Voihan sitä aina reuhata ja asettaa vaihtoehtoa ja kiristää ja mitä kaikkea tässä onkaan ehdotettu.
Voisi myös mielestäni avoimesti kysyä mieheltä, että osaako hän sanoa mistä voisi johtua hänen muuttunut asenteensa. Uusioperheessä aikuisetkin ovat aika vaihtelevien tunteiden vallassa. Tai nimenomaan toivottavasti ei tunteiden vallasa vaan kykenisi käyttäytymään fiksusti, vaikka kokikisin mitä yllättävämpiä tuntemuksia. Se, että kieltää toista asettamasta omia biologisia lapsia perheen muiden lasten edelle ei kanna pitkälle. Se, että lasten asettaminen perheessä tasa-arvoisiksi perustuu vapaahetoisuuteen, voisi kantaa pidemmälle. Tosin lähtökohtaisesti lasten tulee olla ehdottoman tasa-arvoisia perheessä, aina.
Mielestäni miehesi ei ole pakko osallistua muiden kuin omien lastensa hankintoihin, toki uusperheen edellytys on, että hän tahtoisi osallistua. Toisaalta miehesi on ymmärrettävä, että sinun varaamaasi lahjarahat tulevat painottumaan sen mukaan kuka lapsista on vähiten lahjoja saamassa. Miehesi on valintansa tehnyt, kun on kanssasi hynttyyn lyönyt yhteen, että lapsi tulee mukana. Tuskinpa hän päätöstään katuu, mutta ymmärrän hyvin, että tunteita nousee pintaa joskus jos minkäkinlaisia uusioperheessä. Nämä tunteet eivät saisi vaikuttaa siihen, miten lapsia kohtelee, mutta ihmisiä me kaikki ollaan. Uskon, että rauhallinen ja ennenkaikkea ikäviäkin tunteita hyväksyvä keskustelu auttaa asioissa eteenpäin.
Ihminen voi aika heikosti vaikuttaa omiin tunteisiin. Mitä enemmän tunteitaan ryhtyy kieltämään tai ympäristö huomauttaa ettei jollain tapaa ole hyväksyttävää tuntea niin vaikeammaksi menee. Lapset ovat rakkaita ja tärkeitä, se on hemmetin yksinkertaista, mutta uusioperhe kuviona luo monenmoisia vaikeuksia tälle yksinkertaisuudelle. Omasta lapsesta on helpompi sanoa, että sen kanssa menee hermot ja siitä olisi kiva saada päivä vapaata. Puolison lapsesta näin ei voi sanoa, kun heti kyseenalaistettaisiin suhtautuminen toisen lapsiin. Vaikea selittää pointtia. Kaikenlaiset tuntemukset täytyy hyväksyä, keskeisempää on se, miten tunteiden antaa vaikuttaa käyttäytymiseen. Alussa miehesi on ottanut lapsesi kuitenkin paremmin huomioon, ehkä tämä nykyinen omien suosiminen on jokin vaihe ja menee kyllä käsiteltynä ohitse. Ehkä mustasukkaisuus nostaa päätään tällaisessa muodossa tai miehesi on jostain tilanteesta saanut sellaisen tuntemuksen, että sinä pitäisit enemmän esikoisesi puolia ja asettunut puolustamaan omiaan... Pääasia, ettei tällainen ajattelu välity lapsille ja yhtä tärkeää on se, että perheessä aikuiset voivat jutella näistä ikävistäkin tuntemuksista -syyttelemättä. Kun kaikki tunteet hyväksytään, niin on helpompi vetää rajaa siihen, että mitä käytöstä ei hyväksytä ja miten niitä ikäviä tunteita voisi käsitellä. Tsemppiä!
