Jatkaisitko hyvää liittoa ilman tunteita?

Huomaan kyllä, että miehet ovat mutkattomampia näiden tunneasioiden suhteen.
(oma mies mm. kuuluu heihin, joilla on aina kaikki hyvin...)

Ongelma kai on nainen. Nainen haluaa olla varma, että on viehättävä. Jos joskus on tullut sellaista sanottua, se kannattaa sanoa uudelleen ja uudelleen sille omalle naiselleen.

Naiset kaipaavat sanoja. Naiset eivät aina ymmärrä tai arvosta tekoja niin korkealle.

Luulen että miehen ja naisen kannattaisi vaan puhua suhteestaan enempi yhdessä ääneen...

Kyllä ihan liputan vapaaehtoisen pariutumisen puolesta.

Älähän yleistä. Minä ja tuntemani naiset kaipaavat nimenomaan tekoja. Sanat ovat ainoastaan helinää, joita kuka tahansa voi kylvää miten sattuu. Ainut, joka todella tuntuu on ne arkiset teot ja huomioimiset, jotka muistuttaa siitä, että ehkä se toinen tykkää musta edelleen.

Mun nähdäkseni puhuminen on toisinaan yliarvostettua. Joskus parisuhde kaipaa kaikkea muuta, kuin puhetta Toki kommunikoiminen on tärkeää ja pitää pystyä kertomaan, kun joku nyppii todenteolla ja sen toisen on se myös kuultava.

Yhteenvetona, minusta, naisena, sanat ja sanomiset on aika yhdentekeviä.

 

[video=youtube;TOrnUquxtwA]https://www.youtube.com/watch?v=TOrnUquxtwA[/video]

tohon puheeseen että kyllä mä diggaan jos voi puhuu toisen kaa aamusta iltaa ihan mistä vaan ei tarvii mitään muuta kun sen toisen jotain telkkaria plaah Puheesta pääsee liekkeihin ja käytäntö hoituu niis flameis aina ja epäonnistumisetkaan ei haittaa....
Mutta hengen ravinto onkin tärkeetä


Puheella pääsee syvälle ennen kaikkea itseensä niitä sitten toteuttaa tapaan jumittaa ei voi suostuu.. yhdessä kasvamista tukemista puhumista tekemistä olemista mietiskelemistä ennen kaikkea uusiutumiskykyä ja kykyä heittäytyä sillain pysyy "hulluus"

Mutta yks kyssäri alottajalle mutta jotenkin kuullostaa et mieheskään ei vältsii rakasta enään? siis kyllähän toisen huomaa jos rakastaa ja sen mietteet enempi???

 

toi on muuten hyvä toi isän pikajuna blogi

 

Älähän yleistä. Minä ja tuntemani naiset kaipaavat nimenomaan tekoja. Sanat ovat ainoastaan helinää, joita kuka tahansa voi kylvää miten sattuu. Ainut, joka todella tuntuu on ne arkiset teot ja huomioimiset, jotka muistuttaa siitä, että ehkä se toinen tykkää musta edelleen.

Mun nähdäkseni puhuminen on toisinaan yliarvostettua. Joskus parisuhde kaipaa kaikkea muuta, kuin puhetta Toki kommunikoiminen on tärkeää ja pitää pystyä kertomaan, kun joku nyppii todenteolla ja sen toisen on se myös kuultava.

Yhteenvetona, minusta, naisena, sanat ja sanomiset on aika yhdentekeviä.

Väitän, etteivät ihmiset puhu odotuksistaan, toiveistaan, peloistaan, haluistaan....vaan OLETETAAN, että tunnetaan toinen.
Henkilöt muuttuvat, halut ja toiveet ajan kanssa.

Kun suhdetta ei rakenneta yhdesä, ei ylläpidetä avointa keskustelua, ollaan tilanteessa, jossa kumpikaan ei tiedä miten lähestyä toista.
Häviää yhteys. Katoaa kosketus.

Kukin siis puhukoon puolestaan. Minä kaipaan keskustelua ja puhetta. Eloisaa väittelyä, kiihkoa, intoa...rakkauden paloa.
Sillä on merkitystä, ainakin minulle.

Jos haluaisin istua hiljaa vierekkäin toisen kanssa ja kuvitella ymmärtäväni toista telepatialla, hankkisin puujumalan.

Teot ovat tärkeitä, mutta ne eivät kerro kaikkea, vaikkakin paljon. Ja varsinkin se, minkä jättää tekemättä paljastaa kaiken.

 

[video=youtube;umhDCtOoJZ0]http://www.youtube.com/watch?v=umhDCtOoJZ0[/video]

niin tää pätkä kertoo että rakkaus on peloton

 

Väitän, etteivät ihmiset puhu odotuksistaan, toiveistaan, peloistaan, haluistaan....vaan OLETETAAN, että tunnetaan toinen.
Henkilöt muuttuvat, halut ja toiveet ajan kanssa.

Kun suhdetta ei rakenneta yhdesä, ei ylläpidetä avointa keskustelua, ollaan tilanteessa, jossa kumpikaan ei tiedä miten lähestyä toista.
Häviää yhteys. Katoaa kosketus.

Kukin siis puhukoon puolestaan. Minä kaipaan keskustelua ja puhetta. Eloisaa väittelyä, kiihkoa, intoa...rakkauden paloa.
Sillä on merkitystä, ainakin minulle.

Jos haluaisin istua hiljaa vierekkäin toisen kanssa ja kuvitella ymmärtäväni toista telepatialla, hankkisin puujumalan.

Teot ovat tärkeitä, mutta ne eivät kerro kaikkea, vaikkakin paljon. Ja varsinkin se, minkä jättää tekemättä paljastaa kaiken.

Minä puhuin omasta puolestani ja tuntemistani naisista.
Sinä kerroit, mitä naiset haluavat. Johon minä kommentoin, että eivät kaikki.

Minä olen aivan tyytyväinen, kun saan vaan istua toisen vieressä hiljaa ja pää kiinni. Keskustelu on paikallaan, kun on jotain asiaa.
Mitään jatkuvaa läpätystä en jaksaisi kuunnella.

Minusta teot ja tekemättä jättämiset kertovat kaiken, ja sanat eivät juuri mitään.

 

Minä puhuin omasta puolestani ja tuntemistani naisista.
Sinä kerroit, mitä naiset haluavat. Johon minä kommentoin, että eivät kaikki.

Minä olen aivan tyytyväinen, kun saan vaan istua toisen vieressä hiljaa ja pää kiinni. Keskustelu on paikallaan, kun on jotain asiaa.
Mitään jatkuvaa läpätystä en jaksaisi kuunnella.

Minusta teot ja tekemättä jättämiset kertovat kaiken, ja sanat eivät juuri mitään.

Eli et arvosta henkistä pääomaa?
O.k, ei siinä mitään.

Itse olen kiinnostunut kumppanistani niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Minua kiinnostaa kenen kanssa elän ja kuka hän on. Fyysiset ominaisuudet tulevat nopeasti selväksi, mutta ajatukset ja henkilön filosofia saa minut kiinnostumaan enemmän.
Saappaan kanssa en jaksaisi 5 min, kauempaa. Kyllä miehellä täytyy olla näkemys elämästä...puuduttavaa elää henkilön kanssa, joka on mykkä.

Sosiaaliset taidot ja komminikointihan vaatii tietysti tietynlaista älykkyyttä ja he jotka valitsevat toisin, vaitsevat luonollisesti omalla tasollaan ja omien halujen mukaisesti. Eikä siinä mitään, hyvä että vakka löytää kantensa.

 

[video=youtube;umhDCtOoJZ0]http://www.youtube.com/watch?v=umhDCtOoJZ0[/video]

niin tää pätkä kertoo että rakkaus on peloton

NIIN ON.
Rakkaus on energia ja voima. Yhteinen syke, tahto ja päämäärä.

 

matka myös

mutta nyt ulos.. Kumpi on achilles [video=youtube;Lp68RhD4hGE]http://www.youtube.com/watch?v=Lp68RhD4hGE[/video]

 

matka myös

mutta nyt ulos.. Kumpi on achilles [video=youtube;Lp68RhD4hGE]http://www.youtube.com/watch?v=Lp68RhD4hGE[/video]

On, matka ja kasvukivut.

Hyvä biisi tässä

 

Eli et arvosta henkistä pääomaa?
O.k, ei siinä mitään.

Itse olen kiinnostunut kumppanistani niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Minua kiinnostaa kenen kanssa elän ja kuka hän on. Fyysiset ominaisuudet tulevat nopeasti selväksi, mutta ajatukset ja henkilön filosofia saa minut kiinnostumaan enemmän.
Saappaan kanssa en jaksaisi 5 min, kauempaa. Kyllä miehellä täytyy olla näkemys elämästä...puuduttavaa elää henkilön kanssa, joka on mykkä.

Sosiaaliset taidot ja komminikointihan vaatii tietysti tietynlaista älykkyyttä ja he jotka valitsevat toisin, vaitsevat luonollisesti omalla tasollaan ja omien halujen mukaisesti. Eikä siinä mitään, hyvä että vakka löytää kantensa.

Sä sitten osaat valita noi sanasi. Niin että väkisinkin alkaa ärsyttää. Sä voit kokea olevasi fiksumpi ja älykkäämpi pulputtaessasi kuin papupata, mutta...

Se, kun voi vaan istua toisen kanssa. Tietää, mitä se ajattelee. Ja pienellä eleellä tai hymyllä voi vastata kysymykseen mitä ei milloinkaan lausuttu ääneen.

Joskus vaikeneminen on kultaa. Ja juu, ehkä miunkin olisi kannattanut tällä kertaa olla vain hiljaa mut kun alkoipa vituttaa toisen puolesta...

 

Eli et arvosta henkistä pääomaa?
O.k, ei siinä mitään.

Itse olen kiinnostunut kumppanistani niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Minua kiinnostaa kenen kanssa elän ja kuka hän on. Fyysiset ominaisuudet tulevat nopeasti selväksi, mutta ajatukset ja henkilön filosofia saa minut kiinnostumaan enemmän.
Saappaan kanssa en jaksaisi 5 min, kauempaa. Kyllä miehellä täytyy olla näkemys elämästä...puuduttavaa elää henkilön kanssa, joka on mykkä.

Sosiaaliset taidot ja komminikointihan vaatii tietysti tietynlaista älykkyyttä ja he jotka valitsevat toisin, vaitsevat luonollisesti omalla tasollaan ja omien halujen mukaisesti. Eikä siinä mitään, hyvä että vakka löytää kantensa.

Sanoinko, että en arvosta henkistä pääomaa?
Väitätkö, että minä ja mieheni olemme sosiaalisesti puutteellisia ja älynlahjamme ovat vähäiset?
Olenko sanonut, ettei toiselle tarvitse puhua koskaan ja parisuhde toimii, jos ollaan mykkiä?

Nyt mun tätyy taas vähän miettiä, että kenenköhän sosiaaliset taidot ja älykkyys tässä pitäisi kyseenalaistaa.

Käsittääkseni vain totesin, että jatkuva lätinä on aivan järkyttävän rasittavaa, että on myös hyvä osata olla ihan hiljaa ja nauttia toisen läsnäolosta.
Ja kyllä, olen samaa mieltä siitä, miten hienoa on kun vakka löytää kantensa.

Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää sanottua? Onko mielestäsi "toisinaan hiljaa olemisen" synonyymi mykkyys ja totaalinen puhumattomuus?

 

Eli et arvosta henkistä pääomaa?
O.k, ei siinä mitään.

Sosiaaliset taidot ja komminikointihan vaatii tietysti tietynlaista älykkyyttä ja he jotka valitsevat toisin, vaitsevat luonollisesti omalla tasollaan ja omien halujen mukaisesti. Eikä siinä mitään, hyvä että vakka löytää kantensa.

Kauheaa miten yksisilmäistä ja toisia aliarvioivaa kommentointia ja ajattelua. Jos ei kykene ymmärtämään muita toiminta- ja ajattelutapoja kuin omansa, kannattaisi olla hiljaa tai ainakin jättää ne muut haukkumatta. Annat kyllä itsestäsi tosi moukkamaisen kuvan.

 

Tässä ketjussa on paljon sellaisia asioita minkä kanssa itse painiskelen. Yli kymmenen vuotta kestänyt suhde, mutta tunne tuntuu kaikonneen. Ei tosin ole edes lapsia, eikä toista miestä. Jos lapsia haluaisi niin pian olisi niiden aika, mutta jos nyt jo on tällaiset fiilikset niin onko järkeä?!?

Ollaan nyt käyty parisuhdeneuvonnassa ja merkit tälle on ollut jo vuosia ilmassa ja tunteiden kuolemiselle on erinäisiä selityksiä, koskaan en ole vaan itse asiaa ymmärtänyt, enkä omiin ajatuksiini pysähtynyt, paitsi nyt. Tällä hetkellä miehellä ei ole suurempaa merkitystä omassa elämässäni. Meidän arki sujuu, ei me riidellä, mutta ei vaan tunnu miltään, on mukavaa, mutta kuitenkin ilo puuttuu. Läheisyyttä siedän, mutta en kaipaa. Kosketus ja suudelma ei aiheuta tuntemuksia. Suutelua olen välttänyt jo vuosia ylipäätään. Seksiä on, mutta se on vaan seksiä..

Toisaalta en haluaisi luovuttaa ja todeta epäonnistuneeni, mutta huijaanko tällä vain itseäni ja miestäni. Mies siis tietää tilanteen, mutta ei kuitenkaan taida ymmärtää.. Tilanne on hänen kannaltaan äärettömän epäreilu kun hänellä kuitenkin tunteita olisi. Itse olen solmussa.. Pitäisikö vain yrittää, eikä luovuttaa, koska suhteessa voi olla niitä huonompia aikoja..

Kim Heroldin uusin sinkku lähellä loppua sopii hyvin tähän aiheeseen..

 

Ilman rakkautta en näkisi yhteisen tulevaisuuden jatkuvan. Itsellä pitkä avioliitto takana, rakastan miestäni; juuri minulle sopiva, mutta olen myös ihastunut toiseen. Samoin on myös ihastuksen puolelta ja hänkin on naimisissa. Hän elättelee tulevaisuudessa että meillä tulisi olemaan jtn, mutta niin ei tule käymään. Työn puolesta olemme pakostikin päivittäin tekemisissä. Ihastumisia tulee ja menee ja nyt tuntuu vaikealta, mutta tämä nainen laittaa järjen ja pitkän liiton sekä oikean rakkauden ihastumisen edelle.

 

Tässä ketjussa on paljon sellaisia asioita minkä kanssa itse painiskelen. Yli kymmenen vuotta kestänyt suhde, mutta tunne tuntuu kaikonneen. Ei tosin ole edes lapsia, eikä toista miestä. Jos lapsia haluaisi niin pian olisi niiden aika, mutta jos nyt jo on tällaiset fiilikset niin onko järkeä?!?

Ollaan nyt käyty parisuhdeneuvonnassa ja merkit tälle on ollut jo vuosia ilmassa ja tunteiden kuolemiselle on erinäisiä selityksiä, koskaan en ole vaan itse asiaa ymmärtänyt, enkä omiin ajatuksiini pysähtynyt, paitsi nyt. Tällä hetkellä miehellä ei ole suurempaa merkitystä omassa elämässäni. Meidän arki sujuu, ei me riidellä, mutta ei vaan tunnu miltään, on mukavaa, mutta kuitenkin ilo puuttuu. Läheisyyttä siedän, mutta en kaipaa. Kosketus ja suudelma ei aiheuta tuntemuksia. Suutelua olen välttänyt jo vuosia ylipäätään. Seksiä on, mutta se on vaan seksiä..

Toisaalta en haluaisi luovuttaa ja todeta epäonnistuneeni, mutta huijaanko tällä vain itseäni ja miestäni. Mies siis tietää tilanteen, mutta ei kuitenkaan taida ymmärtää.. Tilanne on hänen kannaltaan äärettömän epäreilu kun hänellä kuitenkin tunteita olisi. Itse olen solmussa.. Pitäisikö vain yrittää, eikä luovuttaa, koska suhteessa voi olla niitä huonompia aikoja..

Kim Heroldin uusin sinkku lähellä loppua sopii hyvin tähän aiheeseen..

Sun tilanteessa, en ehkä jäisi turhaan painimaan ihan ok suhteeseen. Mikäli teillä olisi lapsia, ero olisi syytä punnita tarkasti ja tehdä suhteen eteen kaikki voitava.

 

Minä puhuin omasta puolestani ja tuntemistani naisista.
Sinä kerroit, mitä naiset haluavat. Johon minä kommentoin, että eivät kaikki.

Minä olen aivan tyytyväinen, kun saan vaan istua toisen vieressä hiljaa ja pää kiinni. Keskustelu on paikallaan, kun on jotain asiaa.
Mitään jatkuvaa läpätystä en jaksaisi kuunnella.

Minusta teot ja tekemättä jättämiset kertovat kaiken, ja sanat eivät juuri mitään.

Mä tunnen myös näin. Toki sanoillakin on oma merkityksensä ja sanan "miekkaa" kannattaa käyttää harkiten.

Pitkässä suhteessa on kausia jolloin ei mene niin hyvin ja kausia jolloin menee paremmin. Välillä kasvetaan eri suuntaan ja sitten taas lähennytään. Tämä täytyy hyväksyä. Pitksä suhde mitataan tahtotilalla. Ilman tahtoa olla yhdessä suhde kariutuu.

henkilökohtaisesti mä voisin elää rakkaudettomassa suhteessa, kunhan yhteinen kunnioitus ja toisen arvostus ja sopu säilyy. Jos yhteinen elämä muuttuu taistelutantereeksi , jossa toista satutetaan sanoilla ja teoilla lähtisin samantien, vaikka rakkautta olisikin jäljellä.

Myös lasten onni merkitsee paljon. Minä päätin tehdä lapsia. Minä otan silloin vastuun heidän onnestaan. Omalta osaltani. Mun pitää tehdä päätöksiä ja tekoja, joissa mietin myös lasten osuutta asiaan. Tai sitä miten mun tekemät päätökset vaikuttavat lapsiin. Joskus on toki valittava kahdesta huonosta asiasta vain se paras mahdollinen.

Kaikkia suhteita ei voi pelastaa. Eikä lapset varmasti kuole tai vahingoitu vakavasti vanhempiensa erosta JOS muitetaan käyttäytyä aikuismaisesti ja otetaan lapset parhaalla mahdollisella tavalla huomioon erotilanteessa.

 

Vaikea maailma. Ei riitä, että ollaan yhdessä, on asiat kivasti, ei riidellä, ollaan lähekkäin ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä, mistä kumpikin tykkää ja viihdytään yhdessä. Pitäisi olla alati roihuava rakkaus joka kihelmöi ja kuumottaa ja panettaa päivästä toiseen vuodesta toiseen, ja päivittäin sanoin, teoin, julistaa,mieletöntä rakkautta ja intohimoa.

Mä en ole sellainen ja tuntuu, että kauheat odotukset lastataan parisuhteelle. Kaikki vaan eivät,ole sellaisia. Mistä sitten johtuukin. Ehkä lapsuudessa minulle kukaan koskaan ei ole julistanut rakkautta sanoin. On riittänyt, että ollaan perhe ja yhdessä ja kaikki on ok. Keski-ikäisenä myös alituinen himokkuus on kateissa. Silti olen ihan tyytyväinen parisuhteeseeni. Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa, että "ei ole koskaan varsinaisesti rakastanut toista".

 

Vaikea maailma. Ei riitä, että ollaan yhdessä, on asiat kivasti, ei riidellä, ollaan lähekkäin ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä, mistä kumpikin tykkää ja viihdytään yhdessä. Pitäisi olla alati roihuava rakkaus joka kihelmöi ja kuumottaa ja panettaa päivästä toiseen vuodesta toiseen, ja päivittäin sanoin, teoin, julistaa,mieletöntä rakkautta ja intohimoa.

Mä en ole sellainen ja tuntuu, että kauheat odotukset lastataan parisuhteelle. Kaikki vaan eivät,ole sellaisia. Mistä sitten johtuukin. Ehkä lapsuudessa minulle kukaan koskaan ei ole julistanut rakkautta sanoin. On riittänyt, että ollaan perhe ja yhdessä ja kaikki on ok. Keski-ikäisenä myös alituinen himokkuus on kateissa. Silti olen ihan tyytyväinen parisuhteeseeni. Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa, että "ei ole koskaan varsinaisesti rakastanut toista".

Olen kanssasi samaa mieltä.

 

Mä tunnen myös näin. Toki sanoillakin on oma merkityksensä ja sanan "miekkaa" kannattaa käyttää harkiten.

Pitkässä suhteessa on kausia jolloin ei mene niin hyvin ja kausia jolloin menee paremmin. Välillä kasvetaan eri suuntaan ja sitten taas lähennytään. Tämä täytyy hyväksyä. Pitksä suhde mitataan tahtotilalla. Ilman tahtoa olla yhdessä suhde kariutuu.

henkilökohtaisesti mä voisin elää rakkaudettomassa suhteessa, kunhan yhteinen kunnioitus ja toisen arvostus ja sopu säilyy. Jos yhteinen elämä muuttuu taistelutantereeksi , jossa toista satutetaan sanoilla ja teoilla lähtisin samantien, vaikka rakkautta olisikin jäljellä.

Myös lasten onni merkitsee paljon. Minä päätin tehdä lapsia. Minä otan silloin vastuun heidän onnestaan. Omalta osaltani. Mun pitää tehdä päätöksiä ja tekoja, joissa mietin myös lasten osuutta asiaan. Tai sitä miten mun tekemät päätökset vaikuttavat lapsiin. Joskus on toki valittava kahdesta huonosta asiasta vain se paras mahdollinen.

Kaikkia suhteita ei voi pelastaa. Eikä lapset varmasti kuole tai vahingoitu vakavasti vanhempiensa erosta JOS muitetaan käyttäytyä aikuismaisesti ja otetaan lapset parhaalla mahdollisella tavalla huomioon erotilanteessa.

Itse en voi sanoa, että voisin elää rakkaudettomassa suhteessa. Mutta mä en myöskään usko siihen, että ihmistä, johon on rakastunut ja jota rakastaa, voisi yhtäkkiä lakata rakastamasta. Rakkaus muuttaa muotoaan ja esiintyy joskus intohimoisempana ja joskus toverillisempana.

 

Mulle merkittee niin teot kuin sanat, mutta kyllä mäki tykkään siitä, että voi olla hiljaa toisen kainalos. Ei aina tarvitte puhua, mutta kyllä puhuaki pitää osata. Ei kaikki sanat oo vain helinää ja sanoilla voi tahallaan tai vahingos loukata toista syvästi, mutta voi myös osoottaa suuret tunteensa toista kohtaan.

 

Mulle merkittee niin teot kuin sanat, mutta kyllä mäki tykkään siitä, että voi olla hiljaa toisen kainalos. Ei aina tarvitte puhua, mutta kyllä puhuaki pitää osata. Ei kaikki sanat oo vain helinää ja sanoilla voi tahallaan tai vahingos loukata toista syvästi, mutta voi myös osoottaa suuret tunteensa toista kohtaan.

peesi