Entä jos ei liiku paljo missään? :snotty:
En nyt sentään. Ei se kannata.Sähän voisit soittaa jatkuvasti jotain poliisia, palomiestä, huoltomiesta tai pitsakuskia paikalle. Jospa jonkun kanssa tärppäis.
Puhuinko aikuisista lapsista?Mitä ne aikuiset lapset siihen vaikuttaa?
Toisethan saattaa erota jo siinä vaiheessa kun on raskaana.No... melko harvalla 40+ on ihan pieniä lapsia ja jos on, niin eiköhän suhdekin ole niin tuore, että siitä ei ole ehtinyt erota.
Kouluikään tai teineksi ehtineet lapset taas eivät ole niin vanhemmassaan kiinni etteikö parinhaku onnistuisi.
Ulkonäkö ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Huomiota voi saada enemmän, mutta se jää aika lyhytkestoiseksi, kun kauniin kuoren alta paljastuu joku täysi urvelo. Sen jälkeen sitä ihmetteleekin, että mistä kohtaa toi edes näytti hyvälle.No miehet katsovat ulkonäköä enemmän ja täten kauniimmat saavat eniten huomiota ja mahdollisuuksia ihan kaikkialla mutta erityisesti baariympäristössä.
Mun nähdäkseni kylät on pullollaan hyviä miehiä. Niitä on ihan valtavasti. Ongelma on vaan se, että ootko sinä riittävän hyvä sille, jonka haluat, jotta sekin haluaa olla sulle hyväHyvää miestä on aika vaikea löytää.
Näinpä.Mun nähdäkseni kylät on pullollaan hyviä miehiä. Niitä on ihan valtavasti. Ongelma on vaan se, että ootko sinä riittävän hyvä sille, jonka haluat, jotta sekin haluaa olla sulle hyvä
((( lisäys: En siis tarkoita sitä, että joku ei olisi ihmisenä riittävän hyvä, vaan lähinnä sitä, että kun oikeanlaiset ihmiset ajautuu yhteen, siitä seuraa hyvää ja kummallakin on tarve olla vähän parempi, kuin onkaan )))
Aika pitkälti näin.Näinpä.
Ja pikemminkin siten, että kun se ei näy mitenkään päällepäin kenen kanssa ne kemiat natsais, niin aikaa tärvääntyy uskon loppumiseen asti niihin lopulta kiinnostamattomiin.
Tule Kalajoen juhannusfestareille. Oon Arska ja voit vaikka huudella mua siä niin näytän hyvän paikan missä voit sellaisen saada ainakin festareiden ajaksiAika pitkälti näin.
Koko hommaa sotkee vielä tarve löytää se joku. Jotkut haluaa sen jonkun niin kovasti, että jäävät roikkumaan sellaisen perään, joka ei oikeasti ole kovinkaan rakastunut. Eikä ne koskaan rakastu, vaikka sitä kuinka yrittäisi sopeutua ja muokkaantua toisen mieliksi.
Itse olen aikanani kohdellut miehiä varmaan huonosti ja kylmästi. Mulla oli tarve löytää se "oikea". Siinä tuli kokeiltua jos jonkinlaista boyfriendiä. Minä olin aivan varmasti se paska tyyppi niissä suhteissa, koska ne ei olleet miehiä, joiden takia minä olisin halunnut olla se "vähän parempi" ihminen. Ne miehet oli aivan varmasti, aivan ihania ja mukavia ja ne olisi olleet oikein hyviä kumppaneita... mutta kun ne ei olleet mun mies
Tänään olen onnellinen siitä, etten jäänyt kenenkään kumppaniksi siksi, että se on ihan hyvä, vaan viimein löysin sen, jota ilman en haluaisi olla, vaikkakin se on totaalinen mulkku välillä
Aika pahasti olet hakoteillä. Olin juuri luokkakokouksella ja siellä suurimmalla osalla meistä yli nelikymppisistä oli pieniä lapsia. Moni oli opiskellut pitkään ja luonut ensin uraa ja aloittanut lasten teon vasta myöhemmällä iällä. Osa nuorena aloittaineista oli pykännyt iltatähden ja muutama oli toisella kierroksella ja tehnyt uuteen suhteeseen vielä yhteisen lapsen. Suurimmalla osalla oli pitkät parisuhteet.No... melko harvalla 40+ on ihan pieniä lapsia ja jos on, niin eiköhän suhdekin ole niin tuore, että siitä ei ole ehtinyt erota.
Kouluikään tai teineksi ehtineet lapset taas eivät ole niin vanhemmassaan kiinni etteikö parinhaku onnistuisi.