Että vihaan sanaa sisarkateus!

Vanhempani ehdottivat, että menisin käymään heidän luonaan jouluna. Eli olisin taas toisen luokan kansalainen. Ei huvita yhtään.

Ja se piti vielä sanoa, että molemmat vanhempani kokevat, että heidän vanhempansa suosivat heidän sisaruksiaan ja aina julistavat miten lapsia pitää aina kohdella tasapuolisesti. Se tasapuolisuus tarkoittaa sitä, että jos minulla on jotain, niin pitää jakaa. Jos siskollani on jotain, niin hänen ei tarvitse koska hän siskoni on sitä ja tätä.

 

Miksi siis olisit toisen luokan kansalainen, jos menisit vanhemmillesi?

 

Miksi siis olisit toisen luokan kansalainen, jos menisit vanhemmillesi?

Koska kaikessa siskoni menee aina edelle ja siskoni on siis menossa sinne jouluksi.

 

Mulle on ilmeisesti jo luontevaa tuntea itseni ulkopuoliseksi, kun on lähes aina ollut kaksi kotia. Se on niin peruskauraa että matkat sun muut jutut tehdään edes kysymättä haluanko mukaan, enkä tiedä kumpaan menis jouluksi kun molemmat kutsuu mut sinne mutta en kuulu kumpaankaan.
Sitten jos menen, tuntuu, että niillä olisi hauskempaa ilman mua. Enkä sano tätä katkerasti, ne vain viettää niin paljon aikaa yhdessä, että kaikilla on hauskaa keskenään ja kaikki on rentoja paitsi mä, joka tuon oudon jännitteen tilanteeseen.

Että oikeastaan vain oma elämä voi antaa itselleen mitään... Tunteellinen etääntyminen vanhemmista ja lapsuudenkodeista on se lääke. Tietty se sisäinen rauha romuttuu sitten, jos altistuu perheenjäsenten vaikutukselle liian kauan. muoks. esim. yön yli

 

Mulle on ilmeisesti jo luontevaa tuntea itseni ulkopuoliseksi, kun on lähes aina ollut kaksi kotia. Se on niin peruskauraa että matkat sun muut jutut tehdään edes kysymättä haluanko mukaan, enkä tiedä kumpaan menis jouluksi kun molemmat kutsuu mut sinne mutta en kuulu kumpaankaan.
Sitten jos menen, tuntuu, että niillä olisi hauskempaa ilman mua. Enkä sano tätä katkerasti, ne vain viettää niin paljon aikaa yhdessä, että kaikilla on hauskaa keskenään ja kaikki on rentoja paitsi mä, joka tuon oudon jännitteen tilanteeseen.

Että oikeastaan vain oma elämä voi antaa itselleen mitään... Tunteellinen etääntyminen vanhemmista ja lapsuudenkodeista on se lääke. Tietty se sisäinen rauha romuttuu sitten, jos altistuu perheenjäsenten vaikutukselle liian kauan. muoks. esim. yön yli

Mun sisäinen rauha romuttuu jo siitä kun puhun heidän kanssaan. Kai sitä pitäisi jotenkin hyväksyä, että vanhempani ovat jotenkin vähän vinksahtaneita eivätkä he siitä tule ikinä paranemaan mutta voi vittu kun se on vaikeeta.

 

Joo, kyllä siihen projektiin saa mielenterveyden häviämään, aina kun luulee että suhtautuminen on "ihan sama" ja käy siellä, niin sit on taas pari päivää ihan murtunut ja kriisissä.

Mutta ei omilta vanhemmilta tule ikinä saamaan sitä mitä haluaa, niiltä saa vaan sen mitä ne osaa antaa.

 

Mutta ei omilta vanhemmilta tule ikinä saamaan sitä mitä haluaa, niiltä saa vaan sen mitä ne osaa antaa.

Tämä olisi varmaan erinomainen suhtautumistapa ihmiseen yleisestikin mutta tuntuu kuitenkin jotenkin julmalta luokitella ihminen lopullisesti laariin hyödytön/pelkuri/autoritääri/jne. Eikö olisi jotenkin kiltimpää uskoa ihmisiin ja siihen, että voivat kehittyä parempaan suuntaan? Tai ei tiijä.

 

Tämä olisi varmaan erinomainen suhtautumistapa ihmiseen yleisestikin mutta tuntuu kuitenkin jotenkin julmalta luokitella ihminen lopullisesti laariin hyödytön/pelkuri/autoritääri/jne. Eikö olisi jotenkin kiltimpää uskoa ihmisiin ja siihen, että voivat kehittyä parempaan suuntaan? Tai ei tiijä.

Hihhih olishan se kilttiä, melkein tuli omantunnonpistos.

Mä olen ollut liian kiltti niin monta vuotta että mulla oli hienot ihmissuhteet, jotka solmuuntu vähitellen ja lopulta hävis, en tiiä miten pitäis olla, en osaa

 

Itselle tulee nyt joulurutiinit muuttumaan radikaalisti. Vietän ensimmäistä kertaa joulua ettei mun tarvitse mennä minnekään. Vanhempani tulevat uudelle asunnolleni aamusta syömään puurot ja sopat ja sit kahvitellaan ja he lähtevät siitä perhejoulua viettämään sisaruksieni kanssa. Omat lapset lähtevät isällensä aattona aamupäivästä, joten ensimmäinen joulu, et voin olla vaan niinkuin itse parhaaksi katson. Ainut asia mikä harmittaa, en pääse viemään kynttilää veljeni haudalle.

 

Tunteellinen etääntyminen vanhemmista ja lapsuudenkodeista on se lääke. Tietty se sisäinen rauha romuttuu sitten, jos altistuu perheenjäsenten vaikutukselle liian kauan. muoks. esim. yön yli

Tai 10 min. puhelun ajan...

 

Huomasihan sen että ihmisvihasi, katkeruutesi ym. johtuu lapsuuden traumoistasi. Sä voit saada siihen apua.

 

Huomasihan sen että ihmisvihasi, katkeruutesi ym. johtuu lapsuuden traumoistasi. Sä voit saada siihen apua.

Minkälaista apua? Tarkoitatko terapiaa? Muuttaako se jotenkin muita ihmisiä parempaan suuntaan jos minä käyn juttelemassa terapeutin kanssa kerran viikossa?

 

Mä menisin ja repisin hiuksista jokaista, niin että tuntuu, se muuten tuntuu itsestä niin hyvältä kun kerrankin tekee sen ja antaa muille ajattelemisen aihetta. Mä tein niin noin vain ja nauroin niin että, ne pelästy ja sano mua hulluksi mutta mä oli vaan onnellinen.

 

[QUOTE="Jelena";30449318]Mä menisin ja repisin hiuksista jokaista, niin että tuntuu, se muuten tuntuu itsestä niin hyvältä kun kerrankin tekee sen ja antaa muille ajattelemisen aihetta. Mä tein niin noin vain ja nauroin niin että, ne pelästy ja sano mua hulluksi mutta mä oli vaan onnellinen. [/QUOTE]

Kyl sä taisit myös olla ihan hippasen hullukin, vai mitä?