"Minttu"
Mietin jo olenko superherkkä, mutta ehkä en sitten ole, kun muutkin pitivät jatkoa näin surullisena! :/
"Minttu"
.. ja sekin oli surullista, kun kertoi siitä adoptiotaustastaan. Hyvästä perheestä huolimatta hän ei koskaan ole oikein kokenut, että hänen olisi pitänyt syntyä, kun biovanhemmat ei olleet häntä toivoneet. Odotan itsekin adoptiolasta, joten erityisesti nämä pohdinnat olivat pysäyttäviä.
ja se loppu oli niin koskettava, kun se koira tuli lohduttamaan Yrjänää.Oli kyllä omalla tavalla koskettava jakso.
En tosin järkyttynyt Yrjänän veljen kuolemasta (oli muuten kolmikymppinen kuollessaan, ei parikymppinen), mutta tuota adoptioteemaa kun tuossa tuli useasta näkökulmasta (Yrjänä itse adoptioon annettu lapsi hyljätyn identiteetillä ja Patrickin äiti antanut esikoispoikansa adoptioon), niin siitä sitten juteltiin jonkin verran.
Tää jakso vain vahvisti käsitystäni adoptiosta ja siitä, kuinka itsekkäitä mulkvisteja aikuiset ihmiset jälkeläisilleen ihan liian usein ovat - sukupolvesta toiseen.
Oman lapsen hylkääminen adoptioon on todella iljettävä, halveksuttava teko.
Täytyy olla todella kylmä ihminen, että sellaiseen kykenee.
Uusimmassa Oliviassa muuten oli juttu jostain nelikymppisestä, naimisissa olevasta parista, jotka antoivat lapsen adoptioon. Oli todella ällöttävä juttu.
En tosin järkyttynyt Yrjänän veljen kuolemasta (oli muuten kolmikymppinen kuollessaan, ei parikymppinen), mutta tuota adoptioteemaa kun tuossa tuli useasta näkökulmasta (Yrjänä itse adoptioon annettu lapsi hyljätyn identiteetillä ja Patrickin äiti antanut esikoispoikansa adoptioon), niin siitä sitten juteltiin jonkin verran.
Tää jakso vain vahvisti käsitystäni adoptiosta ja siitä, kuinka itsekkäitä mulkvisteja aikuiset ihmiset jälkeläisilleen ihan liian usein ovat - sukupolvesta toiseen.
Oman lapsen hylkääminen adoptioon on todella iljettävä, halveksuttava teko.
Täytyy olla todella kylmä ihminen, että sellaiseen kykenee.
Uusimmassa Oliviassa muuten oli juttu jostain nelikymppisestä, naimisissa olevasta parista, jotka antoivat lapsen adoptioon. Oli todella ällöttävä juttu.
En ole kattonut tota Iholla-sarjaa. En itse kykenisi antamaan omaa lasta adoptioon, mutta kyllä multa ymmärrystä heruu myös niille, jotka siihen ratkaisuun päätyvät. Kaikilla kun ei ole samoja lähtökohtia ja edellytyksiä tarpeeksi hyvän lapsuuden takaamiseksi lapsilleen kuin mulla tai monilla. Tottakai jotkut ovat vaan puhtaasti itsekkäitä mulkvisteja, mutta silloinhan on vaan parempi että antavat lapsensa adoptioon. Tietysti se veriside on tärkeä ja jos päätyy antamaan lapsensa adoptioon, olisi hyvä jos lapselle suotaisiin silloin kuitenkin jonkinlainen yhteys biologiseen vanhempaan. Aina se ei vaan ole niin helppoa ja joskus se, minkä ajattelee olevan lapselleen parasta ei välttämättä olekaan sitä.