Mun mies on aika erikoistapaus...

[QUOTE="Teepee";30209988]Aivan totta kovasti on vähentynyt miesten hommat, taisi olla niin että noin miljoona ihmistä asuu puulämmitteisessä talossa nykyään..[/QUOTE]

Kummasti isoäitini asui puulämmitteisessä talossa yksin yli kymmenen vuotta kesät talvet ja hoiti talon lämmittämisen ja puiden pilkkomisen ihan yksin. Eli eiköhän kyse ole "puulämmitteisessä talossa asuvan ihmisen hommista" eikä miesten hommista noin yleensä - tällainen tarkennus lienee paikallaan, ettei erehdytä kuvittelemaan, ettei kyseistä hommaa voi tehdä kukaan muu kuin mies, tai että tällaisiin miestentöihin vetoamalla kuka tahansa kerrostalossa asuva mies pääsee luistamaan kotitöistään.

 

Yleisesti ottaen vaikka nuo miesten hommat ovatkin vähentyneet vuosien varrella niin aika paljon on yleisestikkin kotityöt helpottuneet viimeisen 20v aikana.. Nykyään suurin osa aterioista tehdään puolivalmiista eineksistä.. Jokaisella ihmisellä on imurit matot pesetetään pesuloissa, marjat ostetaan torilta yymym esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon.

Omassa taloudessa teen selkeästi vähemmän kotitöitä poislukien ruuanlaitto, mutta sitten taas vastaavasti emännän ei ole tarvinnut osallistua noihin urakoihin kuten polttopuut ja pienet remontit joita itse pykäilen. Näihinkin vuositasolla saa menemään aika hemmetin monta tuntia.. Monasti vaan tuntuu että yleisesti ottaen kovin moni nainen ei arvosta näitä juuri ollenkaan, onneksi oma sentään

 

Sen takia viestissäni luki että yleensä.. Omakin mutsi/ mummo hoitaa puuhommia samalla tavalla kuin ukotkin mutta hyvin harvassa on tälläiset naiset imo.

 

Kummasti isoäitini asui puulämmitteisessä talossa yksin yli kymmenen vuotta kesät talvet ja hoiti talon lämmittämisen ja puiden pilkkomisen ihan yksin. Eli eiköhän kyse ole "puulämmitteisessä talossa asuvan ihmisen hommista" eikä miesten hommista noin yleensä - tällainen tarkennus lienee paikallaan, ettei erehdytä kuvittelemaan, ettei kyseistä hommaa voi tehdä kukaan muu kuin mies, tai että tällaisiin miestentöihin vetoamalla kuka tahansa kerrostalossa asuva mies pääsee luistamaan kotitöistään.

Mutta, ainakin USA:ssa 1800-luvulla jopa köyhimmissä perheissä naiset eivät tehneet raskaita töitä, koska katsottiin, etteivät luontaisesti niihin sovellu. Pidän mahdollisena, että Suomessa oli samoin. Eihän tässä ole mitään intrinsisesti väärää.

 

Mutta, ainakin USA:ssa 1800-luvulla jopa köyhimmissä perheissä naiset eivät tehneet raskaita töitä, koska katsottiin, etteivät luontaisesti niihin sovellu. Pidän mahdollisena, että Suomessa oli samoin. Eihän tässä ole mitään intrinsisesti väärää.

Ton sä heitit tahallasi. Nonni, paljonko Kaksplus tai Otavamedia sulle maksaa?

 

Mutta, ainakin USA:ssa 1800-luvulla jopa köyhimmissä perheissä naiset eivät tehneet raskaita töitä, koska katsottiin, etteivät luontaisesti niihin sovellu. Pidän mahdollisena, että Suomessa oli samoin. Eihän tässä ole mitään intrinsisesti väärää.

Tuo ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa. Viittasit kerran TOP Gun-leffaan tietolähteenäsi, joten minä viittaan Pieni talo preerialla-kirjasarjaan

 

Se ei ole olennaista. Olennaista on nähdä kodinhoito myönteisenä asiana eikä kirouksena, siis niissä _yleisissä_ tapauksissa, joissa nainen sen valtaosin hoitaa. Jos tämä on helvettiä, ehkä rakkaus tai suhde ovat liian heikkoja ja jonkun toisen kanssa voisi onnistua paremmin. Itse en voisi yhteen mennäkään naisen kanssa, jonka kanssa vuorovaikuttamiseen asennoituisin kielteisesti. Toista ei oteta vaivaksi, vaan onneksi.

Sinäkö päätät mikä on olennaista?

Puolison voi onneksi valita, silloin ei oteta ketään vaivaksi =)

 

Joku sanoi, että miesykkösestä aistii sen, ettei henkilöllä ole kokemusta parisuhteesta. Mietin ihan samaa. Toki aikaisemminkin monessa asiassa missä hänellä on ollut vankka näkemys siitä, miten asiat ovat tai niiden pitäisi olla, on ollut hirvittävä kitka reaalimaailman kanssa.

Tässä asiassa järjellä (?) ei vaan voi saavuttaa sitä, mitä kokemusmaailmalla. Jos ei ole kokemusta niin kuulostaa siltä, että lapsi puhuu jostain, mitä on lukenut kirjasta. Tavallaanhan asia onkin niin.

mies1, arki toisen ihmisen kanssa on jotain, mitä ei voi tietää tai suunnitella etukäteen, että miten se tulee menemään tai millaisena sen koette. Silloin kuin se toimii, niin se on elämän hienoimpia asioita. Toivottavasti pääset kokemaan sen joskus Mutta siihen on syynsä, miksi sen nimi on arki, eikä juhla (esim. jos siivoaminen yms. olisi ihanaa nautittavaa palveluntarjoamista, niin sen nimi varmaan olisi juhla).

Oletko muuten koskaan seurustellut, taikka tapaillut ketään? Sinulle käy pian kuin nykyaikaisille nirsoille naisille, jotka odottaa unelmiensa satuprinssiä niin kauan, että on jo liian myöhäistä. Kannattaisi varmaan alentaa kriteereitä?

 

Palveleva rakkaus ei edellytä sisustamisen ja kodinhoidon tasapuolisuutta. Sillä jos näin olisi, moinen olisi mahdollista vain suhteissa, joissa näin on ja siten vain murto-osassa suhteita (historiassa ja tänä päivänäkin) olisi palvelevaa rakkautta. Näkemys on liian rajoittava ja ideologisesti värittynyt.

On vähän kummallinen ajatus tarkastella rakkautta palvelemisen ja kotitöiden kautta tuolla lailla, miten teet. Silloin, kun ne työt tehdään yhdessä, on kyse yhteisestä arjesta, yhteisestä kodista ja yhteisen elämän ylläpitämisestä - kumppanuudesta. Jos sitten taas toinen tekee - vaikka rakkaudestakin - siinähän kumppanuuden sijaan tosiaan on kyse jonkinlaisesta palvelussuhteesta. Näissä on ajatuksentasolla valtava ero - ja veikkaan, että suurin osa haluaa mieluummin kumppanuuden ja yhteisen ponnistelun kuin palvelemisen (oli sitte itse palvelija tai palveltava). Tuossa kumppanuusajatuksessa nimittäin ne kotityöt eivät ole rakkauden kannalta keskiössä, vaan ne ovat väline saavuttaa yhdessä sellainen elämä, jossa on mukava olla yhdessä, ja yhteiset asiat ovat keskiössä. Rakkauteen kuuluu toisen huomioiminen, mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta, että yhteisessä kodissa kotitöiden tekeminen on toisen palvelemisena todellisen rakkauden osoitus - se on täysin eri asia.

Mutta makuasioita. Voit toki itse etsiä rakkaudesta palvelusuhdetta, jos tahdot. Kai sellaisiakin naisia löytyy, joiden näkemyksiin se sopii.

 

Edelleenkään, tuo sun malli ei ole edellytys palvelevalle rakkaudelle. Naisen on aivan mahdollista asennoitua kotitöihin nautinnolla ja rakkaudella. Asia riippuu keskeisesti ihmisen moraalin ja rakkauden tasosta, asenteesta, epäitsekkyydestä, ym.

Totta kai. Aika monenlaiset kummallisuudet ovat mahdollisia. Mutta miksi juuri naisen pitäisi tehdä niin?

Onko kyse moraalin ja rakkauden korkeasta tasosta, jos perheessä noudatetaan perinteistä sukupuoliroolitettua työnjakoa (joka sivumennen sanoen nykyisin vapauttaa miehen lähes kaikista askareista, kun ne perinteiset miesten työt alkavat olla katoavaa kansanperinnettä)? Onko yhdessä tekeminen jotenkin alemmalla tasolla moraalisesti? Enkö rakasta miestäni riittävän korkealla tasolla, kun edellytän, ettei hän asetu ylimääräiseksi lapseksi tai palveltavaksi herraksi parisuhteessamme ja perheessämme, vaan odotan tasapuolista vastuunkantoa?

No joo. Ne spektrin sävyt, niitä ei voi nähdä jos on värisokea... Luovutan.

 

No, tuo oli ihan sivullisen, nykyäänkin hyvin arvostetun aikalaistarkkailijan näkemys. Ja USA:n sukupuolihistoria vahvistaa tätä näkemystä.

Joillain on täällä(kin) aina tarve korostaa suomalaisnaisten karskia riippumattomuutta menneinä vuosisatoina. En pidä sitä kovin uskottavana, ja arvelen sen tulevan revisionistisesta Canth-tulkinnasta, johon se uudehko naisen tekemä väitöskirjakin otti kriittisesti kantaa.

 

Sinäkö päätät mikä on olennaista?

Puolison voi onneksi valita, silloin ei oteta ketään vaivaksi =)

Argumentatiivisesti koskien itseäni, kyllä.

Totta. Siksi en ymmärräkään, miten suhteessa voi hallitseva tai keskeinen tunne olla jokin negatiivinen asia. Jos toisen kanssa on ikävää enemmän kuin mukavaa niin eihän sellaista kannata ylläpitää.

 

Mutta, ainakin USA:ssa 1800-luvulla jopa köyhimmissä perheissä naiset eivät tehneet raskaita töitä, koska katsottiin, etteivät luontaisesti niihin sovellu. Pidän mahdollisena, että Suomessa oli samoin. Eihän tässä ole mitään intrinsisesti väärää.

Etkä pidä, koska "kaikki" tietävät ettei se niin ole ollut. Ei sellainen ajattelu olisi ollut mahdollistakaan. Ja sillähän ei ole mitään merkitystä, miten Suomessa tai muualla on ajateltu 1800-luvulla, koska nyt elämme vuotta 2014. Ja oli asia miten hyvänsä, silti jos naiset kokevat, etteivät halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä, niin vanhoihin käytäntöihin olisi turha vedota. Olennaista on se, mitä ihmiset haluavat tehdä. Ja tuo esimerkkini osoitti, että vaikka joku mummo (hän oli tosiaan jo aika iäkäs silloin) ei olisikaan taitavin tai voimakkain puunhakkaaja, niin jos hän siitä hommasta ilman ongelmia selviytyy, niin eihän siinä sitten mitään ongelmaa ole. Sama juttu, jos jossain perheessä vähemmän vahva nainen haluaa hakata halkoja vaikka vaan vaihtelun vuoksi, niin miksi asia pitäisi nähdä ongelmana? Ei se, että sukupuoliroolit ovat joskus olleet tai vaikka edelleen ovat olemassa, tarkoita etteikö voisi toimia toisin. Ja vaikka olisikin niin, että joku ei luontaisesti sovellu hakkaamaan halkoja, niin jos hän siitä tykkää, miksi ei saisi tehdä niin?

 

On vähän kummallinen ajatus tarkastella rakkautta palvelemisen ja kotitöiden kautta tuolla lailla, miten teet. Silloin, kun ne työt tehdään yhdessä, on kyse yhteisestä arjesta, yhteisestä kodista ja yhteisen elämän ylläpitämisestä - kumppanuudesta. Jos sitten taas toinen tekee - vaikka rakkaudestakin - siinähän kumppanuuden sijaan tosiaan on kyse jonkinlaisesta palvelussuhteesta. Näissä on ajatuksentasolla valtava ero - ja veikkaan, että suurin osa haluaa mieluummin kumppanuuden ja yhteisen ponnistelun kuin palvelemisen (oli sitte itse palvelija tai palveltava). Tuossa kumppanuusajatuksessa nimittäin ne kotityöt eivät ole rakkauden kannalta keskiössä, vaan ne ovat väline saavuttaa yhdessä sellainen elämä, jossa on mukava olla yhdessä, ja yhteiset asiat ovat keskiössä. Rakkauteen kuuluu toisen huomioiminen, mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta, että yhteisessä kodissa kotitöiden tekeminen on toisen palvelemisena todellisen rakkauden osoitus - se on täysin eri asia.

Mutta makuasioita. Voit toki itse etsiä rakkaudesta palvelusuhdetta, jos tahdot. Kai sellaisiakin naisia löytyy, joiden näkemyksiin se sopii.

Niin. Et nyt vain ymmärrä, ettei rakkaus ja onni _edellytä_ kotitöiden jakoa. Aivan yhtä huonosti kommunisti ymmärsi, ettei kommunismi ole hyvän yhteiskunnan edellytys Näköalatonta on väittää, että vain yksi ajattelu- ja toimintamalli olisi oikea aiheesta.

Minusta olet nyt jälleen myös hieman liian utooppinen näkemyksissäsi: esimerkiksi väitit, että kohta kaikki suhteet ovat kotityöt jakavia suhteita. Mikään ei viittaa tähän yhdenmukaistamiseen - mutta ideologisesti se varmaan sopisi sukupuolineutraaliutta kannattavalle

 

Totta. Siksi en ymmärräkään, miten suhteessa voi hallitseva tai keskeinen tunne olla jokin negatiivinen asia. Jos toisen kanssa on ikävää enemmän kuin mukavaa niin eihän sellaista kannata ylläpitää.

Miksi sait päähäsi, että olisi enemmän ikävää? Kukaanhan ei ole niin sanonut, se on ihan oma päätelmäsi. Ei elämä ole aina kivaa, ja senhän kaikkien pitäisi aikuisena jo ymmärtää. Siihen kuuluu epämieluisiakin puolia, jotka sitten yhdessä on helpompi kestää.

Oikeastaan noin naiivi käsitys parisuhteesta ja arjesta kertoo vain siitä, että et ole vielä saanut ymmärtää sen kaikkia sävyjä Sun kannattaisi säästää nää kirjoitukset ja lukea ne sitten joskus, kun olet jonkun kanssa yhteisen arjen jakanut. Ne voi tuntua aika hassuilta jälkikäteen

 

Argumentatiivisesti koskien itseäni, kyllä.

Totta. Siksi en ymmärräkään, miten suhteessa voi hallitseva tai keskeinen tunne olla jokin negatiivinen asia. Jos toisen kanssa on ikävää enemmän kuin mukavaa niin eihän sellaista kannata ylläpitää.

Ei tietenkään. Mutta se, että joku ei tykkää vaikka siivoamisesta, on täysin parisuhteen ulkopuolinen asia. Ihmiset silti siivoavat, koska haluavat, että itsellä ja sillä toisella on viihtyisä koti. Parhaimmillaan siivotaan yhdessä, kun halutaan, että "meillä" on viihtyisä koti yhdessä. Siivoamisen inhoaminen lienee enemmänkin taustalla oleva asia, ei mikään hallitseva tunne - mutta kyllähän sinä sen tajuatkin. Ehkä itsekin inhoat vaikka flunssaa tai puhelimessa jonottamista, mutta se, että niitä joskus on, ei varmaan silti tee koko elämästäsi kamalaa eikä niiden inhoaminen nouse päällimmäiseksi tunteeksi koko elämässäsi. Vähän sama juttu noiden ikävien kotitöiden suhteen.

Ja kuten sanoin, eiväthän ne ole ikäviä, jos niitä vaikka tekee yhdessä - tällöin ne saa nopeasti valmiiksi ja yhdessä jutellessa ei huomaakaan, kun on jo tehnyt koko homman.

 

Ei se parisuhde ole mikään negatiivinen silloin, kun molemmat inhoavat siivoamista. Se nega kohdistuu vain siivoamiseen, ei puolisoon.

 

Totta kai. Aika monenlaiset kummallisuudet ovat mahdollisia. Mutta miksi juuri naisen pitäisi tehdä niin?

Onko kyse moraalin ja rakkauden korkeasta tasosta, jos perheessä noudatetaan perinteistä sukupuoliroolitettua työnjakoa (joka sivumennen sanoen nykyisin vapauttaa miehen lähes kaikista askareista, kun ne perinteiset miesten työt alkavat olla katoavaa kansanperinnettä)? Onko yhdessä tekeminen jotenkin alemmalla tasolla moraalisesti? Enkö rakasta miestäni riittävän korkealla tasolla, kun edellytän, ettei hän asetu ylimääräiseksi lapseksi tai palveltavaksi herraksi parisuhteessamme ja perheessämme, vaan odotan tasapuolista vastuunkantoa?

No joo. Ne spektrin sävyt, niitä ei voi nähdä jos on värisokea... Luovutan.

Sotket asioita. En ole menossa Humen giljotiiniin Olen vain todennut kotitöistä, miten asiat useimmiten ovat. Nainen on kodin haltijatar useimmiten, pidimme me siitä tai emme. Ja naiset itse eivät useimmiten halua tästä luopua Suomessakaan: mies, joka on kiinnostunut sisustamisesta ja kotitöistä, saa sangen usein esim. homoseksuaalin leiman naisilta itseltään.

Yhdessä tekeminen ei itsessään ole huonompimoraalista. Mutta jos asenne on vähemmän kiitollinen ja itsekkäämpi, silloin moraalikin on alemmalla tasolla. Kaikki riippuu asenteista ja käytännöstä, ei tietenkään mallista yksin.

 

Sotket asioita. En ole menossa Humen giljotiiniin Olen vain todennut kotitöistä, miten asiat useimmiten ovat. Nainen on kodin haltijatar useimmiten, pidimme me siitä tai emme. Ja naiset itse eivät useimmiten halua tästä luopua Suomessakaan: mies, joka on kiinnostunut sisustamisesta ja kotitöistä, saa sangen usein esim. homoseksuaalin leiman naisilta itseltään.

Yhdessä tekeminen ei itsessään ole huonompimoraalista. Mutta jos asenne on vähemmän kiitollinen ja itsekkäämpi, silloin moraalikin on alemmalla tasolla. Kaikki riippuu asenteista ja käytännöstä, ei tietenkään mallista yksin.

Taas niputat sisustamisen ja kotityöt. Sisustamisesta en luovu koska se on myös harrastus, mutta kotityöt luovuttaisin oikein mieluusti miehelle.

 

Niin. Et nyt vain ymmärrä, ettei rakkaus ja onni _edellytä_ kotitöiden jakoa. Aivan yhtä huonosti kommunisti ymmärsi, ettei kommunismi ole hyvän yhteiskunnan edellytys Näköalatonta on väittää, että vain yksi ajattelu- ja toimintamalli olisi oikea aiheesta.

Minusta olet nyt jälleen myös hieman liian utooppinen näkemyksissäsi: esimerkiksi väitit, että kohta kaikki suhteet ovat kotityöt jakavia suhteita. Mikään ei viittaa tähän yhdenmukaistamiseen - mutta ideologisesti se varmaan sopisi sukupuolineutraaliutta kannattavalle

Kyllä se silloin edellyttää, jos suhteen toinen osapuoli haluaa, että ne jaetaan. Ja kehitys on mennyt siihen suuntaan, että yhä useammassa suhteessa kotityöt jaetaan - tutkimusten mukaan ne eivät mene vielä ihan tasan, mutta yhä useamman pyrkimys on kuitenkin pois siitä käytännöstä, jossa nainen teki ne yksin.

 

Sotket asioita. En ole menossa Humen giljotiiniin Olen vain todennut kotitöistä, miten asiat useimmiten ovat. Nainen on kodin haltijatar useimmiten, pidimme me siitä tai emme. Ja naiset itse eivät useimmiten halua tästä luopua Suomessakaan: mies, joka on kiinnostunut sisustamisesta ja kotitöistä, saa sangen usein esim. homoseksuaalin leiman naisilta itseltään.

Yhdessä tekeminen ei itsessään ole huonompimoraalista. Mutta jos asenne on vähemmän kiitollinen ja itsekkäämpi, silloin moraalikin on alemmalla tasolla. Kaikki riippuu asenteista ja käytännöstä, ei tietenkään mallista yksin.

Ei kotitöistä tarvitse olla kiinnostunut, kunhan vaan tekee ne. Eivät naisetkaan ole kotitöistä erityisen kiinnostuneita. Tämä on ihan kummallinen keskustelu.

 

Etkä pidä, koska "kaikki" tietävät ettei se niin ole ollut. Ei sellainen ajattelu olisi ollut mahdollistakaan. Ja sillähän ei ole mitään merkitystä, miten Suomessa tai muualla on ajateltu 1800-luvulla, koska nyt elämme vuotta 2014. Ja oli asia miten hyvänsä, silti jos naiset kokevat, etteivät halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä, niin vanhoihin käytäntöihin olisi turha vedota. Olennaista on se, mitä ihmiset haluavat tehdä. Ja tuo esimerkkini osoitti, että vaikka joku mummo (hän oli tosiaan jo aika iäkäs silloin) ei olisikaan taitavin tai voimakkain puunhakkaaja, niin jos hän siitä hommasta ilman ongelmia selviytyy, niin eihän siinä sitten mitään ongelmaa ole. Sama juttu, jos jossain perheessä vähemmän vahva nainen haluaa hakata halkoja vaikka vaan vaihtelun vuoksi, niin miksi asia pitäisi nähdä ongelmana? Ei se, että sukupuoliroolit ovat joskus olleet tai vaikka edelleen ovat olemassa, tarkoita etteikö voisi toimia toisin. Ja vaikka olisikin niin, että joku ei luontaisesti sovellu hakkaamaan halkoja, niin jos hän siitä tykkää, miksi ei saisi tehdä niin?

Ei asia ole aivan noin selkeä kuin väität. Näytät nyt menevän siihen Canth-tulkintaan, jota väitöskirjan tekijä arvosteli. Eli näet menneisyyden suomalaisnaiset itsenäisinä ja karskeina koska se sopii ideologiaasi.

Olennaista ei ole oma halu silloin, kun seurustellaan. Nimittäin suhde edellyttää itsekkyydestä tinkimistä. Ja tämän ei pitäisi olla edes ongelma toimintana, vaan rakkaudesta pitäisi tulla voima epäitsekkäisiin tekoihin. Jos epäitsekkyys rakkauden keinoin ei kiinnosta, jossain on vikaa.

Toki voi toimia, mutta emme me voi livistää noilta rooleilta kuin utopioissa. Maailma muuttuu, mutta kaikki ei muutu kaiken aikaa kuten ilmeisesti oletat.

 

Minä vihaan kaikkia kotitöitä. Tai no, viha on ehkä liian voimakas ilmaisu, mutta en nauti pätkääkään mistään, mikä liittyy siivoamiseen tai pyykkäämiseen tai taloudenpitoon. Ruokaa laitan autopilotilla, eli yleensä samoja ruokia usein ja sen pahemmin miettimättä. Mies tekee puolet hommista, koska tämä on yhteinen talous. Eikä sekään tykkää mistään kotityöstä sen enempää kuin minäkään. Olemme siis pyrkineet pitämään hommat mahdollisimman simppeleinä.

 

Miksi sait päähäsi, että olisi enemmän ikävää? Kukaanhan ei ole niin sanonut, se on ihan oma päätelmäsi. Ei elämä ole aina kivaa, ja senhän kaikkien pitäisi aikuisena jo ymmärtää. Siihen kuuluu epämieluisiakin puolia, jotka sitten yhdessä on helpompi kestää.

Oikeastaan noin naiivi käsitys parisuhteesta ja arjesta kertoo vain siitä, että et ole vielä saanut ymmärtää sen kaikkia sävyjä Sun kannattaisi säästää nää kirjoitukset ja lukea ne sitten joskus, kun olet jonkun kanssa yhteisen arjen jakanut. Ne voi tuntua aika hassuilta jälkikäteen

Et ymmärrä: eihän elämän ei-kivuus sulje pois rakkautta arjessa.

 

Tuo on ideologiaa, ja toiminnaltaan kommunismia muistuttavaa

Se sinunkin versiosi on ideologiaa. Ja jos se muistuttaa kommunismia, että kotityöt tehdään yhdessä, niin mikäs siinä - se on ihan hyvä asia joka tapauksessa. Kommunismissa on hyviäkin sävyjä ja ajatuksia, harmi että toteutukset ovat olleet jotain ihan muuta. Ja jos pitäisi valita, muistuttaisiko parisuhteeni enemmän kommunismia vai kapitalismia, niin kyllä varmaan siihen kommunismiin päin kallistuisin.