Jos olisi mahdollista pelastaa itsensä tai joku vieras pieni lapsi...

Tottakai tajusin, että se oli "huumoria", mutta se että väännät huumoria ihan normaalista ja tavallisesta asiasta juuri paljastaa kummallisen suhtautumisesi asiaan. Myös tuo ilmaisu "elimiä viety tuosta vaan" kertoo samaa asiaa. Ei niitä viedä tuosta vaan, vaan toisten hengen pelastamiseksi. Motiivi on painava, ei niitä elimiä vainajilta huvikseen tuosta vaan oteta. Tälläisista ei tietenkään myöskään uutisoida juuri siksi, ettei asiassa ole mitään uutisoitavaa, vaan se on ihan normijuttu. Silloin kun laki muuttui, uutisoitiin aiheesta toki paljonkin.

No mulla on kuollut tuttuja paljonkin mutta en tiedä että kenenkään elimiä olisi viety. Ehkä he ovat olleet sen verran vanhoja ettei niitä elimiä enää kelpuuteta, tutuistani on harva kuollut nuorena.

Mutta siis hyväksyn elintenluovuttamisen, sen kirjoitin aikaisemmin selkeästi.

 

Lapsella on kaikki tuo edessään ja lisäksi jäljellä vielä iloista ja onnellista lapsuusaikaa, jolloin tuottaa kymmenille ihmisille iloa pelkällä olemassaolollaan. Taloudelliselle arvolle en laittaisi ihmisarvoa määriteltäessä painoarvoa, ihmisen elämänlaatu ja suora merkitys muille sen sijaan ovat tärkeitä tekijöitä. Sinulle lapset ovat merkityksettömiä, mutta keskimäärin lapsilla on vähintään yhtä suuri merkitys yhtä suureen joukkoon ihmisiä kuin aikuisilla.

Saanko kysyä, millainen lapsuus sinulla oli ja onko sinulla lapsuusmuistoja varhaisilta vuosiltasi? Ajatuksesi kuulostaa minusta kummalta, koska koen olleeni oma yksilöni ja persoonani siitä asti kun muistikuvia on eli ainakin 3-vuotiaasta alkaen. Lapsuus oli sitä paitsi kivaa aikaa. Minusta siis paras säästää lapset, joilla on paitsi aikuiselämä myös ainakin osa mukavista lapsuusvuosistaan edessä. Toki joillain on kurja lapsuus, mutta useimmat ovat kuitenkin toivottuja ja rakastettuja lapsia.

Mutta se minua tässä keskustelussa kummastuttaa, että oikeasti lapsen arvo määrittyy useimmilla sen mukaan, kuinka lähellä hän on "pelastajaansa". Ymmärrän toki, että todellisessa tilanteessa hädän näkeminen omin silmin vaikuttaa toimintaan, niin varmasti minullakin. Mutta kun näin etukäteen yleiselle tasolla asiaa pohditaan, miten ne kauempana nälkään kuolevat lapset voivatkin olla niin arvottomia, että mitään osaa hyvinvoinnistaan eivät heidän pelastamisekseen ole valmiita uhraamaan edes ne ihmiset, jotka tässä väittävät olevansa valmiita uhraamaan jopa henkensä vieraan lapsen pelastamiseksi.

Se, ettei lapsilla olisi minulle merkitystä, on törkeä olkiukko. Osoitat pahaa tahtoa väittäessäsi jotakin tuollaista. Fiksu ihminen lopettaisi keskustelun kanssasi tähän.

Lapsuuteni oli ihan tavallinen, enkä ymmärrä, mitä tekemistä tällä on asian kanssa. Todella kummallinen kommentti.

Et onnistu sanomaan mitään uutta. Sinusta on parempi pelastaa lapsi, koska lapsella on elinvuosia edessään (potentiaali). Minusta on parempi pelastaa aikuinen, joka elää lasta autenttisempaa, omaehtoisempaa, valmiimpaa elämää, ja jolla on näin ollen enemmän menetettävää.

 

[QUOTE="M33";30281816]Se, ettei lapsilla olisi minulle merkitystä, on törkeä olkiukko. Osoitat pahaa tahtoa väittäessäsi jotakin tuollaista. Fiksu ihminen lopettaisi keskustelun kanssasi tähän.

Lapsuuteni oli ihan tavallinen, enkä ymmärrä, mitä tekemistä tällä on asian kanssa. Todella kummallinen kommentti.

Et onnistu sanomaan mitään uutta. Sinusta on parempi pelastaa lapsi, koska lapsella on elinvuosia edessään (potentiaali). Minusta on parempi pelastaa aikuinen, joka elää lasta autenttisempaa, omaehtoisempaa, valmiimpaa elämää, ja jolla on näin ollen enemmän menetettävää.[/QUOTE]

Et sinäkään tukeutunut mihinkään tieteelliseen näyttöön lapsen yksilöllisyyden puutteesta tai vähemmästä merkityksestä lähipiirilleen. Näin ollen perustat näkemyksesi vain omaan kokemukseesi. Tottakai oma lapsuus on merkityksellinen meille kaikille ja vaikuttaa ratkaisevasti aikuisuuteen asti. Siinä olet oikeassa, että lapsen elämä ei ole yhtä omaehtoista ja muut voivat tehdä helpommin tehdä lapsen elämästä kurjaa, vaikka toki jotkut aikuisetkin elävät tuhoisissa ja alistavissa ihmissuhteissa. Mutta asiat eivät onneksi ole niin surkealla tolalla, että suurin osa lapsista eläisi ikävää elämänvaihetta, jossa kuolema ei olisi niin paha asia kuin aikuisena. Keskimäärin lapset nauttivat elämästään enemmän kuin aikuiset, joilla on usein kaikenlaisia murheita joita lapset eivät vielä joudu kohtaamaan.

Minäkään en jaksa kaivaa mahdolllisia tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, vaan yhtä lailla omien kokemusteni valossa väitän, että lapsilla on enemmän menetettävää ja lapsen kuolema olisi myös lähipiirille vähintään yhtä suuri, todennäköisesti suurempikin suru kuin aikuisen kuolema.

 

Pelastaisin itseni, en voisi jättää omia lapsiani orvoksi.

 

[QUOTE="Jelena";30281086]Pelastaisin lapsen! Olen syöksynyt tilanteeseen omasta turvallisuudesta välittämättä kun vieraan lapsen kimppuun käytiin. Onneksi ajoissa tuli muitakin auttamaan mutta olin valmis kuolemaankin viattoman lapsen puolesta.

Rakkaus joka kohdistuu vain omaan lapseen ei ole oikeaa äidinrakkautta![/QUOTE]

Itse uskon että syöksyisin pelastamaan myös vanhuksen jos hänen kimppuun hyökättäisiin. Vähänkö se sitten on nurinkurista, kun miettii paljon elämää hänellä on jäljellä verrattuna minua

Se on varmasti ihan vain inhimillistä auttaa heikompia, mutta jos olisi 100 % varmaa että sinä KUOLET jos alat sankariksi, niin harvemmat siihen ryhtyisivät kenenkään tuntemattoman takia.

 

Et sinäkään tukeutunut mihinkään tieteelliseen näyttöön lapsen yksilöllisyyden puutteesta tai vähemmästä merkityksestä lähipiirilleen. Näin ollen perustat näkemyksesi vain omaan kokemukseesi. Tottakai oma lapsuus on merkityksellinen meille kaikille ja vaikuttaa ratkaisevasti aikuisuuteen asti. Siinä olet oikeassa, että lapsen elämä ei ole yhtä omaehtoista ja muut voivat tehdä helpommin tehdä lapsen elämästä kurjaa, vaikka toki jotkut aikuisetkin elävät tuhoisissa ja alistavissa ihmissuhteissa. Mutta asiat eivät onneksi ole niin surkealla tolalla, että suurin osa lapsista eläisi ikävää elämänvaihetta, jossa kuolema ei olisi niin paha asia kuin aikuisena. Keskimäärin lapset nauttivat elämästään enemmän kuin aikuiset, joilla on usein kaikenlaisia murheita joita lapset eivät vielä joudu kohtaamaan.

Minäkään en jaksa kaivaa mahdolllisia tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, vaan yhtä lailla omien kokemusteni valossa väitän, että lapsilla on enemmän menetettävää ja lapsen kuolema olisi myös lähipiirille vähintään yhtä suuri, todennäköisesti suurempikin suru kuin aikuisen kuolema.

Turhaan jauhat tuosta kurjasta lapsuudesta. Ei lapsuuden kurjuudella tai onnellisuudella ole mitään tekemistä kantani kanssa. Minusta onnellisen aikuisen elämä on arvokkaampaa kuin onnellisen lapsen elämä (edelleen all other things being equal), koska arvostan elettyä elämää enemmän kuin hypoteettista tulevaa elämää. Juuri aikuisilla on "enemmän menetettävää", koska heillä on paljon enemmän muistoja, kokemuksia, arvoja, tavoitteita, ihmissuhteita ja muuta sellaista, mikä tekee elämästämme itsemme näköistä, autenttista elämää.

 

Aina löytyy tissiposkia jolle oma perse on se tärkein, niin naisista kuin miehistä. Onnittelen tissiposkimiehen kanssa pariutumista,.

Mun mies on varmasti enemmän mies ku sinä ikinä.

En ikinä haluaisi miestä joka haluaisi jättää oman lapsensa isättömäksi.

 

Rehellisesti sanottuna...

Mä jäädyn tilanteissa, ja näin ollen tulisin tapetuksi sen lapsen lisäksi.

 

En jättäisi omia lapsiani äidittömäksi, koska isästä ei ole vastuulliseksi vanhemmaksi. Itseni siis pelastaisin omien lasteni takia.

 

En jättäisi omia lapsiani äidittömäksi, koska isästä ei ole vastuulliseksi vanhemmaksi. Itseni siis pelastaisin omien lasteni takia.

Tarkoitatko, että jos olisit lapseton, uhraisit oman henkesi tuntemattoman lapsen vuoksi? Entä tuntemattoman aikuisen?

 

ettei tuolla asenteella "ei kiinnosta, ei ole mun lapsi" varustettu ihminen ole vieressä, jos omat lapsoset ovat vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä itse ajattelisit jos sinun lapsi olisi voitu pelastaa ja joku olisi töljöttänyt vain kädet taskussa vieressä?

 

ettei tuolla asenteella "ei kiinnosta, ei ole mun lapsi" varustettu ihminen ole vieressä, jos omat lapsoset ovat vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä itse ajattelisit jos sinun lapsi olisi voitu pelastaa ja joku olisi töljöttänyt vain kädet taskussa vieressä?

Mä en usko ihmisten hyvyyteen, joten en usko hetkeäkään että kukaan tuntematon mun lastani pelastaisi.

 

ettei tuolla asenteella "ei kiinnosta, ei ole mun lapsi" varustettu ihminen ole vieressä, jos omat lapsoset ovat vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä itse ajattelisit jos sinun lapsi olisi voitu pelastaa ja joku olisi töljöttänyt vain kädet taskussa vieressä?

En odota, että kukaan luopuisi omasta hengestään lapseni vuoksi. Siitähän tässä on kysymys.

 

En tiedä, voi olla että tilanne olisi niin nopea että säntäisin vaan pelastamaa lapsen ja kuolisin siihen. Jos taas ehtisin harkita asiaa, pelastaisin varmasti itseni. Ajatus että joku kysyisi kuoleeko joku tuntematon lapsi toisessa maassa vai otanko heti luodin päähäni, itseni pelastaisin. Sankareille suosittelisin kokeilemaan jonkinlaista vaihtoa sellaisessa maassa jossa tuota esiintyy runsaasti, ehkä joku vaihtaisikin sen lapsen jolla elinennuste on huono niissä olosuhteissa.

Jos sinut olisi vangittu vaikkapa torniin tai johonkin, pelastaisin sut sieltä kyllä. Jos ei olisi köyttä mitä pitkin kiivetä, voisit kasvattaa piiitkät hiukset, niin kiipeisin niitä pitkin.

 

pelastaisin itseni. mulla on kolme pientä lasta enkä vois koskaan tehdä heille sitä et jäis ilman äitiä jos olis mahdollisuus itsensä pelastaa

 

MIES, käytkö säännöllisesti luovuttamassa verta? Jos et, miksi et?

 

MIES, käytkö säännöllisesti luovuttamassa verta? Jos et, miksi et?

En käy koska verestäni puuttuu hyytymisjuttuja tai jotain sellaista. Veren luovuttaminen tarkoittaisi suurentunutta riskiä aivoverenvuotoon ja sellaisiin.

 

Minusta tämä on totta. Veikkaan että tällaiset naiset ovat tehneet elämästään sellaista että eivät uhraa itseään missään asioissa. Aina voi perustella oman ja lapsien hyvinvoinnilla ja he marttyyrimaisesti tekevät kaikkensa eli eivät yhtään mitään. Minä en voisi perustella itselleni että annoin lapsen kuolla oman lapseni hyvinvoinnin takia, en mitenkään. Minun lapseni olisi elossa, hänellä olisi elämä ja muita pitämässä huolta. Täysin riippuvainen ei lapsen hyvinvointi ole vanhemmista, joskus on jopa toisinpäin. Toisalla olisi taas lapsi joka olisi kuollut oman itsekkyyteni takia, murhattu. Kyllä nimenomaan äitinä oma sisäinen oikeudentajuni suuntaisi pelastamaan heti lapsen. Ei siihen tarvitse liittyä itsensä korostamista, se on vain ainoa mikä tekee elämästä itsestänsä arvostettavaa. Täysin itsekkäällä elämällä ei ole mitään arvoa.

Kuka elää täysin itsekästä elämää. Tuskin edes itse Vladimir Putin. Vaikka 99% mätä äijä onkin.

 

Pelastaisin itseni hetkeäkään epäröimättä, jos tilanne oikeasti olisi sellainen, että lapsen eteen ei voisi mitään tehdä ilman itseäni vaarantamatta. En omaa juurikaan minkäänlaista ädinvaistoa tai suurempaa mielenkiintoa lasten suojeluun, vaikken niitä inhoakaan, uutiset lasten kaltoinkohtelusta ovat ikäviä, mutta eläinten pahoinpitelytkin saavat paljon enemmän sympatiaa minulta, en vain voi sille mitään. En kestäisi ajatusta, että mieheni joutuisi kuulemaan minun kuolleen jonkun tuntemattoman (tai miksei tutunkin) mukulan takia ja hylänneen hänet tieten tahtoen. Kyllä se minulla vain menee niin, että elämän tärkein ihminen menee ekaksi tärkeysjärjestyksessä. Mieheni vuoksi kyllä kuolisin koska tahansa.

 

Hauskaa, että täällä abortin vastustajat pelastaisivat mielummin itsensä, kuin sen "pienen viattoman ihmisen". Hahaa..

 

Hauskaa, että täällä abortin vastustajat pelastaisivat mielummin itsensä, kuin sen "pienen viattoman ihmisen". Hahaa..

Jatkona vielä "mutta kun mun omat lapset" -puolustelijoille, että ne teidän lapsethan jäis henkiin ja kyllä ne johonkin hyvään sijaisperheeseen vähintäänkin pääsis.

 

Hauskaa, että täällä abortin vastustajat pelastaisivat mielummin itsensä, kuin sen "pienen viattoman ihmisen". Hahaa..

Mä en vastusta aborttia.

 

Toivon olevani ihminen, joka pelastaisi sen lapsen oman nirrinsä nojalla. Todellisuus jää nähtäväksi, tai siis toivottavasti ei. Mielellään sitä haluaisi olla ihminen eikä pelkkä rikkahippunen.

 

Mies!, mikä hitto siitä lapsen elämästä tekee niin paljon arvokkaamman kuin aikuisen??

Se että minä ja sinä olemme eläneet jo vuosia ja jne. Sillä lapsella olisi aikoinaan mahdollisuus perustaa perhe ja saada lapsia ja lapsenlapsia.

Olenko ainut joka ei ymmärrä pointtiasi?

 

Se että minä ja sinä olemme eläneet jo vuosia ja jne.

Kuten yllä selitinkin, juuri tällä perusteella aikuisen elämä on lapsen elämää arvokkaampi.