Mitä tekisit jos 13v suutuspäissään sanoisi haluavansa pois kotoa?

Eiköhä tuo lie ihan normaalia jokseenkin joka perheessä.meillä on tainnut olla tuo erityislapsi ainut, joka ei oo uhannut kertaakaan muuttavansa pois. Mä oon vaan kysynyt, että mihin lapsi on menossa ja näyttänyt matkalaukun. Siinä vaiheessa on mieli kummasti muuttunut

 

Mä olen vaan sanonut, että siellä lastenkodissa ei varmasti ole ainakaan löysemmät säännöt kuin meillä kotona. Lisäksi olen sanonut, että tuntuu kurjalta tuollaiset puheet koska todellisuudessa meillä kotona on asiat kuitenkin aika hyvin, kun ihan oikeasti on lapsia joilla on kotona asiat tosi pahasti ja heillä on sitten ehkä parempi jossain muualla. Rauhoituttuaan lapsi on aina pyytänyt anteeksi noita puheitaan, ja ihan selvästi ajatellut asiaa.

 

No ihan normaalia murrosikäisen uhoamista Minä oon vaan todennu jotain sellasta, että "hyvä on, mutta mihin meinasit mennä? Millä rahalla saat katon pään päälle, kuka laittaa ruuat kun et osaa kokata, kuka pesee pyykit, siivoaa jne?"

 

Käytin tuota samaa lainia muistaakseni itse aika usein teininä. Muita vakkareita oli "en olis halunnu syntyä tähän perheeseen", "oot maailman huonoin äiti" ja "vihaan kaikkea mun elämässä ja haluun kuolla pois" .

Asuin kiltisti kotona opiskelujen alkuun asti ja näen vanhempiani monta kertaa viikossa vaikka olen jo kolmekymppinen. Eli ei syytä huoleen, huolestu vasta jos lapsesi on tuota mieltä vielä parikymppisenä!

 

No en ainakaan toivottavasti osottas ovea. Toivon todella olevani siinä vaiheessa turvallinen aikuinen ja ohittasin tuon uhmailun tyynesti ilman nuoren nolaamista matkalaukuilla. Asiasta voitaisiin keskustella sitten kun nuori on rauhottunut, jos edelleen haluaa jonkun epäkohdan tuoda ilmi.