[QUOTE="random";30303556]Kyse on mm. käsitteiden hallinnasta ja oppimistaidoista. Oppikirjojen tekijöiden ja opettajien pitäisi uhrata enemmän vaivaa sen eteen, että kykenevät tuottaman tekstiä, jota voi ymmärtää ilman että on sanakirja toisessa kädessä. Toki tarpeelliset termit ja käsitteet pitää opetella, mutta muu teksti ei saa olla niin hankalasti rakennettua, että sen ymmärtäminen vaatii erityistä ponnistelua. Ja opiskelijoiden pitäisi kehittää oppimisstrategioitaan niin, että saavat lukemastaan selkoa.
Muuten tuosta todellisuuksien kohtaamisesta: Tuskin löytyy kahta ihmistä, joiden todellisuuskäsitykset ovat yksi yhteen. Niitä voi ymmärtää, joiden todellisuus leikkaa omaasi edes jollain lailla, ja jos yhteistä kosketuspintaa on paljon, kanssakäyminen on jo helppoa.
Se, että toinen hahmottaa todellisuutta eri tavalla kuin sinä ei vielä tarkoita sitä, että hänen todellisuutensa olisi suppeampi kuin sinun. Se on vain erilainen.[/QUOTE]
Peesi. Olisi hyvä jos kahdelle eri todellisuudessa olevalle voisi löytää yhteistä kosketuspintaa.
Mutta kyllä mä väittäisin että jonkun käsitys on suppeampi kuin toisen, siinä tapauksessa jos toisella ei ole kokemusta ja käsitystä koskaan ollut koko kokonaisuudesta.
Esimerkkinä kahvihuonekeskustelu/työkavereiden kanssa puhuminen muustakin kuin työstä. Siitä kieltäytyviä voi olla useampaa sorttia:
-tunne-elämältä estynyt ja ehkä kiusattu työntekijä jolla on vaikeuksia päästä samalle aaltopituudelle muiden kanssa ja jolle kahvihuonejuttelut näyttäytyy uhkaavana, kenties turhana
-joku asperger joka voi nähdä lörpöttelyn aivan turhana
-sosiaalinen, turvallisesti kiintyvä ja kokenut työntekijä joka välttämättä ei "tarvitse" kahvihuoneessa istumisia, koska on työporukan kanssa muutoin paljon tekemisissä (muissakin kuin työasioissa), eli vaikka illanistujaisissa. On siis niin sosiaalinen tapaus ja hänellä on paljon ystäviä, että voi olla poiskin välillä eikä kukaan pidä häntä outona tai erakkona.
Noilla kahdella ekalla ei ole ehkä kokemusta kaikesta, siis siitä sosiaalisesta maailmasta jossa muut elää, muiden todellisuudesta. Tuolla kolmannella on kokemusta ja hän voi osan kanssakäymisestä jättää huoletta poiskin.
Muuten tuosta todellisuuksien kohtaamisesta: Tuskin löytyy kahta ihmistä, joiden todellisuuskäsitykset ovat yksi yhteen. Niitä voi ymmärtää, joiden todellisuus leikkaa omaasi edes jollain lailla, ja jos yhteistä kosketuspintaa on paljon, kanssakäyminen on jo helppoa.
Se, että toinen hahmottaa todellisuutta eri tavalla kuin sinä ei vielä tarkoita sitä, että hänen todellisuutensa olisi suppeampi kuin sinun. Se on vain erilainen.[/QUOTE]
Peesi. Olisi hyvä jos kahdelle eri todellisuudessa olevalle voisi löytää yhteistä kosketuspintaa.
Mutta kyllä mä väittäisin että jonkun käsitys on suppeampi kuin toisen, siinä tapauksessa jos toisella ei ole kokemusta ja käsitystä koskaan ollut koko kokonaisuudesta.
Esimerkkinä kahvihuonekeskustelu/työkavereiden kanssa puhuminen muustakin kuin työstä. Siitä kieltäytyviä voi olla useampaa sorttia:
-tunne-elämältä estynyt ja ehkä kiusattu työntekijä jolla on vaikeuksia päästä samalle aaltopituudelle muiden kanssa ja jolle kahvihuonejuttelut näyttäytyy uhkaavana, kenties turhana
-joku asperger joka voi nähdä lörpöttelyn aivan turhana
-sosiaalinen, turvallisesti kiintyvä ja kokenut työntekijä joka välttämättä ei "tarvitse" kahvihuoneessa istumisia, koska on työporukan kanssa muutoin paljon tekemisissä (muissakin kuin työasioissa), eli vaikka illanistujaisissa. On siis niin sosiaalinen tapaus ja hänellä on paljon ystäviä, että voi olla poiskin välillä eikä kukaan pidä häntä outona tai erakkona.
Noilla kahdella ekalla ei ole ehkä kokemusta kaikesta, siis siitä sosiaalisesta maailmasta jossa muut elää, muiden todellisuudesta. Tuolla kolmannella on kokemusta ja hän voi osan kanssakäymisestä jättää huoletta poiskin.