Tälle mammalle sais iäks päivittää 32. Kauheeta.
Supisteluita on nyt ollu mutta ei niillä synnyttämään lähetä.
Odottelua siis...
Supisteluita on nyt ollu mutta ei niillä synnyttämään lähetä.
Odottelua siis...
Marraskuun Mussukat 2014 *Marraskuussa* MEIDÄN KUU!
- Viestiketjun aloittaja Wc Ankka
- Ensimmäinen viesti
Täällä möllitään edelleen.. Tulppaa irtoaa päivittäin... supistukset hävinneet.... Maanantain soittoaika neuvolaan jos ei oo tullu ennen sitä ja sillo varataa aika yliaika kontrolliin rv 41+5 ja tasan 42 käynnistys... Nyt menossa 40+5...
Epätoivoinen Hipsutin
Epätoivoinen Hipsutin
Onnea kaikille vauvan jo saaneille, perästä tullaan!
Tänä aamuna sattui hämmentävä tilanne. Heräsin unesta enkä muistanut ollenkaan olevani raskaana. Yleensä aamusta jokin paikka on yön jäljiltä puuduksissa tai "pakottava" koska ainakin itse olen huomannut asennonvaihtojen olevan yön aikana minimaalisia. Heräänkin monesti yöllä pissille siitä asennosta, mihin olen käynyt nukkumaan. Onneksi vatsassa asuu sellainen yksilö, joka osaa muistuttaa olemassaolostaan. Muutama hyvin napakka "jalkojen suoristus" ja muistin missä mennään
Nyt muutes teen sellaista, mitä en ole tehnyt pitkiiiiiiiin aikoihin (edes ennen raskautta). Sain luvan syödä vanhat Nexiumit (siis ei vanhentuneet vaan aikaisemmin kipulääkekuurin kanssa vatsansuojaksi määrätyt) pois nyt raskauden aikana, kun närästys on valvottanut öitä. Noh, ensinnäkin närästyshän on pysynyt poissa niillä, en edes Rennietä ole käyttänyt hätävarana saati että maitoa menisi litroja/päivä. Toiseksi, pystyn juomaan aamukahvit! Kahvi kun on aina ollut sellainen, joka on närästänyt minua ihan hirveästi. Nyt sekin ongelma on poissa.
MrsRock
Tänä aamuna sattui hämmentävä tilanne. Heräsin unesta enkä muistanut ollenkaan olevani raskaana. Yleensä aamusta jokin paikka on yön jäljiltä puuduksissa tai "pakottava" koska ainakin itse olen huomannut asennonvaihtojen olevan yön aikana minimaalisia. Heräänkin monesti yöllä pissille siitä asennosta, mihin olen käynyt nukkumaan. Onneksi vatsassa asuu sellainen yksilö, joka osaa muistuttaa olemassaolostaan. Muutama hyvin napakka "jalkojen suoristus" ja muistin missä mennään
Nyt muutes teen sellaista, mitä en ole tehnyt pitkiiiiiiiin aikoihin (edes ennen raskautta). Sain luvan syödä vanhat Nexiumit (siis ei vanhentuneet vaan aikaisemmin kipulääkekuurin kanssa vatsansuojaksi määrätyt) pois nyt raskauden aikana, kun närästys on valvottanut öitä. Noh, ensinnäkin närästyshän on pysynyt poissa niillä, en edes Rennietä ole käyttänyt hätävarana saati että maitoa menisi litroja/päivä. Toiseksi, pystyn juomaan aamukahvit! Kahvi kun on aina ollut sellainen, joka on närästänyt minua ihan hirveästi. Nyt sekin ongelma on poissa.
MrsRock
Meille syntyi maanantai aamuna 10.11 n. klo 10 suunnitellulla sektiolla tomerat tytöt. A 3130g ja 47cm, B 2785g ja 48cm.
Kaikki vallan mainiosti ja tässä odotellaan josko päästäs tänään kotiin
Kaikki vallan mainiosti ja tässä odotellaan josko päästäs tänään kotiin
Onnea hurjasti vauvan syliin saaneille :flower: Ja tuplaonnittelut tietty alicalle, tosi hyvänkokoiset pikkuneidit siellä!
Jaksamista yliaikaisille ja muillekin vielä odottaville. Vaikka oma pieni mussukkani syntyikin ihan kivoilla viikoilla (38+2) niin muistan kyllä oikein hyvin alkaneeni olla jo siinä vaiheessa melko "kypsä" raskaana olemiseen.
Pikkumies täyttää huomenna jo 4 viikkoa! Kivasti ollaan päästy jo kotoa liikkeellekin niin äiti pysyy paremmin järjissään Yöt menee ihan ok, päivisin vauva ei oikein tahdo kunnon unia nukkua muualla kuin vaunuissa, nytkin unet jatkuu parvekkeella jo kolmatta tuntia. Tiheän imun kausi on todellakin nimensä veroinen mutta oikealla asenteella sen kestää paremmin, tätä vartenhan tässä kotona ollaan!
Ihanaa vauva-arkea kaikille, kyllä se kohta koittaa odottajillekin :wave:
Jaksamista yliaikaisille ja muillekin vielä odottaville. Vaikka oma pieni mussukkani syntyikin ihan kivoilla viikoilla (38+2) niin muistan kyllä oikein hyvin alkaneeni olla jo siinä vaiheessa melko "kypsä" raskaana olemiseen.
Pikkumies täyttää huomenna jo 4 viikkoa! Kivasti ollaan päästy jo kotoa liikkeellekin niin äiti pysyy paremmin järjissään
Yöt menee ihan ok, päivisin vauva ei oikein tahdo kunnon unia nukkua muualla kuin vaunuissa, nytkin unet jatkuu parvekkeella jo kolmatta tuntia. Tiheän imun kausi on todellakin nimensä veroinen mutta oikealla asenteella sen kestää paremmin, tätä vartenhan tässä kotona ollaan! Ihanaa vauva-arkea kaikille, kyllä se kohta koittaa odottajillekin :wave:
Meidän synnytyskertomusta;
Heräsin isänpäivän aamuna kello 6 ensimmäiseen supistukseen joka enteili sitä että lähtö tulee saman päivän aikana. Aivan kuten esikoiselta aikoinaan, sama kellonaika, samat viikot!
Nousin samantien tekemään kakkua, ruokaa jääkaappiin, steriloimaan tutteja ja mitä siinä nyt keksinkään tehdä. Supistuksia tuli harvakseltaan, mutta kyllä ne synnytystä ennakoiviksi tunnisti
Aamupäivän aikana supistukset loppuivat useammaksi tunniksi. Mulla oli edelleen varmuus siitä että synnärille mennään silti samana päivänä, yritin kuitenkin pitää pään kylmänä ja varautua siihenkin että vielä ei ole sen aika. Uudelleen supistukset alkoivat iltapäivällä, edelleen hyvinkin siedettävinä ja erittäin epäsäännöllisinä. 16 jälkeen lähetin tytöt ystävän luokse, sillä aloin hieman jo puhisemaan kivusta. Viiden maissa supistuksia tuli 15-20 min välein, suihkussa oleilin melko pitkään ja se auttoikin jonkin verran.
Kello 18 supistukset tulivat 8-10 minuutin välein, tästä on myös synnytys laskettu alkaneen sillä tuosta eteenpäin olivat säännöllisiä. Miehen kanssa katseltiin Netflixiä, supistuksen tullessa puhisin ja valitin jumppapallon päällä mutta edelleen kivut olivat melko maltillisia verrattuna aiempiin synnytyksiin.
Kello 19 tehtiin päätös lähdöstä sairaalaan sillä varauduin mahdolliseen nopeaan toimintaan kolmannen ollessa kyseessä(en silti kuitenkaan ollut kätilöiden mielestä ajoissa, kuten myöhemmin ilmeni ) ja aloin pukemaan. Autolle kävellessä tilanne räjähti hetkessä, supistukset tulivat 4-5 min välein. Autossa tuli vielä pari siedettävää, mutta sitten aloin jo huutamaan ja kiromaan kivusta. Sanoin miehelle matkan aikana että toivon tällä kertaa tilanteen edistyneen niin paljon ja kestäväni tätä kipua sen verran että saan suoraan spinaalin, muista ei ole mulle hyötyä.
Puolen tunnin matka sairaalaan ja siellä kivut olivat jo helvetilliset. Perillä oltiin hieman ennen kahdeksaa, pääsin samantien vastaanottohuoneeseen jossa vaihdoin vaatteet ja kätilö tarkasti tilanteen; 6-7cm auki joten heti synnytyssaliin ja tippaan. Kohdunkaulan puudutetta ja ilokaasua tarjottiin, kumpaakaan en halunnut sillä aiemmin ne eivät ole auttaneet. Supistukset tulivat tuossa vaiheessa 2-3 min välein, edelleen huusin ja itkin kivusta..lääkäri tuli laittamaan spinaalin jota piti kuitenkin hetki odotella sillä tippa ei ollut mennyt vielä tarpeeksi. Elämäni pisimmät minuutit
Spinaali saatiin laitettua hieman ennen puolta yhdeksää ja kivut katosivat täysin. Vauvan päähän kiinnitettiin pinni ja kalvot puhkaistiin, vettä ei kuitenkaan tullut paljoakaan; jälkikäteen mietittiin sen tihkuneen kotona ollessa jo päivän mittaan. Kätilöillä oli vuoronvaihto edessä, tarkastivat tilanteen ennen yhdeksää jolloin olin 9cm auki. He lähtivät raportille jossa ehtivät ehkä 10 min olla kun tunsin painetta ja soitin kelloa. Molemmat kätilöistä, ilta- ja yövuorolainen tulivat paikalle ja sain alkaa heti ponnistaa. En ehtinyt edes ihmetellä molempien paikallaoloa ja tiheää ponnistamista, jossain vaiheessa tosin tajusin että toinen mietti lääkärin hakua paikalle johon toinen sitten vastasi että voithan hakea, mutta tuskin voi tehdä mitään; tämä vauva syntyy nyt.
Ponnistin muutaman kerran aivan putkeen kätilön ohjeiden mukaan ja sieltä hän syntyi, täydellisen ihana poika :heart: Ponnistusvaiheen kestoksi taisi tulla minuutti, vaikka pitemmältä tuntui itsestä.
Siinä kätilöt onnittelivat ja vauvan vastaanottanut kehui meitä vuolaasti - syystä että olin ponnistanut ilman supistuksia ja tehnyt lääkärin tulon tarpeettomaksi. Vauvalla oli nimittäin sydänäänet romahtaneet pahasti ja napanuora kieputtunut toisen käsivarren ja jalan ympärille, josta syystä kätilö käski ponnistaa tauotta ilman suppareiden voimaa. Mulla kun ei supistukset koskaan ponnistusvaiheessa ole tuntuneet, niin en osannut itse edes ajatella ponnistamisessa olleen jotain kummallista Täysi luottamus oli kätilöihin ja tein niinkuin he käskivät
Kello 21.05, reilu tunti sairaalassa olon jälkeen, poika oli siis maailmassa. Ja kätilö tosiaan kehotti tulemaan ensi kerralla aiemmin jos neljättä meinaan vielä joskus tehdä
Rajun ponnistamisen myötä sain myös lievän repeämän joka vaati tikin, mutta ei ole haitannut yhtään ja istumaankin pystyi aivan kuin ei synnyttänyt olisikaan. Hyvä muisto jäi tästäkin upeasta, ainutlaatuisesta kokemuksesta :heart:
Kotiin päästiin eilen, vaikkei sekään ihan ilman jännitystä mennyt. Lastenlääkäri totesi toisesta lonkasta kuuluvan napsetta ja määräsi sen ultrattavaksi, onneksi tämä vasta parin viikon kuluttua eikä sen takia tarvinnut jäädä. Omassa tarkastuksessa kuitenkin päädyttiin ultrattavaksi ennen lähtöä, sillä kohtu ei ollut supistunut tarpeeksi ja lääkäri halusi tarkistaa ettei mitään ole jäänyt sisälle. Kaikki oli kuitenkin kunnossa(vaikka siinä ultraa odotellessa ehdinkin pikku itkun tirauttaa huolesta, mulla kun ei ole kovin pahoja jälkisupistuksia ollutkaan ja nekin hyvin harvassa) ja kuittaantui sillä, että kyseessä oli kolmas synnytys.
Nyt ollaan tosiaan kotona ja opetellaan elämää vauvan kanssa. En muistanutkaan että vastasyntynyt voi olla näin ihana :heart: Maito mulla nousi heti synnytyksen jälkeisenä päivänä ja vauva olisi tissillä koko ajan, ainakin öisin Yövauva meillä siis, kuten jo maha-ajasta epäilinkin.
Oikein paljon onnea teille jokaiselle jolla synnytys on vielä edessäpäin; toivon että nautitte kokemuksesta - ja siihen asti siitä ihanasta mahasta :heart: Synnytyksen jälkeen odottaakin sitten jo ihan toisenlaiset vaivat
Omaa mahaa on jo ikävä, onhan tuo raskausaika vaivoineen kuitenkin ainutlaatuista. Ihana on kuitenkin tuo pikkukaveri joka sieltä saatiin täydentämään perheonnea :heart:
Ankka & Bebecito 3½ vrk
Heräsin isänpäivän aamuna kello 6 ensimmäiseen supistukseen joka enteili sitä että lähtö tulee saman päivän aikana. Aivan kuten esikoiselta aikoinaan, sama kellonaika, samat viikot!
Nousin samantien tekemään kakkua, ruokaa jääkaappiin, steriloimaan tutteja ja mitä siinä nyt keksinkään tehdä. Supistuksia tuli harvakseltaan, mutta kyllä ne synnytystä ennakoiviksi tunnisti
Aamupäivän aikana supistukset loppuivat useammaksi tunniksi. Mulla oli edelleen varmuus siitä että synnärille mennään silti samana päivänä, yritin kuitenkin pitää pään kylmänä ja varautua siihenkin että vielä ei ole sen aika. Uudelleen supistukset alkoivat iltapäivällä, edelleen hyvinkin siedettävinä ja erittäin epäsäännöllisinä. 16 jälkeen lähetin tytöt ystävän luokse, sillä aloin hieman jo puhisemaan kivusta. Viiden maissa supistuksia tuli 15-20 min välein, suihkussa oleilin melko pitkään ja se auttoikin jonkin verran.
Kello 18 supistukset tulivat 8-10 minuutin välein, tästä on myös synnytys laskettu alkaneen sillä tuosta eteenpäin olivat säännöllisiä. Miehen kanssa katseltiin Netflixiä, supistuksen tullessa puhisin ja valitin jumppapallon päällä mutta edelleen kivut olivat melko maltillisia verrattuna aiempiin synnytyksiin.
Kello 19 tehtiin päätös lähdöstä sairaalaan sillä varauduin mahdolliseen nopeaan toimintaan kolmannen ollessa kyseessä(en silti kuitenkaan ollut kätilöiden mielestä ajoissa, kuten myöhemmin ilmeni
) ja aloin pukemaan. Autolle kävellessä tilanne räjähti hetkessä, supistukset tulivat 4-5 min välein. Autossa tuli vielä pari siedettävää, mutta sitten aloin jo huutamaan ja kiromaan kivusta. Sanoin miehelle matkan aikana että toivon tällä kertaa tilanteen edistyneen niin paljon ja kestäväni tätä kipua sen verran että saan suoraan spinaalin, muista ei ole mulle hyötyä.Puolen tunnin matka sairaalaan ja siellä kivut olivat jo helvetilliset. Perillä oltiin hieman ennen kahdeksaa, pääsin samantien vastaanottohuoneeseen jossa vaihdoin vaatteet ja kätilö tarkasti tilanteen; 6-7cm auki joten heti synnytyssaliin ja tippaan. Kohdunkaulan puudutetta ja ilokaasua tarjottiin, kumpaakaan en halunnut sillä aiemmin ne eivät ole auttaneet. Supistukset tulivat tuossa vaiheessa 2-3 min välein, edelleen huusin ja itkin kivusta..lääkäri tuli laittamaan spinaalin jota piti kuitenkin hetki odotella sillä tippa ei ollut mennyt vielä tarpeeksi. Elämäni pisimmät minuutit
Spinaali saatiin laitettua hieman ennen puolta yhdeksää ja kivut katosivat täysin. Vauvan päähän kiinnitettiin pinni ja kalvot puhkaistiin, vettä ei kuitenkaan tullut paljoakaan; jälkikäteen mietittiin sen tihkuneen kotona ollessa jo päivän mittaan. Kätilöillä oli vuoronvaihto edessä, tarkastivat tilanteen ennen yhdeksää jolloin olin 9cm auki. He lähtivät raportille jossa ehtivät ehkä 10 min olla kun tunsin painetta ja soitin kelloa. Molemmat kätilöistä, ilta- ja yövuorolainen tulivat paikalle ja sain alkaa heti ponnistaa. En ehtinyt edes ihmetellä molempien paikallaoloa ja tiheää ponnistamista, jossain vaiheessa tosin tajusin että toinen mietti lääkärin hakua paikalle johon toinen sitten vastasi että voithan hakea, mutta tuskin voi tehdä mitään; tämä vauva syntyy nyt.
Ponnistin muutaman kerran aivan putkeen kätilön ohjeiden mukaan ja sieltä hän syntyi, täydellisen ihana poika :heart: Ponnistusvaiheen kestoksi taisi tulla minuutti, vaikka pitemmältä tuntui itsestä.
Siinä kätilöt onnittelivat ja vauvan vastaanottanut kehui meitä vuolaasti - syystä että olin ponnistanut ilman supistuksia ja tehnyt lääkärin tulon tarpeettomaksi. Vauvalla oli nimittäin sydänäänet romahtaneet pahasti ja napanuora kieputtunut toisen käsivarren ja jalan ympärille, josta syystä kätilö käski ponnistaa tauotta ilman suppareiden voimaa. Mulla kun ei supistukset koskaan ponnistusvaiheessa ole tuntuneet, niin en osannut itse edes ajatella ponnistamisessa olleen jotain kummallista
Täysi luottamus oli kätilöihin ja tein niinkuin he käskivät Kello 21.05, reilu tunti sairaalassa olon jälkeen, poika oli siis maailmassa. Ja kätilö tosiaan kehotti tulemaan ensi kerralla aiemmin jos neljättä meinaan vielä joskus tehdä
Rajun ponnistamisen myötä sain myös lievän repeämän joka vaati tikin, mutta ei ole haitannut yhtään ja istumaankin pystyi aivan kuin ei synnyttänyt olisikaan. Hyvä muisto jäi tästäkin upeasta, ainutlaatuisesta kokemuksesta :heart:
Kotiin päästiin eilen, vaikkei sekään ihan ilman jännitystä mennyt. Lastenlääkäri totesi toisesta lonkasta kuuluvan napsetta ja määräsi sen ultrattavaksi, onneksi tämä vasta parin viikon kuluttua eikä sen takia tarvinnut jäädä. Omassa tarkastuksessa kuitenkin päädyttiin ultrattavaksi ennen lähtöä, sillä kohtu ei ollut supistunut tarpeeksi ja lääkäri halusi tarkistaa ettei mitään ole jäänyt sisälle. Kaikki oli kuitenkin kunnossa(vaikka siinä ultraa odotellessa ehdinkin pikku itkun tirauttaa huolesta, mulla kun ei ole kovin pahoja jälkisupistuksia ollutkaan ja nekin hyvin harvassa) ja kuittaantui sillä, että kyseessä oli kolmas synnytys.
Nyt ollaan tosiaan kotona ja opetellaan elämää vauvan kanssa. En muistanutkaan että vastasyntynyt voi olla näin ihana :heart: Maito mulla nousi heti synnytyksen jälkeisenä päivänä ja vauva olisi tissillä koko ajan, ainakin öisin
Yövauva meillä siis, kuten jo maha-ajasta epäilinkin.Oikein paljon onnea teille jokaiselle jolla synnytys on vielä edessäpäin; toivon että nautitte kokemuksesta - ja siihen asti siitä ihanasta mahasta :heart: Synnytyksen jälkeen odottaakin sitten jo ihan toisenlaiset vaivat
Omaa mahaa on jo ikävä, onhan tuo raskausaika vaivoineen kuitenkin ainutlaatuista. Ihana on kuitenkin tuo pikkukaveri joka sieltä saatiin täydentämään perheonnea :heart:
Ankka & Bebecito 3½ vrk
Onnittelut vauvautuneille!:heart: ja kiitokset synnytyskertomuksista. Täällä vielä synnytys edessä vaikka olinkin taas varma, että tämä syntyy ennen laskettua aikaa. No ei syntynyt! Supisteluja on ollut jo viikkoja, välillä kipeitäkin. Pari kertaa olen jo ollut melko varma, että tänään on se päivä.. Oma mieli vaihtelee kovasti, välillä jaksan ajatella positiivisesti, että kyllähän vauva joka tapauksessa pian syntyy, vaikka se pari viikkoa vielä menisi, välillä olen aivan rikki, kun vauva ei ole vielä syntynyt..
Aiemmin joku kirjoitteli vauvaryhmästä, liittyisin mielelläni siihen, olisi kiva jakaa ajatuksia myös vauva syntymän jälkeen. Mulle käy ryhmä tuolla vauva puolella tai fb:ssä tai sit voidaan perustaa kerho, eli silloin ryhmä ei ole julkinen vaan vaatii kirjautumisen.
Mulle on alkanut tulla raskausarpia nyt ihan lähipäivinä. Ajattelin jo välttyväni niiltä. Ei onneksi ihan hirvesti ole tullut.
Tsemppiä kaikille mahan kanssa kärvistelijöille!
Diamantti 40+2
Aiemmin joku kirjoitteli vauvaryhmästä, liittyisin mielelläni siihen, olisi kiva jakaa ajatuksia myös vauva syntymän jälkeen.
Mulle käy ryhmä tuolla vauva puolella tai fb:ssä tai sit voidaan perustaa kerho, eli silloin ryhmä ei ole julkinen vaan vaatii kirjautumisen.Mulle on alkanut tulla raskausarpia nyt ihan lähipäivinä. Ajattelin jo välttyväni niiltä. Ei onneksi ihan hirvesti ole tullut.
Tsemppiä kaikille mahan kanssa kärvistelijöille!
Diamantti 40+2
Pikkuista odottava, olisko sun mahdollista päästä vielä hierojalle, jos kuitenkin jotain helpotusta saisi? Inhottavaa, jos jo synnytyksen alkaessa on noin kovat kivut Paracetamolin ja samaan sarjaan kuuluvien lääkkeiden (eiks Panacodkin ole?) ongelma ainakin mun mielestä on aina se, ettei ne auta lihaskipuihin. Onko venyttely ihan mahdotonta? Esim. pakaran venytys tuolilla istuen, nilkka polven päälle; pohkeen venytys seinää vasten. Vaikka voin kyllä kuvitella, että jos kivut on noin kovat, ei paljon venyttelyt lohduta.
Miraflor, mullakin olis se 14.11.14 tavoitteena, mut ei kyllä hyvältä näytä Vaikka edelleen, ei mulla mitään "merkkejä" ollut ennen edellistäkään synnytystä...
Paracetamolin ja samaan sarjaan kuuluvien lääkkeiden (eiks Panacodkin ole?) ongelma ainakin mun mielestä on aina se, ettei ne auta lihaskipuihin. Onko venyttely ihan mahdotonta? Esim. pakaran venytys tuolilla istuen, nilkka polven päälle; pohkeen venytys seinää vasten. Vaikka voin kyllä kuvitella, että jos kivut on noin kovat, ei paljon venyttelyt lohduta.Miraflor, mullakin olis se 14.11.14 tavoitteena, mut ei kyllä hyvältä näytä
Vaikka edelleen, ei mulla mitään "merkkejä" ollut ennen edellistäkään synnytystä...Onnea taas kaikille vauvan saaneille!
Sain käynnistysajan ensi viikolle. Alkoi jännittämään millainen pieni on sekä miten se arki kahden pienen kanssa menee. Huh. Labrat siis pielessä edelleen. Ja uutta lääkettä kokeiluun.
Jaksamista kaikille!
Muumimamma-81 ja 37+1
Sain käynnistysajan ensi viikolle. Alkoi jännittämään millainen pieni on sekä miten se arki kahden pienen kanssa menee. Huh. Labrat siis pielessä edelleen. Ja uutta lääkettä kokeiluun.
Jaksamista kaikille!
Muumimamma-81 ja 37+1
Tietoisku: Panacod on parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmä ja kuuluu keskivahvoihin kipulääkkeisiin. Kodeiini on lääkeaine, joka muuttuu maksassa erään tietyn entsyymin vaikutuksesta morfiiniksi. Valitettavasti osalla ihmisistä vain puuttuu ko. entsyymi, joten lääkkeen teho jää samaksi kuin parasetamolin teho, toisilla taas toimii varsin hyvin kipulääkkeenä.
Onkohan mulla vähän tylsää, kun tällaisia kerron?
No joo, täälläpä ei ole sitten mitään muuta uutta kerrottavaa. Supisteluja ei ole ja olokin on mitä mahtavin. Eli nyt vain nautitaan päivistä.
MrsRock
Neljättä odottava
Onnea vauvan saaneille!
Täälläkään ei mitään oo tapahtunu/tapahtumassa. Viikot alkaa olla jo hyvällä mallilla, alkaa vauva jo olla aina vaan valmiimpi maailmaan. (Itestä en tiiä millon sitä on valmis...)
Kivut alkaa jo tosissaan ärsyttää, tiuskin vain. Mut vauva ei saa vielä tänään eikä huomenna syntyä, ku muilla perheenjäsenillä on tärkeitä menoja ja tehtäviä. Haluaisin kuitenkin ennen ens viikkoa synnyttää (siis sunnuntaina), koska koko ens viikko on buukattu täyteen tapaamisia, kerhoja, hammaslääkäriä, neuvolaa... ja en jaksais mennä enää minnekään ja tavata enää yhtään ketään!! En varsinkaan keskustella järjellisesti mistään. >:/
Kuumista aalloista joku kyseli joskus, nyt ne on tullu tänneki uudestaan. Kiva herätä välillä nihkeästä pedistä ja heittää peitto pois, ja kohta taas kaivella peitto esiin, ku onkin kylmä...
Mikshän mulla kuuluu semmosia vetisiä napsahduksia koko ajan vatsasta!? Eilisestä illasta asti kuulunu...
Neljättä odottava rv 39+0
Täälläkään ei mitään oo tapahtunu/tapahtumassa. Viikot alkaa olla jo hyvällä mallilla, alkaa vauva jo olla aina vaan valmiimpi maailmaan. (Itestä en tiiä millon sitä on valmis...)
Kivut alkaa jo tosissaan ärsyttää, tiuskin vain. Mut vauva ei saa vielä tänään eikä huomenna syntyä, ku muilla perheenjäsenillä on tärkeitä menoja ja tehtäviä. Haluaisin kuitenkin ennen ens viikkoa synnyttää (siis sunnuntaina
), koska koko ens viikko on buukattu täyteen tapaamisia, kerhoja, hammaslääkäriä, neuvolaa... ja en jaksais mennä enää minnekään ja tavata enää yhtään ketään!! En varsinkaan keskustella järjellisesti mistään. >:/Kuumista aalloista joku kyseli joskus, nyt ne on tullu tänneki uudestaan. Kiva herätä välillä nihkeästä pedistä ja heittää peitto pois, ja kohta taas kaivella peitto esiin, ku onkin kylmä...
Mikshän mulla kuuluu semmosia vetisiä napsahduksia koko ajan vatsasta!? Eilisestä illasta asti kuulunu...
Neljättä odottava rv 39+0
Onnea kaikille vauvan syliin saaneille! :flower:
Täällä mennään jo aika reiluilla viikoilla. Ens viikon alkuun sain ajan käynnistykselle ja nyt vain lasketaan päiviä sinne. Ihanaa! Mutta niin jännää... kaikki on jo valmista vauvaa varten. Eilen saatiin sänkykin hommattua pikkuiselle. Nyt viikonloppuna olis ohjelmassa siivousta, leivontaa ja shoppailua. Ja tietenkin laatuaikaa isommalle. :heart:
On niin onnellinen ja seesteinen olo, ettei edes maha ja siihen ilmaantuneet kolme raskausarpea jaksa enää ahdistaa. Muita "vaivoja" ei edes ole.
Onnellinen Mixed 41+1 (hurja tuo viikkoluku, vastahan mä plussasin ja nyt jo mennään jatkoajalla! :kieh
Täällä mennään jo aika reiluilla viikoilla. Ens viikon alkuun sain ajan käynnistykselle ja nyt vain lasketaan päiviä sinne. Ihanaa! Mutta niin jännää...
kaikki on jo valmista vauvaa varten. Eilen saatiin sänkykin hommattua pikkuiselle. Nyt viikonloppuna olis ohjelmassa siivousta, leivontaa ja shoppailua. Ja tietenkin laatuaikaa isommalle. :heart:On niin onnellinen ja seesteinen olo, ettei edes maha ja siihen ilmaantuneet kolme raskausarpea jaksa enää ahdistaa. Muita "vaivoja" ei edes ole.
Onnellinen Mixed 41+1 (hurja tuo viikkoluku, vastahan mä plussasin ja nyt jo mennään jatkoajalla! :kieh
Kävin neuvolassa pyörähtämässä. Pyysin terkkaa lukemaan epikriisin viime mammapolikäynniltä ja se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Terkka kuunteli "valitukseni" lääkäristä ja kehotti tekemään huomautuskirjelmän.. epikriisi vain vahvisti tuntemusta, että lääkäri ei ollut kovin ammattitaitoinen.
Neljättä odottava
Alkaa olla jo niin turhauttavaa, että aattelin huviks kokeilla näitä:
Babyidea - Akupainanta synnytyksess
Babyidea - Akupainanta synnytyksess
Ihanan positiivinen viesti, Mixed! Ja eikös yliaikainen ole viikolla 42, joten normiviikoilla vielä Mun on hetkittäin vaikea ymmärtää kiirettä saada vauva ulos jo kauan ennen laskettua aikaa, aivan kuin la asti meno olisi jotain epänormaalia. Mutta mukavia päiviä sinne, onhan tässä aikaa vauvan tulla itsekseenkin!
Mun on hetkittäin vaikea ymmärtää kiirettä saada vauva ulos jo kauan ennen laskettua aikaa, aivan kuin la asti meno olisi jotain epänormaalia. Mutta mukavia päiviä sinne, onhan tässä aikaa vauvan tulla itsekseenkin!
Viimeksi muokattu:
Täällä ainakin opittu se et ei siihen kikkakolomoset auta et vauva syntyy. Hää tulee kun on valmis.
Vitonenkin vielä odotuttaa meillä ja viikot jo 40+5. Oma olotila vaan on ollut huono jo useamman vkon päänsärkyineen ja verenpaineineen että mielelläni olisin jo murun synnytyksen käynnistäny.
Nesteellä on melko osuva mainos..ootteko huomannu?
Raskaana oleva mamma puhaltelee kuvassa ja sit siinä lukee et käynnistymis vaikeuksia?
Mä repeen aina kun nään sen...
Nytkin täällä hereillä pyörin kun päänsärky on niin kovaa. Nukuin kuuteen saakka kuin tukki. Ihana yhtämittainen unijakso piiitkään aikaan.
Hemoglobiini on hujahtanu mulla 102.
Pitäs koittaa muistaa rautaa syödä mut tuppaa unohtuu.
Mitä rautaa te käytätte? Tai mikä on ollu tehokasta? Ei näytä tuo mitä syön niin jelppivän tarpeeks..
Niitä nestemäisiä en pusty oottaa..lentää laatta.
Maha roikkuupi mulla kohta polvissa. Limaa tuler ja pientä supistelua ollu lähes koko viikon. Mutta en usko edelleenkään että tämäkään itse käynnistyy. Neljä kun on käynnistetty niin tuskimpa tämäkään ite lähtee... käynnistysaikaa ootellessa.
Täällä sitä tuntuu saavan odotella... lääkäreille on sama mitä sanoo niin tuntuu menevän sujuvasti tpisesta korvasta ulos.
Viikko sitten painoarvio oli 3,5 kg joten hyvänkokonen tirrikka tulossa.
Sais syntyä jo että saatais valoa vähän näitten jatkuvien huonojen uutisten sateluiden väliin.
Eilen tosin saatiin odotettu kihlajaisuutinen <3 mutta myös suruviestiä hyvältä ystävältäni.
Mukavaa lauantaipäivää kaikille!
Ihanaa päästä illalla saunaan ja nauttia vapaasta viikonlopusta koko perheen voimin.
Nasu ja muru jo 40+5
Vitonenkin vielä odotuttaa meillä ja viikot jo 40+5. Oma olotila vaan on ollut huono jo useamman vkon päänsärkyineen ja verenpaineineen että mielelläni olisin jo murun synnytyksen käynnistäny.
Nesteellä on melko osuva mainos..ootteko huomannu?
Raskaana oleva mamma puhaltelee kuvassa ja sit siinä lukee et käynnistymis vaikeuksia?
Mä repeen aina kun nään sen...
Nytkin täällä hereillä pyörin kun päänsärky on niin kovaa. Nukuin kuuteen saakka kuin tukki. Ihana yhtämittainen unijakso piiitkään aikaan.
Hemoglobiini on hujahtanu mulla 102.
Pitäs koittaa muistaa rautaa syödä mut tuppaa unohtuu.
Mitä rautaa te käytätte? Tai mikä on ollu tehokasta? Ei näytä tuo mitä syön niin jelppivän tarpeeks..
Niitä nestemäisiä en pusty oottaa..lentää laatta.
Maha roikkuupi mulla kohta polvissa. Limaa tuler ja pientä supistelua ollu lähes koko viikon. Mutta en usko edelleenkään että tämäkään itse käynnistyy. Neljä kun on käynnistetty niin tuskimpa tämäkään ite lähtee... käynnistysaikaa ootellessa.
Täällä sitä tuntuu saavan odotella... lääkäreille on sama mitä sanoo niin tuntuu menevän sujuvasti tpisesta korvasta ulos.
Viikko sitten painoarvio oli 3,5 kg joten hyvänkokonen tirrikka tulossa.
Sais syntyä jo että saatais valoa vähän näitten jatkuvien huonojen uutisten sateluiden väliin.
Eilen tosin saatiin odotettu kihlajaisuutinen <3 mutta myös suruviestiä hyvältä ystävältäni.
Mukavaa lauantaipäivää kaikille!
Ihanaa päästä illalla saunaan ja nauttia vapaasta viikonlopusta koko perheen voimin.
Nasu ja muru jo 40+5
Nasu Tsemppiä!
Itselle tuli tänään sellainen olo, että vauva voisi nyt syntyä. Muutoinhan kaikki on hyvin, olen "elämäni" kunnossa ja saan jälleen liikkua ja tehdä. Närästys helpotti lääkkeillä ja muutenkin fiilis on mahtava. Nyt olen saanut vain inhottavan seuralaisen.. suonikohjun alakertaan. Pari päivää on ollut alapää vähän hellähkö ja eilen sitten suihkussa huomasin pestessä, että täällä on "jotain ylimääräistä" uloimmassa häpyhuulessa. Eipä tuo toki mikään ihmekään ole, vauvahan on todella alhaalla jopa lääkärin mukaan. Vähemmästäkin painaa laskimoita. Vaivahan on onneksi itsestään häviävä, mutta vaatii sen, että vauva syntyisi. Muilla samanmoista? Olisiko "jippoja" kuinka kipua saisi lievitettyä?
Itselle tuli tänään sellainen olo, että vauva voisi nyt syntyä. Muutoinhan kaikki on hyvin, olen "elämäni" kunnossa ja saan jälleen liikkua ja tehdä. Närästys helpotti lääkkeillä ja muutenkin fiilis on mahtava. Nyt olen saanut vain inhottavan seuralaisen.. suonikohjun alakertaan. Pari päivää on ollut alapää vähän hellähkö ja eilen sitten suihkussa huomasin pestessä, että täällä on "jotain ylimääräistä" uloimmassa häpyhuulessa. Eipä tuo toki mikään ihmekään ole, vauvahan on todella alhaalla jopa lääkärin mukaan. Vähemmästäkin painaa laskimoita. Vaivahan on onneksi itsestään häviävä, mutta vaatii sen, että vauva syntyisi. Muilla samanmoista? Olisiko "jippoja" kuinka kipua saisi lievitettyä?
Neljättä odottava
Ihailin myös mixedin positiivista kirjotusta! Tuollasella mielellä ois mahtava ottaa uus pieni vastaan! Ja aiemmin saanu ottaakin, nyt vaan ollu niin viheläinen raskaus ettei ikinä... Jotenki ajattelen, että äidin pitäiski olla seesteisempi (kuin minä nyt), että vauva lähtisi syntymään. En jotenki ihan varmaksi tunne itseäni vielä valmiiksi ottamaan lisäkipuja vastaan, kun näissä nykyisissäkin sinnittelemistä. Sais nuo peräpukamakivut aisoihin edes, niin ois yks vähempänä. Pystyis istuu autossa sinne synnärille saakka.
Joo mä oon vissiin aika epätoivoinen ku kokeilen noita kikkoja, mutta todellisuudessa ne saa ne vähätkin supistukset loppumaan!! Ei ne mitään auta! ....eikä mulla kyllä edes riitä kärsivällisyys kovin pitkään mitään kokeilla... Saunassa ois ihana istua ihan muuten vain ja rentoutua nimenomaan, mutta se sauna vain puuttuu...
Itteä kans ihmetyttää toisinaan, miksi se vauva pitäis hyvissä ajoin "ulostuttaa", siis kun monet alottaa "häädöt" jo suunnilleen ennenku vauva on laskennallisestikaan valmis. Kyllä sillä vauvalla oikeasti on parempi kehittyä siellä vatsassa valmiiksi asti ja tuleehan se sitten kun oikeasti valmis on. Aiemmissa raskauksissa näin on ollut helppo ajatella, kun ne on ollu ns. "normaaleja". Mutta tää äärimmäisen kivulias raskaus on kyllä saanu toivomaan syntymää jo hyvissä ajoin...
Ja noilla viikoilla ei oikeesti paljoo oo merkitystä vauvan valmiuteen, se on pitkälle vauvasta ja raskaudesta kiinni. Mulla yks synty itekseen 39+3 ja ei piiruakaan kinaa, iso, ponteva ja pullea vauva, istukka oli jo alkanu kalkkeutuu... Toinen taas synty lääkkeettömällä käynnistyksellä mun raskausmyrkytyksen takia 40+4 ja aivan pieni ruttuinen valkoisen kinan peitossa oleva vauva, joka alusta asti sairasteli paljon (keuhkojaan nimenomaan..) Tuntu sillon että ei se vielä ois ollut valmis syntymään..
Mutta nyt pelottaa vähän sekin kun tämä veikattiin jo 2 viikkoa sitten 3800g painoiseksi.. mitähän se on nyt tai viikon päästä!?
Neljättä odottava rv 39+1
Joo mä oon vissiin aika epätoivoinen ku kokeilen noita kikkoja, mutta todellisuudessa ne saa ne vähätkin supistukset loppumaan!! Ei ne mitään auta! ....eikä mulla kyllä edes riitä kärsivällisyys kovin pitkään mitään kokeilla... Saunassa ois ihana istua ihan muuten vain ja rentoutua nimenomaan, mutta se sauna vain puuttuu...
Itteä kans ihmetyttää toisinaan, miksi se vauva pitäis hyvissä ajoin "ulostuttaa", siis kun monet alottaa "häädöt" jo suunnilleen ennenku vauva on laskennallisestikaan valmis. Kyllä sillä vauvalla oikeasti on parempi kehittyä siellä vatsassa valmiiksi asti ja tuleehan se sitten kun oikeasti valmis on. Aiemmissa raskauksissa näin on ollut helppo ajatella, kun ne on ollu ns. "normaaleja". Mutta tää äärimmäisen kivulias raskaus on kyllä saanu toivomaan syntymää jo hyvissä ajoin...
Ja noilla viikoilla ei oikeesti paljoo oo merkitystä vauvan valmiuteen, se on pitkälle vauvasta ja raskaudesta kiinni. Mulla yks synty itekseen 39+3 ja ei piiruakaan kinaa, iso, ponteva ja pullea vauva, istukka oli jo alkanu kalkkeutuu... Toinen taas synty lääkkeettömällä käynnistyksellä mun raskausmyrkytyksen takia 40+4 ja aivan pieni ruttuinen valkoisen kinan peitossa oleva vauva, joka alusta asti sairasteli paljon (keuhkojaan nimenomaan..) Tuntu sillon että ei se vielä ois ollut valmis syntymään..
Mutta nyt pelottaa vähän sekin kun tämä veikattiin jo 2 viikkoa sitten 3800g painoiseksi.. mitähän se on nyt tai viikon päästä!?
Neljättä odottava rv 39+1
Neljättä odottava
Ainiin. Hemoglobiini on täälläkin satasen pintaan.. nestemäinen maltofer ei mulla auta, obsidan sai nuo peräpukamat aikaiseksi, eli vetää vatsan turhan kovalle. Muuten kyllä auttaa hb:n nostamisessa! Retaferia pitäis kokeilla...
Suonikohjuja on täälläkin koko häpyhuulet, toinen pyllynposki ja jalka täynnä. Ja kai nuo peräpukamatki on jonkinlaista suonikohjua. Peräpukamiin ei näköjään auta apteekin rasvatkaan, mutta noihin suonikohjuihin (myös alapään kohjuihin) on mulla auttanu apteekin raskaana olevien tukisukkahousut. Kun vaan muistais joka aamu vetää ne jalkaan!!
Sen sijaan niihin jalan kohjuihin on tohon lonkalle ilmaantunu useita kipeitä ja kovia patteja (ei mitään käsitystä mitä ne on), nii ne kivut ei oikeen lähe millään pois. Ja toisella kyljellä on siks hankala nukkua. Sitäki ihmettelen, että miksi ne patit koko ajan leviää...
Siinä toivossa itsekin, että vauvan syntymän jälkeen nuoki vaivat on muisto vain! eikä onneks kauaa enää...
Suonikohjuja on täälläkin koko häpyhuulet, toinen pyllynposki ja jalka täynnä. Ja kai nuo peräpukamatki on jonkinlaista suonikohjua. Peräpukamiin ei näköjään auta apteekin rasvatkaan, mutta noihin suonikohjuihin (myös alapään kohjuihin) on mulla auttanu apteekin raskaana olevien tukisukkahousut. Kun vaan muistais joka aamu vetää ne jalkaan!!
Sen sijaan niihin jalan kohjuihin on tohon lonkalle ilmaantunu useita kipeitä ja kovia patteja (ei mitään käsitystä mitä ne on), nii ne kivut ei oikeen lähe millään pois. Ja toisella kyljellä on siks hankala nukkua. Sitäki ihmettelen, että miksi ne patit koko ajan leviää...
Siinä toivossa itsekin, että vauvan syntymän jälkeen nuoki vaivat on muisto vain!
eikä onneks kauaa enää...Esikoinen juttelee pikkuveljelle ja pikkuveli vastaa; aikoo kuulemma syntyä tänään
Suonikohjuja, mulla myös! Tai ainakin jotain sen tapaista, nimenomaan häpyhuulissa. Tosin en tiedä, sopiiko määritelmään, että ne saattaa jossain vaiheessa päivää aristaa vähemmän (eikä mitään logiikkaa, mihin aikaan päivästä)? Mutta siis massiivista turvotusta ja arkuutta/kipua on ollut jo jostain puolivälistä asti... Arvannette mitä se tarkoittaa, on ollut sängyssä melko hiljaista...
Mä olen vissiin saanut kaikki "kriittiset" valmistelut tehtyä, koska mulla on nyt melko levollinen olo. Syntyköön vaikka joulukuussa Ollaan jo siinä pisteessä, että olen ruvennut tekemään kaikenlaisia askartelujuttuja... Joita siis kyllä tykkään tehdä muutenkin, mutta en ole "ehtinyt" uhrata niille ajatustakaan.
Neljättä odottavako se sanoi, että haluaisi vauvan syntyvän, ettei tarvitsisi ensi viikolla mennä kaikenlaisiin tapaamisiin? Vaikka vointi on taas ollut parempi, sen verran olen kuitenkin itse tehnyt, että tyhjensin kalenterini jo tältä viikolta. Tosin mun luxustilanne on se, että olen saanut (?) käydä työhuoneella vähän puuhailemassa ja kollegoiden kanssa virkistymässä silloin kun siltä tuntuu. Eli ei ole tarvinnut etukäteen arvailla, kaipaanko/jaksanko seuraa (ja esikoinen on ollut sen 3 päivää hoidossa). Eilen kävin siivoamassa pöytäni (vaikka ei siellä juuri rojua ollut, enemmänkin henkisesti) ja sanoin kyllä, etten enää ensi viikolla tule...
Suonikohjuja, mulla myös! Tai ainakin jotain sen tapaista, nimenomaan häpyhuulissa. Tosin en tiedä, sopiiko määritelmään, että ne saattaa jossain vaiheessa päivää aristaa vähemmän (eikä mitään logiikkaa, mihin aikaan päivästä)? Mutta siis massiivista turvotusta ja arkuutta/kipua on ollut jo jostain puolivälistä asti... Arvannette mitä se tarkoittaa, on ollut sängyssä melko hiljaista...
Mä olen vissiin saanut kaikki "kriittiset" valmistelut tehtyä, koska mulla on nyt melko levollinen olo. Syntyköön vaikka joulukuussa
Ollaan jo siinä pisteessä, että olen ruvennut tekemään kaikenlaisia askartelujuttuja... Joita siis kyllä tykkään tehdä muutenkin, mutta en ole "ehtinyt" uhrata niille ajatustakaan.Neljättä odottavako se sanoi, että haluaisi vauvan syntyvän, ettei tarvitsisi ensi viikolla mennä kaikenlaisiin tapaamisiin? Vaikka vointi on taas ollut parempi, sen verran olen kuitenkin itse tehnyt, että tyhjensin kalenterini jo tältä viikolta. Tosin mun luxustilanne on se, että olen saanut (?) käydä työhuoneella vähän puuhailemassa ja kollegoiden kanssa virkistymässä silloin kun siltä tuntuu. Eli ei ole tarvinnut etukäteen arvailla, kaipaanko/jaksanko seuraa (ja esikoinen on ollut sen 3 päivää hoidossa). Eilen kävin siivoamassa pöytäni (vaikka ei siellä juuri rojua ollut, enemmänkin henkisesti) ja sanoin kyllä, etten enää ensi viikolla tule...
Viimeksi muokattu:
"Mahakani"
Tulin vain ilmoittamaan, että meille syntyi 13.11. tyttö, rv 39+2 ja mitat 3795g ja 52cm <3 <3 <3
Mahakani ja tyttö
Mahakani ja tyttö
Meille syntyi eilen pieni tyttö aikas vauhdilla, salissa ehittiin olla pikkusen reilu 20 minuuttia =) tyttö on 3405g ja 50cm, hattu 34,5cm. Voidaan hyvin ja toivottavasti huomenna kotiin!