Voiko etäisän uutta sanoa oikeasti äitipuoleksi?

Mitä mieltä olette, voiko etäisän uutta naisystävää kutsua äitipuoleksi. Näkevät lasta ainoastaan joka toinen viikonloppu, eivät vietä lapsen kanssa koskaan lomia yhdessä

Näin on siis tapaamissopimukseen kirjattu. Isä ei halunnut nähdä lastaan muutoin kuin joka toinen viikonloppu. Kaikki mahdolliset pyhät lapsi äidillään (joulu, uusvuosi, juhannus jne.. ) , samoin kaikki mahdolliset lomat. Ainoat tapaamiset siis vain noina viikonloppuina.

Eli tuo ns. yhteiselo heidän kanssaan tosi vähäistä lapsen kannalta, eihän tuossa ajassa niin isä, kuin tuo uusi nainenkaan ehdi tutustumaan lapseen kunnolla, saati tejkemeään mitään asioita yhdessä.

 

Ihan yhtälailla voi sanoa jopa äitiksikin, opetetaan niitä lapsia sanomaan äidin uutta miesystävääkin isäksi.

 

Etäisän uusi puoliso todellakin on äitipuoli eikä tämä millään tavalla liity siihen miten usein lapsi tapaa isänsä.

 

Kai lapsi saa itse päättää, miten nimittää.

 

Kai lapsi saa itse päättää, miten nimittää.

Ja uusi äiti(puoli) voi päättää miten hän nimeää itseään facebookissa ja blogissaan.

 

Ei voi. Lapsella voi olla äiti- tai isäpuoli vain silloin kun biologinen vanhempi on kuollut ja vanhemmalla on uusi puoliso. Ei todellakaan ole äitipuolta, jos on oma äiti kotona.

 

Ei voi. Lapsella voi olla äiti- tai isäpuoli vain silloin kun biologinen vanhempi on kuollut ja vanhemmalla on uusi puoliso. Ei todellakaan ole äitipuolta, jos on oma äiti kotona.

Entäs kun lähivanhempi ottaa uuden puolison? Lapsi ei voi kutsua äidin kanssa eläävää ja lasta kasvattavaa miestä isäksi niin kauan kun bioisä on elossa?

 

Musta on kyllä todella naurettavaa kutsua äitipuoleksi ketään tuollaista, joka ei edes tunne lasta kunnolla :O eikä edes vietä tämän kanssa aikaa, saatika muuten ole kiinnostunut lapsesta.

On kyllä täysin liioiteltu nimitys ihmisestä, joka vaan hengaa lapsen isän kanssa Kyllä äitipuoli-nimitys pitäisi jollain tavalla edes ansaita -ja nimenomaan lapsen näkökulmasta! Mielestäni äiti nimitys liittyy sellaiseen, joka sisältää rakkautta, läheisyyttä, luottamusta ja hoivaa yms..

 

Entäs kun lähivanhempi ottaa uuden puolison? Lapsi ei voi kutsua äidin kanssa eläävää ja lasta kasvattavaa miestä isäksi niin kauan kun bioisä on elossa?

No eihän tämä mies ole lapsen isä ja koska lapsella se isä on kuitenkin niin ei mitään isäpuoltakaan ole. Kukin ajattelee tavallaan, mutta itse ajattelen ainakin että on melkoinen loukkaus vanhempaa kohtaan jos alkaa näitä isä- ja äitipuolia löytymään sieltä täältä.

 

No eihän tämä mies ole lapsen isä ja koska lapsella se isä on kuitenkin niin ei mitään isäpuoltakaan ole. Kukin ajattelee tavallaan, mutta itse ajattelen ainakin että on melkoinen loukkaus vanhempaa kohtaan jos alkaa näitä isä- ja äitipuolia löytymään sieltä täältä.

Eipä ihme että eroperheiden lapsilla on vaikeata kun kaikki pyörii biovanhempien herkän egon ympärillä.

 

Ei voi. Lapsella voi olla äiti- tai isäpuoli vain silloin kun biologinen vanhempi on kuollut ja vanhemmalla on uusi puoliso. Ei todellakaan ole äitipuolta, jos on oma äiti kotona.

Jonninjoutavaa paskaa.

 

Onpas hajontaa mielipiteissä :O Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos lapsen suhde etäisän ja tämän uuden naisen kanssa perustuu ainoastaan joka toinen viikonloppu - tapaamisiin, niin silloin on täysin turhaa ja aiheetonta kutsua tuota naisystävää lapsen äitipuoleksi.

Tilannehan olisi toinen, jos olisi vaikkapa viikko-viikko systeemi, ja uusi nainen osallistuisi aktiivisesti lapsen kanssa puuhailtaviin ARJEN asioihin, eikä vain viikonloppuisin vietettäviin lomahetkiin, josko edes niihinkään.

Silloin ehkä saattaisi jo kutsua uutta naista äitipuoleksi. Olettaen, että ovat olleet suhteessa jo pidemmän aikaa isän kanssa ja suhde olisi vakiintunut. Oleellista olisi myös, kuinka paljon uusi kumppani olisi kiinnostunut miehen lapsesta.. Sama tietysti pätee myös näihin ns. isäpuoliin ja äitien uusiin kumppaneihin

 

Tilannehan olisi toinen, jos olisi vaikkapa viikko-viikko systeemi, ja uusi nainen osallistuisi aktiivisesti lapsen kanssa puuhailtaviin ARJEN asioihin, eikä vain viikonloppuisin vietettäviin lomahetkiin, josko edes niihinkään.

Luuletko että lasta kiinnostaa miten lasket tunnit ja viikot ja missä äitipuolen raja sinun mielestäsi käy? Isän uusi puoliso saattaa vielä jonain päivänä olla hyvinkin tärkeä ihminen lapsen elämässä ja sinun suhtautumista ei unohdeta.

 

No, mun mieheni ei ole mun lasteni isä, lapsilla on ihan olemassaoleva, muualla asuva isä jota tapaavat isän toiveesta kolmen viikon välein viikonloppuisin. Mun miestäni lapset eivät kutsuisäksivaan etunimeltä, vaikka mies on käytännössä kasvattanut lapset, sillä pienempi ei edes muista aikaa muunlaisena perheenä.
Enkä minä ole mieheni lasten äiti, enkä edes halua olla. Eikä tarvitse, kyllä heilläkin ihan oma äiti on olemassa.
Miksi ihmeessä medän pitäisi ruveta käyttämään äiti ja isä-nimityksiä

 

Niiin, huoh. Lapsi sen verran pieni, että on jo isänsä käynyt etäiseksi, kun tapaamiset noin harvassa. Ja jos ajatellaan, että oma isä on etäinen lapselle, niin miten kummassa isän uusi heila sitten voisi olla jotenkin kauhean tärkeä!

Ensinnäkin isälläänhän he viettävät aina lomaa, ei koskaan sitä normiarkea, mitä lapsiperheessä vietetään. Eihän silloin tämä uusi, ennestään lapseton naikkonen edes tiedä, millaista äitinä olo on!

Se, että isällä voi viikonloppuisin valvoa iltamyöhään, nukkua aamulla pitkään ilma aamuherätyksiä jne.. ilman minkäänlaisia vastuita lapsen hyvinvoinnista, niin EN TODELLAKAAN kutsuisi tuollaista naista äitipuoleksi!

 

Niiin, huoh. Lapsi sen verran pieni, että on jo isänsä käynyt etäiseksi, kun tapaamiset noin harvassa. Ja jos ajatellaan, että oma isä on etäinen lapselle, niin miten kummassa isän uusi heila sitten voisi olla jotenkin kauhean tärkeä!

Ensinnäkin isälläänhän he viettävät aina lomaa, ei koskaan sitä normiarkea, mitä lapsiperheessä vietetään. Eihän silloin tämä uusi, ennestään lapseton naikkonen edes tiedä, millaista äitinä olo on!

Se, että isällä voi viikonloppuisin valvoa iltamyöhään, nukkua aamulla pitkään ilma aamuherätyksiä jne.. ilman minkäänlaisia vastuita lapsen hyvinvoinnista, niin EN TODELLAKAAN kutsuisi tuollaista naista äitipuoleksi!

Onko se sinulta pois? Kannattaisi harkita päälääkärillä käyntiä, jos oma ego on noin pienestä asiasta romuna.

 

Se, että isällä voi viikonloppuisin valvoa iltamyöhään, nukkua aamulla pitkään ilma aamuherätyksiä jne.. ilman minkäänlaisia vastuita lapsen hyvinvoinnista, niin EN TODELLAKAAN kutsuisi tuollaista naista äitipuoleksi!

Sinun ei tarvitse kutsua ketään äitipuoliksi. Isä, äitipuoli ja lapsi päättävät keskenään millä nimillä puhuttelevat toisiaan.

 

Niiin, huoh. Lapsi sen verran pieni, että on jo isänsä käynyt etäiseksi, kun tapaamiset noin harvassa. Ja jos ajatellaan, että oma isä on etäinen lapselle, niin miten kummassa isän uusi heila sitten voisi olla jotenkin kauhean tärkeä!

Ensinnäkin isälläänhän he viettävät aina lomaa, ei koskaan sitä normiarkea, mitä lapsiperheessä vietetään. Eihän silloin tämä uusi, ennestään lapseton naikkonen edes tiedä, millaista äitinä olo on!

Se, että isällä voi viikonloppuisin valvoa iltamyöhään, nukkua aamulla pitkään ilma aamuherätyksiä jne.. ilman minkäänlaisia vastuita lapsen hyvinvoinnista, niin EN TODELLAKAAN kutsuisi tuollaista naista äitipuoleksi!

Siis tuota, kovasti tämä nyt tuntuu käyvän sun päällesi tämä asiaf?

Oletko siis itse sen lapsen äiti vai? Ja kuka sitä isän heilaa kutsuu äitipuoleksi? Hänkö itse vai kuka?

Itse olen sitä mieltä että lapset päättäkööt itse miten nimittävät. Minua on mieheni lasten taholta aina nimitelty vain etunimellä, näin tekevät nykyään myös mieheni lapsenlapset - mieheni on siis se pappa, ja minä olen sanotaan nyt vaikka Sari.

Mieheni aikuiset lapset ovat joskus minua nimitelleet äitipuoleksi, varmaan lähinnä piloillaan. Olen heidän elämäänsä tullut siinä vaiheessa kun ovat jo aikuisia olleet.

Käsittääkseni omat lapseni eivät kutsu isänsä uutta puolisoa äitipuoleksi, mutta jos kutsuisivat, niin sou what.

 

Meillä lapset ovat jo koulussa ja kaveripiirissä on aika paljon eroperheitä ja uusioperheitä. Kyllä nuo aika sujuvasti käyttävät äitipuoli, velipuoli yms. nimityksiä kertomaan toisilleen kuka kukin on. Toki monilla äiti-sanaan liittyy tiettyä herkkyyttä, eikä sitä haluta käyttää kenestä tahansa eikä sallia kelle tahansa.

 

"Onko se sinulta pois? Kannattaisi harkita päälääkärillä käyntiä, jos oma ego on noin pienestä asiasta romuna. "

Taidat siis itse olla myös tuollainen etäisän uusi nainen, vai miksi sinua riepoo, jos en exän uutta naisystävää halua sanoa äitipuoleksi. Siitä on äitiys kaukana, kun vaan pari kertaa viikonloppuisi näkee lasta-eikä edes omaansa

Ei mun nupissa vikaa ole, en vaan halua, että lapsi minulta kyselee, miksi pitää isän uutta kutsua äitipuoleksi

Joten mene ihan itse nuppias korjauttaan!

 

"Onko se sinulta pois? Kannattaisi harkita päälääkärillä käyntiä, jos oma ego on noin pienestä asiasta romuna. "

Taidat siis itse olla myös tuollainen etäisän uusi nainen, vai miksi sinua riepoo, jos en exän uutta naisystävää halua sanoa äitipuoleksi. Siitä on äitiys kaukana, kun vaan pari kertaa viikonloppuisi näkee lasta-eikä edes omaansa

Ei mun nupissa vikaa ole, en vaan halua, että lapsi minulta kyselee, miksi pitää isän uutta kutsua äitipuoleksi

Joten mene ihan itse nuppias korjauttaan!

En ole. Jos jotakuta tässä riepoo, niin se olet sinä. Pieni asia ja koko pikku maailmasi on sekaisin.

 

Ei voi. Lapsella voi olla äiti- tai isäpuoli vain silloin kun biologinen vanhempi on kuollut ja vanhemmalla on uusi puoliso. Ei todellakaan ole äitipuolta, jos on oma äiti kotona.

Mä olen tismalleen samaa mieltä. Puolikkaita on sitten, jos kokonaista ei ole olemassakaan. Ei ole tarvetta mihinkään äiti- tai isäpuoleen, jos se biologinen on olemassa. Miksei se vanhemman uusi puoliso voi vain olla Marjatta tai Pertti? Miksi pitäisi väkisin löytää joku "sukulais"suhde? Ja mitä nämä lapset sitten on vanhempien uusille puolisoille? Lapsipuolia? Mikseivät he voi vain olla "Armin lapsia"?

Mä vielä ymmärrän nuo isä- ja äitipuolet, jos se biovanhempi ei ole koskaan ikinä milloinkaan ollut lapsen elämässä, mutta on kuitenkin elossa. Mutta en muuten. On olemassa isä ja äiti. Äidin mies ja isän vaimo. Armin lapsi ja Pentin lapsi.

 

Mä olen tismalleen samaa mieltä. Puolikkaita on sitten, jos kokonaista ei ole olemassakaan. Ei ole tarvetta mihinkään äiti- tai isäpuoleen, jos se biologinen on olemassa. Miksei se vanhemman uusi puoliso voi vain olla Marjatta tai Pertti? Miksi pitäisi väkisin löytää joku "sukulais"suhde? Ja mitä nämä lapset sitten on vanhempien uusille puolisoille? Lapsipuolia? Mikseivät he voi vain olla "Armin lapsia"?

Mä vielä ymmärrän nuo isä- ja äitipuolet, jos se biovanhempi ei ole koskaan ikinä milloinkaan ollut lapsen elämässä, mutta on kuitenkin elossa. Mutta en muuten. On olemassa isä ja äiti. Äidin mies ja isän vaimo. Armin lapsi ja Pentin lapsi.

Moni nainen kostaa eron jälkeen siten, että opettaa ja vaatii lapsiaan kutsumaan uutta miesystävään isäksi ja bioisää etunimellä.

 

Moni nainen kostaa eron jälkeen siten, että opettaa ja vaatii lapsiaan kutsumaan uutta miesystävään isäksi ja bioisää etunimellä.

Mikä on musta sairasta.

 

Mä en koe, että isä- tai äitipuoli liittyisi millään tavoin siihen, onko biologinen vanhempi elossa vai kuollut. Omassa lähipiirissä isä- tai äitipuoleksi on kutsuttu vanhemman uutta puolisoa, joka asuu ja elää lapsen kanssa samassa taloudessa. Itse en koe olevani äitipuoli mieheni lapsille, jotka käyvät joka toinen viikonloppu (pitkä välimatka). Miehen exällä oli tapana kutsua minua "melkein äitipuoleksi" aina silloin, kun odotti minun tekevän jonkin palveluksen.