"anneli"
Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta jonkun verran kokemuksiani, ehkäpä herättääkseni keskustelua, tai löytääkseni kohtalotovereita. Törmään nimittäin jatkuvasti siihen, että naisellisuuteni ilmeisesti pelottaa muita ihmisiä, sen verran usein joudun ennakkoluulojen kohteeksi.
Olin lapsena ns. poikatyttö, aikamoinen rämäpää joka viihtyi paremmin poikien kanssa rypemässä kuin tyttöjen kanssa barbeilla leikkimässä. Teininä musta kuitenkin kasvoi naisellisempi versio, ja mulle on jo siitä asti ollut tärkeää näyttää hyvältä ja käyttäytyä naisellisesti. Peruskoulun jälkeen opiskelin kampaajaksi, ja sen jälkeen opiskelin vaatetusalaa. Mulle on tärkeää että tukka on hyvin, meikit kohdillaan ja vaatteet sieviä ja yhteen sopivia. Rakastan kenkiä, tykkään söpöistä pikkueläimistä, ja intohimoni on askartelu ja tavaroiden tuunaaminen. Tykkään myös kovasti leipomisesta ja ruuanlaitosta. Sen verran olen myös prinsessa että vaadin mieheltä oman osuutensa lastenkasvatukseen sekä kotitöihin osallistumiseen, eli en suostu täysin kodin hengettäreksi vaikka naisellisuus mulle tärkeää onkin. Olen siis jo tätä nykyä perheellinen naimisissa oleva nainen, mutta vientiä on ollut aina paljon, mutta vain ns. persoonallisten miesten toimesta. Persoonallisuudella tarkoitan sitä että miehet jotka minusta kiinnostuvat, ovat yleisesti hyvin vahvoja luonteeltaan, ja sanoisinko "massasta poikkeavia", jotkut ulkonäkönsä, jotkut esim. harrastustensa tai töidensä puolesta. Aviomieheni on esimerkiksi extreme-urheilija, ja exät ovat olleet mm. punkkari, palomies ja plastiikkakirurgi.
Ulkonäöltäni olen tosiaan hyvinkin naisellinen, rakastan mekkoja ja hameita, tykkään että naisilla kuuluu olla pitkä ja huoliteltu tukka, käytän lähes aina korkokenkiä, ja minulla on yleensä aina ripsienpidennykset sekä geelikynnet. Omistan myös silikonirinnat ja käyn vähintään kolmesti viikossa salilla, joten kroppani on edelleen 35-vuotiaana hyvässä kunnossa. Puhun naisellisesti, en kiroile, en riitele enkä ole koppava. Monet ovat sanoneet että liikehdintänikin on naisellista. Kasvoiltani olen peruskaunis, ja meikkaan aina ulos mennessäni.
Tämä kaikki aiheuttaa valtaväestössä ihmeellisiä reaktioita. Monesti naiset eivät oikein halua ottaa kontaktia minuun. Vaikutan heistä kuulemma ylimieliseltä, tyrkyltä, itseriittoiselta ja kierolta. Monesti kuitenkin jonkun kanssa ystävystyttyäni, he toteavat että olenkin paljon mukavampi tyyppi kuin he olivat aluksi luulleet. Miehet taas tuntuvat helposti pitävän mua vähän yksinkertaisena, ns. bimbona ja tyhjäpäänä. Kuulen myös paljon tytöttelyä työelämässä. Oikeasti olen kuitenkin varsin syvällinen tyyppi, rakastan pitkiä keskusteluita, seuraan politiikkaa, ja huvikseen kokeiltuna sain nettitestistä äo-tulokseksi 138. Pidän itseäni myös tunneälykkäänä ihmisenä, ja saankin usein kiitosta siitä että mä olen hyvä ihmisten kanssa.
Mitä ajatujksia tämä kaikki herättää sinussa?
Olin lapsena ns. poikatyttö, aikamoinen rämäpää joka viihtyi paremmin poikien kanssa rypemässä kuin tyttöjen kanssa barbeilla leikkimässä. Teininä musta kuitenkin kasvoi naisellisempi versio, ja mulle on jo siitä asti ollut tärkeää näyttää hyvältä ja käyttäytyä naisellisesti. Peruskoulun jälkeen opiskelin kampaajaksi, ja sen jälkeen opiskelin vaatetusalaa. Mulle on tärkeää että tukka on hyvin, meikit kohdillaan ja vaatteet sieviä ja yhteen sopivia. Rakastan kenkiä, tykkään söpöistä pikkueläimistä, ja intohimoni on askartelu ja tavaroiden tuunaaminen. Tykkään myös kovasti leipomisesta ja ruuanlaitosta. Sen verran olen myös prinsessa että vaadin mieheltä oman osuutensa lastenkasvatukseen sekä kotitöihin osallistumiseen, eli en suostu täysin kodin hengettäreksi vaikka naisellisuus mulle tärkeää onkin. Olen siis jo tätä nykyä perheellinen naimisissa oleva nainen, mutta vientiä on ollut aina paljon, mutta vain ns. persoonallisten miesten toimesta. Persoonallisuudella tarkoitan sitä että miehet jotka minusta kiinnostuvat, ovat yleisesti hyvin vahvoja luonteeltaan, ja sanoisinko "massasta poikkeavia", jotkut ulkonäkönsä, jotkut esim. harrastustensa tai töidensä puolesta. Aviomieheni on esimerkiksi extreme-urheilija, ja exät ovat olleet mm. punkkari, palomies ja plastiikkakirurgi.
Ulkonäöltäni olen tosiaan hyvinkin naisellinen, rakastan mekkoja ja hameita, tykkään että naisilla kuuluu olla pitkä ja huoliteltu tukka, käytän lähes aina korkokenkiä, ja minulla on yleensä aina ripsienpidennykset sekä geelikynnet. Omistan myös silikonirinnat ja käyn vähintään kolmesti viikossa salilla, joten kroppani on edelleen 35-vuotiaana hyvässä kunnossa. Puhun naisellisesti, en kiroile, en riitele enkä ole koppava. Monet ovat sanoneet että liikehdintänikin on naisellista. Kasvoiltani olen peruskaunis, ja meikkaan aina ulos mennessäni.
Tämä kaikki aiheuttaa valtaväestössä ihmeellisiä reaktioita. Monesti naiset eivät oikein halua ottaa kontaktia minuun. Vaikutan heistä kuulemma ylimieliseltä, tyrkyltä, itseriittoiselta ja kierolta. Monesti kuitenkin jonkun kanssa ystävystyttyäni, he toteavat että olenkin paljon mukavampi tyyppi kuin he olivat aluksi luulleet. Miehet taas tuntuvat helposti pitävän mua vähän yksinkertaisena, ns. bimbona ja tyhjäpäänä. Kuulen myös paljon tytöttelyä työelämässä. Oikeasti olen kuitenkin varsin syvällinen tyyppi, rakastan pitkiä keskusteluita, seuraan politiikkaa, ja huvikseen kokeiltuna sain nettitestistä äo-tulokseksi 138. Pidän itseäni myös tunneälykkäänä ihmisenä, ja saankin usein kiitosta siitä että mä olen hyvä ihmisten kanssa.
Mitä ajatujksia tämä kaikki herättää sinussa?
