Antakaa mulle voimaa hakea apua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä tarviin apua tiedän sen, koska olen tällä viikolla jo kaksi kertaa vaipunut ihan omaan maailmaan hereillä ollessa ja se maailma on samalla tavalla mulle yhtä todellinen kuin tämä missä mä nyt olen ja istun.

Mutta siinä toisessa maailmassa etsin aina meidän vauvaa ihan paniikissa tätä jatkunut jonkin aikaan ennen havahtunut todellisuuteen ja katson että vauva nukkuu/leikkii. Mä pelkään että entäs jos joku päivä en enää herääkään todellisuuteen että jään sille tielleni.

Mulla on korkea kynnys hakea apua, koska
-olen ollut aina pirteä, iloinen, puhelias, avoin, omasta mielestä en ole masentunutkaan ollut, ei mitään ylimääräisiä väsymys kohtauksia, pelkotiloja jne. olen pitänyt itseäni ihan normaalina.
-ainut että mulla rankka lapsuus takana enkä päästä sen takia helposti ihmisiä lähelle (juoppo äiti ja väkivaltainen isä )
-miehelleni kerroin niin se vaan nauraa.
-ystäväni vähättelee.

kiitos kun sain purkautua.
 
Olet rohkea, kun uskallat kertoa tuosta! Se on jo ensimmäinen, hieno askel avunhákemiseen! Oletko tavallista väsyneempi? Kuinka pitkä aika synnytyksestäsi on? Väsymys ja hormonit voivat vaikuttaa myös mielialaan paljon..Onko sinulla hyvä suhde neuvolan terkkaan? JOs on, niin matalin kynnys olis varmaan hakea ensin apua häneltä ja sitä kautta vaikka psykologille...

VOIMIA!!!
 
-miehelleni kerroin niin se vaan nauraa
-ystäväni vähättelee.

Voi surku, kun läheisiltä ei saa ymmärrystä! Et kai sinä nyt vitsinäkään tuollaisia juttuja selitä! Mutta sama on mun miehellä, että se aina vaan vähättelee mun ongelmia. Sekin auttaisi, jos edes suostuisi keskustelemaan asioista.
Mitä jos otat yhteyttä neuvolaan? Jos ei muuta niin keskusteluapua saisi sieltä.
 
Todella epäasiallista mieheltäsi ja ystävältäsi. Toivottavasti he reagoivat noin vain koska tilanne on heille outo.
Neuvolaa suosittelisin minäkin, vaikka aika perhetyöntekijältä kotikäyntinä, tai jos tuntuu siltä niin pskologille. He ovat ammattilaisia ja tietävät miten suhtautua. Miehesi ja ystäväsi varmaan muuttavat käsitystään kun huomaavat että oikeasti on tarve avulle.

Saat olla kyllä ylpeä itsestäsi että tiedostat avuntarpeesi ja ajattelemisen sijasta toimit jotta saisit apua. Hattua nostan! :flower:
 
Onneksi olkoon.Todelliset äidin vaistot/Tunteet ovat nousseet esiin.Halu suojella lasta ja samalla pelko siitä,että jotain sattuisi lapselle ajaa tunteet pintaan.Kaikki ei koe samallalailla äidiksi tulemista.Voit rohkeesti hakeutua juttelemaan jonkun kanssa,esim.Voit ottaa asian esille neuvolassa.Halaus
 
Ja rohkeutta avun hakemiseen voit saada lisää, jos soitat vaikka johonkin kriisipuhelimeen jossa voit luottamuksellisesti kertoa tuntemuksiasi eikä siellä sinua pilkata eikä vähätellä.
Onko synnytyksestäsi kauan? Oletko aiemmin elämässäsi kokenut samaa, tuota että vaivut toiseen todellisuuteen?
Voimia! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ????:
Onneksi olkoon.Todelliset äidin vaistot/Tunteet ovat nousseet esiin.Halu suojella lasta ja samalla pelko siitä,että jotain sattuisi lapselle ajaa tunteet pintaan.Kaikki ei koe samallalailla äidiksi tulemista.Voit rohkeesti hakeutua juttelemaan jonkun kanssa,esim.Voit ottaa asian esille neuvolassa.Halaus

tämä on mun kolmas lapsi ja vuoden vanha niin en usko että hormonit hyrrää.
Nyt ei ole mistä tahansa pelosta vaan siitä että irtaudun todellisuudesta ihan kokonaan, mä en oikein osaa selittää. Sitä että etsin asunnosta vauvaa joka leikkii ihan tyytyväisenä mutta mä en nää sitä lasta vaan etsin jatkuvasti kadonnutta lasta en oikein osaa selittää mitä ajan takaa.

Ajattelin kanssa jos uskaltaisin ensi viikolla neuvolassa ottaa puheeksi kun on kuopuksen neuvola. Pelkään että pitää mua ihan hulluna jos rupean tämmöisiä selittää kiitos näitten tukijoukkojen.
 
Jospa pyytäisit perheesi istumaan tiiviisti esim:sohvalle.Katsot heitä oikein pitkään:Mitä näät :siinä he istuvat sinun elämäsi ja sinun rakkaimpasi.Otat kameran ja kuvaat heistä oikein paljon kuvia.Sitten valitsette niistä parhaimman ja suurennat sen A4 kokoon ja kehystät kuvan ja asetat sen kaikkein parhaimmalle paikalle.Onnea sinun ihanalle perheellesi.
 

Yhteistyössä