Voiko etäisän uutta sanoa oikeasti äitipuoleksi?

Onpas hajontaa mielipiteissä :O Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos lapsen suhde etäisän ja tämän uuden naisen kanssa perustuu ainoastaan joka toinen viikonloppu - tapaamisiin, niin silloin on täysin turhaa ja aiheetonta kutsua tuota naisystävää lapsen äitipuoleksi.

Tilannehan olisi toinen, jos olisi vaikkapa viikko-viikko systeemi, ja uusi nainen osallistuisi aktiivisesti lapsen kanssa puuhailtaviin ARJEN asioihin, eikä vain viikonloppuisin vietettäviin lomahetkiin, josko edes niihinkään.

Silloin ehkä saattaisi jo kutsua uutta naista äitipuoleksi. Olettaen, että ovat olleet suhteessa jo pidemmän aikaa isän kanssa ja suhde olisi vakiintunut. Oleellista olisi myös, kuinka paljon uusi kumppani olisi kiinnostunut miehen lapsesta.. Sama tietysti pätee myös näihin ns. isäpuoliin ja äitien uusiin kumppaneihin

Me ollaan eletty viikko-viikko systeemillä jo pitkästi yli 10v, lapset olivat aika pieniä erotessamme. Molemmilla vanhemmilla uudet vakiintuneet (kesto8v tai yli...) parisuhteet. Molempien uudet puolisot luonnollisesti paljon mukana lasten arjessa, siltikään ei koskaan ikinä milloinkaan ole tullut mieleen, että mun mieheni olis lasten isäpuoli tai isän uusi kumppani äitipuoli....ihan "Seppo" ja "Pirkko"

 

Meillä mieheni poika käy meillä pääasiassa joka toinen viikonloppu plus lomat. Poika kutsuu minua nimeltä mikä on alusta asti ollut selvää. Äitipuoli olen silloin kun selvitetään jollekin ulkopuoliselle kuka olen. Mielestäni olisi hassua jos poika itse kutsuisi minua äitipuoleksi, mutta sellainen kyllä mielestäni olen.
Ei ole siitä kiinni kuinka usein lapsi käy vaan siitä millaiset välit on ja miten lapseen suhtautuu. Poika on ollut vähän päälle vuoden kun olen hänen isänsä kanssa yhteen muuttanut ja alusta asti meillä on ollut läheiset välit. Jos olisi vain joku, jonka kanssa vasta tapaillaan eikä suhde vielä olisi kovin vakava niin mielestäni silloin äitipuoli/isäpuoli ei ole oikea nimitys.
Ja voin sanoa, että meillä ei ainakaan ole mitään lomailua kun poika tulee vaan ihan normiarkea. Vaikka täällä niin kovasti väitettiin ettei se sitä voi olla kun niin harvoin käy.

 

Isän uudesta avo- tai aviopuolisosta voi mielestäni käyttää nimitystä äitipuoli vaikka lapsi ei tätä tapaisi koskaan. Onko kenestäkään tarpeen saati pakko käyttää kyseistä nimitystä on kokonaan toinen asia. Minusta ainakaan se ei ole tarpeen.

 

Mun mielestä se on ihan lapsen asia millä nimellä kutsuu. Meillä miehen lapsi kutsuu mua ihan nimellä, ja se sopii mulle paremmin kuin hyvin.

 

Ei tulisi mieleenkään kutsua uusia kumppaneita äiti-/isäpuoliksi!

 

Minusta nuo puoli-nimet on jotenkin kammottavia. Lapsi kai pääsääntöisesti on lojaali ja rakastaa eniten oikeita vanhempia. Äiti ja isä sanat on hyvin tunnerikkaita, niin hyvässä kuin pahassa. Itse olen kai periaatteessa äitipuoli ja mieheni isäpuoli mutta en ikinä halua tulla kutsutuksi sellaiseksi kuten ei miehenikään. Lapset kutsuvat nimellä. Satunnaisesti olen teinille pilanpäiten keinoemo.

 

Ei mun nupissa vikaa ole, en vaan halua, että lapsi minulta kyselee, miksi pitää isän uutta kutsua äitipuoleksi

Ihan mielenkiinnosta, mitäs sitten lapselle vastasit?

 

no ei hitto... ei kukaan lapsi sano isa/aitipuoli vaan etunimella... haloo. mieheni lapsi kutsuu minua etunimella, samoin eksani eksaa ja se on kaikista Luontevinta. En aio "ansaita" mitaan tittelia puolikkaasymta vanhemmuudesta...

 

Meillä minun tyttäreni kutsuu avomiestä etunimellä (asumme saman katon alla) ja miehen poika kutsuu minua etunimelläni ( asuu enemmän äidillään) ja meidän yhteiset lapset kutsuu meitä tietty isäksi ja äidiksi. Näin on aina ollut ja tulee myös olemaan. Asiasta ei ole edes keskusteltu vaan kutsumiset tulee lapsilta luonnostaan.

 

Meillä mieheni poika käy meillä pääasiassa joka toinen viikonloppu plus lomat. Poika kutsuu minua nimeltä mikä on alusta asti ollut selvää. Äitipuoli olen silloin kun selvitetään jollekin ulkopuoliselle kuka olen. Mielestäni olisi hassua jos poika itse kutsuisi minua äitipuoleksi, mutta sellainen kyllä mielestäni olen.

Jos ulkopuoliselle kerrotaan kuka on niin sanotaan oikein sanottuna, että olen pojan isän uusi puoliso. Äitipuoli -nimityksestä kun saa sen kuvan, että lapsella ei ole äitiä ja olet sen vuoksi äitipuoli.

 

Mä en kyllä nyt oikein ymmärrä miksi ap vedät tästä herneen nenään. Eikö oo ihan sama miksi lapsi ex-miehesi uutta puolisoa kutsuu kunhan se tuntuu hänestä luontevalta? Itse olet lapsen äiti ja varmasti lapselle tärkein ja läheisin ihminen, ei mikään toisen ihmisen "nimi" vie äitiyttäsi pois.

Keskustele ex-miehesi kanssa asiasta mutta älä lapselle sitä ihmettele. Joutuu raukka vielä hankalaan välikäteen.

 

Sari; Ihan mielenkiinnosta, mitäs sitten lapselle vastasit?

Lapselle vastaisin, että se on isän uusi puoliso.

Mun mielestä tuollaisella "jokatoinenviikonloppu" - naisella ei ole mitään tekemistä äityiyden kanssa, joten minusta on väärä luoda lapselle väärää mielikuvaa isän uudesta kumppanista minkäänlaisena äitinä. Äiti on se, joka ottaa vastuuta lapsestaan ja rakastaa pyyteettömästi

 

...minusta on väärä luoda lapselle väärää mielikuvaa isän uudesta kumppanista minkäänlaisena äitinä.

Äitipuoli = isän uusi vaimo
Vaimo = miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
Lähde; sivistyssanakirja

"Vanhemmuutta on neljää eri laatua; on biologista, juridista, sosiaalista ja psykologista vanhemmuutta. Uusperheessä isä- ja äitipuolet on vähintään sosiaalinen vanhemmuuden suhde lapsipuoleensa, riippuen lasten ja biologisen vanhemman välisestä etäsuhteesta tai lähisuhteesta."
Äitipuolet ja isäpuolet uusperheessä - Väestöliitto

Määritelmien mukaan kyse on siis äitipuolesta, miksi haluaisit antaa siitä asiasta väärää tietoa lapselle. Voi toki kertoa lapselle että useinkaan isän uutta kumppania ei kutsuta äitipuoleksi, etkä sinä haluaisi että lapsi tuota nimitystä hänestä käyttää.

 

Sari; Ihan mielenkiinnosta, mitäs sitten lapselle vastasit?

Lapselle vastaisin, että se on isän uusi puoliso.

Mun mielestä tuollaisella "jokatoinenviikonloppu" - naisella ei ole mitään tekemistä äityiyden kanssa, joten minusta on väärä luoda lapselle väärää mielikuvaa isän uudesta kumppanista minkäänlaisena äitinä. Äiti on se, joka ottaa vastuuta lapsestaan ja rakastaa pyyteettömästi

Siis lapsesi ei ole tämmöistä sinulta kysynyt?

Mikä juttu tää nyt oikeen on? Kuka sanoo äitipuoleksi? Eksäskö?

 

Minusta äiti- ja isäpuoli ovat käteviä termejä, kun pitää selittää perhesuhteita jollekulle ulkopuoliselle. "Minna, joka on mun äitipuoli" tai "joka on mun isän vaimo" ovat ihan samaa sarjaa. Miehelläni on "isän uusi vaimo" joka on ollut kuvioissa 35 vuotta ja ainakin itse puhun hänestä ANOPPIPUOLENA vaikka biologinen anoppikin on ihan hengissä ja mukana kuvioissa. Ei kai kukaan näitä -puoli-sanoja käytäkään puhuttelussa? Itse olen miehen lapselle ns. etä-äitipuoli ollut jo pitkään, aina on kutsunut etunimeltä. Pitäisikin joskus kysyä, miten se sanoo, jos kertoo vaikka kavereilleen jotain minuun liittyvää. Mahdollisesti "se akka"

 

Äitipuoli = isän uusi vaimo
Vaimo = miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
Lähde; sivistyssanakirja

Niin, mitä tuohon sanoa, asuvat yhdessä, eivät ole naimisissa... olleet jotain puolisen vuotta saman katon alla.

Lapsi on toki kysynyt, että mikä se iskällä asuva täti on. Olen vastannu sen mikä naisen nimi on kuten että "pirkko". Isä kuulemma sanoo, että uusi äiti, mikä mun mielestäni on ihan hemmetin väärin!

 

Äitipuoli = isän uusi vaimo
Vaimo = miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
Lähde; sivistyssanakirja

Niin, mitä tuohon sanoa, asuvat yhdessä, eivät ole naimisissa... olleet jotain puolisen vuotta saman katon alla.

Lapsi on toki kysynyt, että mikä se iskällä asuva täti on. Olen vastannu sen mikä naisen nimi on kuten että "pirkko". Isä kuulemma sanoo, että uusi äiti, mikä mun mielestäni on ihan hemmetin väärin!

No joo, munkin mielestä huono läppä isältä, jos se nyt sitten on läppä.

 

Enpä ole vielä koskaan kuullut lapsen huutavan: "äitipuoli, tuu pyyhkimään".

Erään uhmakkaan nuoren miehen kyllä tunsin, joka kutsui isänsä silloista vaimoa "isän tämänhetkiseksi vaimoksi" puhuessaan tästä muille ihmisille, mutta päin naamaa hänkin kyllä taisi etunimeä käyttää.

 

"No joo, munkin mielestä huono läppä isältä, jos se nyt sitten on läppä"

Isän tuntien tuo ei todellakaan ole läppä. Ja kaikille tutuillele ja sukulaisille esittelee uutta kumppaniaan lapseni äitipuolena. Siksipä tuo kyrsii tavattomasti. Lapsen pitää uutta naista puhutella äitinä, ja sitten tämä uusi kumppani esitellään kaikille tuttaville, sukulaisill ym.. äitipuolena.

On siinä pienellä lapsella siellä iskäviikonloppuina varmasti pää pyörällä :/

 

Meillä ei kukaan ihminen ole puolikas. Isän uutta vaimoa kutsutaan nimellä, ja heidän yhteinen lapsensa on lasteni veli. Uuden puolison edellisen liiton lasta kutsutaan myös nimellä. Itselläni ei ole uutta puolisoa, mutta jos joskus on, hänkään ei ole puolikas enkä itsekään sellaiseksi ryhdy.

 

Meillä lapset kutsuvat avomiesstäni sekä nimellä, että isäpuoleksi ihan omasta valinnastaan. Lapset ovaat teini-ikäisiä. Omaan isäänsä eivät pidä yhteyttä isän omasta halusta. Isän vaimoa kutsuvat etunimeltä hänestä puhuessaan, isän ja uuden vaimon lasta eli sisarpuoltaan kutsuvat etunimeltä.

 

Miehen exällä oli tapana kutsua minua "melkein äitipuoleksi" aina silloin, kun odotti minun tekevän jonkin palveluksen.

Tuo alkoi jo naurattamaan. Kuinka typeriä ihmiset ovatkaan. Tuntuu että uusperheelliset ovat jotenkin lapsellisempia kuin aikuiset ihmiset yleensä.

 

Ei tulisi mieleenkään kutsua uusia kumppaneita äiti-/isäpuoliksi!

Kenet kutsut äitipuoliksi? Voiko sanaa ylipäätään käyttää?

 

Itse olen sitä mieltä, että jos lapsen isä on mennyt uusiin naimisiin (tai kihloihin ja häät suunnitteilla) ja/tai ovat olleet kauan yhdessä, voi isän uutta naisystävää kutsua äitipuoleksi. Toki läheiset välit kuuluvat olennaisesti asiaan.

Oma isäni oli yhdessä naisystävänsä kanssa 8 vuotta (alkoivat seurustella kun olin 12v), enkä silti ikinä kutsunut häntä äitipuoleksi. En kyllä nähnytkään häntä tasaisin väliajoin, en edes isäni luona käynyt säännöllisesti (niin kuin ei muutkaan sisarukset, isä asui ja asuu kuitenkin samassa kaupungissa ja suht läheiset välit on säilyneet silti). Suht läheinen olin silti isäni naisystävän kanssa ja kutsumme toisiamme hänen tyttärensä kanssa siskopuoliksi (vuoden ikäero ja heidän on/off suhteestaan ja erostaan huolimatta). Yhteyksiä en ole pitänyt entiseen naisystävään, mutta tyttäreensä kyllä aika tiiviisti yhä.
Samoin äitini seurustelee yhä miehen kanssa ja ovat olleet yhdessä pian kuusi vuotta, eikä ikinä ole tullut mieleenkään kutsua isäpuoleksi tai 8v tytärtään siskopuoleksi (vaikka heitä näenkin viikoittain, joskus asuin hetken heidän luonaan). Tytärtään näen harvemmin, mutta läheisempi olen hänen kanssaan kuin isänsä kanssa. Ikinä ei ole tullut edes vanhempieni kanssa puheeksi se, miten heitä minun tulisi nimittää tai miten minun tulisi nähdä heidät osana perhettäni. Itsekkään ole sen kummemmin asiaa pohtinut ikinä. Etunimellä olen kutsunut ja niin hekin minua.
Kun taas mieheni äiti on ollut kihloissa uuden miehensä kanssa 12v heillä on yhteinen lapsi ja mieheni kokee velipuolensa täydeksi veljekseen ja miehen isäpuolekseen (ovat hyvin läheisiä). Kun taas etäisän naisystävää (kenen kanssa hän ollut 15v yhdessä ja heillä yhteinen lapsi) ei kutsu äitipuoleksi tai siskopuoltaan siskopuolekseen. Johtunee täysin kylmenneistä väleistä ja siitä, ettei isä ole pitänyt poikaansa käytännössä mitään yhteyttä (syntymäpäivinä tai paria päivää myöhemmin tullut onnittelutekstari tai kännissä soittanut onnittelupuhelun). Eron jälkeen isä muutti toiselle puolelle Suomea ja poikansa on käynyt isänsä kutsumana luonaan yhden käden sormilla laskettavat kerrat. Isänsä toisinaan tulee töihin naapurikaupunkiimme ja silloin näemme häntä jos hän ylipäätään tulostaan ilmoittaa. Kännikuskina olemme olleet ja kerran hänen kanssaan baari-iltaa viettämässä. Tarjosi juomat pihistelemättä minullekkin, siinä vasta hyvä isä.

 

Minusta nuo sanat ovat vähän vanhanaikaisia. Nykyisin voi perheen ajatella ja käsittää muutenkin kuin ydinperhemallin kautta, jolloin perheenjäseniä voi olla muitakin kuin ne, joilla on ydinperhemallin mukainen nimike.

Jos eroaisin ja awn jälkeen aloittaisin uuden suhteen, ei minulla ainakaan olisi mitään tarvetta käyttää uudesta kumppanistani nimitystä äitipuoli tai isäpuoli. Eihän hänen funktionsa elämässäni olisi olla vanhempana lapsilleni vaan kumppanina minulle.