Saanko runoilla?
Kävin tanssikoulussa aikoinaan.
Parkettien partaveitsi
Viikonloppuiltana neuvoa- antava
sanoi: tanssikengät nyt jalkaan on pantava
Tanssilavan kutsun mä kuulen,
jo mentävä on lailla tuulen.
Kunhan ensiksi peilistä tarkistaa,
minkä pelimiehen tanssilava nähdä saa.
Tässä parkettien partaveitsi kuoriutuu,
pelimies joka tanssista suoriutuu.
Jos peili vähän puutteita paljastaa,
tulee asialle kosmetiikka valjastaa.
Mitä rusketusvoidetta laittaisin,
mikä maskara käy rintakarvoihin?
Kuinka hiukset nyt kaljun päälle kampaisin,
mitä raikastetta suuhun ja hampaisiin?
Vielä Menneniä leukaan sekä kainaloon,
sitten iltapäivätansseihin jo valmis oon.
Tässä parkettien partaveitsi kuoriutuu,
pelimies joka tanssista suoriutuu.
Heti kun vain kuulen humppajytkettä,
jo esittelen lantionytkettä.
Sitä käyty on jopa tanssikoulussa,
opit testattu on firman pikkujoulussa.
Ahtaalla lattialla pitää hieman tyrkkiä,
jos se ei auta tulee heristellä nyrkkiä,
pelimiehen illan se pilaa,
jos diskoliikkeille löydy ei tilaa.
Tässä parkettien partaveitsi kuoriutuu,
pelimies joka tanssista suoriutuu.
Tätä esitystä mikään ei voi estää,
jos vain tahdistimen patteri kestää.
Jos nainen ei taivu käsivarsille,
tai jos askel ei sovi aina tahdille,
minä ongelman sillä lailla ratkaisen, että
orkesterisoiton silloin katkaisen:
Parempaako nyt ei löydy soitantaa?
Tässä partneria mahdoton on tanssittaa
Tässä parkettien partaveitsi kuoriutuu,
pelimies joka tanssista suoriutuu.
Tarjolla ois paikka soikein,
jos vain orkesteri soittaisi oikein.
Tässä parkettien partaveitsi kuoriutuu,
pelimies joka tanssista suoriutuu.
Tarjolla ois paikka soikein,
jos vain orkesteri soittaisi oikein.
Jos joku erehtyy kysymään, että oliko oma niin voin takuuvarmasti luvata että toi oli ihan ehtaa Pekkaa. Mä en runoja toisten pöytälaatikoista varasta. Omani on tarpeeksi täynnä.