Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

[QUOTE="...";30256306]Sinä olet kyllä puhetyylistäsi päätelle vanllan hurmaava ihminen. Jos puhut lapsillesi tuohon tyyliin, niin kannattaa ehkä pitää sitä etäisyyttä ja keskittyä puhelimen näpräämiseen, sen sijaan lapsille latelet tuollaista tekstiä.[/QUOTE]

Suo anteeksi kielenkäyttöni, mutta ärsytyskynnykseni on uskomattoman matala tällaisen ketjun jälkeen. En puhu lapsilleni näin, koska koskaan ei edes pienin lapsistani ole jankuttanut näin turhaa tekstia, toisin kuin monet täällä. 2-vuotiaanikin tottelee ja ymmärtää, kun hänelle sanotaan että älä jankkaa. Mutta jatka toki jankkaamista, jos päiväsi siitä paranee että saat jankata täällä tyhjänpäiväisiä mielipiteitäsi, niin siitä vaan.

 

[QUOTE="vieraana";30256246]
Missä on se vapaa leikkiminen? Pitääkö kaiken tekemisen olla ohjelmoitua?[/QUOTE]

Ei kun kyse on periaatteesta, että on läsnä. Sen sisältö voi olla tosi monenlaista, mutta ei aivan mitä vaan. Vaikka näissä tapauksissa vanhemmat ehkä olivatkin läsnä kokonaisuutena, tämä yksittäinen tilanne kertoi päinvastaisesta.

Minä en pysty ymmärtää, missä on moraalinen, feminiini tai älyllinen peruste tuomita ap:n reaktio, koska juuri naisethan perinteisesti menevät tilanteen mukaan reagoiden, eivät analyyttisen ja kylmän harkitsevasti järkeillen. Oudoksun siis sitä, että X on äiti ja X silti on pidättyvä niinkin tunteenomaisissa tilanteissa kuin lapsen hyvinvoinnin järjestäminen ja sen tila. Antifeminiinit puheenvuorot kuten "tuo vammainen lapsi ei ansaitse elää" naisen suusta lapselle ovat paitsi moraalittomia, myös hirvittäviä, ja jos naisen tuomitseva reaktio tällaiseen käytökseen tuomitaan, on se lähellä tuohon puheenvuoroon yhtymistä tai ainakin sen suvaitsemista. Tämä "kaiken hyväksyntä" taas on ideologista kuten osoitin taannoin, jossa naisella on vain vapauksia ja oikeuksia, ei velvollisuuksia ja vastuuta. Kyseessä on paha ongelma yhteiskunnassamme, johon olisi hyvä akateemisesti puuttua. Kristinuskon heikettyä tarve sille on vain kasvanut.

 

Ei kun kyse on periaatteesta, että on läsnä. Sen sisältö voi olla tosi monenlaista, mutta ei aivan mitä vaan. Vaikka näissä tapauksissa vanhemmat ehkä olivatkin läsnä kokonaisuutena, tämä yksittäinen tilanne kertoi päinvastaisesta.

Minä en pysty ymmärtää, missä on moraalinen, feminiini tai älyllinen peruste tuomita ap:n reaktio, koska juuri naisethan perinteisesti menevät tilanteen mukaan reagoiden, eivät analyyttisen ja kylmän harkitsevasti järkeillen. Oudoksun siis sitä, että X on äiti ja X silti on pidättyvä niinkin tunteenomaisissa tilanteissa kuin lapsen hyvinvoinnin järjestäminen ja sen tila. Antifeminiinit puheenvuorot kuten "tuo vammainen lapsi ei ansaitse elää" naisen suusta lapselle ovat paitsi moraalittomia, myös hirvittäviä, ja jos naisen tuomitseva reaktio tällaiseen käytökseen tuomitaan, on se lähellä tuohon puheenvuoroon yhtymistä tai ainakin sen suvaitsemista. Tämä "kaiken hyväksyntä" taas on ideologista kuten osoitin taannoin, jossa naisella on vain vapauksia ja oikeuksia, ei velvollisuuksia ja vastuuta. Kyseessä on paha ongelma yhteiskunnassamme, johon olisi hyvä akateemisesti puuttua. Kristinuskon heikettyä tarve sille on vain kasvanut.

Mitä helvettiä sää selität?

 

[QUOTE="...";30256306]Sinä olet kyllä puhetyylistäsi päätelle vanllan hurmaava ihminen. Jos puhut lapsillesi tuohon tyyliin, niin kannattaa ehkä pitää sitä etäisyyttä ja keskittyä puhelimen näpräämiseen, sen sijaan lapsille latelet tuollaista tekstiä.[/QUOTE]

Kommentoi toki viestini sisältöä, vai etkö kykene?? Pysyt vain kommentoimaan puhetyyliäni, koska siitä näkee ärsytykseni määrän? Luehan toki viesti ajatuksella uudestaan, ja kommentoi siihen. Ai niin mutta et voi, koska selität jotain puutaheinää,
välillä et taida edes muistaa millä nikillä kirjoitat.

 

Mitä helvettiä sää selität?

Joo ihan samaa katoin että jos jotain logiikkaa haetaan niin tuossa siitä ei ollu kyllä enää hiventäkään.

Vammaisista lapsista kristinuskoon melkein yhdessä lauseessa ilman että asiat mitenkään liittyvät toisiinsa.

 

Tässä ei kukaan hyökännyt erilaisen päälle, vaan sen päälle, että tehdään johtopäätöksiä ja yleistyksiä asioista, joista ei ole yhtään mitään tietoa. Jälleen otan esiin vertauksena Pia Kauman, joka taivasteli asiaa, jonka todenperäisyyttä ei kuitenkaan vaivautunut selvittämään.

Mutta jos nainen ei ymmärrä toisen naisen spontaania, tunneperäistä reaktiota liittyen lapsiin, onko kyseinen nainen enää nainen, muuta kuin sukuelimiltään? Tai missä tällaisen naisen ihmisyys on? Tuon reaktion tuomitseminen poikkeaa vain vähän sen suvaitsemisesta naisen taholta, että nainen sanoo vammaiselle lapselle: "kaltaisesi eivät ansaitse elää".

Hypermaskuliinisuutta tunteissa ja ajatuksissa, lähennellen, valitettavasti, juurikin narsismia ja psykopatiaa. Ei-narsisti ja ei-psykopaatti näet on tunteellinen ja aidosti huolehtiva ja naiselle nämä arvot ovat vieläkin kriittisempiä (toki miehellekin tärkeitä).

 

Jumankekka, kaikki hullut kerääntyneet yhteen ketjuun. Älytöntä! Mahtavaa!

 

Kyllä. Miksei sitä poissaolevaa ja väsynyttä olotilaa voi siis toteuttaa siellä leikkipuistossa, jossa lapsella on tekemistä ja kavereita?

Kyllä voi. Mutta silloin on rehellistä myöntää, että juuri sillä hetkellä se leikittäjä-äiti on jaksavampi (jos haluaisin provosoida, kirjoittaisin "parempi") äiti kuin itse on.

Tässä keskustelussa on osittain herättänyt hämmennystä varmasti sekin, että ihmiset puhuvat eri ikäisistä lapsista. Oma kokemukseni on, että vaikka lapsi olisi motorisesti taitava kiipeilijä, hän tarvitsee usein vielä opastusta esim. vuoron odottamisessa ja muissa sosiaalisissa taidoissa. Usein opastukseksi riittää, että se jaksava ja osallistuva aikuinen on lähimailla ja katselee. Sellainen näkymätön kaitseminen mahdollistaa, että toiset voivat näplätä kännyköitään.

Itse tiedän, miltä tuntuu, kun väsyttää ja ketuttaa ja vauva huutaa manducassa. Noihin aikoihin oli niin ihanaa, kun joku tuli ja auttoi kaksivuotiaani liukumäkeen ja vielä huolehti, ettei tämä laskenut toisten päälle. Otin asiakseni aina hymyillä ja kiittää noista palveluksista, koska mielestäni ne ovat paitsi ystävällisyyttä, myös todella hyvää äitiyttä. Ihminen oppii vanhempiensa mallista, kuinka toisia kohdellaan.

 

Me mennään ainakin leikkipuistoon siksi että lapseni saa leikkiä muiden lasten kanssa, loppupäivän hän ehtii sitten kyllä touhuamaan äidin kanssa jos puistossa ei olekaan seuraa, sitten toki leikin. Ja autan välillä alkuun että menee mukaan. Toki käyn myös syömässä mahdolliset tehdyt ruoat, annan vauhtia keinussa jne. Mutta mielellään juttelen itse muiden aikuisten kanssa kun on mahdollisuus. Tsekkaan facebookin ja hytkyttelen vauvaa joka usein herää kitisemään. Yritän siis ohjata lapsen leikkimään toisten lasten kanssa ja jättäydyn sivummalle, olen silti saatavilla, mutta puistossa tosiaan olis tarkoitus lasten itse keksiä leikkejä keskenään ja harjoitella kaverisuhteita.

 

Mutta jos nainen ei ymmärrä toisen naisen spontaania, tunneperäistä reaktiota liittyen lapsiin, onko kyseinen nainen enää nainen, muuta kuin sukuelimiltään?

Vastauksena kysymykseesi: on.

 

Mutta jos nainen ei ymmärrä toisen naisen spontaania, tunneperäistä reaktiota liittyen lapsiin, onko kyseinen nainen enää nainen, muuta kuin sukuelimiltään? Tai missä tällaisen naisen ihmisyys on? Tuon reaktion tuomitseminen poikkeaa vain vähän sen suvaitsemisesta naisen taholta, että nainen sanoo vammaiselle lapselle: "kaltaisesi eivät ansaitse elää".

Hypermaskuliinisuutta tunteissa ja ajatuksissa, lähennellen, valitettavasti, juurikin narsismia ja psykopatiaa. Ei-narsisti ja ei-psykopaatti näet on tunteellinen ja aidosti huolehtiva ja naiselle nämä arvot ovat vieläkin kriittisempiä (toki miehellekin tärkeitä).

Eikös se ollut Äidin blogi, joka ei ymmärtänyt toisten vanhempien reaktioita? Ihan ihmetteli, kun joku tuli jutustelemaan.

 

Sitäkö ei voi tehdä penkiltä, vaan pitää mennä siihen viereen seisomaan?

Menee jo naurettavaksi saivarteluksi, mutta oikeasti: penkillä istuessasi et näe kaikkea, ja sieltä huutelu lapsille että älä tee Pertti noin on paljon tehottomampaa kuin se, että olisit lähempänä. Tai sitten täällä päin on vain aika isoja leikkipuistoja, että jos istut penkillä et ainakaan kuule kaikkea.

Ja ei, kaikkea ei tarvitsekaan kuulla ja ei tarvitse seurata kantapäillä. Luulisi, että läsnäolo olisi ihan täysin selvä asia kaikille, mutta tiedän, että niin ei ole. Ihmettelen tätä syvästi.

 

Suo anteeksi kielenkäyttöni, mutta ärsytyskynnykseni on uskomattoman matala tällaisen ketjun jälkeen. En puhu lapsilleni näin, koska koskaan ei edes pienin lapsistani ole jankuttanut näin turhaa tekstia, toisin kuin monet täällä. 2-vuotiaanikin tottelee ja ymmärtää, kun hänelle sanotaan että älä jankkaa. Mutta jatka toki jankkaamista, jos päiväsi siitä paranee että saat jankata täällä tyhjänpäiväisiä mielipiteitäsi, niin siitä vaan.

Tässähän tuli kiteytettynä tämän palstan meininki.

 

[QUOTE="vieraana";30256317]Kukaan ei jäisi kaipaamaan jos menisit tekemään tota muka-tieteellistä pseudotutkimusta naisista ja heidän olemuksestaan jonnekin muulle palstalle.[/QUOTE]

Hypermaskuliinisuutta tuokin, jos hyökkäät akateemista feminismiäkin vastaan, jota jossain määrin edustan.

Tällainen miehinen retoriikka pitäisi äkkiä osoittaa epäkelvoksi naiselle, koska sen seuraukset ovat pahimmillaan sosiaalidarwinistisia kuten Robert's Coffee -casessa.

 

Kyllä voi. Mutta silloin on rehellistä myöntää, että juuri sillä hetkellä se leikittäjä-äiti on jaksavampi (jos haluaisin provosoida, kirjoittaisin "parempi") äiti kuin itse on.

Tässä keskustelussa on osittain herättänyt hämmennystä varmasti sekin, että ihmiset puhuvat eri ikäisistä lapsista. Oma kokemukseni on, että vaikka lapsi olisi motorisesti taitava kiipeilijä, hän tarvitsee usein vielä opastusta esim. vuoron odottamisessa ja muissa sosiaalisissa taidoissa. Usein opastukseksi riittää, että se jaksava ja osallistuva aikuinen on lähimailla ja katselee. Sellainen näkymätön kaitseminen mahdollistaa, että toiset voivat näplätä kännyköitään.

Itse tiedän, miltä tuntuu, kun väsyttää ja ketuttaa ja vauva huutaa manducassa. Noihin aikoihin oli niin ihanaa, kun joku tuli ja auttoi kaksivuotiaani liukumäkeen ja vielä huolehti, ettei tämä laskenut toisten päälle. Otin asiakseni aina hymyillä ja kiittää noista palveluksista, koska mielestäni ne ovat paitsi ystävällisyyttä, myös todella hyvää äitiyttä. Ihminen oppii vanhempiensa mallista, kuinka toisia kohdellaan.

Oli se toinen jaksavampi tai parempi äiti mitenkä paljon tahansa, tässä unohdetaan nyt se näkökulma että tuon "väsynyt äiti" on ihan yhtä oikeutettu käyttämään puistoa, ja kenties olisi halunnut että lapsensa saa siellä leikkiä vapaasti.

AP ottaa tuollaisen leikkitädin roolin ja sitten vetää herneet nenään siitä kun muut aikuiset eivät osallistu. Osallistu miten? Pyytämällä lapsensa pois hänen leikistään vai alkamalla myös leikittää lapsia?

Kumpi tuossa nyt on oikeassa vai ovatko molemmat? Pyysikö joku AP:ta järjestämään tällaista ohjelmaa näille muille lapsille? Olisiko hän voinut sanoa, että pyydä äitiäsi leikittämään, jos ei halua että muut lapset kulkevat perässä.

Minä vähän närkästyisin siitä että joku tulee vaikkapa nyt leikkipuistoon pelaamaan palloa, mutta ei halua että muut siihen osallistuvat. Kukaan tuskin odotti AP:n järjestävän tuota ohjelmaa vaan se oli hänen oma valintansa.

Ne muut äidit olisivat lapsineen kenties olleet yhtä tyytyväisiä tai jopa tyytyväisempiä jos AP ei olisi tuota järjestettyä ohjelmaa toteuttanut.

 

Menee jo naurettavaksi saivarteluksi, mutta oikeasti: penkillä istuessasi et näe kaikkea, ja sieltä huutelu lapsille että älä tee Pertti noin on paljon tehottomampaa kuin se, että olisit lähempänä. Tai sitten täällä päin on vain aika isoja leikkipuistoja, että jos istut penkillä et ainakaan kuule kaikkea.

Ja ei, kaikkea ei tarvitsekaan kuulla ja ei tarvitse seurata kantapäillä. Luulisi, että läsnäolo olisi ihan täysin selvä asia kaikille, mutta tiedän, että niin ei ole. Ihmettelen tätä syvästi.

Komppaatko nyt tosissasi Äidin blogia/mies 1/ "...":ä ?
Älä nyt menetä kasvojasi.

 

Eikös se ollut Äidin blogi, joka ei ymmärtänyt toisten vanhempien reaktioita? Ihan ihmetteli, kun joku tuli jutustelemaan.

Se on ihan oikeasti joskus melkein outoa, että joku tulee puistossa juttelemaan. Jos siis kyse täysin vieraista ihmisistä. Puistotutulle jo jutellaan suht luontevasti.

Ja minustakaan tässä eivät kaikki ymmärtäneet ap:n ihmetystä. Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Se on kummallista. Se passiivisuus. Ja se, että sitä puolustetaan niin henkeen ja vereen.

 

Hypermaskuliinisuutta tuokin, jos hyökkäät akateemista feminismiäkin vastaan, jota jossain määrin edustan.

Tällainen miehinen retoriikka pitäisi äkkiä osoittaa epäkelvoksi naiselle, koska sen seuraukset ovat pahimmillaan sosiaalidarwinistisia kuten Robert's Coffee -casessa.

Ei helvetti, lopeta nyt! Mä kusen housuun ihan just!

 

Joo ihan samaa katoin että jos jotain logiikkaa haetaan niin tuossa siitä ei ollu kyllä enää hiventäkään.

Vammaisista lapsista kristinuskoon melkein yhdessä lauseessa ilman että asiat mitenkään liittyvät toisiinsa.

MOT: populismissa ei tarvita aivoja Mut koittakaas joskus kyseenalaistaa sitä "mä teen mitä mä haluun ja samoin muut tekee mitä ne haluu". Etenkin kun puhutaan lapsista.

 

Komppaatko nyt tosissasi Äidin blogia/mies 1/ "...":ä ?
Älä nyt menetä kasvojasi.

Laumasieluinen kasvojen menetys ei ole pelkoni numero yksi.

 

Suo anteeksi kielenkäyttöni, mutta ärsytyskynnykseni on uskomattoman matala tällaisen ketjun jälkeen. En puhu lapsilleni näin, koska koskaan ei edes pienin lapsistani ole jankuttanut näin turhaa tekstia, toisin kuin monet täällä. 2-vuotiaanikin tottelee ja ymmärtää, kun hänelle sanotaan että älä jankkaa. Mutta jatka toki jankkaamista, jos päiväsi siitä paranee että saat jankata täällä tyhjänpäiväisiä mielipiteitäsi, niin siitä vaan.

Miksi ihmeessä jankaat asiaa, jos se saat sinut noin raivon partaalle? Lopeta hyvä ihminen. Itse luin tämän ketjun ensimmäisen viestin tänään ruokatunnilla ja vastasin siihen. Sen jälkeen olen pari viimeisintä sivua tästä lukenut ja vastannut, jos joku on viesteihini esittänyt kommentteja/kysymyksiä. Mielestäni se ei ole jankkaamista.

 

Minusta ei ole ollenkaan hyväksyttävää olla kiinnostumatta siitä, mitä lapsi puistossa tekee, varsinkin jos hän tekee jotain jonkun tuntemattoman aikuisen kanssa. Juuri itsekin todistin tällaista, jossa lapsi yrittää saada äitiä katsomaan, mitä löysi ja äiti vain puhelintaan tuijottain sanoo "joo".

"Äiti katso nyt! Tämä on minun äkspliiksplöö-ötökkäni ja minä vien sen tuonne vuoren huipulle"
"Mmm-m"
"Äiti KATO!!!"
Äiti sekunniksi vilkaisee lapseen päin ja taas sitten katsoo puhelintaan.

Ja kun moni, TODELLA MONI on sen tunnin siellä puistossa takapuoli kiinni penkissä, katse puhelimessa. Se on lasta kohtaan väärin. Se on muita kohtaan väärin jos se oma lapsi sinä aikana häiritsee muita tai kiusaa. Ja tällaista sitten jopa puolustellaan... että kun mua väsyttää.... puuh. Raivostuttavaa.

Jaahas tänä yönä ei vissiin nukutakaan.


Olisiko kyse väsymyksestä? Aika monella äidillä on joskus sellaisia päiviä kun on vähän poissa.
Mulle se puisto oli paras paikka silloin kun toinen valvotti niin että veti kestoväsymyksen minulle. Juuri sen takia, että olin poissaoleva ja koin eniten vääräksi olla kotona ja vastailla kaikkeen vaan viiveellä. Joitain videoita olen katsellut ja huomannut kuinka vastaukseni tuli laahaten "kato äiti.." juttuihin, surullista katsoa. Lapsen puolesta tuntuu pahalta, asia tietysti pistelee ja siksi nämä sanat välinpitämättömyydestä satuttavatkin (olin varmasti tuollainen äiti kuin kuvailemasi), mutta silti tiedostan etten tilanteelle voinut mitään. Onneksi kukaan ei ottanut asiakseen tulla sanomaan tuollaista päin naamaa, olisin varmaan romahtanut pahasti, muutenkin itketti joka päivä. Sen verran tarkkailin, ettei lapsi ketään häiritse tai kiusaa, mutta jos joku meni siihen poikani ja jonkun toisen lapsen leikkiin itse mukaan, en tehnyt mitään.

Normaalitilassa olen kyllä kiinnostunut jos lapsi tulee höpisemään ja vastailenkin iloisesti, vaikka räpläisin juuri puhelinta, selaisin lehteä tai mitä ikinä tekisinkään.

Siinä, että istuskelen ja otan oman aikani juuri puistossa, en näe mitään väärää edelleenkään. En saa siitä vieläkään kiinni, miksi ihmeessä juuri the puisto olisi se juttu? Koska se on teille the juttu? Mitään muuta perusteltua tapaa ei ole? Olen runsaasti kotonakin heidän kanssaan, höpistään kaikki matkat, tutkitaan ojat ja kootaan palapelit. Puistossa taas lapsi saa oppia olemaan muiden lasten kanssa, motorisia taitoja kiipeilemällä jne. Sillon on mun hyvä hetki ja ottakoot kukin sen mistä lystää.

 

Se on ihan oikeasti joskus melkein outoa, että joku tulee puistossa juttelemaan. Jos siis kyse täysin vieraista ihmisistä. Puistotutulle jo jutellaan suht luontevasti.

Ja minustakaan tässä eivät kaikki ymmärtäneet ap:n ihmetystä. Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Se on kummallista. Se passiivisuus. Ja se, että sitä puolustetaan niin henkeen ja vereen.

Olet ymmärtänyt minut oikein. Kiitos:heart:

 

Kuule..lapset tulivat itse mukaan..en pyytänyt, ei minun tarvitse.
Yksi koppakuoriainen on ihmetyksen aihe. Lapselle KAIKKI on ihmetyksen aihe.
Jokaisesta asiasta voi saada upean leikin ja ruokkia lasten mielikuvitusta.
Lapsien maailma on rikas.

Olen tosiaan pahoillani jos teillä on lapsia..kääk minkäläisia asenteita.

Eikö itselläs ole ihme asenne? Ajattelit pelkkää pahaa niistä muista vanhemmista siellä puistossa, siitäkin, joka halusi sua jututtaa... Todella ikävää.

 

Se on ihan oikeasti joskus melkein outoa, että joku tulee puistossa juttelemaan. Jos siis kyse täysin vieraista ihmisistä. Puistotutulle jo jutellaan suht luontevasti.

Ja minustakaan tässä eivät kaikki ymmärtäneet ap:n ihmetystä. Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Se on kummallista. Se passiivisuus. Ja se, että sitä puolustetaan niin henkeen ja vereen.

Niin, mä toivoisin että sinä kertoisit millä tavalla toisin niiden aikuisten olisi pitänyt siellä puistossa toimia. Jos ei halua leikkiä, tai on väsynyt kun vauva valvottaa, tai jotain muuta vastaavaa.

Jos meni puistoon osaksi siksi että lapsi tapaa kavereitaan, ja itse saa hengähdystauon. Jos ei halua leikkiä eikä laskea mäkeä.

Minulla ei ainakaan ole kovin paljon juteltavaa lastenvaatteista, leluista, vauvauinnista yms. Yleiset kiinnostuksen kohteeni ovat muualla. Siksi sellainen sosiaalinen jutustelu mitä tässä ilmeisesti peräänkuulutetaan on tosi voimiavievää ja en kovin monien kanssa ala jutustella. Ihmiset on ihan ok, mutta minä en vaan kaikkia jaksa.

Ilmeisesti myöskään mun lapseni ei saisi mennä leikkipuistoon tästä syystä tapaamaan samanikäisiä kavereita, kun minä en ole innokas juttelemaan äitijuttuja?