. Jotenkin vaan kiskoin itteni ylös siitä ja aloin pikkuhiljaa löytää elämään sellasia asioita joista nautin. Ja annoin itelleni luvan nauttia!

Nykyään mä oon sit tämmönen rasittava hippi.
Sen melankolisuuden mitä mun sisältä vieläkin löytyy mä puran paperille kynällä ja maalilla. Ja päästän siitä sen jälkeen irti.

Kaikesta menneisyyden pahasta voin kirjottaa vaikka kirjan,
mut enää en kanna niitä asioita jokasen päivän jokanen sekuntti harteillani.
Miks rankasisin itteeni semmosella taakalla jatkuvasti?
Ei elämä ole helppoa vieläkään, ja pahoja asioita tapahtuu ja tulee tapahtumaan,
mutta opin sen että kaikesta selviää. Ja voi nousta jopa niskan päälle.

Höp, ja Posse oli tämänkin perjantain pelastaja! :D
Nauraminen tekee hyvää niinkin Harmooninenkin totes :)
 
Ollapa lapsi taas. Tirpan tämän päivän suurin huolenaihe on ollut ettei isi vaan unohda tuoda hänelle kaupasta suklaakalenteria. Voi toisen riemua, kun kauppakassista sellainen löytyi :heart:
Suuria on lastenkin murheet. Meidän pojua pelottaa että uudessa talossa asuu noita joka nappaa yöllä lapset.. Eläppä tommoseten pelkojen kanssa.. :whistle:
 
  • Tykkää
Reactions: HopeaToffee
Alkuperäinen kirjoittaja alastulossa mättää;30471250:
Heti ku alko olo ees vähä paranee, nii johan pukkaa seuravaa ongelmaa. Mikähän ongelmamagneetti mää oikeen oon?
Mun elämässä ei oo vuosiin ollut ongelmia. Haasteita on senkin edestä mutta aina kun selätän yhden, ostan itselleni palkinnon.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä