Mua ei enää ärsytä muiden ihmisten valinnat. Onko musta tulossa tavis?

Tämä oli siis tiedotusluonteinen asia. Sä jota ei kiinnosta, voit skipata tämän ketjun.

Karrikoiden: joku vieressä rellestää, juo rahansa, huijaa verottajaa, pukeutuu neonvihreänoranssiin säkkiin, kynii tukkansa siipikarjan peräpäätä muistuttavaksi, syö kaloripitoista ruokaa mut valittaa kun ei laihdu...mikään ei hetkauta.
Pääni on pehmennyt. Ja osa on tämän palstan ansiota.

Sen verran yritän välittää että olen toisen tukena muutoksessa, jos hän haluaa.

Mutta mietin että kuinka kauan tätä olotilaa kestää? Jos naapuri maalaa talonsa sinapinkeltaisen pinkiksi ja laittaa kirjavanvälkkyvät jouluvalot niin kestänkö sen hymyillen? :|

Mutta jos alan joskus vaalia diipadaapa-lauseita tyyliin "jokaisen mielipide on oikea" niin sit herätelkää mua. En mä nyt kaikkeen taivu.

 

Ikäkysymys?

 

Ikäkysymys?

Ehkä.
Mut tää on outo tunne, tällaiseltako muista tuntuu?

 

Ehkä.
Mut tää on outo tunne, tällaiseltako muista tuntuu?

Aika usein on fiilis et ihan sama. Itselle riittää, kun omat asiani hoidan. Jaksa tässä enää paiseita ottaa muiden touhuista.

 

Ehkä.
Mut tää on outo tunne, tällaiseltako muista tuntuu?

Mulla se on jo jonkin aikaa ollut normaalitunne, ikää kyllä alkaa jo olla..

 

Mutta vaikka tää aloitus koski mua, niin en halua itse olla ketjun aihe, vaan aiheena voisi olla "saako ärsyyntyä toisen ihmisen valinnoista, jos ne eivät vahingoita muita?"

 

Ai ei? No sit ei varmaan haittaa jos kaverisi ei löydä kun kerran viikossa aikaa nähdä tai lapsesi päättää lopettaa kaiken koulunkäynnin tai miehesi käyttää rahanne turhuuksiin? noin niin kun esimerkkeinä...
Vai eikö koske lähipiiriä?

 

Mulla se on jo jonkin aikaa ollut normaalitunne, ikää kyllä alkaa jo olla..

Okei. En tiennytkään että tämmöinen vaihe tulee, kun lähenee keski-ikää. Mitähän seuraavaksi mussa muuttuu.
Joillakin tämmöistä on ilmeisesti ollut aina.

 

Ai ei? No sit ei varmaan haittaa jos kaverisi ei löydä kun kerran viikossa aikaa nähdä

Oikeesti, onko kerran viikossa vähän??

 

Mielestäni on normaalia, ettei ärsyynny toisten valinnoista, jollei niistä ole oikeasti haittaa kenellekään. Eri asia, jos kysessä on oma mies tai alaikäiset lapset, joiden tekemiseen saa kyllä olla jotain vaikutusvaltaakin.

 

Ai ei? No sit ei varmaan haittaa jos kaverisi ei löydä kun kerran viikossa aikaa nähdä tai lapsesi päättää lopettaa kaiken koulunkäynnin tai miehesi käyttää rahanne turhuuksiin? noin niin kun esimerkkeinä...
Vai eikö koske lähipiiriä?

No juu, ei koske lapsen kasvattamista. Ja miehen valinnat vaikuttaa meihin muihinkin. Täsmensin äsken, eli valinnat joilla ei vahingoita muita.

 

Huoli pois. Pipon kireys edelleen tallella.

 

Elämä keski-iässä on helpompaa, jotenkin seesteisempää. Ainakin itsellä.

 

Oikeesti, onko kerran viikossa vähän??

Parhaiden kavereiden kanssa on siinä ja siinä että on liian vähän, vuorokaudessa on se 24h kuitenkin.

 

[QUOTE="nuuh";30317359]Huoli pois. Pipon kireys edelleen tallella.[/QUOTE]

Juu, kyllä vähintään pieni takakireys on oltava.

Ja juu, vielä yksi poikkeus perheen lisäksi: evankelioinnista en luovu.

 

No juu, ei koske lapsen kasvattamista. Ja miehen valinnat vaikuttaa meihin muihinkin. Täsmensin äsken, eli valinnat joilla ei vahingoita muita.

Entä rattijuopot, rikolliset ja toisten hyväksikäyttäjät, ihan samako?

 

Nyt lämmitän saunan.

 

Entä rattijuopot, rikolliset ja toisten hyväksikäyttäjät, ihan samako?

Huolestun ja toimin sen mikä mun vastuulle kuuluu.

Rukoilen heidän puolestaan lisäksi.

 

Aika usein on fiilis et ihan sama. Itselle riittää, kun omat asiani hoidan. Jaksa tässä enää paiseita ottaa muiden touhuista.

Näin se minullakin yleensä menee.

 

Joskus suurin osa uskovaisista oli vaatimatonta porukkaa, jotka olivat muissa kuin syntiasioissa suvaitsevia. Nyt on vissiin ok rakastaa jeesusta ja haukkua samalla jonkun vaatteita ja kampausta vai? Onko amerikkalainen "kristillisyys" tulossa Suomeenkin?

 

[QUOTE="miksi";30317411]Joskus suurin osa uskovaisista oli vaatimatonta porukkaa, jotka olivat muissa kuin syntiasioissa suvaitsevia. Nyt on vissiin ok rakastaa jeesusta ja haukkua samalla jonkun vaatteita ja kampausta vai? Onko amerikkalainen "kristillisyys" tulossa Suomeenkin?[/QUOTE]

Ei kristillisyys tarkoita aina sitä että ei olisi perillä maallisista jutuista, ja uskovallakin on oma maku. Jotkut uskovat ajattelevat että jos oma tyyli laahaa 30 vuotta jäljessä niin se on kristillistä, ja heiltä ei vahingossakaan löydy mitään nykyaikaista. Tuo on yhtä ulkokultaista kuin se että ostaa aina tiukasti jonkun mainstream-rytkyn. Eli ulkonäköön keskittyvää molemmat.

 

Kai se on ihan positiivista, ettei aktiivisesti ärsyynny kaikenmaailman jutuista, jos ei nyt kuitenkaan ihan välinpitämättömäksi vääryydelle tule.

Ja toi on kyllä jo paha, jos menee sille "jokaisella mielipiteensä, jokainen taplaa tyylillä, meitä on moneen junaan ja jokainen äiti on paras lapselleen "-asteelle.

 

Ja toi on kyllä jo paha, jos menee sille "jokaisella mielipiteensä, jokainen taplaa tyylillä, meitä on moneen junaan ja jokainen äiti on paras lapselleen "-asteelle.

Juu ei pelkoa mulla kuitenkaan tuosta.

 

Vastaus kysymykseesi: Ei. Sinusta on tulossa vanha. Näin se vaan on, nuorena jaksaa meuhkata. Keski-ikäisenä jaksaa hädintuskin välittää omat asiansa. Tiedä sitten miten kun pääsee eläkkeelle ja on taas ehkä aikaa johonkin. Sitten musta voisikin tulla kärttyinen kyttärimummu

 

Vastaus kysymykseesi: Ei. Sinusta on tulossa vanha. Näin se vaan on, nuorena jaksaa meuhkata. Keski-ikäisenä jaksaa hädintuskin välittää omat asiansa. Tiedä sitten miten kun pääsee eläkkeelle ja on taas ehkä aikaa johonkin. Sitten musta voisikin tulla kärttyinen kyttärimummu

Eli elämän kiertokulku?
Nuorena meuhkataan.
Keski-iässä ollaan väsy ja evvk.
Vanhana kytätään taas muita.




Herra, armahda mua ettei minusta tulisi kyttääjä. :| Yritän pitää sen että omaakin elämää olisi.