Mun mies veti kilarit perheen harrastuksista

Olin suunnitellut molemmille lapsille harrastuksen aloittamista tässä syksyllä. Kerran viikossa, toiselle taidetta ja toiselle lliikuntaa. Mutta mies veti kilarit, että ei, liian paljon hässäkkää elämässä muutenkin, ei jaksa kuskailla, eikä hän usko lasten tarvitsevan yhtään enempää aktivointia / ohjattua toimintaa, vaan kotona leikkiminen on parasta. Ja että se on pois sitten taas yhdessä vietetystä ajasta (siis mun ja hänen välisestä).

Sumplin sitten sellaisen ehdotuksen, että kaikkien harrastukset ois samaan aikaan, eli menis vain yksi päivä viikosta harrastusten takia "hukkaan". Mä oisin voinut ottaa tuon hetken kun vien lapset harrastuksiin ja odottellessani heitä oisin voinut käydä ihan rauhassa, omassa rauhassa lenkillä. Mutta ei oo hyvä, kun en pääse silloin hänen kanssaan yhdessä harrastamaan, kahdestaan. Sanoin, että voidaanhan me käydä muina päivinä kaksistaan jossain, sovitaan joku tietty päivä ja aika jolloin tehdään jotain. Hän ei usko että se ikinä toteutuisi, kun ei ole toteutunut ennenkään. Nyt kuitenkin lapset on jo sen verran isompia, että itse näkisin sen mahdolliseksi.

Huoh. Oon jotenkin niin väsynyt.

 

kiva mies sulla.

 

Yksi harrastus viikossa lapsille ei ole liikaa, kunhan itse ovat kiinnostuneita harrastuksistaan. Miehes haluais että hänellä on koko ajan tekemistä ja seuraa, muttei ajattele mitä muut perheenjäsenet haluaa. Pystyykö miehen kanssa keskustelemaan yleensäkään? Oletko alistettu, tekeekö mies ikinä kompromissejä?

 

kiva mies sulla.

Eiks ookin. Mä en ymmärrä miten tähän tilanteeseen on tultu. Ahdistaa. Tunnen, että on väärin, jos haluan olla hetken ihan yksin, en uskalla enää oikein enää edes ehdottaa. Alkaa kysely että mitä tää on, mistä tää tällanen nyt johtuu, onko kaikki kunnossa, rakastanko mä enää sitä... Ja mua pelottaa... ahdistaa... On vähän hetkiä kahden, mutta on niitä kuitenin. Vaan ne ei ilmeisesti laadullisesti tyydytä häntä. Koen että teen väärin jos menen nukkumaankin aiemmin kuin hän, saan perääni huokailua, että "jaa, se siitä illasta". Musta tuntuu siltä että mies jyrää mun yli kunnes tunnen että olen tosiaan typerä kun menen moisia ehdottamaankin, ja että olen vajavainen vanhempi ja puoliso.

Ja nytkin pelkään, että se etsii täältä mun keskusteluja, ja ottaa nää asiat esiin, ja vääntelee näitä kunnes mä oon ihan palasina.

 

Meilläkin minä olen se joka paremmin näkee harrastusten tarpeellisuuden. Meillä lähinnä oikeasti ongelmana aikataulut, 2 yrittäjää ja monta lasta. Olisi aika outoa, jos mies alkaisi urputtaa, siitä että se haluais mun kanssa sen ajan. Meille molemmille lasten hyvinvointi tärkeintä.

 

Meilläkin minä olen se joka paremmin näkee harrastusten tarpeellisuuden. Meillä lähinnä oikeasti ongelmana aikataulut, 2 yrittäjää ja monta lasta. Olisi aika outoa, jos mies alkaisi urputtaa, siitä että se haluais mun kanssa sen ajan. Meille molemmille lasten hyvinvointi tärkeintä.

Esikoinen kävi aikanaan harrastuksissa saman ikäisenä, eikä se ollut mikään ongelma ja lapsi tykkäsi, ja mieskin piti hyvänä niitä. Sitten tuli parisuhdekriisi ja sen jälkeen tää on ollut jotenkin niin vinksahtanutta että en tiedä... En tosiaankaan tiedä Mua surettaa tuon nuoremman lapsen puolesta, että hän ei saa samoja asioita kuin vanhempi. Ja sitten olen kuulemma itsekäs kun haluan dumpata hänet harrastukseen, ois kuulemma oltava ainakin sellanen harrastus johon mä menen mukaan.

 

Ongelma taitaa olla nyt ihan muualla kuin harrastuksissa, aikatauluissa ja ajankäytössä, enemmän siellä parisuhdekriisin jälkimainingeissa

 

Ongelma taitaa olla nyt ihan muualla kuin harrastuksissa, aikatauluissa ja ajankäytössä, enemmän siellä parisuhdekriisin jälkimainingeissa

Niin.. siellä kai se on. Mitä tässä voi tehdä? Mä en enää ymmärrä. Olla ihan hiljaa ja huomaamatta ja myötäillä?

 

Vikahan on siinä, että lapset harrastuksissa, sä omalla ajalla = sulla on mahdollisuus tavata jotain vierasta miestä. Huokaus..

 

[QUOTE="a p";30171423]Niin.. siellä kai se on. Mitä tässä voi tehdä? Mä en enää ymmärrä. Olla ihan hiljaa ja huomaamatta ja myötäillä?[/QUOTE]

ei kun selvittää asia kerralla kuntoon ettei tarvii hautoa ja mököttää.

 

[QUOTE="a p";30171423]Niin.. siellä kai se on. Mitä tässä voi tehdä? Mä en enää ymmärrä. Olla ihan hiljaa ja huomaamatta ja myötäillä?[/QUOTE]

Kysymällä, että mistä kenkä puristaa ja mitä hän tarkoittaa toteamuksilla "jaa, se siitä illasta" eli mitä oli ukolla mielessä sille illalle? Keskusteluyhteys olis alkuun kova sana.

 

[QUOTE="a p";30171423]Niin.. siellä kai se on. Mitä tässä voi tehdä? Mä en enää ymmärrä. Olla ihan hiljaa ja huomaamatta ja myötäillä?[/QUOTE]

Ei todellakaan myötäillä. Vie lapset harrastuksiin ja se siitä. Mies voi siitä kiukutella minkä kiukuttelee ihan rauhassa. Miksi ihmeessä laittaisit hänen oikuttelut lapsiesi edelle?

 

yleensä täällä valitetaan siitä, että mies ei halua yhteistä aikaa, nyt näyttäs joku valittavan siitä, että mies haluaisi yhteistä aikaa

 

Kuulostaa siltä, että mies haluaisi kanssasi yhteistä aikaa, mikä on hyvä juttu. Mutta että sulkeeko lasten harrastukset ja teidän yhteinen aika toisensa pois, on taas toinen juttu. Mun mielestä eivät sulje, ja mikäli itsekin olet tätä mieltä, koeta sumplia vielä miehen kanssa josko hänkin muuttaisi kantaansa kun keksitte asialle jonkin konkreettisen ratkaisun. Yksi harratus viikossa per lapsi ei ole paljoa, monella viikoittaisia harrastusiltoja on enemmänkin..

 

Puuttumatta muuten asiaan, niin eikös lapsen kuuluisi itse haluta aloittaa harrastus, eikä niin, että vanhempi päättää aloittaa lapselle harrastuksen???

 

[QUOTE="väsynyt";30171330]Olin suunnitellut molemmille lapsille harrastuksen aloittamista tässä syksyllä. Kerran viikossa, toiselle taidetta ja toiselle lliikuntaa. Mutta mies veti kilarit, että ei, liian paljon hässäkkää elämässä muutenkin, ei jaksa kuskailla, eikä hän usko lasten tarvitsevan yhtään enempää aktivointia / ohjattua toimintaa, vaan kotona leikkiminen on parasta. Ja että se on pois sitten taas yhdessä vietetystä ajasta (siis mun ja hänen välisestä).

Sumplin sitten sellaisen ehdotuksen, että kaikkien harrastukset ois samaan aikaan, eli menis vain yksi päivä viikosta harrastusten takia "hukkaan". Mä oisin voinut ottaa tuon hetken kun vien lapset harrastuksiin ja odottellessani heitä oisin voinut käydä ihan rauhassa, omassa rauhassa lenkillä. Mutta ei oo hyvä, kun en pääse silloin hänen kanssaan yhdessä harrastamaan, kahdestaan. Sanoin, että voidaanhan me käydä muina päivinä kaksistaan jossain, sovitaan joku tietty päivä ja aika jolloin tehdään jotain. Hän ei usko että se ikinä toteutuisi, kun ei ole toteutunut ennenkään. Nyt kuitenkin lapset on jo sen verran isompia, että itse näkisin sen mahdolliseksi.

Huoh. Oon jotenkin niin väsynyt.[/QUOTE]

Tekeekö se mies sitten sun kanssasi joka päivä jotain ja viettääkö se sitä laatuaikaa sun kanssasi vai puhuuko vaan?

 

No terveestä päästä taas päivää.... siis tunti viikossa? Ja se on miehestä liikaa? Huhhuh

 

[QUOTE="väsynyt";30171364]Koen että teen väärin jos menen nukkumaankin aiemmin kuin hän, saan perääni huokailua, että "jaa, se siitä illasta". [/QUOTE]

No mitä ootte tehneet siihen sun nukkumaanmenoon asti? Puuhailleet omianne vai möllöttänet yhdessä sohvalla? Onko hänellä yleensä sitten ehdottaa jotain kivaa yhteistä puuhaa, vai haluaako vain keljuilla?

[QUOTE="väsynyt";30171364]Ja nytkin pelkään, että se etsii täältä mun keskusteluja, ja ottaa nää asiat esiin, ja vääntelee näitä kunnes mä oon ihan palasina.[/QUOTE]

Oikeestiko harrastaa tämmöstä? Kuulostaa jo aika sairaalta kyttäämiseltä.

 

Millainen se parisuhdekriisi oli? Jos oli sellainen, että sinulla oli suhde toiseen mieheen, ymmärrän miehen käytöstä. Sellaisella taustalla ei tarvitse olla mitenkään sairaalloisen mustasukkainen, että tulee mieleen että lasten harrastusten ja niihin liittyen oman ajan järkkääminen on keino tavata toista miestä. Sellaistakin tapahtuu.

Jos ei taas mitään tuollaista ole ollut, mies kuulostaa turhan kontrolloivalta. Kyllä parisuhteessakin molemmat tarvitsee omaa aikaa, mutta jos on mennyt käyttämään sitä väärin, täytyy olla valmis siitä luopumaan kunnes luottamus on palautunut.

 

Huh, kuulostaa siltä, että elät vankilassa. Enpä yhtään ihmettele, että ahdistaa. Minä en ikinä suostuisi tuollaiseen. Millä oikeudella mies saa päättää lasten ja sinun menoista? Taitaa olla vain sairaalloisen mustasukkainen tyyppi.

 

mies vaikuttaa vähän läheisriippuvaiselta, eikä ole varma siitä, että kelpaa sinulle?

 

[QUOTE="väsynyt";30171364]Eiks ookin. Mä en ymmärrä miten tähän tilanteeseen on tultu. Ahdistaa. Tunnen, että on väärin, jos haluan olla hetken ihan yksin, en uskalla enää oikein enää edes ehdottaa. Alkaa kysely että mitä tää on, mistä tää tällanen nyt johtuu, onko kaikki kunnossa, rakastanko mä enää sitä... Ja mua pelottaa... ahdistaa... On vähän hetkiä kahden, mutta on niitä kuitenin. Vaan ne ei ilmeisesti laadullisesti tyydytä häntä. Koen että teen väärin jos menen nukkumaankin aiemmin kuin hän, saan perääni huokailua, että "jaa, se siitä illasta". Musta tuntuu siltä että mies jyrää mun yli kunnes tunnen että olen tosiaan typerä kun menen moisia ehdottamaankin, ja että olen vajavainen vanhempi ja puoliso.

Ja nytkin pelkään, että se etsii täältä mun keskusteluja, ja ottaa nää asiat esiin, ja vääntelee näitä kunnes mä oon ihan palasina.[/QUOTE]

Kuulostaa siltä että miehesi kaipaa enemmän huomiota ja rakkautta? Tosin tuo viimeinen kommenttisi kuulostaa aika pelottavalta ja ahdistavalta – rakastatko enää miestäsi vai koetko hänet taakkana tai jopa uhkana?

 

[QUOTE="Alessia";30172946]Kuulostaa siltä että miehesi kaipaa enemmän huomiota ja rakkautta? Tosin tuo viimeinen kommenttisi kuulostaa aika pelottavalta ja ahdistavalta – rakastatko enää miestäsi vai koetko hänet taakkana tai jopa uhkana?[/QUOTE]

Lainaan itseäni, mutta mitäs jos alkaisit arjessa enemmän pienien juttujen avulla huomioida miestäsi? Esim. halaat ilman syytä, suukotat ja teet jotain kivaa iltapalaa? Nuo jutut jäävät usein kiireen jalkoihin ja voivat itsessään jo aiheuttaa pahaa mieltä ja epävarmuutta.

Tosin riippuu millainen se teidän parisuhdekriisinne on ollut, petitkö miestäsi? Tuollainen epävarmuus voisi juontaa sieltä juurensa.