Jos olisi mahdollista pelastaa itsensä tai joku vieras pieni lapsi...

  • Viestiketjun aloittaja ???
  • Ensimmäinen viesti
"Teoreetikko"
Mies!, mikä hitto siitä lapsen elämästä tekee niin paljon arvokkaamman kuin aikuisen?? Kaikki me tänne ollaan tasavertaiseksi synnytty, ja niin se vaan menee että toiset kuolee aiemmin kuin toiset. Mitä jos kyseessä onkin päivää vaille 18-vuotias? Mikä on ikähaarukka, jonka suojelemiseksi antaisit oman henkesi? Onko esim. Teini-ikäinen mielestäsi yhtä maaginen ja viaton olento jonka henki on väistämättä omaasi arvokkaampi?
Jaa, en ajattele että jonkun elämä on "arvokkaampi" kuin toisen. Kuvatussa skenaariossa pohdin vain sitä, millaisena ihmisenä itseni kokisin sen jälkeen kun olen antanut lapsen kuolla sen puolesta että itse jäisin henkiin. Joku aateluus siinä aikuisuudessa velvoittaa suojelemaan pienempää ja heikompaa, tai sitten sitä on yhtä tyhjän kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: MIES!
[QUOTE="M33";30283553]Kuten yllä selitinkin, juuri tällä perusteella aikuisen elämä on lapsen elämää arvokkaampi.[/QUOTE]

En ymmärrä nyt ollenkaan? Miten aikuisen (siis ilmeisesti vain sinun) elämä olisi arvokkaampi kuin lapsen?

Aikuinen olisi kuitenkin jo elänyt täyden elämän, lapsi vasta aloittelemassa.
 
[QUOTE="M33";30283568]Juuri siksi, ettäaikuinen on elämässä täyttä elämää, lapsi ei.

Tuolla edellä tämän selitin.[/QUOTE]

Kyllä niin selititkin mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Olet elänyt jo elämäsi, toisella se olisi vasta edessä. En ymmärrä mutta varmaan taas kyse siitä että oma perse on niin mukavan lähellä.
 
"M33"
Kyllä niin selititkin mutta eihän siinä ole mitään järkeä.
Se saattaa tuntua järjettömältä, jos ei ole tottunut käsitteelliseen ajatteluun.

Katsos kun on olemassa tällainen asia kuin arvo. Maallikkotermein selitettynä se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin asia, jota ihminen pitää elämässä tärkeänä. Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa ja valintoja. Jos esimerkiksi arvostaa rehellisyyttä luonteenpiirteenä, pyrkii puhumaan totta, ja jos arvostaa terveyttä, haluaa todennäköisesti syödä fiksusti ja käydä välillä lenkillä.

Kaikilla meillä on tietenkin enemmän kuin yksi arvo. Meillä on niitä itse asiassa tosi monta. Kaikki arvot eivät kuitenkaan ole tasavertaisia keskeään, vaan ne muodostavat enemmän tai vähemmän pysyvän arvojärjestyksen. Ihmiselle voi olla tärkeää tehdä aina työnsä mahdollisimman huolellisesti ja olla hyvä työntekijä, mutta hän voi hyvin arvostaa myös perheen parissa vietettyä aikaa. Kumpi arvo on tärkeämpi, määrittää sen, jääkö hän aina ylitöihin vai koettaako neuvotella itselleen joustavammat työajat päästäkseen ajoissa kotiin.

Arvoilla on vielä yksi tärkeä ominaisuus: jokaisella meistä on oma arvojärjestys! Kyllä, luit aivan oikein. Sinä ja minä todennäköisesti arvostamme osittain samoja ja osittain eri asioita, mutta aivan varmasti laitamme nämä arvot jossain väärin erilaiseen järjestykseen. Tämä on eräs keskeinen syy, miksi kaksi ihmistä tekevät samassa tilanteessa aivan erilaisia päätöksiä. Jos he ovat fiksuja, he ymmärtävät toimivansa eri tavoin ei siksi, että toinen olisi järjetön vaan siksi, että he arvostavat asioita eri tavoin.

Tässä keskustelussa on tullut esiin ainakin yksi keskeinen arvoero: toiset meistä arvostavat enemmän aikuisen ihmisen toteutunutta elämää ja toiset lapsen potentiaalista elämää. Se takia ihmisillä on erilainen näkemys oikeasta ratkaisusta tässä hypoteettisessa tilanteessa. Keskustelun on mahdotonta jatkua, jos kekustelijat eivät ymmärrä erojen johtuvan erilaisesta arvojärjestyksestä.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
 
"Teoreetikko"
[QUOTE="M33";30283579]Tässä keskustelussa on tullut esiin ainakin yksi keskeinen arvoero: toiset meistä arvostavat enemmän aikuisen ihmisen toteutunutta elämää ja toiset lapsen potentiaalista elämää. Se takia ihmisillä on erilainen näkemys oikeasta ratkaisusta tässä hypoteettisessa tilanteessa. Keskustelun on mahdotonta jatkua, jos kekustelijat eivät ymmärrä erojen johtuvan erilaisesta arvojärjestyksestä..[/QUOTE]

No, "aikuisen ihmisen toteutunut elämä" on olemassa vaikka se aikuinen ihminen menehtyisikin. Tulevaisuuden suhteen sekä lapsi että aikuinen ovat kumpainenkin tyhjän taulun edessä, koska kukaan meistä ei kykene tulevaisuuteen näkemään ja täten ennustamaan mitkä seuraukset toisen versus toisen henkiinjäämisellä olisi.

Kysymyksessä siis paneudutaankin enemmän siihen, minkälainen henkilö sinä/minä/joku toinen nimenomaan tätä valintaa tekevä olisi siinä nimenomaisessa hetkessä. Oletko sinä siis ihminen joka työntää lapsen vaikkapa luodin tai auton eteen itsesi säilyttääksesi? Minä edes toivon etten ole. Ei siksi että elämäni olisi jotenkin arvojärjestyksessä vähäisempi ennen sitä, vaan siksi että se takuuvarmasti olisi sitä sen jälkeen.
 
[QUOTE="M33";30283579]Se saattaa tuntua järjettömältä, jos ei ole tottunut käsitteelliseen ajatteluun.

Katsos kun on olemassa tällainen asia kuin arvo. Maallikkotermein selitettynä se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin asia, jota ihminen pitää elämässä tärkeänä. Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa ja valintoja. Jos esimerkiksi arvostaa rehellisyyttä luonteenpiirteenä, pyrkii puhumaan totta, ja jos arvostaa terveyttä, haluaa todennäköisesti syödä fiksusti ja käydä välillä lenkillä.

Kaikilla meillä on tietenkin enemmän kuin yksi arvo. Meillä on niitä itse asiassa tosi monta. Kaikki arvot eivät kuitenkaan ole tasavertaisia keskeään, vaan ne muodostavat enemmän tai vähemmän pysyvän arvojärjestyksen. Ihmiselle voi olla tärkeää tehdä aina työnsä mahdollisimman huolellisesti ja olla hyvä työntekijä, mutta hän voi hyvin arvostaa myös perheen parissa vietettyä aikaa. Kumpi arvo on tärkeämpi, määrittää sen, jääkö hän aina ylitöihin vai koettaako neuvotella itselleen joustavammat työajat päästäkseen ajoissa kotiin.

Arvoilla on vielä yksi tärkeä ominaisuus: jokaisella meistä on oma arvojärjestys! Kyllä, luit aivan oikein. Sinä ja minä todennäköisesti arvostamme osittain samoja ja osittain eri asioita, mutta aivan varmasti laitamme nämä arvot jossain väärin erilaiseen järjestykseen. Tämä on eräs keskeinen syy, miksi kaksi ihmistä tekevät samassa tilanteessa aivan erilaisia päätöksiä. Jos he ovat fiksuja, he ymmärtävät toimivansa eri tavoin ei siksi, että toinen olisi järjetön vaan siksi, että he arvostavat asioita eri tavoin.

Tässä keskustelussa on tullut esiin ainakin yksi keskeinen arvoero: toiset meistä arvostavat enemmän aikuisen ihmisen toteutunutta elämää ja toiset lapsen potentiaalista elämää. Se takia ihmisillä on erilainen näkemys oikeasta ratkaisusta tässä hypoteettisessa tilanteessa. Keskustelun on mahdotonta jatkua, jos kekustelijat eivät ymmärrä erojen johtuvan erilaisesta arvojärjestyksestä.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa.[/QUOTE]


Eipä juuri selventänyt ja et tuonut mitään uutta tietoja tähän ketjuun. Tuollaine helvetin pitkä jeesustelupaska oikeastaan vaan alleviivaa että et ees keksinyt mitään muuta enään.
 
"M33"
Alkuperäinen kirjoittaja Teoreetikko";30283589] Oletko sinä siis ihminen joka työntää lapsen vaikkapa luodin tai auton eteen itsesi säilyttääksesi?[/QUOTE]Ai nytkö jo on puhe lasten työtämisestä kuolemaan? :D Sangen röyhkeää maalitolppien siirtämistä tuollainen retoriikka. Tähän asti ketjussa pyöritelty skenaario on sellainen:
Tuollaine helvetin pitkä jeesustelupaska oikeastaan vaan alleviivaa että et ees keksinyt mitään muuta enään.
Ymmärrän kyllä, että käsitteellisen ajattelun oppiminen ei käy käden käänteessä, eikä se ole välttämättä edes kaikille mahdollista.
 
"Raikka"
[QUOTE="M33";30283579]Se saattaa tuntua järjettömältä, jos ei ole tottunut käsitteelliseen ajatteluun.

Katsos kun on olemassa tällainen asia kuin arvo. Maallikkotermein selitettynä /QUOTE]

No toi ny vaan kertoo sen, että sä olet oman universumisi ainoa asiantuntija.

Meille muille taas on ihan normaalia ajatella siten, et jos titanikki uppoaa, niin pelastusliivit jaetaan ensiksi lapsille ja naisille.

Mä en kehtais elää hetkeäkään semmoista elämää joka olis kiinni siitä, että mä vein viimeisen pelastusliivin pikkulapsen nenän edestä.

Sinä kehtaisit, mut onneks mun ei tarttis olla katsomassa.
 
"M33"
On rasittavaa ja hedelmätöntä yrittää keskustella etiikasta, kun osa keskustelijoista ei kykene lähestymään asiaa kuin omasta kapeasta, välittömään kokemukseen perustuvasta näkökulmastaan. Juuri tuollaiset "on itsestäänselvää, että..." -tyyppiset kommentit kertovat kyvyttömyydestä käsitteelliseen ajatteluun. Sille nyt ei tietenkään voi mitään.
 
n44
[QUOTE="M33";30283579]Se saattaa tuntua järjettömältä, jos ei ole tottunut käsitteelliseen ajatteluun.

Katsos kun on olemassa tällainen asia kuin arvo. Maallikkotermein selitettynä se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin asia, jota ihminen pitää elämässä tärkeänä. Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa ja valintoja. Jos esimerkiksi arvostaa rehellisyyttä luonteenpiirteenä, pyrkii puhumaan totta, ja jos arvostaa terveyttä, haluaa todennäköisesti syödä fiksusti ja käydä välillä lenkillä.

Kaikilla meillä on tietenkin enemmän kuin yksi arvo. Meillä on niitä itse asiassa tosi monta. Kaikki arvot eivät kuitenkaan ole tasavertaisia keskeään, vaan ne muodostavat enemmän tai vähemmän pysyvän arvojärjestyksen. Ihmiselle voi olla tärkeää tehdä aina työnsä mahdollisimman huolellisesti ja olla hyvä työntekijä, mutta hän voi hyvin arvostaa myös perheen parissa vietettyä aikaa. Kumpi arvo on tärkeämpi, määrittää sen, jääkö hän aina ylitöihin vai koettaako neuvotella itselleen joustavammat työajat päästäkseen ajoissa kotiin.

Arvoilla on vielä yksi tärkeä ominaisuus: jokaisella meistä on oma arvojärjestys! Kyllä, luit aivan oikein. Sinä ja minä todennäköisesti arvostamme osittain samoja ja osittain eri asioita, mutta aivan varmasti laitamme nämä arvot jossain väärin erilaiseen järjestykseen. Tämä on eräs keskeinen syy, miksi kaksi ihmistä tekevät samassa tilanteessa aivan erilaisia päätöksiä. Jos he ovat fiksuja, he ymmärtävät toimivansa eri tavoin ei siksi, että toinen olisi järjetön vaan siksi, että he arvostavat asioita eri tavoin.

Tässä keskustelussa on tullut esiin ainakin yksi keskeinen arvoero: toiset meistä arvostavat enemmän aikuisen ihmisen toteutunutta elämää ja toiset lapsen potentiaalista elämää. Se takia ihmisillä on erilainen näkemys oikeasta ratkaisusta tässä hypoteettisessa tilanteessa. Keskustelun on mahdotonta jatkua, jos kekustelijat eivät ymmärrä erojen johtuvan erilaisesta arvojärjestyksestä.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa.[/QUOTE]

Vähä-äläyinenkin tietää jo ennestään tuon mitä selitit kymmenillä tyhjänpäiväisillä lauseilla. Mene pätemään mutsillesi.
 
siis oikeastiko sä täällä oot keskellä yötä jauhanu tätä kuvitteellista tilannetta? hanki nyt elämä jumalauta!! muutenki täällä akkojen palstoilla pitää pyöriä iso mies.[QUOTE="M33";30283613]On rasittavaa ja hedelmätöntä yrittää keskustella etiikasta, kun osa keskustelijoista ei kykene lähestymään asiaa kuin omasta kapeasta, välittömään kokemukseen perustuvasta näkökulmastaan. Juuri tuollaiset "on itsestäänselvää, että..." -tyyppiset kommentit kertovat kyvyttömyydestä käsitteelliseen ajatteluun. Sille nyt ei tietenkään voi mitään.[/QUOTE]
 
"hey"
Typerä kysymys, koska tollasta tilannetta on vaikea kuvitella.

Pelastaisin itseni, näin 5 lapsen äitinä ei olisi edes vaikea valinta.

Mutta jos olis tilanne missä voisin vaarantaa henkeni pelastaessani vierasta lasta, niin todennäköisesti refleksit toimis niin että vaarantaisin henkeni, esim.. jos lapsi olisi juoksemassa auton alle.
 
juuu
Juoksisin varmasti vaistonvaraisesti autotielle pelastamaan lapsen tai hyppäisin jokeen, vaikka olisinkin vaarassa hukkua. Jos sen sijaan minut laitettais piippu otsalla tekemään valinta, niin varmaan pelastaisin itseni omien lasteni vuoksi.
 
-9-9-
ettei tuolla asenteella "ei kiinnosta, ei ole mun lapsi" varustettu ihminen ole vieressä, jos omat lapsoset ovat vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä itse ajattelisit jos sinun lapsi olisi voitu pelastaa ja joku olisi töljöttänyt vain kädet taskussa vieressä?
Meinaatko oikeesti että sinun mielestäsi jonkun vieraan aikuisen pitäisi uhrautua ja kuolla sinun lapsesi takia?? No huhhuh!
 
ikiuni
Oma perse lähimpänä? Sillä verellähän voidaan pelasta joku lapsi, mutta kun sä SAATAT saada aivoverenvuodon tai muun sellaisen(?) niin jätät väliin. Sillälailla.
Oletko ihan normaali? Onko pakko oman terveyden/hengen uhalla luovuttaa verta? :O

Veri voi mennä kenelle vaan. Vaikka vanhukselle. Ei tuohon voi vedota.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
"piste."
Eikai kukaan niin tyhmä ole että uhraisi oman ainoan elämänsä jonku tuntemattoman kersan takia.
Siinä tapauksessa ymmärrän jos ihminen on jo kuolemansairas tai vanhus.
 
"Lollero"
Oletko ihan normaali? Onko pakko oman terveyden/hengen uhalla luovuttaa verta? :O

Veri voi mennä kenelle vaan. Vaikka vanhukselle. Ei tuohon voi vedota.
Oletko itse ihan normaali? Onko MIES! normaali? Onko pakko oman hengen uhalla pelastaa vieras lapsi? Sehän voi kuolla muutenkin parin vuoden päästä. Ja siitä voi tulla mitä vain isona. Vaikka narkkari tai psykopaattitappaja. Ei tuohon voi vedota.
 

Yhteistyössä