"ongelmaäidin" oikeus hakea apua

[someone]

onpas vaikea aloittaa tekstiä.... no, tässä jotenkin

sain tietää ollessani raskaana olevani c-hepatiitti positiivinen. olin nuorena käyttänyt jonkin aineita, mutta vain kerran kokeillut piikittää. sinänsä helvetin "hauskaa" että pelkään kuollakseni neuloja, mutta tämä oli pakko kokea. en voi sanoin kuvata kuinka kadun tätä nyt. olen todellakin lopettanut ne hommat jo vuosia sitten. mieheni ei ole käyttänyt huumeita

nyt lapsen synnyttyä, kärsin jonkinasteisesta masennuksesta. kynnys hakea apua on todella suuri, pelkään miten ihmiset suhtautuvat minuun. otetaanko lapsi helpommin huostaan kun äiti ei jaksa, ja pelätään että äiti sortuu taas..? uskallanko kerrankin sanoa, että nyt ei ihan niin hyvin menekkään..? olen aina osannut pitää kulisseista kiinni, vaikka käytin melko usein koviksi luokiteltujakin huumeita, sitä ei vieraampi ihminen olisi tajunnut. voiko entinen huumeiden käyttäjä pyytää mielialalääkitystä ilmaan kieroon katsomista?
olen tajunnut nyt että asialle pitäisi tehdä jotain, suhteeni mieheenikin kärsii tästä.

ja jos joku viitsii sanoa jotain niinkin hauskaa, että tuulepas taas porvoosta päin, niin ole hyvä ja säästä näinkin hauska sutkaus aivan omaksi iloksesi. kiitos

 

[someone]

tais olla vähän turhan raskasta tälle foorumille

 

[coatrack]

kynnys hakea apua on todella suuri, pelkään miten ihmiset suhtautuvat minuun. otetaanko lapsi helpommin huostaan kun äiti ei jaksa, ja pelätään että äiti sortuu taas..? uskallanko kerrankin sanoa, että nyt ei ihan niin hyvin menekkään..?

Perhetyössä ja lastensuojelussa yritetään ensisijaisesti tukea äidin ja lapsen yhdessä pysymistä kaikin mahdollisin tukikeinoin, pyydä siis vain rohkeasti apua! Se, että itse tiedostat avun tarpeen on "plussaa". Jaksamista!

Ja vielä sanoisin että huostaan ottamistakaan ei kannata turhaan pelätä, lapsen parastahan siinäkin ajatellaan ja lapsi pääsee vanhemman luo hänen tilanteensa parannuttua.

 

[vieras]

Kysyt todella vaikeita... Ei sinultakaan, kuten ei muiltakaan äideiltä oteta ilman syytä lasta pois vaikka välillä masentaakin ja siihen haluaa apua. Jos olet yhteistyöhaluinen niin olen lähes varma että saatte koko perhe apua. Älä kuitenkaan heti ryntää lääkkeitä pyytämään vaan anna lääkärin tehdä päätös lääkkeiden alotuksesta jos se on tarpeen, moni saa avun jo siitä, että pääsee hetkeksi juttelemaan ilman lasta tai saa lapselleen hoitajaa aina joskus (esim. tukiperhe). Uskalla puhua avoimesti ja rehellisesti tilanteestasi =)

 

[hienoa!]

Totta kai sinulla on oikeus hakea apua siinä missä muillakin! Olet jopa askeleen edellä monta siinä että tiedostat tarvitsevasi apua. Olet myös rohkea lähtiessäsi käsittelemään vaikeaa asiaa! Nostan sinulle hattua!

 

[Tarmoerkale]

Uskoisin niin, että tämän päivän sosiaalitoimessa ja päihdehuollossa sekä lastenhuollossa ollaan kuitenkin hyvin tietoisia tämän päivän ongelmista, ja olen lähes vakuuttunut, että sinuun suhtaudutaan asiallisesti. Kukaan ei voi ottaa lasta sinulta pois sillä perusteella, että haluat apua. Jos joku asettuisikin sinua vastaan, on se hyvin pitkä prosessi heillekin todistaa, että perheesi olosuhteet eivät ole lapselle hyväksi. Asiaan kuuluu sitten mm. huumeidenkäyttösi toteennäyttö, ja koska et käytä, purkki pissaa riittää.

Olen sitä mieltä, että pelkäät turhaan ja olet erittäin rohkea. Hyvin pienillä paikkakunnilla voi tosin vielä löytyä niitä sosiaalityöntekijöitä, joiden mielestä on lasten pahoinpitelyä, jos ei käy sunnuntaisin kirkossa.

Valinta on sinun, mutta mielestäsi olet oikealla tiellä kun pohdit näitä asioita. Jos tämä nakertaa parisuhdettasikin, sinuna juttelisin ensisijaisesti peloistani ja toiveistani miehen kanssa. On tärkeää, että hän tukee sinua.