Miksi kukaan hankkii lapsia?

Tämä on kyllä käsittämättömimpiä asioita ihmisyydessä, ja jonka takia täällä tuleekin roikutta paljon, utelias kun olen. Kun minä tulin raskaaksi, niin ei se hetkauttanut ollenkaan ja koin sen lähinnä todella mielenkiintoiseksi ja hämmentäväksi prosessiksi, mutta minkäänlaisia äidinvaistoja ei löytynyt, vaikka yritinkin pinnistää. Seksiäkään en halunnut enää harrastaa ennen sterilisaatiota, sen jälkeen sitten senkin edestä. Tuota viettiä, ilmiötä, mikä se nyt onkaan, on hirveän kiinnostavaa seurata ulkopuolisen silmin, itse en pysty noita asioita tuntemaan, eikä kyllä haluttaisikaan, mutta vierastan kyllä tuota luonnonoikuttelua ja suoraan biologiaan vetoamiseen kun sen verran paljon muitakin veloja on tullut tavattua, että ajatus ehdottomasta biologisesta luonnonvoimasta tuntuu hyvin vieraalta.

Kenties ihminen vain pääsee aivojensa varassa tuollaisen yläpuolelle (jos niin voi sanoa, ei lastenteko huono asia ole) tai jotain, mutta hyvin uhkarohkeaa väittää, että kulttuurilla ja tietoisuudella ei olisi asian kanssa tekemistä. Se on ihan eri asia kuinka paljon mikäkin vaikuttaa, mutta yksilötasollahan vaihtelut voivat olla ihan mitä tahansa. Mutta en minä myöskään ymmärrä yhtään biologian pois sulkemistakaan, kyllä velankin keho kuitenkin huutaa seksiä eniten ovulaation aikaan, vaikka lapsi olisikin maailman epämiellyttävin asia. Kyllähän vauvakuume voi puhjeta itsestä riippumattomista syistä (vaikka nämä teinit siellä pohjoisessa tai kun perhepiiriin tulee lapsia yms.) tai sitten se voi tulla sisäsyntyisesti ja siihen voi vaikuttaa opitut käsitykset asiasta tai sitten ei.

Mitenkä muuten vauvabuumi/babybuumi pitäisi nähdä?

Absurdia väitellä asiasta josta ihmisillä selkeästi on aivan erilaisia henkilökohtaisia kokemuksia. En minäkään väittäisi kenellekään, että abortti on helppo juttu, koska minä nyt en sellaisesta hetkahda ja naureskelisin sitä itkeskelevälle, että tuota ne hormonit ja eläimellinen lisääntymisvietti nyt tekevät tai että abortti on vain yhteiskunnan demonisoima kauhea asia, josta ihminen itse tekee ongelman ja suurentelee sitä. Yhtä lailla mielipuolista olisi huudella minulle, että olen salaa loppuelämän asiaa sureva ja asian kauheuden kieltävä tunteeton murhaaja, jonka koko elämä onkin oikeasti mennyt pilalle abortin takia, mutta en vain huomaa koko asiaa kaikessa suuressa ignoranttiudessani. Eh.

(Mun mies on niin hot, että olisi typerää tehdä sen kanssa lapsia, veisi vain aikaa ja huomiota panemiselta, hittovie, näkisittepä sen, ei voi pitää näppejä irti )

Ihmiset usein kuvittelevat itsestään liikoja ja luulevat vaikuttavansa tekemisiinsä oman älykkyytensä varassa, vaikka useimmin niin ei kuitenkaan tehdä.

 

Lisääntyminen on kaiken perusta.
Syö, selviydy ja lisäänny. Alkeellisimmat vietit.

Ihminen on aika pitkälti viettiensä vietävissä. Mun mielestä on hassua edes yrittää kieltää moista. Mun on taas kovin vaikea samaistua tai kunnioittaa niitä, jotka ei kykene myöntämään omia inhimillisiä vajaavuuksiaan tai tosiasioita.

Se, että voi päättää olla tekemättä lapsia, ei siltikään tarkoita sitä, etteikö sitä viettiä olisi tai sitä, että ne, jotka tekevät lapsia, ovat vain sätkynukkeina toimivia ameeboita.

Kerro nyt! Jos olisit metsästäjä-keräilijä savannilla ja sinuun iskee vauvakuume, niin mitä teet? Ota huomioon, että sinä et tiedä, että seksi johtaa raskauteen. Ja koska eläimillä ja ihmisillä on biologinen vietti harrastaa seksiä, niin vauvakuume on turha. Lisääntymistä tapahtuu ja ihmiset raskautuu ihan ilman mitään vauvakuumeita. Luuletko tosiaan, että metsästäjä-keräilijät istuivat jalat ristissä ja vasta sitten kun vauvakuume iski, niille juolahti mieleen, että vois kokeilla vaikka seksiä?

 

Ensimmäinen lapsi tuli vahingossa ja toinen tarkoituksella. Kyllä minusta nuo lapset ovat suloisempia kuin mikään eläin... En pidä koirista, kissoista jne. kotieläimistä ollenkaan enkä myöskään pidä niitä erityisen suloisina. Ärsyttää kun ihmiset ulkona antaa koiriensa tulla nuuskimaan kun luulevat että kaikkien mielestä se heidän koira on niin suloinen. Eläimet myös ovat koko elämänsä hoivattavia eivätkä kasva älykkäämmksi missään vaiheessa. Ainoa eläin mistä pidän on hevonen ja sellainen meillä myös on.
Tähän sanottakoon vielä että lapsuuden kodissani oli aina koiria ja äitini kuoltua ne (2) jäivät riesakseni. Ja tosiaan minulle ne olivat vain riesa elämänsä loppuun asti, jos tässä nyt oli tarkoitus verrata lasta eläimen hankkimiseen

 

Lisääntyminen on kaiken perusta.
Syö, selviydy ja lisäänny. Alkeellisimmat vietit.

Ihminen on aika pitkälti viettiensä vietävissä. Mun mielestä on hassua edes yrittää kieltää moista. Mun on taas kovin vaikea samaistua tai kunnioittaa niitä, jotka ei kykene myöntämään omia inhimillisiä vajaavuuksiaan tai tosiasioita.

Se, että voi päättää olla tekemättä lapsia, ei siltikään tarkoita sitä, etteikö sitä viettiä olisi tai sitä, että ne, jotka tekevät lapsia, ovat vain sätkynukkeina toimivia ameeboita.

Edellä todettiinkin, ettei mitään lisääntymisviettiä ole olemassakaan. Mihin eläin sellaista tarvitsisi? Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat hoitaneet homman kotiin miljoonien vuosien ajan. Evoluution historiassa tämä parin ihmissukupolven jakso, jona seksi ei välttämättä johdakaan lisääntymiseen, on pelkkä silmänräpäys. Ei siinä ajassa mitään uusia viettejä kehity.

 

Ja sitä ollaan NIIIIN fiksuja

Tuleeko sinulle todella yllätyksenä, että ihminen voivat tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä hänelle on parasta, eikä vain sen mukaan, minkälainen fiilis hänellä on? Meillä kaikilla on kuitenkin etuotsalohko ihan käyttöä varten.

 

[QUOTE="M33";30424173]Tuleeko sinulle todella yllätyksenä, että ihminen voivat tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä hänelle on parasta, eikä vain sen mukaan, minkälainen fiilis hänellä on? Meillä kaikilla on kuitenkin etuotsalohko ihan käyttöä varten.[/QUOTE]

Tämä ei taida olla mikään vastaus ketjun kysymykseen. Vai meinaatko että lasten hankkiminen on jotenkin järjen vastaista?

 

Yksi harvoista asioista, mitä menneessä elämässäni kadun , on se, etten hankkinut useampia lapsia.
Vain yhdeksään jäi... vaikka tilaus ja rahkeet olisi ollut paljon useammallekin.

 

[QUOTE="M33";30424119]Edellä todettiinkin, ettei mitään lisääntymisviettiä ole olemassakaan. Mihin eläin sellaista tarvitsisi? Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat hoitaneet homman kotiin miljoonien vuosien ajan. Evoluution historiassa tämä parin ihmissukupolven jakso, jona seksi ei välttämättä johdakaan lisääntymiseen, on pelkkä silmänräpäys. Ei siinä ajassa mitään uusia viettejä kehity.[/QUOTE]

Eli siis väitätkö sä, että lisääntyminen on eliöillä tarpeetonta, eikä sellaista viettiä ole?

 

Kerro nyt! Jos olisit metsästäjä-keräilijä savannilla ja sinuun iskee vauvakuume, niin mitä teet? Ota huomioon, että sinä et tiedä, että seksi johtaa raskauteen. Ja koska eläimillä ja ihmisillä on biologinen vietti harrastaa seksiä, niin vauvakuume on turha. Lisääntymistä tapahtuu ja ihmiset raskautuu ihan ilman mitään vauvakuumeita. Luuletko tosiaan, että metsästäjä-keräilijät istuivat jalat ristissä ja vasta sitten kun vauvakuume iski, niille juolahti mieleen, että vois kokeilla vaikka seksiä?

Siis ei ymmärretä, että seksi johtaa raskauteen? Oletat, että eläimet eivät ymmärrä, että parittelun toivottu lopputulos on jälkeläiset? Eli nisäkkäät parittelevat miksi?
Minä oletan, että savannilla on tiedetty jo aikoja sitten, mihin seksi johtaa. Mukavana plussana, se tuntuukin ihan kivalle.
Vauvakuume, en tiedä mitä se tarkoittaa. En ole tietääkseni kertaakaan vaahdonnut vauvakuumeesta tai väittänyt tietäväni siitä mitään. Olen ainoastaan todennut, että eliöillä on tarve lisääntyä.

 

[QUOTE="friday";30424200]Tämä ei taida olla mikään vastaus ketjun kysymykseen.[/QUOTE]Ei niin. Se on vastaus siihen viestiin, jota lainasin.

 

[QUOTE="M33";30424173]Tuleeko sinulle todella yllätyksenä, että ihminen voivat tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä hänelle on parasta, eikä vain sen mukaan, minkälainen fiilis hänellä on? Meillä kaikilla on kuitenkin etuotsalohko ihan käyttöä varten.[/QUOTE]

Tästä lähtisin kyseenalaistamaan heti sen, että miten usein ihminen oikeasti TIETÄÄ mikä hänelle on parasta? Ja onko parasta mennä kaikessa järkeilyn mukaan. Vai onko sittenkin parempi TUNTEA mikä on hänelle parasta?

Eli siis vaikka mä järjellä tietäisin, että tä on nyt hyvä juttu ja näin pitää tehdä, mutta musta ei tunnu sitten yhtään hyvälle... niin mikä on oikein?

 

[QUOTE="M33";30424224]Ei niin. Se on vastaus siihen viestiin, jota lainasin.[/QUOTE]

Hyvä. Olisin pitänyt melko kapeaotsaisena sellaista henkilöä, joka väittää että lapsia ei voi hankkia järkiperustein.

 

Eli siis väitätkö sä, että lisääntyminen on eliöillä tarpeetonta, eikä sellaista viettiä ole?

Totesin, ettei ihmisellä ole mitään lisääntymisviettiä. Olisi tavattoman epäkäytännöllistä, jos kaikkeen inhimilliseen toimintaan tarvittaisiin motiiviksi jokin vietti. Pitäisi olla urheiluvietti, small talk -vietti, vastavuoroisuusvietti, pukeutumisvietti ja niin edelleen. Onneksi olemme etuotsalohkolla varustettuja suunnitteluun, harkintaan ja ennakointiin kykeneviä eläimiä, joille harkinnan, ajattelun ja arvopohdinnan kaltaiset kognitiot ovat lajityypillisiä ominaisuuksia.

 

Mitä järkeä on yhtään missään? Miksi kaikki ei hanki lapsia? Miksi joku ei tapa itteään? Miksei kaikki vedä kaikkia hirteen - tai turpaan? Miksi minulla on lapsia? Miksi menin naimisiin ja sänkyyn mieheni kanssa tietäen, että voisin saada lapsia? Tai mitä jos en tiennytkään? Oliko se nyt hyvä vai huono juttu? MIKSI meillä NYT on nuo lapset? Mitä jos haluan lapsista huomenna eroon ja kaduttaa ylihuomenna lasten hävittäminen? Mitä jos teen lisää lapsia tilalle? Mitä jos se ei enää onnistukaan? Mitä sitten?!?

Miksi ihmisen pitää tietää mihin seksi johtaa? Miksi ei pidä? Miksi miksi miksi?

Meidänkin pojalla on kyselyikä. Äiti ei tiedä kaikkee. Tuskin mitään. Tai sitäkään.

 

[QUOTE="M33";30424119]Edellä todettiinkin, ettei mitään lisääntymisviettiä ole olemassakaan. Mihin eläin sellaista tarvitsisi? Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat hoitaneet homman kotiin miljoonien vuosien ajan. Evoluution historiassa tämä parin ihmissukupolven jakso, jona seksi ei välttämättä johdakaan lisääntymiseen, on pelkkä silmänräpäys. Ei siinä ajassa mitään uusia viettejä kehity.[/QUOTE]

Hoivavietti (jos ei lisääntymisviettiä ole) on itselleni ainakin se suurin tekijä. Ei tarvitse kun nähdä koiranpentu tai lapsi niin olen sulaa ja se kyllä tulee ihan sisäsyntyisesti. Pikkutyttönä leikittiin nukeilla, ei mikään muu voittanut sitä! Ne nuket piti tuoda ruokapöytäänkin.
Hoivavietti ei ole mikään pikkujuttu naiselle.

 

Vieläkö tuo jaksaa vaahdota?!

Elä sitä omaa eläintentäyttämää elämääsi äläkä täällä riehu!!

 

[QUOTE="M33";30424235]Totesin, ettei ihmisellä ole mitään lisääntymisviettiä. Olisi tavattoman epäkäytännöllistä, jos kaikkeen inhimilliseen toimintaan tarvittaisiin motiiviksi jokin vietti. Pitäisi olla urheiluvietti, small talk -vietti, vastavuoroisuusvietti, pukeutumisvietti ja niin edelleen. Onneksi olemme etuotsalohkolla varustettuja suunnitteluun, harkintaan ja ennakointiin kykeneviä eläimiä, joille harkinnan, ajattelun ja arvopohdinnan kaltaiset kognitiot ovat lajityypillisiä ominaisuuksia.[/QUOTE]

Urheiluvietti - luontainen tarve liikkua
Small talk vietti- sitä kutsutaan sosiaalisuudeksi. Ihmiset ovat lauma- eläimiä.
jne.
olemme kyllä kykeneviä suunnittelemaan ja harkitsemaan, muttei se siltikään poista sitä, että toimimme eläimellisten viettien pohjalta.

Vai valitsitko sinä esim. kumppanisi järkiperustein?

 

Tästä lähtisin kyseenalaistamaan heti sen, että miten usein ihminen oikeasti TIETÄÄ mikä hänelle on parasta? Ja onko parasta mennä kaikessa järkeilyn mukaan. Vai onko sittenkin parempi TUNTEA mikä on hänelle parasta?

Eli siis vaikka mä järjellä tietäisin, että tä on nyt hyvä juttu ja näin pitää tehdä, mutta musta ei tunnu sitten yhtään hyvälle... niin mikä on oikein?

Tunteen ja järjen jyrkkä vastakkainasettelu on kulttuurinen ilmiö, jolle ei ole mitään psykologista tai biologista perustetta. Kumpikin on osa ihmismielen toimintaa.

Tunteet muodostavat mielen signaalijärjestelmän kulmakiven, ja niiden tehtävä on mm. estää meitä tekemästä typeryyksiä, auttaa meitä puolustautumaan vaaran uhatessa tai varoittaa meitä, kun muut ovat loukkaamassa rajojamme.

Tunteet ovat hyödyllisiä mutta valitettavasti ne eivät ole aina tarkkoja tai tarkoituksenmukaisia. Saatamme säikähtää katkennutta oksaa siinä kuin käärmettäkin, hullaantua huumeidenkäyttöön tai tuntea perusteetonta ja voimakasta mustasukkaisuutta niin, että ihmissuhteemme kärsivät.

Onneksi ihmisellä on myös huomattavasti myöhemmin kehittyneitä kognitiivisia kykyjä kuten mahdollisuus omien arvojen tiedostamiseen, päättelyyn, tulevaisuuden ennakoimiseen ja eri vaihtoehtojen puntarointiin. Ilman niitä ihminen olisi pelkkien tilapäisten tunneoikkujensa ohjailtavana ilman pysyvien elämänarvojen ja harkinnan tuomaa vakautta.

 

Hoivavietti ei ole mikään pikkujuttu naiselle.

Joillekin naisille se on iso juttu, toisille pieni. Kaikki eivät lapsenakaan perusta nukkeleikeistä tai saa hoivaamisesta mitään ertyistä tyydytystä. Ja sama pätee tietenkin miehiin.

 

Vai valitsitko sinä esim. kumppanisi järkiperustein?

Tietysti. On järkevää valita kumppanikseen ihminen, johon tuntee romanttista ja seksuaalista vetoa, jonka kanssa persoonallisuudet sopivat hyvin yhteen, jonka huumorintajua arvostaa, jolla on ihailtavia ominaisuuksia, joka arvostaa elämässä samoja asioita ja joka haluaa samanlaista tulevaisuutta kuin itsekin. Kaikkea tätä tarvitaan.

Jos kumppanin valitsee pelkästään romanttisen vetovoiman perusteella, suhde on aika ohuella pohjalla. Mitä sitten, kun parin vuoden päästä toinen kertoo haluavansa kolme lasta ja omakotitalon Keuruulta läheltä seurakuntakotia, ja itse haluaa elää lapsetonta elämää Amsterdamin swinger-skenessä?

 

Mutta miksi ei hoivata koiraa tai kissaa? Mieti kuinka paljon luonnonvaroja menee siihen, että saat muutaman vuoden hoivata jotain vauvaa? Se vauva elää sen jälkeen vielä 70 vuotta. Kannattaako?

Koira ja kissa hankitaan useimmiten eri tarpeeseen kuin lapsi. Lapsia hankitaan, koska ihmiset haluavat olla äitejä ja isiä, he haluavat kokea vanhemmuuden ja elää lapsiperhe-elämää. Lemmikin hankkimiseen on vähän eri syyt. Monihan hankkii molemmat. Ei lapsia hankita pelkästä hoivaamisen halusta.

"Vauva elää 70 vuotta" - hauska provo.

 

Olisiko liikaa vaadittu jos joskus vaivaisitte päätänne hetken? Ok. Selitä nyt sitten minulle miten tämä "lisääntymisvietti" toimii. Mitä ihminen tekee silloin kun häneen iskee vauvakuume?

No muutama tuttavani on varannut ajan Väestöliittoon. Muut jättävät ehkäisyn pois. "Vauvakuume" on huono sana, ja on ihan yhdentekevää, onko se kulttuurinen vai biologinen ilmiö. Kuitenkin kyse on halusta saada lapsi. Väittäisin, että jos se on kulttuurinen ilmiö, niin vielä vähemmän biologinen ilmiö on halu ottaa lemmikki. Se jos mikä on kulttuurinen ilmiö. Mutta mitä siitä?

 

Mitä helvetin lähdeviitteita? Jos sinä väität, että vauvakuume on olemassa, niin laita itse tutkimustietoa.

Lähdeviitteitä väitteillesi, että lisääntyminen on vain seksin sivutuote ja nämä kaksi ovat toisistaan irrallisia ilmiöitä. Minkä tutkimuksenalan piirissä ajatellaan näin, muualla kuin sinun päässäsi siis?

 

AivanSama, voidaanko muka todella sanoa, että kaikilla ihmisillä on lisääntymisvietti? Oletko sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä on tarve/halu tehdä lapsia ja velat vain tietoisesti ignooraavat tämän halun? Onko minullakin lisääntymisvietti, kun en ole koskaan kokenut minkäänlaista halua saada lapsia tai tulla raskaaksi? Vauvakuume on minulle vieras käsite enkä omista minkäänlaista hoivaviettiä.

 

Kaikilla ei varmasti ole lisääntymisviettiä tai halua lisääntyä. Lisääntymisvietti kytkeytyy toki seksiin siten, että ovulaation aikaan tekee enemmän mieli seksiä - mutta tämä ei silti liity vain lisääntymiseen. Se ei nimittäin tapahdu vain heteronaisilla, vaan myös lesboilla, jotka eivät halua olla miesten kanssa. Nykyihmisen kohdalla biologia ja hormonit ovat vain yksi osa palapeliä, ja ns. vauvakuume voi olla monen eri asian tuotos.