Mitä tekisit jos 13v suutuspäissään sanoisi haluavansa pois kotoa?

Ja jos kysyisit, että lastenkotiinko ja vastaus olisi, että ihan minne tahansa paitsi tänne.

Tai haluaisi muuttaa mahdollisimmat kauas sinusta?

Kaksi kertaa tehnyt saman "tempun" ja molemmilla kerroilla reagoin itse yhtä voimakkaasti. Suunnilleen pakkaan jätkän tavarat ja sanon että no muutahan sitten.

Nyt on paha mieli

 

No meillä varmaan aikanaan sanoikin noin. Suutuspäissään. Taisin kysäistä, että pakataanko yhdessä

Nykyään aikoo kuulemma asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Ajat muuttuvat

 

Mun vanhemmat ei tehneet mitään. Jatkoivat sitä mitä olivat tekemässä tai alkoivat keskenään puhumaan jostain ihan muusta. Ajattelin toimia itse samoin, jos meillä lapset on joskus tuota mieltä kiukuspäiteen. Toimi meinaan yllättävän hyvin

 

Kyllä neiti 13v on useamman kerran sanonut muuttavansa isänsä luo. Eka kerran sanoin, että ala vaan pakkaamaan, niin lähen viemään....sen jälkeen en oo suuremmin kommentoinu..

 

Varmaan vastaisin jotain tyyliin "uskon sen" tai "kuulen kyllä mitä sanot", niin tyynesti kuin mahdollista. Ja palaisin aiheeseen myöhemmin tilanteen rauhoituttua! Että miksi sanoi noin, mitä oikeasti ajattelee, miksi kokee että kotona on paha olla, vai oliko se vain liioittelua.

Itse olen aloittanut tuon huutamisen myös 13-vuotiaana. Muutin pari viikko 18-vuotispäivän jälkeen ja takasin en mene ellei ole ihan pakko. Kuulostaa utopistiselta kun jotkut asuu vapaaehtoisesti remppaevakossa vanhemmikkaan tms., kammottava ajatus. Eikä mun vanhemmat olleet mitään rappiojuoppoja lapsenhakkaajia, eipä vaan ollut olo että olisivat kuunnelleet tai välittäneet.

 

No minä tosiaan aloin viskelemään jätkän tavaroita säkkiin

Tuli äärimmäisen paha mieli. Sovittiin jo ja halattiin, mutta paha mieli vaivaa siltikin. Menin liian pitkälle viskellessäni tavaroita. Ikuiset traumat varmaan riehuvasta äidistä

 

Sanoisin varmaan "jaha." Mistä ap hermostuit?

 

^ Enpä usko. Kyllä aikuinenkin saa suuttua, muuten lapsen saama malli ja tavoite on aika epäinhimillinen ja kohtuuton. Pääasia että sovitte ja puhutte. Täydellinen välinpitämättömyys / ohittaminen on paljon pahempi vaihtoehto kuin ylireagointi.

 

Vastaukseni oli siis ap:lle.

 

[QUOTE="a.p";30419077]No minä tosiaan aloin viskelemään jätkän tavaroita säkkiin

Tuli äärimmäisen paha mieli. Sovittiin jo ja halattiin, mutta paha mieli vaivaa siltikin. Menin liian pitkälle viskellessäni tavaroita. Ikuiset traumat varmaan riehuvasta äidistä[/QUOTE]

No mie taas ajattelen, että oppii lapsi itsekin (tai varhaisnuori oikeastaan), ettei ihan mitä vaan voi suustaan laskea. Ja kun asia on sovittu en sitä suuremmin enää murehtisi.

Itse sanoin, kun tilanne rauhoittui, että kyllä minulle niin iso ikävä tulisi, jos oikeasti muuttaisit, ettei tosikaan.

 

Sanoin itsekin jotenkin noin vanhemmilleni 14-vuotiaana. En muista, miten reagoivat, mutta varmaankin vähätellen, niin kuin usein ongelmiini reagoivatkin. Mielestäni se on huono tapa, koska sellainen ei opeta vastuuta sanoista ja teoista, ja tulee lapselle sellainen olo, etten ole tärkeä eikä mun asioilla ole väliä tässä maailmassa. Jos pystyisin olemaan oikein hyvä äiti, niin oman lapsen kohdalla ottaisin asian käsittelyyn, sitten kun mieli on rauhoittunut molemmilla. Sanoisin vaikka, että tästä puhutaan lisää kohta ja tämä ei jää tähän tms. kunhan välittyisi se viesti, että otat lapsen tosissaan.

 

En muista onko meillä vielä sanottu noin, ei varmaan mutta sitten kun sanotaan niin kiukuissani varmaan vastaa että tervemenoa Vaikka ei sais kun ei meidän teini ainakaan mihinkään oo oikeasti menossa eikä sillä oo edes paikkaa mihin uhkaisi muuttavansa.

 

Minä sanoisin jotain siihen tyyliin, että tykkään susta niin paljon, etten halua, että muutat vielä pitkään aikaan mihinkään. Meillä tosin tämmöiset purkaukset ovat antaneet odottaa itseään. Esikko nyt 14v ja kakkonen 12v. Tolta kakkoselta saattaa vielä tulla kaikenlaista, mutta esikoisesta en usko. Saapahan nähdä

 

. Kuulostaa utopistiselta kun jotkut asuu vapaaehtoisesti remppaevakossa vanhemmikkaan

Mitä tämä tarkoittaa, remppaevakko ja vanhemmikas tässä yhteydessä?

 

Keskimmäinen poika oli 12 kun kuulin samaisen lauseen äksypussin suusta..Kävelin avaamaan oven ja sanoin että jättää avaimen sitten pöydälle..Lähti ulos,mutta matka päättyi porraskäytävään..ylävaraston rapputasanteelle jäi istumaan..tuli vartin päästä takasin ja pyysi anteeksi.

Kyllähän se kirpasee,en kiellä..

 

Minä olen tuollaisessa tilanteessa kertonut ymmärtäväni muuttohalut ja todennut, että saat muuttaa isompana, mutta nyt et vielä pysty asumaan yksin. Ja esittänyt sitten joitain elämän realiteetteja esim. vuokran maksuun ja lastensuojeluun liittyen. Vielähän tuo asuu kotona ja opiskelee, vaikka on jo täysi-ikäinen.

 

Meillä tota kuulee harvasepäivä. Reagoin miten millonkin. Riippuu riidan laadusta ja siitä millä tyylillä teini sen sanoo, onko vaan heitetty suusta jotai vai tarkottaako jotain. Saatan sanoa että Minä kyllä haluaisin pitää sinut kotona, mutta jos näin päätät niin autanko pakkaamaan? Tai sit sanon vaan että Taasko muutat? Heippa! Tai saatan ihan tehdä keskustelun, minne lähdet? Millä rahalla? Mitä aiot syödä ku rahat loppuu? Kuka sut elättää?

 

Remppaevakko vanhemmiLLaan (kirjoitusvirhe oli) tarkoitti sitä jos aikuinen, vanhempiensa luota muuttanut lapsi palaa asumaan väliaikaisesti vanhempiensa luo esimerkiksi oman kodin remontin takia. Ja liittyi asiaan omakohtaisena esimerkkinä niin, että ei se vanhempien kodista pois toivominen AINA ole vain teiniangstia ja itsenäistymisuhoa, vaan joskus vanhempien seurassa on paha olla. Tämä siis kannustukseksi puhumaan sen nuoren kanssa eikä vain mitätöimään, ettei nuori oikeasti tunne/ajattele niin.

 

Meillä 13 v poika ja muutaman kerran on uhannut muuttaa kotoa, en reagoi ja asia unohtuu, normaalia teiniuhoa siis...

 

Kiitos palsta, tuli paljon parempi mieli sanoistanne

 

Siis mitä ihmettä? Niin moni sanonut reagoivansa täysin välinpitämättömästi tuollaiseen, se on totaalisen väärä tapa. Teini koittaa sanoa että hänellä on paha olla ja te vastaatte sanomalla että ei kiinnosta.
Tsiisus!
Miksei voi vaikkapa sanoa että minulle tulisi kova ikävä jos lähtisit ja teinin rauhoituttua keskustella siitä miksi teini sanoi noin.

 

Suosittelen kirjaa Toimiva perhe (Thomas Gordon), antaa eväitä tällaisiin tilanteisiin. Mutta ottaisin viestin vakavasti. Kuuntelisin mitä lapsi haluaa sanoa. Kertoisin miltä minusta tuntuu, kun lapsi sanoo noin. En syyttelisi, vähättelisi tai alkaisi marttyyriksi.

 

Aikuisen ei kannata provosoitua.

 

Kyllä mekin sisarukset jossain kohtaa julistettiin että muutetaan lastenkotiin kun mutsi oli aika natsi säännöissä. Ei tullu mieleen että muuallakaan tuskin ois saanu olla vapaasti. Ei siitä kotona mitää kamlaa seurannu ja nyt aikuisena ollaa naurettu äitin kanssa sitä myrskyisää kolmikon murkkuikää. Hyvähän se oli että meistä oikeasti välitettiin ja oli ne säännöt.
Sitä vielä ootellessa sanooko oma kersa muuttoaikeita joskus.

 

On meillä joku noista teineistä jossain välissä voinut niin sanoakin. Esikoinen 19v asuu kyllä jo poissa kotoa, mutta tässä pyörii vielä 16v tyty ja 13v poju. Taidettiin puhua asiasta ihan konkreettisten seikkojen kautta: missä asuisit, millä rahalla eläisit yms. Meillä isäntä pilke silmäkulmassaan keskusteluttaa noita siten, että vetää mielikuvaharjoitukset ihan mahdottomiin sfääreihin ja sillä keinoin saa ajatukset järkevöitymään ja usein myös huumorin mukaan keskusteluun.

Ja onkohan sun 13v nähnyt tämän: HEI TEINI-IKÄINEN! - Mediakingi