Mikä teitä ahdistaa? Ihmiset vai itse usko?
Olen itse vl-äiti, ja tuntuu surulliselta lukea tälläista. Itselle usko tuo turvaa ja iloa elämään, niin tuntuu käsittämättömältä, että jollekin se tekee aivan päinvastaista.
Olen alle kolmekymppinen, viiden lapsen äiti, enkä koe olevani pakotettu vain synnyttämään ja tekemään ruokaa, vaikka pienten lasten kanssa härdelli on melkoinen. Nautin elämästäni, vaikka lasten sairaudet siitä tekevät välillä haasteisen ja toisinaan väsyttää. Sitä varten on vapaa-aika, jotta voi ladata omia akkujaan, jotta jaksaa. Ei uskovaisenkaan äidin ole määrä istua kotona vain uhraamassa elämänsä ja unohtaa omat kiinnostuksensa ja toiveensa.