Jatkaisitko hyvää liittoa ilman tunteita?

  • Viestiketjun aloittaja "Onnellinen onneton"
  • Ensimmäinen viesti
bbierass
Eipä se nyt ihan siltä kuulostanut, jos luit tuon aapeen viimeisimmän kirjoituksenkin. Lisäksi sait naiset kuulostamaan aivottomilta romantikoilta, sun neuvoihisi siis ainakaan minä en luottaisi hipun hippua.

Aapeelle vielä sen verran, että reilua olisi kertoa miehelle. Siis ei siitä ihastuksesta vaan se, ettei enää rakasta. Sitten voisi yhdessä miettiä haluatteko silti jatkaa. Tai miehellä olisi mahdollisuus etsiä nainen joka oikeasti rakastaa juuri häntä.
Hauska että tiedät miten ap:n pitää menetellä ja ennenkaikkea mikä hänen miehelleen olisi hyväksi. Hyödyllinen taito elämässä(si).
 
"..."
Eipä se nyt ihan siltä kuulostanut, jos luit tuon aapeen viimeisimmän kirjoituksenkin. Lisäksi sait naiset kuulostamaan aivottomilta romantikoilta, sun neuvoihisi siis ainakaan minä en luottaisi hipun hippua.

Aapeelle vielä sen verran, että reilua olisi kertoa miehelle. Siis ei siitä ihastuksesta vaan se, ettei enää rakasta. Sitten voisi yhdessä miettiä haluatteko silti jatkaa. Tai miehellä olisi mahdollisuus etsiä nainen joka oikeasti rakastaa juuri häntä.
Tuohan kuulosti ihan juuri siltä.
Aloittaja on menettänyt sen alkuhuuman kiihkeän rakkauden tunteen ja kaipaa sitä. Tavallinen arki ei riitä, koska naiset ovat oppineet ajattelemaan, että rakkauden tulee olla kaiken täyttävää hurmaa, eikä sitä arkista läheisyyttä. Ja valtaosalle ihmisistä käy näin pitkässä suhteessa. Valtaosa myös ihastuu toiseen pitkän suhteen aikana. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä rakkautta voisi uudelleen löytää siihen kumppaniinsa.
 
Mun perheen vois ainakin ihan vapaasti rikkoa, jos rakastaa jotain toista miestä. Enemmän mua haittais, jos jäisi eikä tuntisi mitään. Sehän se vasta perseestä olisi.
Voi ei. Kyllä musta välillä tuntuu, että mun mies on paskin jätkä koko maailmassa ja mä en sen kanssa enää päivääkään elä... Välillä se on niin boooooring, että mä mietin, miten hitossa ton kanssa jaksais heilastella vielä 30 vuoden päästäkin ja sitten taas, se onkin yhtäkkiä ihan ihastuttava :)
Että siis en mä jokapäivä mun miehestä tykkää. Kai joskus kannattaa kuitenkin hetkeksi jäädä, jos vielä viakka tuntiskin jotain.
 
Pessimisti
Voi ei. Kyllä musta välillä tuntuu, että mun mies on paskin jätkä koko maailmassa ja mä en sen kanssa enää päivääkään elä... Välillä se on niin boooooring, että mä mietin, miten hitossa ton kanssa jaksais heilastella vielä 30 vuoden päästäkin ja sitten taas, se onkin yhtäkkiä ihan ihastuttava :)
Että siis en mä jokapäivä mun miehestä tykkää. Kai joskus kannattaa kuitenkin hetkeksi jäädä, jos vielä viakka tuntiskin jotain.
Nii kai sitä kannattaa laskee jääkö siinä voitolle vai tappiolle. Vaikka joku taulukko josta on helppo laskee onko miinuksia vai plussia enempi ja tuloskäyrä, josta näkee kumpaan suuntaan suhdanteet on kulloinkin menossa. Jos alkaa vaikuttaa, että tiedossa on dippi tai pitkä laskukausi nii äkkiä vaihtoon ja uusi tilalle.
 
Hauska että tiedät miten ap:n pitää menetellä ja ennenkaikkea mikä hänen miehelleen olisi hyväksi. Hyödyllinen taito elämässä(si).
Taisit itse juuri saada vastaavat moitteet joltakuta :D

Mut joo, on ihan totta, ettei kukaan meistä voi tietää mikä muille on parhaaksi. Mun periaatteisiin vaan ei kuulu valehtelu. Siksi hihkun rehellisyyden puolesta.
 
viibu
Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, ilman toista miestä tosin. Päätin jatkaa koska perhe-elämä oli ja on varsin hyvää mutta henkistä etäisyyttä kesti mooonta vuotta ja olin jo sopeutunut siihen ja ajatellut että näin mennään loppuun saakka. Aivan puskista kuitenkin tapahtui jotain,joka on tuonut meitä lähemmäs toisiamme uudelleen. En edelleenkään ole tai uskalla olla 100% onnellinen mutta huomattava parannus aiempaan.
 
viibu
Ja niinä huonoina vuosina en valehdellut rakastavani mutta en hieronut naamaankaan "En rakasta enää !" Mitä se olisi hyödyttänyt, rikkonut vaan lisää. Kyllä toinen tiesi koko ajan missä mennään vaikka onkin tyyppiä silmät kiinni, ongelmia ei ole, puhuminen on turhaa.
 
"Ikävä kalvaisi sisintäsi ja ilman sitäkin tuntisit miten et enää rakasta miestäsi."

Nyt sit rehellisesti naiset. Kuinka moni haluaisi elää suhteessa miehen kanssa joka tuntisi vastaavasti?


EN. loukkaantuisin hänelle niin paljon, että yhteistyö ja minkäänlainen "hyvissä väleissä " oleminen olisi aivan mahdotonta.
Sen sijaan kunnioittaisin henkilöä joka sanoisi: nyt mun tunne-elämässä menee huonosi sun kanssa. Pidän elämästämme, mutta rakkaus hukassa.

Toinen saa mahdollisuuden valloittaa hänet takaisin ja satsata liittoon...on mahdollista korjata tilanne.

Me ollaan ihmisiä, kasvetaan eri tahtiin henkilöitä. Jos tosiaan olisi niin ettei rakkautta löydy millään( kun toinenkin tietää tilanteen) on hyvä erota. Elämä on liian lyhyt onnettomaan elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30346507:
EN. loukkaantuisin hänelle niin paljon, että yhteistyö ja minkäänlainen "hyvissä väleissä " oleminen olisi aivan mahdotonta.
Sen sijaan kunnioittaisin henkilöä joka sanoisi: nyt mun tunne-elämässä menee huonosi sun kanssa. Pidän elämästämme, mutta rakkaus hukassa.

Toinen saa mahdollisuuden valloittaa hänet takaisin ja satsata liittoon...on mahdollista korjata tilanne.

Me ollaan ihmisiä, kasvetaan eri tahtiin henkilöitä. Jos tosiaan olisi niin ettei rakkautta löydy millään( kun toinenkin tietää tilanteen) on hyvä erota. Elämä on liian lyhyt onnettomaan elämään.
Täsmälleen näin. En voisi olla enempää samaa mieltä.
 
Alkuperäinen
[QUOTE="...";30346427]Tuohan kuulosti ihan juuri siltä.
Aloittaja on menettänyt sen alkuhuuman kiihkeän rakkauden tunteen ja kaipaa sitä. Tavallinen arki ei riitä, koska naiset ovat oppineet ajattelemaan, että rakkauden tulee olla kaiken täyttävää hurmaa, eikä sitä arkista läheisyyttä. Ja valtaosalle ihmisistä käy näin pitkässä suhteessa. Valtaosa myös ihastuu toiseen pitkän suhteen aikana. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitä rakkautta voisi uudelleen löytää siihen kumppaniinsa.[/QUOTE]

Nyt olet väärässä. Alkuhuuma on pitkässä suhteessamme kaikonnut ja aikoja sitten. Meillä on pitkä suhde takana. Koko tuon ajan, alkuhuuman jälkeenkin, olen tuntenut rakkautta miestäni kohtaan. En kaiken täyttävää hurmaa, vaan juurikin tuota arkista läheisyyttä. On ollut hyvä olla toisen kanssa ja sellainen perustunne on ollut olemassa.

Tuo tunne on kuitenkin nyt kadonnut. En ole sitä koskaan ennen kadottanut, vaikka ongelmiakin on matkan varrella ollut. Nyt pelkään etten voi enää sitä tunnetta löytää.

Mitä rehellisyyteen tulee, niin mieheni tietää jonkin verran asioista. Olen kertonut tunteideni olevan kadoksissa. Olen kertonut että olen todella hämmennyksissä itseni kanssa tällä hetkellä. Olen jopa kertonut ihastuksesta, jonka kanssa en ole enää missään tekemisissä. Olen jättänyt kertomatta miten voimakkaita tunteeni on tuota toista miestä kohtaan ja myös että ikävöin häntä edelleen aivan älyttömästi. En ole myöskään kertonut tämänhetkisestä tilanteesta. Että en vaan löydä niitä tunteita uudelleen.

Tämä on todella vaikeaa. En haluaisi satuttaa miestäni. Hän on hyvä mies.
 
virheen tehnyt
Veikkaan, että ap katuu siinä vaiheessa katkerasti, kun on eronnut, eikä löydäkään enää yhtä hyvää miestä rinnalleen, vaan huomaa, että suurin osa markkinoilla olevista on täysiä kusipäitä. Siinä vaiheessa joku hyväonninen nainen on todennäköisesti jo napannut ap:n entisen kultakimpalemiehen itselleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;30346534:
Nyt olet väärässä. Alkuhuuma on pitkässä suhteessamme kaikonnut ja aikoja sitten. Meillä on pitkä suhde takana. Koko tuon ajan, alkuhuuman jälkeenkin, olen tuntenut rakkautta miestäni kohtaan. En kaiken täyttävää hurmaa, vaan juurikin tuota arkista läheisyyttä. On ollut hyvä olla toisen kanssa ja sellainen perustunne on ollut olemassa.

Tuo tunne on kuitenkin nyt kadonnut. En ole sitä koskaan ennen kadottanut, vaikka ongelmiakin on matkan varrella ollut. Nyt pelkään etten voi enää sitä tunnetta löytää.

Mitä rehellisyyteen tulee, niin mieheni tietää jonkin verran asioista. Olen kertonut tunteideni olevan kadoksissa. Olen kertonut että olen todella hämmennyksissä itseni kanssa tällä hetkellä. Olen jopa kertonut ihastuksesta, jonka kanssa en ole enää missään tekemisissä. Olen jättänyt kertomatta miten voimakkaita tunteeni on tuota toista miestä kohtaan ja myös että ikävöin häntä edelleen aivan älyttömästi. En ole myöskään kertonut tämänhetkisestä tilanteesta. Että en vaan löydä niitä tunteita uudelleen.

Tämä on todella vaikeaa. En haluaisi satuttaa miestäni. Hän on hyvä mies.


Lainaten ystävääni: MUISTA SE ON VAIN TUNNE.

Kannattaako menettää kaikki hyvä, tunteen takia, jonka voit löytää omaa miestäsi kohtaan.
 
En jatkaasi eikä liitto olisi hyvä jos en rakastaasi toista. Mä en pystyysi elämään ihmisen kans jota en rakasta. Se on ahdistavaa ja siitä haluaa vain vapaaksi.

Rakastamisen tunne tulee ja menee. Mitä kauemmin on toisen ihmisen kanssa, sitä varmempaa on, että kannattaa pohtia mikä on tärkeää, ennen kuin eroaa.

Rakastua voi omaansa, kun haluaa omaansa. Kun seksi on vielä hyvää, kun suudelmissa on vielä tunnetta ja kun kosketus herättää halua.

Sitten kun ei halua olla toisen lähellä, pitää erota.


Onnea muuten sulle ja paljon rakkautta:heart:
 
Nii kai sitä kannattaa laskee jääkö siinä voitolle vai tappiolle. Vaikka joku taulukko josta on helppo laskee onko miinuksia vai plussia enempi ja tuloskäyrä, josta näkee kumpaan suuntaan suhdanteet on kulloinkin menossa. Jos alkaa vaikuttaa, että tiedossa on dippi tai pitkä laskukausi nii äkkiä vaihtoon ja uusi tilalle.
Optimistina mä uskon, että sen dipin jälkeen tulee aina nousukausi. Ellei toinen sitten sössi niin pahasti, etten siedä sitä enää silmissä ilman ajatusta, että haluan satuttaa sitä.
Siks mä justiinsa sanoin, ettei se vaihtamalla parane ( ellei sitten ole sotkeutunut ongelmatapaukseen ).
 
  • Tykkää
Reactions: Pessimisti
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30346507:
EN. loukkaantuisin hänelle niin paljon, että yhteistyö ja minkäänlainen "hyvissä väleissä " oleminen olisi aivan mahdotonta.
Sen sijaan kunnioittaisin henkilöä joka sanoisi: nyt mun tunne-elämässä menee huonosi sun kanssa. Pidän elämästämme, mutta rakkaus hukassa.

Toinen saa mahdollisuuden valloittaa hänet takaisin ja satsata liittoon...on mahdollista korjata tilanne.

Me ollaan ihmisiä, kasvetaan eri tahtiin henkilöitä. Jos tosiaan olisi niin ettei rakkautta löydy millään( kun toinenkin tietää tilanteen) on hyvä erota. Elämä on liian lyhyt onnettomaan elämään.
Tällä kertaa olen kanssasi pitkälle samaa mieltä.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Pessimisti
Optimistina mä uskon, että sen dipin jälkeen tulee aina nousukausi. Ellei toinen sitten sössi niin pahasti, etten siedä sitä enää silmissä ilman ajatusta, että haluan satuttaa sitä.
Siks mä justiinsa sanoin, ettei se vaihtamalla parane ( ellei sitten ole sotkeutunut ongelmatapaukseen ).
Optimisti minäkin.

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään
 
Se ap:n nimimerkki oli onnellinen onneton. Ei ap:n elämä siis ole helvettiä, mutta rakastumisen toive piinaa. Sitä nämä tarkoittavat:
"Ikävä kalvaisi sisintäsi", "Jokainen päivä olisi jonkilainen selviytyminen". "Et tavallaan kärsisi, mutta kärsisit kuitenkin niin helvetisti."
"Vai hajottaisitko perheen, lapset ja liiton? Olisitko onnellisempi yksin?"

Avioliiton arki on ap:n kohdalla jysähtänyt kunnolla. En kuitenkaan usko, että hän yksin olisi onnellisempi kahta kuukautta kauempaa. Se unelmien mies oli ap:n mukaan saavuttamaton (omassa liitossa?).

Ihastumiset ovat osa normaalia liittoa. Minullakin oli syvä sellainen pari vuotta sitten reilusti itseäni nuorempaan naiseen. Olin henkisesti kohtalaisen sekaisin. Olisin ehkä voinut saada ihastukseni kohteen (koska hänelläkin oli vahvoja tunteita minua kohtaan), mutta punnitsin lasten (ja ehkä vaimonkin) edun korkeammalle. Nyt seurailen hänen elämäänsä, pyrin etäältä auttamaan jos tarpeen, näen hänestä unia ja toivon hänelle kaikkea hyvää - hellyyttä ja intohimoista seksiä jonkun muun kuin minun kanssani, vaikka yhä tulee puristava tunne kun ajattelen häntä.
Sinähän sen tiedät mistä hän tyytymätön ja onneton suhteessaan :D ihminen sanoo, ettei tunne rakkautta/intohimoa puolisoonsa, miten suhde voi jatkua jos lähtökohta on tuo? Tulee mieleen että siinä ap ja ehkä mies katkeroituvat, ellei he korjaa jotenkin yhdessä tilannetta tai ota eroa. Tuo on rohkeuden puutetta jäädä huonoon suhteeseen.
 
Tämä ketju todistaa, ettei muualla maailmassa käytetty tapa sopia naimakaupoista ilman sen kummempia tunnepuntarointeja ole välttämättä kovinkaan huono. Molemmat tietävät missä mennään ja ovat onnellisia kunhan arki ja perusseksi sujuvat.

Meillä halutaan taas pelata pelkästään hetkellisillä tunnetiloilla. Romanttisen rakkauden tavoittelu näyttää kestävän avioliiton tuholta.
 
Tämä ketju todistaa, ettei muualla maailmassa käytetty tapa sopia naimakaupoista ilman sen kummempia tunnepuntarointeja ole välttämättä kovinkaan huono. Molemmat tietävät missä mennään ja ovat onnellisia kunhan arki ja perusseksi sujuvat.

Meillä halutaan taas pelata pelkästään hetkellisillä tunnetiloilla. Romanttisen rakkauden tavoittelu näyttää kestävän avioliiton tuholta.

Huomaan kyllä, että miehet ovat mutkattomampia näiden tunneasioiden suhteen.
(oma mies mm. kuuluu heihin, joilla on aina kaikki hyvin...)

Ongelma kai on nainen. Nainen haluaa olla varma, että on viehättävä. Jos joskus on tullut sellaista sanottua, se kannattaa sanoa uudelleen ja uudelleen sille omalle naiselleen.

Naiset kaipaavat sanoja. Naiset eivät aina ymmärrä tai arvosta tekoja niin korkealle.

Luulen että miehen ja naisen kannattaisi vaan puhua suhteestaan enempi yhdessä ääneen...

Kyllä ihan liputan vapaaehtoisen pariutumisen puolesta.
 

Yhteistyössä