Mukin teksti (englanniksi), mättääkö tässä joku vai onko mun enkku NÄIN huonoa?!

[Niin koska]

saa yleensä rakentavaa aikaan nih onhan se kumma että kuivuus joka juo aivon harmaaksi ja unettavaksi olisi ihannne. toki lapsellisuus ja lapsen mielisyys o neri juttu juurikin korekktilla tavalla.

joo aina asioista kun pitää breikkiä se taas tuntuu omimmalta hetken päästä. Se kuinka monta lappua sulal on ei tee siitä mitään muuta ku pjaska paperia mut siinä onkin mietittävää miks ihmisen mieli kuuntelee enemmän paperia kuin ihmistä.

 

[mies1harm.]

Jep.
Siksi ja juuri siksi tulen leimatuksi "oikeassa"kin elämässä päättömäksi.

Se on minun onneni, saan olla juuri minä..rauhassa

Muutos on kieltämättä valtava tuossa spontaaniuden arvostamisen laskussa 1970-luvusta yleensä lännessä. Se lienee, lukemani pohjalta, lempivuosikymmeneni länsimaiden historiassa viimeisen ~180 vuoden ajalta.

 

[Metoo]

Olen siinä pisteessä ettei ammattiteatterilla ole oikein tarjota mitään.
Eikä "maisemamaalaus" avaa uusia ovia.

On se jännä miten esim. erittäin ansioituneet eri alojen ammattilaisetkin kykenevät vielä nauttimaan jopa amatöörien tekemistä asioista, jos taas sitten tommoset tavikset eivät siihen sitten kuitenkaan kykene.

On se erittäin paljon asennekysymys.

 

[Mörköäiti]

Osaksi, kyllä. Mutta tuskin kukaan modernia taidehistoriaa ja estetiikkaa yhteiskunnan kannnalta tunteva pystyy _täysin_ nollaamaan näkemyksiään.

Toki kulinaristikin voi käydä Hesessä - mutta ei hän enää voi _täysin_ päästä ei-kulinaristin maailmaan

Ei tarvitse päästä ei-kulinaristin maailmaan eikä kenenkään tarvitse nollata näkemyksiään. Ehkä ei tarvitse tuollaisia mukin tekstejä ottaa kovin vakavasti? Sitäpaitsi tunnen runoilijoita/kirjailijoita, jotka voisivat ostaa tuollaisen mukin ihan vaan sen tekstin takia, vaikka heidän voisi olettaa itse kehittävänsä uusia, tuoreempia ja parempiakin. Mutta ehkä he ovat niin upeita, luovia ja lahjakkaita, että voivat halutessaan tykätä vaikka tuollaisistakin ajatelmista eikä tarvitse miettiä imagoa. Sitä paitsi ristiriidat ovat ihmisessä kiinnostavia - on paljon mielenkiintoisempaa, että joku, vaikka nyt taidehistorian asiantuntija ja älykkö, tykkää jostain aloituksenkaltaisista mukiteksteistä, kuin että hän tykkäisi vain siitä, mistä hänen "olettaisi" tykkäävän.

 

[tai se spontaaniuden]

häviää vaivihkaa kun halutaan olal mukavuus alueella ja siitä tulee sisäinen kierre joka lukittaa tapaan olla.

 

[Äidin blogi]

amatööriteatteri onkin ihan parasta.

 

[Metoo]

amatööriteatteri onkin ihan parasta.

Älä sitten väitä etteikö kyseessä ole puhtaasta asennekysymys.

 

[Äidin blogi]

Ammattimaisuuden kanssa häviää ilo.
Ei tehdä itselleen toteuttaen omia sisäisiä ääniä, kuunellaan ulkopuolisia ja tehdään "maineen eteen".

Sisäisen äänen kuuntelu, intuitio, spontaani luovuus on rikkautta, se vain häviää kun tehdään kulttuuria rahasta.

Sillä tiedän, ettei taviksille aukea taiteellinen näkemys. On vain se tavallisuus.Turvallisuus ja se "kuten ennen"-asenne.

Hyppy tuntemattomaan ei ole tarkoitettu muille, kuin rohkeille.

 

[mies1harm.]

Ei tarvitse päästä ei-kulinaristin maailmaan eikä kenenkään tarvitse nollata näkemyksiään. Ehkä ei tarvitse tuollaisia mukin tekstejä ottaa kovin vakavasti? Sitäpaitsi tunnen runoilijoita/kirjailijoita, jotka voisivat ostaa tuollaisen mukin ihan vaan sen tekstin takia, vaikka heidän voisi olettaa itse kehittävänsä uusia, tuoreempia ja parempiakin. Mutta ehkä he ovat niin upeita, luovia ja lahjakkaita, että voivat halutessaan tykätä vaikka tuollaisistakin ajatelmista eikä tarvitse miettiä imagoa. Sitä paitsi ristiriidat ovat ihmisessä kiinnostavia - on paljon mielenkiintoisempaa, että joku, vaikka nyt taidehistorian asiantuntija ja älykkö, tykkää jostain aloituksenkaltaisista mukiteksteistä, kuin että hän tykkäisi vain siitä, mistä hänen "olettaisi" tykkäävän.

Ei-vakavasti ottaminen on osa ongelmaa pikemmin kuin sen ratkaisu.

No, minusta amatöörien nauttiminen on mahdollista ja pystyn siihen jollain tasolla eli siitä olen samaa mieltä. Mutta taas esteettinen "yltiödemokraattisuus" (esim. Walt Whitmanin malliin) ei ole minua.

 

[Mörköäiti]

Ei ole.

Kun jokin asia muuttuu liian helpoksi ymmärtää/ oivaltaa se menettää ensiterän. Tietoa/kokemusta voi syventää, haastaa itsensä tms. mutta asian "tuttuus" vie palan kiehtovuutta.

Kiinnostavaa. Itse taas koen, että sitä kautta asiat näkee syvällisemmin ja laajemmin, eli niiden kiehtovuus vain lisääntyy. Toki riippuu asiastakin.

 

[Äidin blogi]

Älä sitten väitä etteikö kyseessä ole puhtaasta asennekysymys.

Katsojana en jaksa istua yleisönä ammatiteatterissa, asenteella: tää on varmasti hyvä. Tämä on varmasti kiinnostava.

Katsojan näkökulmasta asenne ei palvele.

Asenne ei siis ratkaise, vaan toteutus. Miten "kulttuuri" on toteutettu.

 

[mies1harm.]

Ammattimaisuuden kanssa häviää ilo.
Ei tehdä itselleen toteuttaen omia sisäisiä ääniä, kuunellaan ulkopuolisia ja tehdään "maineen eteen".

Sisäisen äänen kuuntelu, intuitio, spontaani luovuus on rikkautta, se vain häviää kun tehdään kulttuuria rahasta.

Sillä tiedän, ettei taviksille aukea taiteellinen näkemys. On vain se tavallisuus.Turvallisuus ja se "kuten ennen"-asenne.

Hyppy tuntemattomaan ei ole tarkoitettu muille, kuin rohkeille.

Viisas puheenvuoro

 

[Mörköäiti]

Ammattimaisuuden kanssa häviää ilo.
Ei tehdä itselleen toteuttaen omia sisäisiä ääniä, kuunellaan ulkopuolisia ja tehdään "maineen eteen".

Nimenomaan ammattilaiset eivät tee noin. Jotkut ehkä, mutta eivät kaikki.

Sisäisen äänen kuuntelu, intuitio, spontaani luovuus on rikkautta, se vain häviää kun tehdään kulttuuria rahasta.

Kuka sitten tekee kultuuria rahasta? Ei ainakaan kukaan tuntemani ihminen. Suurin osa saisi melkein mistä tahansa tavallisesta työstä enemmän rahaa ja helpommin kuin tekemällä taidetta.

Sillä tiedän, ettei taviksille aukea taiteellinen näkemys. On vain se tavallisuus.Turvallisuus ja se "kuten ennen"-asenne.

Hyppy tuntemattomaan ei ole tarkoitettu muille, kuin rohkeille.

Määrittelisitkö, millainen ihminen on tavis, jolle taiteellinen näkemys ei aukea? Ja kenelle se sitten aukeaa, jos ammattitaiteilijatkin ovat sinusta vain myyneet sielunsa?

 

[Mörköäiti]

Katsojana en jaksa istua yleisönä ammatiteatterissa, asenteella: tää on varmasti hyvä. Tämä on varmasti kiinnostava.

Katsojan näkökulmasta asenne ei palvele.

Asenne ei siis ratkaise, vaan toteutus. Miten "kulttuuri" on toteutettu.

Pitääkö mennä tuollaisella asenteella, miksi et menisi vain katsomaan minkähänlainen tämä on, mitähän se minussa herättää. Toki välttämätöntä ei ole, jos ei ammattiteatteri kiinnosta. Muuten missä menee mielestäsi ammattiteatterin ja amatööriteatterin raja?

 

[Metoo]

Ammattimaisuuden kanssa häviää ilo.
Ei tehdä itselleen toteuttaen omia sisäisiä ääniä, kuunellaan ulkopuolisia ja tehdään "maineen eteen".

Sisäisen äänen kuuntelu, intuitio, spontaani luovuus on rikkautta, se vain häviää kun tehdään kulttuuria rahasta.

Sillä tiedän, ettei taviksille aukea taiteellinen näkemys. On vain se tavallisuus.Turvallisuus ja se "kuten ennen"-asenne.

Hyppy tuntemattomaan ei ole tarkoitettu muille, kuin rohkeille.

Eli kyse on edelleen asenteesta, väitit alkuun mitä tahansa muuta.

Ammatti on ammatti, siinä ei voi heittäytyä tyhjän päälle kokonaan. Tottakai sen tajuaa vähän vähemmänkin lukenut...

Mutta väite että ammattilaisilla ei olisi mitään tarjottavaa taviksille (lue sinulle) (samaan aikaan kun siitä löytää moni muu tärkeämpikin ihminen paljon hyviä asioita) on pelkkää diivailun yritystä. Eli puhdas asennekysymys.

 

[Metoo]

Katsojana en jaksa istua yleisönä ammatiteatterissa, asenteella: tää on varmasti hyvä. Tämä on varmasti kiinnostava.

Katsojan näkökulmasta asenne ei palvele.

Asenne ei siis ratkaise, vaan toteutus. Miten "kulttuuri" on toteutettu.

Sä olet harvinaisen aloittelija jos tuolla asenteella edes yrität katsomossa istua.

 

[mies1harm.]

Pitääkö mennä tuollaisella asenteella, miksi et menisi vain katsomaan minkähänlainen tämä on, mitähän se minussa herättää. Toki välttämätöntä ei ole, jos ei ammattiteatteri kiinnosta. Muuten missä menee mielestäsi ammattiteatterin ja amatööriteatterin raja?

Minultahan ei kysytty, mutta Brechthän kirjoitti juurikin samantapaisesta kuin Äidin blogi, eli teatterista konventioina, jota hän vastusti (mielestäni vakuuttavasti).

Kyse ei ole pelkästä oman pään asenteesta. Minusta vaikuttaa, että "taideteoriaa" tuntemattomat - joista osa voi hyvin olla itse taiteilijoita - ovat taipuvaisia yksinkertaisempiin selityksiin taiteen olemuksesta ja funktioista.

 

[Äidin blogi]

Ei-vakavasti ottaminen on osa ongelmaa pikemmin kuin sen ratkaisu.

No, minusta amatöörien nauttiminen on mahdollista ja pystyn siihen jollain tasolla eli siitä olen samaa mieltä. Mutta taas esteettinen "yltiödemokraattisuus" (esim. Walt Whitmanin malliin) ei ole minua.

En tunne ajattelioitasi

Hassua on se että ongelma meidän kulttuurissa on juuri vakavasti otettavuudessa.
Luettuna kirjan, joka koskee draaman ymmästämistä, vakava leikillisyys..tai jotakin, en muista kirjailijaakaaaaaannnnnn..

Oivalsin kuinka paljon ihmiset pelkäävä tulla naurunalaiksi ja pelkäävä häpeää.
Kuvien tekemmisessä vältän rumuutta tai ruman( väkivalta, kuolema) näkemistä kauniina (Kuolema tosin voi olla sitäkin), vältä myös katsojan ajamista ahdistukseen...

Draaman kautta näin selkeämmin kuvataidetta ja koska olen kulttuurialan sekatyömies...kaikista oivalluksista ja näkemyksistä muodostuu omani..klimppi kaikkea.

Omassa luovuudessani teemana on kauneus, minun kulmastani

 

[Äidin blogi]

Olen takuulla sekava( niin kuin täällä olen kuullut) mutta mun aivot ovatkin vammaiset

 

[Äidin blogi]

Nimenomaan ammattilaiset eivät tee noin. Jotkut ehkä, mutta eivät kaikki.



Kuka sitten tekee kultuuria rahasta? Ei ainakaan kukaan tuntemani ihminen. Suurin osa saisi melkein mistä tahansa tavallisesta työstä enemmän rahaa ja helpommin kuin tekemällä taidetta.



Määrittelisitkö, millainen ihminen on tavis, jolle taiteellinen näkemys ei aukea? Ja kenelle se sitten aukeaa, jos ammattitaiteilijatkin ovat sinusta vain myyneet sielunsa?

Et sitten tunne ketään joka elää kulttuurilla.
Sekin on työ, jota tehdään RAHASTA, varsinkin jos on perhe.

Tunnen monia, jotka kärsivät siitä, ettei voi tehdä oman sisäisen maailman mukaisia ratkaisuja..mutta en avaa enempää.

Taiteilijana on haastavaa elää ja se on yhtä kuin periksi antaminen tavisten edessä.
En määrittele sanaa tavis. Mutta voin ilmaista sen näin: tavis on hän, joka ei halua astua tai astu mukavuutensa ulkopuolelle. Hän pelkää joko häpeää, naurunalaiseksi joutumista, muiden kritiikkiä ja on "piilossa" muilta. Voi ostaa puuronsa, ilman että kukaan kiinnostuu, mikä puuro on ostoskorissa.

 

[mies1harm.]

Hassua on se että ongelma meidän kulttuurissa on juuri vakavasti otettavuudessa.

Kyllä! Ja tämä nähdäkseni säteilee aina naisiin asti arjessa. Siis meidän yhteiskunnan sisällä puhuttaessa.

Noin laajemmin taas en ole "anti-vakava" enkä "ylivakava". Kaksi eri asiaa.

 

[Metoo]

Olen takuulla sekava( niin kuin täällä olen kuullut) mutta mun aivot ovatkin vammaiset

Ei sinussa mitään varsinaista vikaa ole. Yrität vain olla hienompi ja fiksumpi kuin oletkaan.

Heti kun laskisit kommunikoinnin tasoa sille tasolle jolla olet tottunut kommunikoimaan (eli et yritä olla fiksumpi ja tuoda sitä teksteissäsi esiin) niin muuttuisit ymmärrettäväksi.

Sama vika kun m1es:llä. Kun yrittää olla niin fiini ettei oikeasti ymmärrä itsekään mitä puhuu niin muuttuu sekavaksi eikä tajua itsekään jos puhuu asian vierestä.

 

[Äidin blogi]

Minultahan ei kysytty, mutta Brechthän kirjoitti juurikin samantapaisesta kuin Äidin blogi, eli teatterista konventioina, jota hän vastusti (mielestäni vakuuttavasti).

Kyse ei ole pelkästä oman pään asenteesta. Minusta vaikuttaa, että "taideteoriaa" tuntemattomat - joista osa voi hyvin olla itse taiteilijoita - ovat



taipuvaisia yksinkertaisempiin selityksiin taiteen olemuksesta ja funktioista.

siis oot niin ihana:heart: sä tajuat..huippua

 

[Metoo]

Et sitten tunne ketään joka elää kulttuurilla.
Sekin on työ, jota tehdään RAHASTA, varsinkin jos on perhe.

Tunnen monia, jotka kärsivät siitä, ettei voi tehdä oman sisäisen maailman mukaisia ratkaisuja..mutta en avaa enempää.

Taiteilijana on haastavaa elää ja se on yhtä kuin periksi antaminen tavisten edessä.
En määrittele sanaa tavis. Mutta voin ilmaista sen näin: tavis on hän, joka ei halua astua tai astu mukavuutensa ulkopuolelle. Hän pelkää joko häpeää, naurunalaiseksi joutumista, muiden kritiikkiä ja on "piilossa" muilta. Voi ostaa puuronsa, ilman että kukaan kiinnostuu, mikä puuro on ostoskorissa.

Eli sinä olet tavis.

 

[mies1harm.]

Sama vika kun m1es:llä. Kun yrittää olla niin fiini ettei oikeasti ymmärrä itsekään mitä puhuu niin muuttuu sekavaksi eikä tajua itsekään jos puhuu asian vierestä.

En kai minä ole kirjoittanut mitään taidehistorian kannalta hyvin "fiiniä"? Milläköhän kompetenssilla teet tuollaisen arvion?

Se on kyllä totta, etten pidä anti-intellektuelleista asenteista. Mutten halua kirota heitä alimpaan helvettiinkään