Antakaa mulle voimaa!

  • Viestiketjun aloittaja Aapp
  • Ensimmäinen viesti
Aapp
En osaa enää kun itkee vaan, mun on niin paha olla ton miehen kanssa. Se satuttaa mua koko ajan henkisesti, vähättelee ja lyttää jatkuvasti. Se on saanu mut uskoon, että mä en pärjää ilman sitä. Ja että lapset viedään multa pois kun en selviäisi niiden kanssa yksin. Mitä jos se on oikeessa? Mä en oo koskaan ollu yksin. Jos en oikeesti osaakaan. Miten mä voisin olla ilman lapsia.
Oon alkanu miettiin jo itsemurhaakin. En sitä kuitenkaan pystyisi tekeen.

Mies on tässä vuosien aikana tehnyt vaikka mitä ja mä oon kaikki antanu anteeks. Mä oon toivonu että se joskus huomais kuinka hyvä oon sille. Mutta ei se huomaa. Mä oon rakastanu niin paljon saamatta vastarakkautta. Oon vaan halunnut että olisin miehelle tärkeä. Mutta en oo.

Mulla oli ennen ihan hyvä itsetunto mutta ei siitäkään oo enää mitään jäljellä. Tunnen itteni rumaksi ja kamalaksi ja huonoksi. Koska mulle on sanottu ettei mua kukaan huolisi eikä kukaan jaksaisi olla mun kanssa.

En jaksa enää mutta en osaa erotakaan.
 
"been there"
Nyt nainen keräät itsekunnioituksesi rippeet ja lopetat ensimmäisenä itsesäälissä vellomisen. Toiseksi annat tuollaisen ukon puheille piupaut. Todennäköisesti tulet pärjäämään huomattavasti paremmin ilman häntä. Ei ole ihmisarvoista elämää, jos toinen lyttää ja vie itsetunnon. Älä usko ukkoasi, vaan näytä sille - tai unohda koko mies ja näytä itsellesi.

Eroa ja ala rakentamaan uutta elämääsi päivä kerrallaan. Parin vuoden päästä ihmettelen, miksi ihmeessä heitit niinkin kauan elämästäsi hukkaan tuollaisen idiootin takia.
 
Mieti miten helppoa elämä olisi ilman sitä tuskaa jota toinen aiheuttaa henkisesti. Sen ainut keino pitää sut ja saada törttöillä rauhass on se että saa sut uskomaan ettei susta olisi muuhun.

Rakasta edes itse itseäsi sen verran että lähdet jos et voi hyvin.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Aapp
Mieti miten helppoa elämä olisi ilman sitä tuskaa jota toinen aiheuttaa henkisesti. Sen ainut keino pitää sut ja saada törttöillä rauhass on se että saa sut uskomaan ettei susta olisi muuhun.

Rakasta edes itse itseäsi sen verran että lähdet jos et voi hyvin.
Jollain kieroutuneella tavalla kuvittelen, että mies osottaa rakkauttaan sillä kun sanoo etten kelpaisi kellekään muulle.

Tiedän että pitäis erota. Toteuttaminen vaan tökkii.
 
Mies1990.
Vaikutat liian hyvältä puolisolta miehellesi. Etkö pystyisi kunnolla selittämään miehellesi kuinka huonolta sinusta tuntuu? Sillä tavalla että varmasti ymmärtäisi kuinka paljon sinulle aiheuttaa huonoa mieltä.
 
Aapp
Vaikutat liian hyvältä puolisolta miehellesi. Etkö pystyisi kunnolla selittämään miehellesi kuinka huonolta sinusta tuntuu? Sillä tavalla että varmasti ymmärtäisi kuinka paljon sinulle aiheuttaa huonoa mieltä.
Oon kertonut, kirjoittanut kirjeitäkin. Itken usein ja kerron kuinka pahalta saa oloni tuntumaan.
Ja koitan sanoa, että yritän kaikkeni jotta meillä kaikilla olis hyvä olla.
 
vallankäyttöä
Toisen lyttääminen, arvostelu ja puheet siitä, ettet pärjää yksin on vallankäytön muoto. Mies käyttää sinuun valtaansa vääristämällä todellisuudentajuasi. Syyllistämällä ja häpäisemällä hän saa sinut uskomaan sen kuvan itsestäsi, jonka haluaa sinun uskovan.

Todellisuudessa hän tietää aivan hyvin, miten hyvä nainen olet. Hän ei vain halua että sinä tiedät sen, koska hän haluaa kontrolloida sinua ja lapsia.

Mies ei ole tasapainoinen ihminen. En tiedä, mitkä hänen ongelmansa ovat mutta jos haluat aidosti olla hänelle avuksi, eniten auttaa lähteminen. Miehellä on silloin mahdollisuus kohdata ongelmansa. Välttämättä hän ei sitä tee mutta se on silloin hänen valintansa.

Jos olet nyt niin voimaton, ettet kykene tekemään rakkauden tekoja itseäsi kohtaan (lähtemään), niin tee se lastesi vuoksi. Lasten kasvu ja kehitys perustu vanhempien suhteelle, jos se on huono, lapset voivat huonosti. Miehesi vaikuttaa hyvin kontrolloivalta eli hän luultavasti kontrolloi lapsiakin likaa näit sinä sitä tai et.

Sinä pärjäät ihan taatusti yksin. Todella monet itsensä heikoksi, masentuneiksi ja arvottomiksi tunteneet naiset ovat lähteneet vahingollisista suhteista ja selvinneet.

Mieti, miltä elämäsi ja lastesi elämä näyttää viiden vuoden päästä, jos jäät. Entä jos lähdet? Mikä kaikki on mahdollista?

Vaikutat ihanalta, empaattiselta, omistautuvalta ihmiseltä ja siksi sinä saat tulevaisuudessa arvoisesi miehen ja lapsesi arvoisensa isän. Kaikkea hyää.
 
"minna"
Eroa. Ei se tuosta paremmaksi muutu, kun on jo sinut saanut tuohon pisteeseen. Ja luonnollisestikkaan et mene itseäsi tappamaan. Lastesi kanssa pärjäät aivan varmasti, kun on vaan pakko, se tulee luonnostaan , ainakin yleensä äiti-ihmisellä että lapsista on huolehdittava.

Hanki keskusteluapua esimerkiksi kriisipalvelusta, sinne saa aikoja suhteellisen nopeasti. Ole itsekäs ja mieti itsesi ja öastesi tulevaisuutta, millaisen kuvan annat lapsillesi kun riudut ns. alistettuna päivästä toiseen onnettomana, lapset tajuaa enemmän asioita mitä me aikuiset tiedetäänkään.

Voimia, selviät ihan varmasti, nyt vaan tuumasta toimeen, niin pian huomaat että onkin jo parempi olla!
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
hoomoilanen
Oon vaan niin väsyny. Ja pelottaa jäädä yksin. Siltikin vaikka toinen kohtelee huonosti.
Se on ymmärrettävää. Olet niin tottunut huonoon kohteluun ja itsetunto on sen takia kuralla. Uskon, että pärjäät ihan hyvin ja sinulla on hyvä elämä edessäsi, kunhan pääset miehestä eroon. Erosta selviytymiseen menee tietty jonkin aikaa, mutta siitä se sitten alkaa; uusi, itsenäinen, iloinen elämä.
 
vbvb
Aloita siitä, että luet läheisriippuvuudesta. Sä todennäköisesti kirjoittamasi perusteella kärsit siitä. Läheisriippuvainen tekee mitä vain saadakseen toiselta hyväksyntää, ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa vain ollaksen toiselle mieliksi saadakseen edes vähän kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää. Miehesi vaikuttaa taas hieman narsistilta joka tarvii jonkun johon käyttää valtaansa ja jota alistaa ja lytätä. Miehesi itsetunto tuskin on mitään, jos hänellä ei ole vieressään ihmistä, jonka aliavioimisella hän ruokkii tunnettaan vallasta ja voimasta... Teidän suhde ei missään nimessä ole terve, eikä siitä tervetä tule.
Kun sä ymmärrät oman tilasi sä saat mahdollisuuden voimaantua ja korjata itsetuntosi ja vain siten sä voit saada takaisin elämäsi. Sen elämän jossa sä olet tärkeä ja hyvä ihan omana itsenäsi. Aloita siitä, että tutustut tohon läheisriippuvuuteen ja mieti myös sitä että minkä ihmeen takia sä menettäisit omat lapsesi?
Sä olet vahva ja oikealla tiellä nyt, kun tiedostat jo että kaikki ei ole hyvin. Tiedätkö, että sinä voit vielä olla onnellinen. Et varmasti parane heti, etkä ehkä ole vielä aikoihin valmis lähtemään suhteestasi, mutta tutki itseäsi ja kuuntele OMIA tunteitasi ei miehen tunteita. Ei sun tarvitse ketään miellyttää ja myötäillä. Rakkaus on sitä, että kelpaa ihan omana itsenään. Mä uskon että joku kaunis päivä sä heräät tajuamaan oman arvosi ! Ja silloin sä huomaat olevasi arvokas ja tärkeä ihminen, jolla on oikeus omiin tunteisiin ja mielipiteisiin.
 
voimia
Jostakin tuli mieleen Tiina Pystysen kirjat. Oletko lukenut?
https://www.google.fi/search?q=tiina+pystynen&es_sm=122&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=HioVVJqzGcL-ygPC4YDgDA&ved=0CAgQ_AUoAQ&biw=1164&bih=606&dpr=1.1
 
Aapp
Enpä voi sanoo nukkuneeni viime yönä. Ajatukset kieppuu eron ympärillä.
Onneksi mun ei tarvii lasten kanssa lähteä minnekään, asunto (vuokra) on vain mun nimissä.

Ja sen osaan tiedostaa, että ansaitsen parempaa.
Ja tuo hoomoilasen kommentti siitä kuinka oon jo tottunut huonoon kohteluun, pisti itkettään oikein kunnolla. Että miten oonkin päästänyt asiat tähän pisteeseen, että pidän normaalina sitä että on koko ajan huono olla..

Ja sitä lasten menettämistä pelkään koska mies on sanonut ottavansa lapset mukaan. Nytkin se välillä on puhunut lasten huostaanotosta jos oon sanonut olevani väsynyt tai että haluaisin välillä olla hetken yksin. Sanoo ettei lapsia voi mulle jättää koska en jaksa heidän kanssa olla. Ja se ei ole totta. Eihän mulla oo muuta kuin lapset.
 
Aapp
Onhan sulla, sulla on se tärkein, eli sinä itse. Ja itsellesi olet velkaa lopettaa suhde, jossa olet noin onneton. Sitä kautta teet oikein lapsillesikin. Tuollainen (sinun kertomasi mukaan) mies ei edes ottaisi lapsia, kunhan pitää sinua narussaan uhkaillessaan noin.
Niin, olenhan minäkin olemassa.
Tarkotin lähinnä sitä, että mulla ei oikein oo elämää kodin ulkopuolella.

Välillä on jotain sovittuja menoja niin, että mies olis lasten kanssa sen aikaa. Usein käy kumminkin niin, että miehelle tulee jotain muuta ja mä joudun perumaan omat menemiseni. Tai sitten kauheella hädällä koitan saada lapsenvahtia.
 
saman käynyt
Kuule voin kertoa mun isä oli tollanen,vielä pahempi kyllä. Kärsin koko lapsuuteni hiljaa ja oirehdin monin tavoin sitä pahaa oloa. AIkuisiällä kysyin äitiltä niin monesti mikset vaan lähtenyt ettei meidän lasten olis tarvinnut elää sellasessa paineessa. Lapsi kyllä näkee jos äiti voi huonosti, jopa jo ihan pieni vauvakin sen vaistoo.
Myöhemmin lasteni isä oli samanlainen ennsin petti mua ite ja kun halusin lähteä niin selititti mulle että en saa ketään ja plää plää. Olin silloin niin hukassa,niin nuori ja lapsellinen.
Mulla oli 2 alle 2 v. lasta mutta lähdin silti. Exä mua ruinas kyllä takas jne.
Hän itse oli tällanen luuseri mutta en sitä sillon tajunnut. Meni jossain masennuksessa pari vuotta. Tunsin itseni niin rumaks,epäonnistuneeksi.
Nykyään voin sanoa että olen päässyt siihen pisteeseen että täytän 30. opiskelen viimestä vuotta korkeakoulussa johtotehtäviin. Olen treenannut hullunhailla, kroppani ja mieleni voi paremmin kuin 15v.
Nykyisen mieheni tapasin 4v sitte netissä. Hän valmistuu lääkiksestä ensvuonna ja ollaan haaveiltu talon rakentamisesta jne:)) Kun hänet tapasin,mulla oli kesken jäänyt ammattikoulutus jonka kävin sitten loppuun ja hain korkeakouluun. Luottotietoni oli myös mennyt masennuksen takia mikä masensi vielä enemmän, ajattelin että olen niin surkea etten voi ketään saada.
Hän kuitenkin halus just mt kaikesta huolimatta. Vaikka hän oli hyvästä ja rikkaasta perheestä,minä köyhästä ja huonosta.
 
"Mamma90"
Onko sulla ketään läheistä ystävää tai äitiä isää,siskoa jolle puhuisit asioista ja pyytäisit sun kanssasi kertomaan miehelle että saa lähteä,ja se ihminen istuisi sielä sun kanssa sillonkin kun mies pakkaa tavaransa ja lähtee ja sitten tapaamiset hoidettava jossai yleisellä paikalla kunnes ootte jutellut lastenvalvojan kanssa,kerrot että on uhannut vievänsä lapset. Koska on niin tasapainoton ihminen toi sun mies että se voi sen oikeasti tehdä että vie ne lapset. Ja sä selkeesti Tarvit tukea siihen että pääset eroon miehestäsi.
 
Aapp
[QUOTE="Mamma90";30266497]Onko sulla ketään läheistä ystävää tai äitiä isää,siskoa jolle puhuisit asioista ja pyytäisit sun kanssasi kertomaan miehelle että saa lähteä,ja se ihminen istuisi sielä sun kanssa sillonkin kun mies pakkaa tavaransa ja lähtee ja sitten tapaamiset hoidettava jossai yleisellä paikalla kunnes ootte jutellut lastenvalvojan kanssa,kerrot että on uhannut vievänsä lapset. Koska on niin tasapainoton ihminen toi sun mies että se voi sen oikeasti tehdä että vie ne lapset. Ja sä selkeesti Tarvit tukea siihen että pääset eroon miehestäsi.[/QUOTE]

Äiti on alkoholisti, isäni kanssa en ole ollut tekemisissä viiteen vuoteen ja sisko asuu useamman sadan kilometrin päässä.
Ystävät on kaikonneet.

Enkä halua tähän muita sotkee. Itse tästä on loppu tehtävä. Sitten kun oon siihen valmis.
 
Voimia
In oneself lies the whole world,

and if you know how to look and learn,

then the door is there and the key is in your hand.

Nobody on earth can give you either that key

or the door to open, except yourself.
 
sama kuvina
https://www.google.fi/search?q=Nobody+on+earth+can+give+you+either+that+key&es_sm=122&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=nkkVVIe0Juj_ygOnpILQCw&ved=0CAgQ_AUoAQ&biw=1164&bih=606&dpr=1.1
 
menneille

Yhteistyössä